Anopin kanssa ilmiriita joulusta.

tunne syyllisyyttä!



Meillä ollaan joulu kotona oman perheen kesken ja on ihanan rauhallista ja mukavaa.



En ole kertaakaan soittanut anopille, hän on kyllä pari kertaa soittanu mulle kännissä pyydellen anteeksi huonoa käytöstään. Selvänä ei soita koskaan. Olen päätynyt asian kanssa siihen että hoitakoon poikansa yhteydenpidon siihen suuntaan. Tosin eihän miehenikään soittele mun vanhemmille.

Jokusen kerran mainittu ohimennen ja pari kertaa pyydetty ihan tiettynä päivänä ja eivät tule. Nytkin anopilla loma ja mies sanoi että voi tulla meille joku päivä,ei sopinut kun täytyy tehdä jouluostoksia. Okei 1,5viikkoa putkeen.

Anoppi myös juo usein ja tällöin nälvii kaikkia, viimeaikoina minua eniten sillä olen "tuore"äiti ja täten varmaan helpoin saalis :(

Olen hitto soikoon yrittänyt kaikkeni tullakseni toimeen heidän kanssaan,useimmat juhlapyhät vietetty heillä ja lapselleni annoin heidän suvussaan kulkevan nimen,oma sukuni tuli kaukaa viettämään ristiäisiä anopin vaatimaan paikkaan ja kiitokset tästä saan nälvimisen ja syyllistyksen muodossa.

Ja arvatkaas mitä,aion nyt lopettaa tuon "miellyttämisen" olen lopen uupunut ja hoitanut lapseni ilman mtn. sukulaisapuja tms.

Nyt saa tosiaan riittää,haukkukaa paskaksi ja vaikeaksi miniäksi mutta en ala enää katselemaan tuota marttyyrimeininkiä.

Kun ilkeä miniä ei anna nähdä lapsia!Vittu nyyh,olen ollut hukkua tähän uupumukseen ja ovi ollut aina auki että tervetuloa mutta jos ei kelpaa kuin rusinat pullasta niin sitä saa mitä tilaa tullaan jouluna ja tällä mammalla on kuulkaas oma pullo mukana että sit voidaan keskustella oikein kunnolla ;)

Meilläkin on samanlaista ongelmaa. Vierailut ja itse asiassa koko elämämme pitäisi elää appivanhempien tavoilla ja ehdoilla. Esikoisen ollessa vauva meidän piti aina mennä heille. Välimatkaa liki 300 km. Usein kävikin niin ettei heillä ollut ketään kotona, vaikka vierailustamme oli sovittu päiviä aikaisemmin. Oli tosi rasittavaa ajaa autolla monta tuntia vauvan kanssa ja majailla sitten keskenämme vieraassa paikassa. Jos sattuvat olemaan kotona, aika menee siihen, kun he saarnaavat meille kuinka tulisi elää ja jaarittelevat ihmisistä, joita emme tunne lainkaan. Uskokaa tai älkää, mutta heidän "ehdotuksensa" alkavat aina sanoilla "Teidän pitää..."

Käytännössä pistin välit poikki. Mies ja lapset saavat tapailla heitä kuten haluavat. Itse tapaan heitä muutaman kerran vuodessa. Viimeinen pisara oli, kun minut haukuttiin täysin lyttyyn ilman aihetta. Olen huono äiti ja huono vaimo, kun erehdyin kerran sanomaan mielipiteeni asiallisesti suoraan. Itsehän he laukovat mitä sylki suuhun tuo. Enää heidän mielipiteillään ei ole väliä, koska minun ei tarvitse olla juuri ollenkaan tekemisissä heidän kanssaan. Meillä he eivät voi vierailla, jos anopilla tai apella on samalla viikolla yksikin meno. Molemmat ovat osa-aikaeläkkeellä, joten aikaa pitäisi kyllä olla. He vilpittömästi tuntuvat kuvittelevan, että meidän perheen on helpompi reissata, vaikka molemmat teemme vuorotyötä ja lapset ovat pieniä.

Meillä anoppi asuu 400 kilometrin päässä ja omat vanhempani 30 kilometrin päässä. Joka joulu lähdemme päivä ennen toisen isovanhempamme tyköön, olemme siellä 2 yötä ja sitten ajamme sen 400 kilometriä suuntaan sun toiseen ja olemme siellä sitten myöskin 2 yötä. Meillä ei tule olemaan rauhallista kotijoulua varmaan ties koskaan ja tämä on rasittavaa. Kummatkin isovanhemmat haluavat nähdä lapsen lapset jouluisin. Jos ehdotamme olevamme kotona niin molemmat pahastuvat, sitten ehdotamme, että tulkaa meille, niin anoppi poppoineen ei lähde ajamaan 400 kilometriä tänne jouluksi. Mun vanhemmilla se tietty on helppo, mutta miksi hitossa meijän tarvitsee aina ajaa sen 400 kilometriä! Sitten mies alkaa rutisemaan, jos sanon asiasta, että miksi he eivät voi koskaan tulla tänne päin.

Joulu on rauhoittumisen aikaa, mutta sellaista joulua meillä ei ole 6 vuoteen ollut, nyt kun lapsia on 2 niin olisi kiva viettää perhekeskeinen joulu, mutta siitähän isovanhemmat vasta riemastuis. Saas nähdä, koska sitä uskaltaa tehdä radikaaleja päätöksiä ja jäädä kotiin ja olla sitten se ilkeä miniä, joka mukamas päättää kaikesta.

Tosiaan 23. päivä lähdetään ajamaan vuorotelle joka joulu, ensin minun vanhemmille. Ollaan siellä yötä, 25.päivä aikaisin aamusta lähdetään tonne 400 kilometrin päähän ja sieltä palataan sitten joko 26.päivä illalla tai 27. päivä aamulla lähdetään ajamaan tuhatta ja sataa riippuen siitä, miten miehellä on töitä.

Et se siitä rauhalliseta joulusta, ja ens vuonna sama rumba toistuu toisin päin. HOHHOIJAA!

Mistä teille niin ajattelemattomia ja itsekkäitä appivanhempia (ja omia) on siunaantunut?

Minulla ei koskaan käynyt pienessä mielessäkään lähteä lentämään ympäri maata pienten lasten kanssa. Ei tosin tullut mieleen sinkkunakaan, vaan vietin mieluummin ihan rauhallisen joulun yksin, vain joulusaunassa kävin lähellä asuvan mummoni kanssa kun omaa saunaa ei ollut.

Mietipä hetki lapsianne: haluatko heille oikeasti sellaisia joulumuistoja, että istutaan eestaas autossa? Ja toisekseen mitä sitten kun isovanhempia ei enää ole? Teillä ei ole silloin mitään omia joulutraditioita vaan joudutte luomaan niitä siinä yht`äkkiä, aika karua :(

Miettikääpä omia lapsuutenne jouluja?

Onko kukaan teistä ollut reissussa kaikki joulut?

Minäkin muistan ihan kivana sellaisen joulun, kun oli paljon serkkuja mummolassa. Mutta ei se ole mitenkään itsestään selvää, että sellaista olisi aina ollut, se joulu oli vaan jostakin syystä erikoinen niille serkuille, jotka mummolaan tulivat.

Olen aina säälinyt niitä lapsia, joilla ei ole koskaan omaa kotijoulua, joiden omassa kodissa ei koskaan käy joulupukki...

On sekin mukavaa, kun kotona on joku juhla, vaikka sitten joulu.

Mutta omapa on valintanne. Jos haluatte ehdottomasti vältellä kaikkia riitoja, niin hyppikää toki anoppienne ja äitienne pillin mukaan. Ette kuitenkaan onnistu, kun riitoja tulee sitten pahimmassa tapauksessa juuri jouluna.

Meillä anoppi asuu 400 kilometrin päässä ja omat vanhempani 30 kilometrin päässä. Joka joulu lähdemme päivä ennen toisen isovanhempamme tyköön, olemme siellä 2 yötä ja sitten ajamme sen 400 kilometriä suuntaan sun toiseen ja olemme siellä sitten myöskin 2 yötä. Meillä ei tule olemaan rauhallista kotijoulua varmaan ties koskaan ja tämä on rasittavaa. Kummatkin isovanhemmat haluavat nähdä lapsen lapset jouluisin. Jos ehdotamme olevamme kotona niin molemmat pahastuvat, sitten ehdotamme, että tulkaa meille, niin anoppi poppoineen ei lähde ajamaan 400 kilometriä tänne jouluksi. Mun vanhemmilla se tietty on helppo, mutta miksi hitossa meijän tarvitsee aina ajaa sen 400 kilometriä! Sitten mies alkaa rutisemaan, jos sanon asiasta, että miksi he eivät voi koskaan tulla tänne päin.

Joulu on rauhoittumisen aikaa, mutta sellaista joulua meillä ei ole 6 vuoteen ollut, nyt kun lapsia on 2 niin olisi kiva viettää perhekeskeinen joulu, mutta siitähän isovanhemmat vasta riemastuis. Saas nähdä, koska sitä uskaltaa tehdä radikaaleja päätöksiä ja jäädä kotiin ja olla sitten se ilkeä miniä, joka mukamas päättää kaikesta.

Tosiaan 23. päivä lähdetään ajamaan vuorotelle joka joulu, ensin minun vanhemmille. Ollaan siellä yötä, 25.päivä aikaisin aamusta lähdetään tonne 400 kilometrin päähän ja sieltä palataan sitten joko 26.päivä illalla tai 27. päivä aamulla lähdetään ajamaan tuhatta ja sataa riippuen siitä, miten miehellä on töitä.

Et se siitä rauhalliseta joulusta, ja ens vuonna sama rumba toistuu toisin päin. HOHHOIJAA!

Sitä saa mitä tilaa. Ihan itse olette tuohon järjettömään rumbaan lähteneet. Säälin etenkin lapsia, jotka eivät saa viettää joulua, vaan kyläilevät monta päivää.

jota pompotellaan sinnetänne! Niin kauan kun miellytät ja olet mieliksi etkä osaa asiallisesti sanoa miten toimitte perheenä olet vain ´´tyhmä miniä´´.



Heti kun he näkevät kypsän otteesi ja sen ettet kuuntele haukkumisia he alkavat kunnioittaa sinua! Oma anoppini jopa itki kun huomasi ettei voinut hallita minua ja meitä.....välit paranivat!



Kannattaa pitää huoli ettei sitten tahallaan loukkaa:) vaikkakin he pitävät kaikkea vastaan sanomisiasi ja tekojasi loukkauksena ainakin aluksi. Terv. anoppi =D

"Jos anoppi esim. on hankala ihminen ja kohtelee miniää kuin ruttoa niin on hän kuitenkin lasten isoäiti ja ei jokaista suhdetta pistetä noin vain poikki kun joku asia ärsyttää,muuten voi jäädä aika yksin."



Me nimenomaan yritettiin juuri siksi, että hän on lasten isoäiti. Sillä seurauksella, että alkoi matsaamaan tyttäreni, eli oman lapsenlapsensa kanssa samalla tavalla kuin minun. Ööh, lapsi oli 8 vuotta ja anoppi reilu 60 vuotta tuolloin. Melko reilu tilanne.



Laitettiin välit kylmästi poikki ja nyt ollaan eletty 4 vuotta täysin vapaina ja huomattu koko perhe, mikä energiavaras tuo ämmä olikaan.



Vielä pitäis selvittää se, saako perinnöstä tai lakiosasta kieltäytyä kokonaan niin, että se menee vaikka Romanian katukoirille, ilman että meille siis lähinnä miehelleni tulee mitään seuraamuksia, senttiäkään tai lusikkaakaan ei siltä naiselta haluta.

Meillä ei ole ollut mitään anoppi-jouluja, ei puolin eikä toisin.

Vietimme joulumme kotona oman perheen kesken.



Sitten miehen lapsi muutti meille. Teini-ikäinen, joka lähinnä notkui omissaan, ei osallistunut edes että tekisi pieniä kotitöitä, esim. tiskikoneen tyhjennys, ylivoimaisen vaikeaa.

Vauvalla oli vain muutama kk ikää, isompi yhteinen oli alle kouluikäinen hänkin. Joulu kotona: tuttava-vanhus, joka vei minun vuoteen, siirryn patjalle. Meidän oma uusperhe 5 henkeä, minun kaksi aikuista lasta ja heidän avopuolisosonsa.

Kaksi peräkkäistä joulua näin.

Tein kaikki itse, yksin, ja olin aivan poikki, piti viihdyttää kaikkia, kattaa joulupöytään jokaiselle jotain.. ja yökyläläiset. Lapset oli tosi pieniä.



Sitten muutin eri osoitteeseen omien pienten lasten kanssa ja mies jäi oman edell. liiton lapsensa kanssa kahdestaan.

Lähdin jouluksi kylpylään lasten kansaa. Omat aikuiset mietti tahollaan miten joulunsa viettää.

Mies lähti minun ja yhteisten lasten kanssa myös kylpylään jouluksi, hänen tyttärensä meni mummolaan.

Ymmärsin, että mummo otti tytön mielellään.

Mies itse teki valinnan, että viettää joulun meidän kanssamme. Minä sanoin hänelle, että ihan sama missä sinä joulusi olet, minä lapset lähdemme kylpylään, tule mukaan jos haluat, jos et, niin ei sitten.



Ja mies tiesi, miten uupunut olin ollut.



Anoppi (siis se ex-anoppi) haukkui MINUT. Olin itsekäs. Minun takia lapsiraukka ei saanut viettää joulua perheensä (?!) kanssa, riistin häneltä joulun, minun takiani lapsiraukka sysättiin isovanhemmille (hänen luo) ja minun takia lapsen joulu oli pilalla.



Anoppia ei kiinnostanut se, että olin ollu todella väsynyt ja että edelliset joulut olin yksin kahden pienen lapsen kanssa laittanut muille; että olin 17-vuotiaasta asti laittanut joulua muille, ja nyt yli 40 v vihdoinkin pääsisin valmiiseen pöytään; että nämä pienet sai ikimuistoisen joulun ja siihen päälle jaksavan läsnäolevan äidin pitkästä aikaa; että minun aikuiset lapseni eivät tulleet minun maksamana tälle joululle mukaan, vaan keskityin täysin itseeni ja pienempiin lapsiin oman jaksamiseni takia;

että mies itse teki valinnan joulun vietosta, en painostanut häntä;

että me olimme eronneet, enkä ollut vastuussa miehen lapsesta, joka itse asiassa tuskin olisi ollut kiinnostnut viettämään joulua minun kanssani



Mutta miniä on helppo kohde, kun ei kuulu sukuun, on ulkopuolinen.



Sen jälkeen olen aina systemaattisesti rajannut jouluistani ja koko elämästäni tuon miehen lapsen ulos. Jos anoppi olisi antanut meidän hoitaa oma parisuhteen riekaleemme ja uusperheongelmamme, olisi minun suhtautuminen tällä hetkellä toinen.



Tässä välissä on ollut muutama joulu...



Tulevana jouluna menemme taas kylpylälomalle. Tällä kertaa menen vain pienten lasteni kanssa, en ota edes miestä mukaan (olemme edelleen eri osoittessa, koska en halua asua kodissa, joka ei ole minun koti, ja jossa yhdellä lapsella on eri säännöt kuin muilla) hän saa vihdoinkin viettää joulun sukunsa ja tyttärensä kanssa.

ja mitä tekee mies?

- töitä.

jota pompotellaan sinnetänne! Niin kauan kun miellytät ja olet mieliksi etkä osaa asiallisesti sanoa miten toimitte perheenä olet vain ´´tyhmä miniä´´.

Heti kun he näkevät kypsän otteesi ja sen ettet kuuntele haukkumisia he alkavat kunnioittaa sinua! Oma anoppini jopa itki kun huomasi ettei voinut hallita minua ja meitä.....välit paranivat!

Kannattaa pitää huoli ettei sitten tahallaan loukkaa:) vaikkakin he pitävät kaikkea vastaan sanomisiasi ja tekojasi loukkauksena ainakin aluksi. Terv. anoppi =D

Ei toimi kaikkiin tämä! Olen seurannut toisen miniän aikuismaista selviytymistä appivanhempien kanssa eikä tilanne ole sen kummempi hänelläkään. Toinen miniä on kuitenkin tuntenut heidät lähes 20 vuotta. Enää en ihmettele lainkaan miksei mies halunnut esitellä sukuaan minulle. Ovat nimittäin melkoisen kusipäisiä ihmisiä.

25

Meitä serkuksia oli yli kymmenen ja aikuisia vähintään saman verran. Mä en vieläkään osaa kuvitella, miten saisin joulutunnelman aikaan omalla perheellä.



Siinähän me olisimme vain miehen kanssa kotona kuten arkenakin ja hoitaisimme lapsia kuten arkenakin, ehkä söisimme itse vuorotellen kuten arkenakin ja juhla olisi vain koristeissa yms. Toki ne syötöt ja vaipanvaihdot täytyy isossakin porukassa tehdä, mutta sitten löytyy myös apuja ja saadaan ihana tunnelma aikaan, kun pukeudutaan paremmin, istutaan samaan aikaan pöytään (ainakin pääsääntöisesti).



Mutta meillä on jatkettu tuota perinnettä pienen lähisuvun osalta seuraavassa polvessa niin, että ollaan vuorotellen jonkun luona - myös siellä isovanhemmilla - eikä kukaan aja montaa kertaa joulun aikana mihinkään.



Toki se tarkoittaa nyt myös uusien puolisoiden vanhempien huomioimista. Joskus me olemme pois minun sukuni joulusta, koska käymme anoppilassa ja jos meidän lähisuvun joulu on meillä tai vanhemmillani, kutsun anoppilan väen mukaan.

että isovanhemmat ovat hyvin tärkeä asia lapselle. Hänen kasvulleen ja tulevaisuudelleen. Toivon, että mahdollisimman monessa perheessä yritetään puolin ja toisin pitää edes se lasten ja isovanhempien suhde elossa, vaikka anoppi ja appi -akseli ei toimisikaan.



Ei mulla muuta.

en neuvotellut, vaan totesin sen, näin on, ja näin on siitä asti ollut.

Ennen omia lapsia minulle oli ihan se ja sama missä oltiin.

jota pompotellaan sinnetänne! Niin kauan kun miellytät ja olet mieliksi etkä osaa asiallisesti sanoa miten toimitte perheenä olet vain ´´tyhmä miniä´´.

Heti kun he näkevät kypsän otteesi ja sen ettet kuuntele haukkumisia he alkavat kunnioittaa sinua! Oma anoppini jopa itki kun huomasi ettei voinut hallita minua ja meitä.....välit paranivat!

Kannattaa pitää huoli ettei sitten tahallaan loukkaa:) vaikkakin he pitävät kaikkea vastaan sanomisiasi ja tekojasi loukkauksena ainakin aluksi. Terv. anoppi =D

mutta mielestäni meidän väliset ongelmat tulevat juuri siitä että olen sanonut ihan asiallisesti oman mielipiteeni liittyen lapsiini ja heidän ruokailuihin. En halunnut että 4kk lapselle annetaan suklaata ja siitä lähti nyt jo vuosia kestävä karkkisota...Olen nipo ja kaikinpuolin perseestä kun mummi ei saa ylensyöttää suolalla ja makealla meidän lapsia kuten toisia lapsenlapsiaan. Olen myös joutunut puuttumaan alkoholinkäyttöön lasten läsnä ollessa ja tämä ei ainakaan parantanut miniä pisteitäni.

Mun lapsille ei vaan syötetä sipsiä iltapalaksi eikä heitä sylitellä kännissä.

Joskus asia vain on niin että miniä tekee oman osansa ja hoitaa välit mallikkaasti mutta anoppi vaan on paska.

T.nro8 se oma pullo jouluksi mukaan tyyppi

jota pompotellaan sinnetänne! Niin kauan kun miellytät ja olet mieliksi etkä osaa asiallisesti sanoa miten toimitte perheenä olet vain ´´tyhmä miniä´´.

Heti kun he näkevät kypsän otteesi ja sen ettet kuuntele haukkumisia he alkavat kunnioittaa sinua! Oma anoppini jopa itki kun huomasi ettei voinut hallita minua ja meitä.....välit paranivat!

Kannattaa pitää huoli ettei sitten tahallaan loukkaa:) vaikkakin he pitävät kaikkea vastaan sanomisiasi ja tekojasi loukkauksena ainakin aluksi. Terv. anoppi =D

Minä yritin selvittää anopille, mistä oli tässä meidän kylpylä-joulussa kysymys. Että se oli minun ja pienten lasteni joulu, en ottanut sinne edes aikuisia lapsiani mukaan, ja että en painostanut miestä päätöksessä, se oli hänen omansa, että missä ja kenen kanssa joulua viettää.

Anoppi ilmoitti, että on eri asia kun puhutaan aikuisista lapsista, kun puhutaan "lapsi-lapsesta" (anopin oma ilmaus).

Anopin mielestä minun olisi pitänyt asettaa etusijalle miehen edell. liiton lapsi ja lähteä joulun viettoon tätä lasta ajatellen. Hän ei ajatellut, että ne minun pienet lapseni ovat myös "lapsi-lapsia" eikä edes sitä, että olimme asumuserossa - minäkö se edelleen olen vastuussa lapsesta, jolle en ole mitään, en biologisesti, en juridisesti enkä edes tämän lapsen itsensä mielestä!?!

Ja miksi minun aikuiset parikymmpiset lapseni ovat toisarvoisia anopin mielessä, arvottomia? Miksi aikuisille lapsille joulu ei voi olla tärkeä juhla, jolloin mennään äidin -minun- luo kylään tai joulua viettämään? Vaan se on "eri asia", eli samantekevä asia, minun pitäisi ensin ajatella lasta, joka ei ole minun lapseni.

Miksi anoppi ei voi kysyä omalta pojaltaan, että mistä tässä on kysymys, tai miksi ei kysy sitä minulta suoraan, jos kerran asia jää ihmeteyttämään? Miksi minut syyllistetään? ja mistä? Siitäkö, että monen uuvuttavan vuoden jälkeen minulle avautuu mahdollisuus vietää stressitön joulu omien pienten lasteni kanssa? Ja että mies päättää viettää sen joulun meidän kanssamme? Mikä olisi ollut miehen vaihtoehto, kysyikö anoppi sitä pojaltaan, tuskinpa. Mieshän olisi mennyt töihin ! ja hänen lapsensa ollut isossa talossa yksin tai sitten mummolassa.

No, tänä vuonna he saavat sellaisen joulun, minkä anoppi ja tytär haluaa. Minä menen omien pienten kanssa joulun viettoon, ja mies - hän menee töihin, tytär mummolaan.

Ihan kohta miehen lapsi on aikuinen lapsi, täysi-ikäinen, eikä "lapsi-lapsi". Hän voi siis jatkossa viettää joulunsa vaikka pahvilaatikossa, koska eihän se niin tärkeää ole, missä ne aikuiset lapset joulunsa viettää.

Mies voi sitten viettää joulua vaikkapa keskittymällä lapsiin, jotka eivät ole hänen lainkaan, lastenkotilapsiin tai eroperhelapsiin (joita muuten nämä pienetkin ovat) tai ihan kehen tahansa.

Niinhän minunkin olisi pitänyt, kun omat pienet oli tosi pieniä.

että isovanhemmat ovat hyvin tärkeä asia lapselle. Hänen kasvulleen ja tulevaisuudelleen. Toivon, että mahdollisimman monessa perheessä yritetään puolin ja toisin pitää edes se lasten ja isovanhempien suhde elossa, vaikka anoppi ja appi -akseli ei toimisikaan.

Ei mulla muuta.

Entäs ne perheet,lapset, joiden isovanhemmat ovat kuolleet? Näistä lapsista varmaan kasvaa tulevia nuorisorikollisia, psyukiatrista keskusteluapua tarvitsevia vähintään, raakileita, oireilevia?

Ja mikä on isovanhempien vastuu tässä kuviossa? Eikö mikään? Anoppi ja appi saa olla just niin paskamaisia, miniä ja poika nöyrtyy ja ottaa paskaa päällensä jotta lapset voivat tavata isovanhempia, jotka kohtelevat heidän omia vanhmpiaan kuin saastaa?

Meillä kaksi pientä lasta ja anoppi asuu lähes naapurissa. Meitä syyllistetään armotta jos eivät ole lapsenlapsiaan nähneet pariin viikkoon, eipä ole tullut mieleen että tulisivat tänne,terveet ihmiset(ovat alle 60v.). Jokusen kerran mainittu ohimennen ja pari kertaa pyydetty ihan tiettynä päivänä ja eivät tule. Nytkin anopilla loma ja mies sanoi että voi tulla meille joku päivä,ei sopinut kun täytyy tehdä jouluostoksia. Okei 1,5viikkoa putkeen. Anoppi myös juo usein ja tällöin nälvii kaikkia, viimeaikoina minua eniten sillä olen "tuore"äiti ja täten varmaan helpoin saalis :( Olen hitto soikoon yrittänyt kaikkeni tullakseni toimeen heidän kanssaan,useimmat juhlapyhät vietetty heillä ja lapselleni annoin heidän suvussaan kulkevan nimen,oma sukuni tuli kaukaa viettämään ristiäisiä anopin vaatimaan paikkaan ja kiitokset tästä saan nälvimisen ja syyllistyksen muodossa. Ja arvatkaas mitä,aion nyt lopettaa tuon "miellyttämisen" olen lopen uupunut ja hoitanut lapseni ilman mtn. sukulaisapuja tms. Nyt saa tosiaan riittää,haukkukaa paskaksi ja vaikeaksi miniäksi mutta en ala enää katselemaan tuota marttyyrimeininkiä. Kun ilkeä miniä ei anna nähdä lapsia!Vittu nyyh,olen ollut hukkua tähän uupumukseen ja ovi ollut aina auki että tervetuloa mutta jos ei kelpaa kuin rusinat pullasta niin sitä saa mitä tilaa tullaan jouluna ja tällä mammalla on kuulkaas oma pullo mukana että sit voidaan keskustella oikein kunnolla ;)

ovat ilkeitä ystävällisille ihmisille, ja ystävällisiä ilkeille ihmisille.

Yleensä yrittävät miellyttää sitä enemmän mitä paskemmin heitä kohtelee.

Äitini kuuluu tähän ihmsityyppiin, joten läheltä olen päässyt toimintaansa seuraamaan.

Raskainta yhteydenpidossa on se, että itse saa ihmisarvoista kohtelua vain käyttäytymällä tylysti ja ilkeästi. Siitä tosi paska fiilis. Ei siis voi voittaa vaikka mitä tekisi.

Kotona joulun vietän kuten haluankin:



AATTOaamuna hautuumaalla ja anoppilassa riisipuurolla käynti

-kotona jo joulurauhanjulistusta kattomas

-lapsetkin ovat kotona, myös elämänkumppaninsa

-saunotaan

-syödään hyvin



JOULUpäivä

-vaan ollaan

-pelataan

-luetaan

-herkutellaan



TAPANIna

-ulkoillaan

-vieraita saa tulla

-saatetaan käydä kyläilemässä "tapanin ajelua"

-ja taas syödään



25. joulu aikuisena minulle tämä tuleva,

kerran olen ollut aattona päivällisellä äidilläni, kerran viettänyt koko jouluviikon mökillä, muuten olen aina tehnyt itseni ja puolisoni(toivottavasti) näköisen joulun meille

ja sitä mukaa, kun lapsia on tullut, hekin ovat kasvaneet tähän meidän jouluun,

muttei enää täysi-ikäisenä ole mitään velvollisuutta tulla edes käväisemään joulun aikaan,

toistaiseksi ovat vielä halunneet itse tulla, eipä ole vielä heillä omia lapsia.



Minä katkaisin napanuorani siis 18-vuotiaana,

koska en pitäny vanhempieni joulunvietosta,

on siitä saanut joskus kuulla, mutta mitä sitten!

Kun ei pyytele anteeksi eikä selittele, vaan sanoo niinkuin aikuiset sanoo, että näin minä teen ja PISTE niin ei sitä kukaan kauaa jaksa vängätä!

Haukutaanko vävypoikia yhtä ahkerasti? Aina miniöiden, siis naisten, pitää ajatella noita appivanhemmat-kiemuroita ja kärsiä.

Me tehtiin alun alkaen selväksi isovanhemmille, että vietämme joulut omassa kodissa omalla porukalla. Kukaan ei ole koskaan vinkunut meitä joulukylään ja hyvä niin. Mä en lähtis jouluksi toisten nurkkiin.

että isovanhemmat ovat hyvin tärkeä asia lapselle. Hänen kasvulleen ja tulevaisuudelleen. Toivon, että mahdollisimman monessa perheessä yritetään puolin ja toisin pitää edes se lasten ja isovanhempien suhde elossa, vaikka anoppi ja appi -akseli ei toimisikaan. Ei mulla muuta.

sanovat että mummi on ilkeä, ja itkevät etteivät tahdo tavata mummia.

Olen kovasti yrittänyt pehmentää mummin sanomisia ja tekemisiä, mutta kokonaan en pysty ilkeilyjään peittelemään.