Voiko yh löytää vielä aivan kunnollisen miehen?

3 lapsen yh:ksi ja pelkäsin samaa. Vientiä riitti silti yllin kyllin joten parin vuoden aikana sai kyllä exän unohtumaan ja itsetunto kasvoi kohisten. Kävin " oikeissa" tanssipaikoissa (ei siis kapakoissa) ja tanssittajia ja hyviä kavereita riitti.



Kunnes tuli muutamaa vuotta nuorempi perheetön mies jolle kelpasi koko sakki:) Tästä on nyt toistakymmentä vuotta ja joka aamu herään vieläkin innoissani kun saan olla niin upean miehen vaimona:D Yhteinen kuopus menee kohta kouluun ja vanhimmat lapset on jo lentäneet pesästä.

Mutta emme ole uusperhe, emmekä aio muuttaa saman katon alle. Pidämme oman itsenäsyytemme ja tilamme. Seurustelu sujuu loistavasti joka saralla. Eli ei sitä miestä ole pakkoa hakea saman katon alle asumaan. Voi tapailla viikottain, mutta saa itse kantaa vastuun lapsista lasten isän kanssa ja saa omaa aikaa. Sopii ainakin minulle ja miesystävälleni (Hänellä aikuiset lapset ja minulla pienet lapset).

ikinä harrastanut noita netti-ilmotuksia,mä olen tyytyväinen tähän tilanteeseen

Lähipiirissäni kolme onnellista uusperhettä jotka löytäneet toisensa netistä ! Sinne vain ilmoitus. Muualtakin ovat tutut löytäneet uuden puolison, yksi baarista, yksi tuttujen kautta ja tosi onnellisia ovat...ja ennenkaikkea kunnollisia miehiä

Hän löysi hyvän miehen, joka tekee naisen lapsenkin kanssa asioita. Heillä on lisäksi yhteinen lapsi. Vaikuttavat todella tasapainoiselta ja onnelliselta perheeltä.

Mutta ensin sun pitää vähän nostaa itsetuntoasi. Jos on huono itsetunto sortuu herkästi miehiin jotka käyttävät sitä hyväksi. Kun tiedät arvosi niin aivan varmasti voit tavata jonkun hyvän miehen.



Itse olen ollut yksinhuoltaja muutaman vuoden. Kiinnostuneita on ollut lapsettomissa miehissä ja myöskin sellaisissa joilla on lapsia ennestään.

En kuitenkaan ole löytänyt ketään jonka kanssa voisin ajatella mitään vakavampaa. Se mies tulee jos on tullakseen..onnellista elämää voi elää ilman miestäkin.

Itse löysin ihanan, loistavan miehen. Ja voin ihan rehellisesti sanoa, että olen tällä hetkellä elämäni parhaassa parisuhteessa ja perheemme on todella onnellinen.



Päin vastoin, uusperheellinen voi sanoa, että tässä suhteessa ei tosiaan olla tottumuksesta tai LASTEN TAKIA, tms, vaan nimenomaan vapaasta tahdosta ja sen takia, että toiseen on rakastunut ja tämän ihmisen - hänen lapsetkin - haluaa!



Omalla kohdallani mies ainakin halusi minut, ja n. puolessa vuodessa solmi sellaisen lämpimän ja läheisen suhteen lapseeni (tuolloin 3 vuotta), että halusi hänetkin. Halusi elämäänsä meidät molemmat. Nyt lapsi on koululainen, ja yhteisiä vuosia on jo useampi takana. Parisuhde on vieläkin loistava, ja mies pitää lasta omanaan. Miehen mieletön rakkaus lapseen(kin) näkyy kaikessa, enkä koskaan voisi toivoa parempaa miestä, onnellisempaa perhettä tai loistavampaa arkea!



Itse löysin kumppanini lähipiiristä, joten noihin deitti-ilmoituksiin en osaa kommentoida mitään, mutta faktana voin sanoa, niin omasta kokemuksesta kuin muutaman ystävänkin puolesta, että yh voi todellakin löytää uuden kumppanin. Itse asiassa se, että on uskaltautunut irrottautumaan toimimattomasta liitosta kertoo jo siitä, että vaatii itselleen ja parisuhteestaan tiettyjä asioita, ei tyydy huonoon suhteeseen. Ja sitten kun ne asiat vihdoin löytää, elämästä tulee oikeasti ihanaa...

Olipa ihana lukea tuollaisia kommentteja. Jo se antaa uskoa, kun ajattelee teidän onnellisia tilanteitanne :)



Ap

No tottakai uusperheet voi olla onnellisia siinä missä ydinperheetkin! Molemmista löytyy varmasti onnellisia ja onnettomia tapauksia.



Ihmettelen todella näitä ihmisiä jotka teilaa uusperheet heti onnettomiksi ja toimimattomiksi. Ja että uusperheet ei voi toimia ja uusperheissä on paljon ongelmia... Tottakai! Ihan samanlailla kuin ydinperheissäkin. Ei mikään suhde ole täysin ongelmaton ja jokaisen suhteen eteen joutuu tekemään töitä.



Olen huomannut että nämä teilaajat ovat usein niitä jotka itse pitävät siitä ydinperheestään kiinni hinnalla millä hyvänsä. Ollaan siinä huonossa suhteessa lasten takia ja hoetaan itselle että ydinperhe on paras ja uusperheet ei voi toimia. Ei uskalleta lähteä...



Uusperheessä ollaan ainakin ainoastaan vain sen vuoksi koska haluataan olla yhdessä. Ollaan valittu se toinen kumppaniksi ja rakastetaan sen ihmisen vuoksi, eikä vain lasten vuoksi. Ja siihen tosiaan tarvitaan sitä halua ja panostusta enemmän kuin " normaalisuhteessa" . Miksei ei siis uusperheetkin voisi toimia ja olla onnellisia siinä missä ydinperheetkin?

netistäkin. Olen nykyiseni ja yhden, josta lopulta tulikin vain todella hyvä ystävä löytänyt netistä. Kriittinen kannattaa olla ja antaa aikaa itselleen ja kumppanille (tässä kohdassa itse ttein " virheen" ja ryntäsin suin päin suhteeseen, alku on ollut rankkaa)



Tosin tohon uusperheen onnellisuuteen sen verran, että itse lähdin suhteeseen ehkä hiukan liian suurin odotuksin. Tai siis EI tietenkään uusperheessä päästä treffailemaan ja viettämään romanttista alkuhuumaa, kun lapset (meidän tapauksessa molempien, ei yhteisiä) on alusta asti mukana.



Lapsettomissa ja lapsellisissa sulhoissa on puolensa. Jos miehellä ei ole lapsia, hän ehkä helpommin solmii isällisen suhteen sinun lapseesi. Jos hänellä on omia, hän osaa taas paremmin " luonnostaan" käsitellä lapsia, mutta ainakaan meillä ei missään nimessä voi puhua rakkaudesta toisen lasta kohtaan. En sitä tietenkään odotakaan.



Mutta jos onni syntyy sinunkin kohdallasi arjen pienistä asioista, on uusperhe ehdottomasti onnellinen vaihtoehto :)

Luultavasti silloin kun sitä vähiten odottaa ;)



Olin ihan varma, ettei kukaan halua pienen lapsen yh-äitiä. Toisin kävi...