Miksi jätätte lapsenne yksi päikkärin eteiseen ja lähdette itse kiireellä töihin?

kaupassa lihatiskillä jossa oli ainakin 15 ihmistä jonossa ja vain yksi lihatiskihenkilö. Jonossa ensimmäisenä ollut työkaverini kailotti kovaan ääneen kuinka HÄNELLÄ ei ole mihinkään kiire.

Jos ei ollut, niin olisi ihmeessä antanut paikkansa seuraavalle.

Samoin seuraava tätsy pyysi tarksitamaan sitä ja tätä, vaihtoi jo paketissa olleet lihat sittenkin toiseen...

Eli jos teillä itsellä ei syystä tai toisesta ole kiire, jollain toisella voi olla. Syystä tai toisesta. Ihan oikeasti. Pikkuisen empatiaa, ystävällisyyttä, avarakatseisuutta peliin. Kun varmaan olette muutenkin erinomaisia ? Kiitos.

on silti menny jakeluun että tossa on ideana juuri sellainen mukava erohetki, ei niinkään että "tulee" tehdä sitä ja tätä.

Tilanne tulee huomioida.

joillekuille se oma lapsi ei ole lihakimpale. Eikähän siellä myöskään ketään jonossa takana ole, jos lapsensa hyvästelee. Yleensä kun ei kellään ole 15 lasta päiväkodissa.

No ehkei auta selittää. Että voi olla erilaisia tilanteita eikä aina kannata leimata jonkun yksittäisen jutun perusteella pelkästään omista lähtökohdista.



Mutta, selvä homma, empatiaa ja tilannetajua ei siis ainakaan teidän huushollisssa tarvita.

Tässähän ei jonoteta mitään, joten koko jonotusvertaus on tyhmä.



Empatia ja tilannetajuhan on juuri ne ominaisuudet, joita lapsen kanssa tarvitsee, siis nimenomaan lapsen näkökulmasta, ei aikuisen.



Ei pidä vetää aikataulujaan niin kireiksi, että tuollaiseen käytökseen joutuu.

Joka vaivaa kaikkia - anteeksi rakas sukupuoleni - akkalaumoja.

Omalle lapselle saattaa vielä pieni murunen myötäelämistä tipahtaa, mutta siinäpä se sitten on.



Maailmaa katsotaan mehupillin läpi ja toisen aikuisen mitä tahansa tekemisiä ja tekemättä jättämisiä ollaan aina valmiina hutkimaan olan takaa .



(Jos se sinua vaivaa, niin minä kyllä ehdin hyvästellä kaikki kolme lastani kun roudaan niitä kouluun, eskariin ja pk:n. )

Pointti - oikeasti - oli se, että on vanhempia, jotka ei piittaa lapsistaan.



Jos et edes sitten sellainen mielestäsi ole, niin miksi vikiset?

Myös ne päikkärin vanhimmat eli 5v, jotka aivan varmasti osaavat jo itsekkin pestä kädet, riisua ja laittaa ne tossut jalkaan.

Mutta ymmärretään kyllä, että joskus on kiire ja silloin on pakko jättää se lapsi itse riisuutumaan eteiseen. Mutta sitä en kyllä ymmärrä, että tämä kiire on melkeinpä aina saman äidin/isän kohdalla.

Ja yleensä nuo vanhemmat vieläpä kuvittelevat, että sellainen 3-4 vee muistaakin välittää vanhemmat viestit eteenpäin (esim. aikaisempi hakuaika) ja sitten hakija saa hepulin, kun lapsi ei olekkaan vielä hereillä klo 13.00..

joo, tää on just se pointti.



Meidänkin esikoisen ryhmässä on yhdet vanhemmat, jotka kippaa lapsen sisään. Auto seisoo oven edessä moottori käyden ja lapsi tuikataan eskariin. Jos siinä sattuu ulkosalla olemaan jonkun toisen eskarilaisen vanhempi, lapsi lykätään hänelle, ei siis viedä edes eskariin asti.

En ymmärrä syytä minäkään.

Enkä mä ole yksin jättänyt. Aina olen ilmoittanut hoitajille että nyt tuli "Maija", ja mä lähden. Joku sieltä aina tulee auttamaan lastani jos on tarve, mutta kyllähän nyt 5-vuotias saa vaatteet itsekin pois päältä ja laitettua naulakkoon.

Otan ulkovaatteet pois, juttelen vähän aikaa hoitajan kanssa niitä näitä jos aamulla on sattunut jotain erityistä jne ja katson että lapsi jää hyvillä mielin hoitoon. Oli aika hämmästynyt kun muita lapsia tuotiin samaan aikaan ja siihen ne jäi pönöttämään haalarit päällä keskelle eteistä. Kai tuo jälkimmäinen on se yleisempi tapa?

miten vanhasta lapsesta puhut, mutta minä jätin eskarilaisen eteiseen. Ei kaivannut minua eteenpäin - autoin laittamaan vaatteet lokeroon ja tossut jalkaan, halittiin ja pusuteltiin ja sitten heippa. Eskarilaisen mukaan näin tekevät kaikki, ei kukaan vanhemmista tule "salin" puolelle, ellei ole asiaa hoitajille.

Meidän tyttö meni siis päiväkotiin vasta eskarissa, sitä ennen oli ryhmäperhepäivähoidossa, jossa hoitaja tuli aina eteiseen vastaan tulijaa. Ihanan lämmin tunne vanhemmallekin ja mukava jättää, hoitajatkin tuntuivat kuin ystäviltä kun joka aamu- ja iltapäivä rupateltiin pari sanaa. En oikein tykännyt päiväkodin tyylistä, ettei kukaan tullut vastalle. Tädit eivät tulleet tutuksi ja monen nimeä en edes tullut oppineeksi. Ja jos tosiaan itse meni sinne salin puolelle aamuisin, niin hoomoilasina olivat hoitajat, että "olikos sinulla asiaa vai?" Niin että niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan kai...