Anopin kanssa ilmiriita joulusta.

ja palataan nyt sitten vielä.

En tiedä, onko joku tutkinut sitä, miten kaikkien neljän isovanhemman kuolema ennen lapsenlapsen syntymää vaikuttaa lapseen. Ehkä vaikuttaa joillakin tavoilla, ehkä ei. Riippunee monista tekijöistä. Tilanne lienee kuitenkin vähemmistönä. Yleensä edes joku neljästä on elossa siinä vaiheessa kun aikuiset lapsensa ovat vauvantekoiässä.

Ja kun isovanhempia on elossa, kannattaisi yrittää säilyttää heidän ja lapsenlasten suhde. (Edellyttäen, että isovanhemmat eivät ole pedofiileja tms. Tämäkin lienee vähemmistönä.)

Kannattaisi siinäkin tapauksessa, että välien katkaiseminen appivanhempiin ei automaattisesti tee lapsesta nuorisorikollista.

Sanoin "puolin ja toisin". Se on se isovanhempien vastuu.

että isovanhemmat ovat hyvin tärkeä asia lapselle. Hänen kasvulleen ja tulevaisuudelleen. Toivon, että mahdollisimman monessa perheessä yritetään puolin ja toisin pitää edes se lasten ja isovanhempien suhde elossa, vaikka anoppi ja appi -akseli ei toimisikaan. Ei mulla muuta.

Entäs ne perheet,lapset, joiden isovanhemmat ovat kuolleet? Näistä lapsista varmaan kasvaa tulevia nuorisorikollisia, psyukiatrista keskusteluapua tarvitsevia vähintään, raakileita, oireilevia? Ja mikä on isovanhempien vastuu tässä kuviossa? Eikö mikään? Anoppi ja appi saa olla just niin paskamaisia, miniä ja poika nöyrtyy ja ottaa paskaa päällensä jotta lapset voivat tavata isovanhempia, jotka kohtelevat heidän omia vanhmpiaan kuin saastaa?

Mikä pakko sitä lastenlasten ja isovanhempien välistä suhdetta just silloin on lämmitellä.

Jäähän tuohon vielä muita pyhiä ja viikonloppuja jolloin voidaan tavata.

Voihan isovanhempien kanssa viettää vaikka pikkujoulua jouluisine tarjottavineen, pikkujoulukuusineen ja vaikkapa pikkujoululahjoineen!

Miten olisi sinulle tällainen vaihtoehto:

Lähellä asuvat vanhempasi tulevat TEILLE jouluksi ja lähdette sitten joulupäivänä ajelemaan sinne anopille.

Näin saisitte ainakin hetken olla jouluna kotona.

Ehdotapa tätä! Ja jos äitisi haluaa tehdä jouluruokia, niin ottaa ne teille mukaan :)

Meillä anoppi asuu 400 kilometrin päässä ja omat vanhempani 30 kilometrin päässä. Joka joulu lähdemme päivä ennen toisen isovanhempamme tyköön, olemme siellä 2 yötä ja sitten ajamme sen 400 kilometriä suuntaan sun toiseen ja olemme siellä sitten myöskin 2 yötä. Meillä ei tule olemaan rauhallista kotijoulua varmaan ties koskaan ja tämä on rasittavaa. Kummatkin isovanhemmat haluavat nähdä lapsen lapset jouluisin. Jos ehdotamme olevamme kotona niin molemmat pahastuvat, sitten ehdotamme, että tulkaa meille, niin anoppi poppoineen ei lähde ajamaan 400 kilometriä tänne jouluksi. Mun vanhemmilla se tietty on helppo, mutta miksi hitossa meijän tarvitsee aina ajaa sen 400 kilometriä! Sitten mies alkaa rutisemaan, jos sanon asiasta, että miksi he eivät voi koskaan tulla tänne päin.

Joulu on rauhoittumisen aikaa, mutta sellaista joulua meillä ei ole 6 vuoteen ollut, nyt kun lapsia on 2 niin olisi kiva viettää perhekeskeinen joulu, mutta siitähän isovanhemmat vasta riemastuis. Saas nähdä, koska sitä uskaltaa tehdä radikaaleja päätöksiä ja jäädä kotiin ja olla sitten se ilkeä miniä, joka mukamas päättää kaikesta.

Tosiaan 23. päivä lähdetään ajamaan vuorotelle joka joulu, ensin minun vanhemmille. Ollaan siellä yötä, 25.päivä aikaisin aamusta lähdetään tonne 400 kilometrin päähän ja sieltä palataan sitten joko 26.päivä illalla tai 27. päivä aamulla lähdetään ajamaan tuhatta ja sataa riippuen siitä, miten miehellä on töitä.

Et se siitä rauhalliseta joulusta, ja ens vuonna sama rumba toistuu toisin päin. HOHHOIJAA!

Tänä vuonna tuo ei tule onnistumaan, kun ollaan sovittu jo päivät, koska mennään kenenkin tykö ja veljeni lapsineen tulee myöskin samana päivänä vanhempien luokse. Ensi vuonna tuota voisi ehdottaakkin, saisi edes yhden päivän jouluna olla rauhassa ja viettää oikeasti sitä jossain muualla kuin autossa.

Toisaalta, saatan katsoa tätä menoa vielä muutaman vuoden, että ajetaan paikasta toiseen, mutta kun lapset kasvavat niin sitten haluan kyllä olla kotona. Sanoo miehet tai isovanhemmat mitä tahansa, jos haluavat lapsia nähdä tulevat meille ja ajavat sen 400 kilometriä.

Jos ihminen on katkera ja omaan elämään pettynt niin ei hän välttämättä ole ihanteellista seuraa lapsille.

Jos ei ole käsitellyt lapsuuden traumojaan vaan vaatii että lapsetkaan eivät saa harrastaa kun ei itsekään ole saanut tai että nykylapset saavat liikaa kaikkea kun itse ei saanut lapsena kui tehdä työtä, niin sitten kuitenkin pyytää lapset sinne, mutta ei halua edes leikkipuistoon viedä, se on lapsen kesälomatoive, päästä mummon kanssa lähipuistoon. ja sekin liian vaikea pala toteuttaa, kaksi tervettä hyvätuloista eläkeläistä, jotka mainostavat miten laitetaan rahaa osakkeisiin.



joillakin isovanhmmilla tulee jostain syystä katekruus pintaan, ehkä osaksi syynä se, että ei tiedä tarpeeksi lastensa elämästä tai nykyaikusiten elämästä, jos sitä ei ole seuraamassa läheltä. Kuvittelee asioita.

on sovittu, että joka toinen joulu miehen vanhempien luona ja joka toinen joulu minun (toiseen matkaa 100km ja toiseen 300km). Eikä mitään ongelmaa. Nyt kun on pieni vastasyntynyt, ilmoitimme, että meille voi/saa tulla käymään jos haluaa.



Jotkut appivanhemmat vaan eivät halua hyväksyä sitä että heidän tahtoaan ei kuunnella, sanottiin asia kuinka ystävällisesti ja järkeen perustuen tahansa. Näitä valitettavasti on, sille ei voi mitään. Ongelma on silloin appivanhempien, ei "uusien" perheiden.

Kannattaisko miettiä hetki mitä itse haluaa jouluna tehdä ja sen jälkeen kommunikoida rauhallisesti kaikkien osapuolten kanssa? Vaihtoehtojahan riittää. Me ajellaan tänä jouluna se 400 km toisen puolen sukulaisten luokse, koska halutaan niin. Viime vuonna oltiin kotona. Joskus on oltu reissussa. Joskus toisen puolen sukulaisten luona. Joskus kaikki on olleet meillä. Joskus oltu pelkästään oman perheen kesken. Yötä voi olla myös hotellissa jos pinna kiristyy anopin nurkissa. Ei ole mitään järkeä aikuisten ihmisten uhrautua tekemään jotain pelkästä velvollisuudentunnosta. Jos isovanhemmat ovat terveitä ja matkustuskuntoisia, niin joutavat ajamaan vuorostaan.

Miten olisi sinulle tällainen vaihtoehto:

Lähellä asuvat vanhempasi tulevat TEILLE jouluksi ja lähdette sitten joulupäivänä ajelemaan sinne anopille.

Näin saisitte ainakin hetken olla jouluna kotona.

Ehdotapa tätä! Ja jos äitisi haluaa tehdä jouluruokia, niin ottaa ne teille mukaan :)

Meillä anoppi asuu 400 kilometrin päässä ja omat vanhempani 30 kilometrin päässä. Joka joulu lähdemme päivä ennen toisen isovanhempamme tyköön, olemme siellä 2 yötä ja sitten ajamme sen 400 kilometriä suuntaan sun toiseen ja olemme siellä sitten myöskin 2 yötä. Meillä ei tule olemaan rauhallista kotijoulua varmaan ties koskaan ja tämä on rasittavaa. Kummatkin isovanhemmat haluavat nähdä lapsen lapset jouluisin. Jos ehdotamme olevamme kotona niin molemmat pahastuvat, sitten ehdotamme, että tulkaa meille, niin anoppi poppoineen ei lähde ajamaan 400 kilometriä tänne jouluksi. Mun vanhemmilla se tietty on helppo, mutta miksi hitossa meijän tarvitsee aina ajaa sen 400 kilometriä! Sitten mies alkaa rutisemaan, jos sanon asiasta, että miksi he eivät voi koskaan tulla tänne päin.

Joulu on rauhoittumisen aikaa, mutta sellaista joulua meillä ei ole 6 vuoteen ollut, nyt kun lapsia on 2 niin olisi kiva viettää perhekeskeinen joulu, mutta siitähän isovanhemmat vasta riemastuis. Saas nähdä, koska sitä uskaltaa tehdä radikaaleja päätöksiä ja jäädä kotiin ja olla sitten se ilkeä miniä, joka mukamas päättää kaikesta.

Tosiaan 23. päivä lähdetään ajamaan vuorotelle joka joulu, ensin minun vanhemmille. Ollaan siellä yötä, 25.päivä aikaisin aamusta lähdetään tonne 400 kilometrin päähän ja sieltä palataan sitten joko 26.päivä illalla tai 27. päivä aamulla lähdetään ajamaan tuhatta ja sataa riippuen siitä, miten miehellä on töitä.

Et se siitä rauhalliseta joulusta, ja ens vuonna sama rumba toistuu toisin päin. HOHHOIJAA!

Tänä vuonna tuo ei tule onnistumaan, kun ollaan sovittu jo päivät, koska mennään kenenkin tykö ja veljeni lapsineen tulee myöskin samana päivänä vanhempien luokse. Ensi vuonna tuota voisi ehdottaakkin, saisi edes yhden päivän jouluna olla rauhassa ja viettää oikeasti sitä jossain muualla kuin autossa.

Toisaalta, saatan katsoa tätä menoa vielä muutaman vuoden, että ajetaan paikasta toiseen, mutta kun lapset kasvavat niin sitten haluan kyllä olla kotona. Sanoo miehet tai isovanhemmat mitä tahansa, jos haluavat lapsia nähdä tulevat meille ja ajavat sen 400 kilometriä.

tähän sen, että appivanhemmat suuttuivat viime vuonna, kun tulimme heille 26. päivä, emmekä 24. päivä niinkuin alunperin oli puhe. Ja syy tähän oli se, että esikoinen oli ollut 23.päivä 40 asteen kuumeessa ja mä totesin, että kuumeista lasta en lähde mihinkään autoon tunkemaan 400 kilometriksi, en vaikka mikä olis. Appivanhempien mielestä lapsi olisi voinut nukkua automatkan ja levätä sitten heillä. 24.päivä menimme sitten omieni vanhempin tyköön, kun lapsella ei ollut enää yhtää kuumetta. Sinne on se 30 kilometriä matkaa ja sitäkin vastaan olin hieman, että ei lähdetä sinnekkään ajamaan, lapsi halusi mennä ja sanoi jaksavansa niin annoin periksi. 26.päivä aamulla lähdimme sitten ajamaan sen 400 kilometriä. Oli aika hiljanen ja karu vastaanotto, kun ei nimenomaan jouluna oltukkaan heillä. Sillon oli sellanen olo, että olin todellakin idiootti, kun olin suostunut lähtemään ollenkaan.

Voittehan mennä tapanina anopille.

Ap hoitaako anoppi lapsianne?

7v. vanha keskustelu...Olis kiva tietää miten nykytään joulut hoituu.

Aloittajan lapsi aloitti jo tänä syksynä koulun ekaluokalla.

Mikä tilanteenne nyt on, joko viimein onnistutte viettämään kotijouluja?

Vierailija kirjoitti:

Meillä anoppi asuu 400 kilometrin päässä ja omat vanhempani 30 kilometrin päässä. Joka joulu lähdemme päivä ennen toisen isovanhempamme tyköön, olemme siellä 2 yötä ja sitten ajamme sen 400 kilometriä suuntaan sun toiseen ja olemme siellä sitten myöskin 2 yötä. Meillä ei tule olemaan rauhallista kotijoulua varmaan ties koskaan ja tämä on rasittavaa. Kummatkin isovanhemmat haluavat nähdä lapsen lapset jouluisin. Jos ehdotamme olevamme kotona niin molemmat pahastuvat, sitten ehdotamme, että tulkaa meille, niin anoppi poppoineen ei lähde ajamaan 400 kilometriä tänne jouluksi. Mun vanhemmilla se tietty on helppo, mutta miksi hitossa meijän tarvitsee aina ajaa sen 400 kilometriä! Sitten mies alkaa rutisemaan, jos sanon asiasta, että miksi he eivät voi koskaan tulla tänne päin.

Joulu on rauhoittumisen aikaa, mutta sellaista joulua meillä ei ole 6 vuoteen ollut, nyt kun lapsia on 2 niin olisi kiva viettää perhekeskeinen joulu, mutta siitähän isovanhemmat vasta riemastuis. Saas nähdä, koska sitä uskaltaa tehdä radikaaleja päätöksiä ja jäädä kotiin ja olla sitten se ilkeä miniä, joka mukamas päättää kaikesta.

Tosiaan 23. päivä lähdetään ajamaan vuorotelle joka joulu, ensin minun vanhemmille. Ollaan siellä yötä, 25.päivä aikaisin aamusta lähdetään tonne 400 kilometrin päähän ja sieltä palataan sitten joko 26.päivä illalla tai 27. päivä aamulla lähdetään ajamaan tuhatta ja sataa riippuen siitä, miten miehellä on töitä.

Et se siitä rauhalliseta joulusta, ja ens vuonna sama rumba toistuu toisin päin. HOHHOIJAA!

Kuulostaa painajaisteni joululta. Yötä toisten nurkissa ja pitkiä ajomatkoja, en suistuisi koskaan, onneksi ei tarvitse ja saan viettää joulun omassa kodissani ihan hyvällä omatunnolla.

Vierailija kirjoitti:

Voittehan mennä tapanina anopille.

Anoppi on odottanut jo 7 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

että isovanhemmat ovat hyvin tärkeä asia lapselle. Hänen kasvulleen ja tulevaisuudelleen. Toivon, että mahdollisimman monessa perheessä yritetään puolin ja toisin pitää edes se lasten ja isovanhempien suhde elossa, vaikka anoppi ja appi -akseli ei toimisikaan.

Ei mulla muuta.

Jo on potaskaa. Hyvinvoivat vanhemmat ovat lapsille nro1 ja jos isovanhemmista joku aiheuttaa stressiä tai ahdistusta tai mitään niin ei kun kengänkuvaa takalistoon. Nykyisovanhemmat saavat katsoa peiliin vaatimuksineen ja määräilyineen.

Vierailija kirjoitti:

Meillä anoppi asuu 400 kilometrin päässä ja omat vanhempani 30 kilometrin päässä. Joka joulu lähdemme päivä ennen toisen isovanhempamme tyköön, olemme siellä 2 yötä ja sitten ajamme sen 400 kilometriä suuntaan sun toiseen ja olemme siellä sitten myöskin 2 yötä. Meillä ei tule olemaan rauhallista kotijoulua varmaan ties koskaan ja tämä on rasittavaa. Kummatkin isovanhemmat haluavat nähdä lapsen lapset jouluisin. Jos ehdotamme olevamme kotona niin molemmat pahastuvat, sitten ehdotamme, että tulkaa meille, niin anoppi poppoineen ei lähde ajamaan 400 kilometriä tänne jouluksi. Mun vanhemmilla se tietty on helppo, mutta miksi hitossa meijän tarvitsee aina ajaa sen 400 kilometriä! Sitten mies alkaa rutisemaan, jos sanon asiasta, että miksi he eivät voi koskaan tulla tänne päin.

Joulu on rauhoittumisen aikaa, mutta sellaista joulua meillä ei ole 6 vuoteen ollut, nyt kun lapsia on 2 niin olisi kiva viettää perhekeskeinen joulu, mutta siitähän isovanhemmat vasta riemastuis. Saas nähdä, koska sitä uskaltaa tehdä radikaaleja päätöksiä ja jäädä kotiin ja olla sitten se ilkeä miniä, joka mukamas päättää kaikesta.

Tosiaan 23. päivä lähdetään ajamaan vuorotelle joka joulu, ensin minun vanhemmille. Ollaan siellä yötä, 25.päivä aikaisin aamusta lähdetään tonne 400 kilometrin päähän ja sieltä palataan sitten joko 26.päivä illalla tai 27. päivä aamulla lähdetään ajamaan tuhatta ja sataa riippuen siitä, miten miehellä on töitä.

Et se siitä rauhalliseta joulusta, ja ens vuonna sama rumba toistuu toisin päin. HOHHOIJAA!

Miksi ei voi vain sanoa, että nyt halutaan viettää kotijoulua, luoda omia perinteitä ? Niin minun poikani perhe sanoi, ja minusta se on ok. Niinhän se menee, että jossain vaiheessa ihmiset haluavat viettää joulua kodissaan.

Minä äitinä ja anoppina olen sitä mieltä, meidän isovanhempien on tässä annettava periksi. Eikö edes käy se tapa, että vuorojouluina molempien isovanhempien luona?

Meillä ei tietty eteläsuomalaisina ole tuollaisia välimatkojakaan. Nuo yltiötärkeät jouluperinteet taitavat kuulua ennemmin maaseudun perinteisiin.

Hyvä se on opettaa vauva kyläilemään

Silppu kirjoitti:

Hyvä se on opettaa vauva kyläilemään

Se vauva on jo koululainen.

En hyväksyisi.

Mitä mieltä miehesi on asiasta?

Sano että hän voi tulla luoksenne kylään tai kumppanisi menee viettämään äitinsä kanssa 1,5-2h hänen kotiinsa. Sinä voit olla lapsen kanssa. Mitä itse haluatte niin sen perusteella.