Miten kulut pitäisi jakaa uusperheessä?

niin miksi sinun pitäisi maksaa puolet asumiskuluista?



Jos molempien lapsille on yksi huone niin se on ok, mutta kyllä miehen pitäisi maksaa työhuoneen verran enemmän asumiskuluista jos kerran tasajakoa haluaa.

AP:n miehellä on tuplasti isommat tulot kuin ap:llä ja sitten hän vielä yrittää maksattaa oman elämisensä ap:llä.



- Ruokalasku puoliksi vaikka ap syö vain puolet siitä mitä mies. - Asumiskulut puoliksi vaikka mies tarvitsee työhuoneen, mutta ap ei (ja varmaan tekee siitä vielä vähennyksen verotuksessaan?).

- AP hoitaa kotityöt, mies ei tee mitään

- AP hankkii omilla tuloillaan kaiken " pienen ja tarpeellisen" mitä mies ei tule ajatelleeksi

- AP hoitaa ehkäisyn omaan piikkiinsä



Ja tätä nimitätte tasapuoliseksi?



Salli mun nauraa! Oletko AP tosissasi?

ihan ydinperheellisiä, kun niin nokkiinsa ottavat.



Uusioperheessä kaikki ei mene niin yksinkertaisten kaavojen mukaan. Itse olen ollut vasta puolivuotta uusperheen emäntä, ja huhheijaa, emmä odottanutkaan tämän helppoa olevan, mutta suosittelen tosiaan laittamaan kypärän päähän ja valmistautumaan rytisemään melkoisten pusikkojen läpi.



Minun mielipiteeni raha-asiaasi on, että asumiskulut suhteutettava ehdottomasti tuloihin!! Sopikaa vaikka ihan se summa, minkä kumpikin maksaa. Ite oon tällä hetkellä työttömänä, ja maksan vuokrasta vain 1/4. Fifty-fiftyyn tähdätään, mutta meillä tuskin tulee ikinä miehen kanssa noin suurta tuloeroa olemaankaan. KAIKKEIN fiksuin on laskea molempien omat tulot, molempien omat menot (elarit, harrastukset tms) ja sitten ne yhteiset menot, katsoa paljonko tommosten pakollisten jälkeen jää sitä rahaa kellekkin.



Vaikka joo-o. Neuvottelua tarttis meilläkin, minä hoidan kodin ja lapset ja kaupassa käynnin, siihen se peruspäiväraha uppoaakin, mies vain maksaa sen isomman vuokraosion ja sähkölaskun palkastaan... Tosiasiassa varmasti vasta käytäntö näyttää teille sopivan systeemin, yrityksen ja erehdyksen kautta.

En valitettavasti jaksanut lukea koko ketjua läpi, mutta tässä pari ajatuksta, jotka on syytä muistaa uusperhettä perustettaessa:



* säännöt pitää sopia ennen kuin muutetaan yhteen ja molempien pitää ne hyväksyä, jos yksimielisyyteen ei päästä, niin on turha muuttaa yhteen



* tasapuolisuus on kaiken a ja o uusperheessä, mutta lähinnä lapsia kohtaan, mikäli vanhemmat lähtevät joka risauksen, ajankäytön, rahankäytön yms. tasapuolisuutta laskemaan, niin veikkaanpa, että tiedossa on kireä ilmapiiri ja paljon katkeruutta, uusperheessä aikuisilta vaaditaan _aikuisuutta_ ennen kaikkea ja se tarkoittaa sitä, että omaa itseään ja omia halujaan ei voi noudattaa, sama tietty missä tahansa ydinperheessäkin, mutta uusperheessä kaikki epäoikeudenmukaisuudet hyppäävät räikeämmin esille



* uusperheessä talousasiat kannattaa hoitaa tavallista tarkemmin - kannattaa katsoa tarkkaan vakuutusten edunsaajat, testamentit ja avioehdot sekä omaisuuden omistussuhteet



Ja jos mielipidettä talousasioista kysytään, niin on kaksi vaihtoehtoa: joko taloudet ovat täysin erilliset ja kaikki kulut kirjataan sentin tarkkuudella joka kuukaudesta. Tämä vaatii paljon aikaa ja energiaa. Ruokakuluja voi laskea tyyliin 1 e per henkilö per nautittu ateria, jos ei halua ihan jogurtin tarkkuudella lähteä analyysiä tekemään. Muut laskut lienee selviä, että kenen kuluja ne ovat.



Toinen vaihtoehto on, että perhe on yhteisyritys ja molemmat käyttävät kaikki rahansa yhteiseen talouteen. Sitten jos säästöjä jää, niin niiden käytöstä voidaan sopia. Tämä vaihtoehto on minusta ehdottomasti parempi mikäli perheeseen on tulossa lisää lapsia.



Eka vaihtoehto tuntuu tietysti naisesta epäreilulta, kun hän joutuu maksamaan niin paljon ja omaa rahaa ei jää. Jälkimmäinen vaihtoehto taas miehestä. On syytä miettiä myös sitä, että kuka omistaa ja mitä. Onko asunto jomman kumman nimissä? Onko omaisuutta tarkoitus siirtää molemmin nimiin? Onko jommalla kummalla enemmän omaisuutta?

Olkaa te vaan mun mun mun eiku toi onkin sun ja tää on mun mun rahalla ostettu.

muuta miehen kanssa yhteen, jos vaatii 50-50 jakoa, vaikka sulla on noin paljon pienemmän tulot! Jos on tiukkana tuossa niin sano, että olet huolestuneena miettinyt, että miten onnistuu kotitöiden 50-50 jako? Että haluat jakaa myös pyykkivuorot, siivousvuorot ym. aivan tasan tarkkaan. Ei kai jonkun mielestä voi olla reilua, että nainen maksaa puolet, mutta tekee silti melkein kaikki kotityöt?



Mieti vielä tarkkaan, lähdetkö yhteiseen asuntoon. Jos oma elintasosi tippuisi muuton seurauksena niin ei varmaan kannata muuttaa yhteen!

mieheltäsi onko se reilua, että sulla jää sitten tosi vähän rahaa käyttöön, jos maksat puolet kaikesta. Ja kysy tuosta työhuoneesta: Onko reilua, että maksat puolet asumisesta, jos hän tarvitsee enemmän tilaa?

älä muuta, jos mies nyt jo ehdoton tuossa 50-50 kulujen jakamisessa.

vähemmän??!

Kaikista ammateista ei makseta yhtä paljon palkkaa, that´s it. Miten ajattelitte oikeasti tuon " kaikki tasan puoliksi" -systeemin? Että pienempituloinen elelee tosi tiukasti ja suurempituloinen leveästi; käy yksin tai kavereiden kans raflassa ja matkoilla ym.?? Niinkö todella? Minkälaista PARIsuhdetta ja PERHE-elämää se olis?



Vai pitäisikö valita kumppani sen perusteella, että tulot olisivat mahd lähellä toisiaan, ettei tällaista ongelmaa syntyis?



Käsittämätöntä ajattelua..



Tai ehkäpä pienempituloinen vois vaikka tehdä kotona enemmän töitä ja saada siitä toiselta jotain palkkaa, tekisivät oikein sopimuksen..

meillä joka päivä 200 eurolla mikään firma ei sitä tee.

Mä tienaan 1700 ja mies 3000 brutto.

Jos meillä yhteiset menot laitettaisiin puoliksi, niin mä olisin vaatteita ym. muita enkä pääsisi ikinä mihinkään matkalle. Että jos se susta on reilua, niin selvä. Mun mies on reilu ja ihana ihminen, joka ei mittaa rahassa rakkautta!

minkäkokoinen asunto, miksi pyykkiä tulee noin paljon, miksi ruoanlaittoon palaa noin paljon aikaa, onko allergioita?



Perustele tuo 200 per päivä.

reilusti puoliksi ettei kumpikaan pääse lorvimaan.



Ja kyllä se niin vain on, että ei ne miehen rahat sille uudelle vaimolle ja tämän lapselle kuulu.

Kaikista ammateista ei makseta yhtä paljon palkkaa, that´s it. Miten ajattelitte oikeasti tuon " kaikki tasan puoliksi" -systeemin? Että pienempituloinen elelee tosi tiukasti ja suurempituloinen leveästi; käy yksin tai kavereiden kans raflassa ja matkoilla ym.?? Niinkö todella? Minkälaista PARIsuhdetta ja PERHE-elämää se olis?







No, tuotahan mäkin mietin, en käy rafloissa, en käytä juurikaan alkoholia, enkä muutenkaan rientele paikasta toiseen, rahat menee arjen pyörittämiseen. Joskus käymme miehen kanssa jossain reissulla, joista aina maksan oman osuuteni (ylensä hän maksaa ensin mun matkani ja mä maksan sille sitten pikkuhiljaa takaisin, musta se on ihan ookoo). Mutta mietityttää että miten sitten siellä saman katon alla... joudunko taloudelliseen ahdinkoon? Paljastuuko että joudun taloudellisen tilanteeni takia altavastaajaksi? SIIS HUOMIO! MITÄÄN tällaista merkkiä en ole miehessä havainnut että tarkoituksena olisi alistaa mut hellan ja tyhjän lompsan väliin. Mut on aika ehdottoman oloinen tuossa 50/50 asiassa ja jotenkin se ei nyt tunnu ihan reilulta... etenkin kun mun asumiskustannukset nousisi aika paljon kun muutan täältä maalta pääkaupunkiseudulle.



Äh....

Mutta tuo yksi sanoi, että niillä menee 200 euroa (kuussa ilm) huushollin siivouskustannuksiin ulkoistettuna. Sillä rahalla ei millään pysty saamaan kaikkia niitä palveluita, jotka mä teen meillä.

Pahin pelko on että " joku pääsee lorvimaan" . Onneksi en ole teidän lapsenne.

sillä 200 eurolla tää siivotaan joka viikko perusteellisesti. En tiedä missä lukaalissa sinä asut, mutta ihmettelen jos hirveesti isommassa asutte noilla tuloilla.



Miten sinä sitten siivoat, jos siivoat enemmän kuin ammattisiivooja kerran viikossa perusteellisessa viikkosiivouksessa?

Meillä miehen lapset vain käy eikä ole. Mies maksaa elarit tietysti omistaan ja minä saatan ostaa miehen lapsille lahjoja, vaatteita tai maksaa vierailuviikonlopun ruoat.

Minulla 2 lasta edellisestä, meillä yksi yhteinen. Palkat meillä on suunnilleen yhtä suuret. Kaikki tulot ja menot ja velat on yhteisiä.

ei sulle sitten jäisi käteen läheskään niin paljon kuin miehellesi eli miehellä olisi sitten mahdollista ostella kaikenlaista itselleen ja lapsilleen mihin sulla ei ikinä ois varaa, se tulisi varmasti aiheuttamaan eripuraa.



Mitäs jos teette niin että jaatte asumiskulut vaikka 60/40 ja sovitte vaikka tietyn summan mitä kummatkin laittaa tilille ( esim s tili tms) ruokaa ja päivittäistavaroita varten.



Tai yks skenaario on että että molemmille pitää jäädä ns omaa rahaa kuussa tietty summa josta sovitte, ja loput panette siihen yhteiseen asumis-ruokakulukassaan, ja voitte myös sopia paljonko säästätte yhdessä joka kk vaikkapa ensi kesän lomamatkaa varten tms.

Mitä jos jäät työttömäski ym??

Prosenttiosuus reilumpaa muutenkin. Mies sitten varmaan käsiv yksin ulkomailla ym. kun sulla ei ole varaa. Perhe on aina yhteinen yritys.