en voi ymmärtää sellaisia äitejä, jotka laittaa alle 3v lapsen vieraan ihmisen hoitoon

Kyllä se on niin, että yllättävän moni ei vain halua mennä töihin ja mikäs sen parempi veruke kuin oma lapsi ;)



Tietysti jos on alunperinkin ollut minimiäippärahalla ei taida olla kulutkaan kovin kummoset olleet ennen lasta, joten mikäs siinä olla himassa ja istua netin ääressä pari vuotta :) ...henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että tämä ei tod ole lapsen parhaaksi, monistakin syistä. Ja valitettavasti sen näkee näistä eskariin asti kotihoidetuista mistä ovat jääneet paitsi. ja valitettavan usein nämä samaiset kotihoidetut ovat myöskin jääneet ilman harrastuksia yms. mitä näilläkin lapsilla todnäk olisi mikäli äiti ei olisi ollut kotona xvuotta.



Joten kertokaahan nyt ihan oikeesti, ihan kiillottamatta sitä omaa kruunua, että miksi kotihoito olisi parempi???? Harvassa on ne äidit jotka askartelevat, jumppaavat jne. todella ovat sen lapsen kanssa..loput odottaa päiväuniaikaa ja shoppailevat loppuajan....



Ja tosiaan olen itse 5 lapsen äiti ja jokaisen lapsen välissä olen ollut töissä, joten kokemusta on niin kotonaolemisesta kuin lasten päikkäriasioista. Ja voin väittää nähneeni matkan varrella jos jonkin tyyppisiä äitejä. Enkä nyt sitten tarkoita että kotiäidit olisivat jotenkin huonoja äitejä, en vain pidä tekosyistä ja toisten moralisoinnista taikka oman egon kohottamisesta toisten kustannuksella.



Hauskaa päivää ihan kaikille!

MIKSI on niin kiire pois kotoa ja oman rakkaan(?) lapsen luota, että pitää lähteä töihin niin pian?

eikö se 3v olisi lyhyt aika olla kotona, mutta niin tärkeää lapselle?

Eli sinun mielestä ap mun olisi pitänyt jäädä sosiaalipummiksi kotiin. kaikilla verukkeilla välttää työtä ja kituuttaa jollain päivärahalla neljän seinän sisällä.

Katsos yh:lla ei hirveästi ole vaihtoehtoja jos haluaa tarjota lapsilleen muutakin kuin näkkileipää ja makaroonia.

Ärsyttää todella tollaiset paskantärkeät ja kaikkitietävät täydelliset äidit.

Ihan vain tiedoksi en ole YHTÄÄN sen huonompi äiti vaikka pienokaiseni ovat hoidossa ja minä käyn töissä.

saa mitään tukia, ei edes asumistukea vaikka toinen on kotihoidontuella.

Jos ei ole varaa ostaa ruokaa ja vaatteita lapsille on parempi että äiti menee töihin ja lapset saavat vatsansa täyteen hoidossa. Tilanne normalisoituu.



Se on aina parempi vaihtoehto kuin sossun luukkulla roikkuminen.



Kodit ja perheet ovat erilaisia. Olisi kamalaa jos kaikki äidit nyhjöttäisi kotona lasten kanssa. Monet näistä äideistä voi huonosti. Jokainen tehköön niin kuin parhaaksi näkee.



Minun ja sinun ratkaisu ei sovi kaikille. Tai minun ja sinun vaihtoehto merkitsee muille kaaosta elämä menee sirpaleikisi.



Putkinäköisyys on sitä että kuvittelee oman valinnan olevan se ainoa oikea. Näin ei kuitenkaan ole todellisessa elämässä.



Meidän perhe "suku" on aina ollut työtä arvostavaa ahkeraa sakkia. Onkin kysymys perinteestä joka istuu syvällä. Kun ihminen pyrkii pitämään itsestään huolta pystyy hän huolehtimaan muista. Meillä ei ole koskaan jääty sängynpohjalle makaamaan. Lapset ovat oppineet että työ on tärkeää. Esim. lapsille työ on koulussa ja leikki on lapsen työtä. Lapset tekevät työtä myöskin kotona siivous, leipominen jne...Lapsille on myöskin opetettu ettei työ ole vahingollista vaan jopa hauskaa se ei ole taakka.



Onkin kysymys asenteista miten erilaisuuteen suhtaudutaan. Minulla teettää valtavasti "työtä" hyväksyä ostareissa maleksivat kotiäidit lapsineen. Alan vähitellen ymmärtää heitä. Heillä on tekemisen puute, he ovat masentuneita ja alakuloisia ja hakevat elämäntäyttymystä shoppailusta. Minun käy heitä sääliksi.

Mutta säälihän on sairautta ja sairaudesta on pyrittävä eroon.

lapsia tiettyinä aikoina ja asua pitää jossain. Tiedoksesi, me muutettiin huumekämpän naapurista asoon, kun vauva oli 4 kk. Aso oli ainut vaihtoehto, lainaa ei voinut paljon ottaa ottaa -> ei varaa maksaa ja kaupungin kämppään ei enää haluttu. Ason vastike piti silti maksaa, 650 €/ kk ja lainanlyhennys 200 jota ei huomioida asuntotukihakemuksessa, tai lainan korkoja. Olisimme ottaneet lyhennysvapaata. Miehen bruttotulot oli 1900 ja mulla kotihoidon tuella se tais olla sen 300 € . Ruokaa pitää ostaa, bensaa pitää ostaa, lapsi tarvitsee vaatteita ja vaippoja, lääkkeisiin menee rahaa, vakuutusmaksut pitää maksaa, tv-luvat. sähköt jne....kyllä mä menin töihin ja vein 11 kk hoitoon. Oma palkkani oli 2600 €.



Hyvin on selvitty, ei ole lapsi nyt 11v rakkaudetta jäänyt...

elämä ei ole ollenkaan niin yksinkertaista kuin se sieltä omasta pikku kyökistä käsin näyttää. Elät juuri suljetussa piirissä ja todennäköisesti sulla on joku joka paahtaa tässä ulkomaailmassa sen eteen että voit siellä kököttää.



Ymmärrän sua: tuo umpimielinen vaihe on ihan tavallinen luonnon keino saada äiti omistautumaan lapselleen. Mutta usko pois ihmisiä ja elämäntilanteita ja vaihtoehtoja on paljon paljon erilaisia. Eikä niissä kaikissa päde ollenkaan sun elämäsi lainalaisuudet.



Lapsen kotihoito on vain yksi osa kokonaisuutta.



Nauti nyt siitä että saat olla siellä himbessä ihan rauhassa tietämässä kuinka tätä elää kuuluu elää ja mikä se hyvä äitiys onkaan. Ja ole iloinen siitä, että sulla on joku toinen joka mahdollistaa tuon.

Tuo loppuu aikanaan. Ja silmät saattaa taas vähän avautua.

- piti palata opiskelemaan, en olisi valmistunut jos olisin vielä pidempään lykännyt.

- kotona olo alkoi ahdistaa, kun mitään ei saanut tehdä rauhassa valmiiksi, hiekkalaatikkokeskustelut olivat minusta tylsiä ja muutenkin kaipasin jotain muuta kuin lapsen leikittämistä ja kodinhoitoa. Kyllähän se ahdistus ja paha tuuli näkyi muillekin perheenjäsenille, joten parempi oli palata muihin hommiin. Minusta kotona olo lapsen kanssa oli TYLSÄÄ! Ihan liikaa toistoa, tuntui että pää räjähtää kun käy aivot käy ylikierroksilla saatuaan liian vähän hommia. Eikä siihen auttanut lukeminen, käsityöt yms. kaikkea kyllä tuli kokeiltua epätoivon vimmalla.

- olen itse mennyt 2-vuotiaana hoitoon, enkä koe siitä mitenkään kärsineeni

MIKSI on niin kiire pois kotoa ja oman rakkaan(?) lapsen luota, että pitää lähteä töihin niin pian?

eikö se 3v olisi lyhyt aika olla kotona, mutta niin tärkeää lapselle?

Joidenkin on vain pakko ansaita elantonsa. Siinä ei paljon kotona oleva äiti auta, jos ei ole rahaa esim. ruokaan.

Yleensä kuuntelen kohteliaasti, kun jotkut kiillottavat sädekehäänsä ns.lapsen parhaalla eli kotihoidolla. Sanoisin, että jokaisen teon taustalla on niin yksilöllisiä syitä, ettei voi mennä sanomaan, mikä on jonkun toisen lapselle parasta.



Nimimerkillä vuosikkansa aikoinaan hoitoon vienyt;)

mutta ole nyt siinä sitten kolmen lapsen kanssa peräjälkeen kolme vuotta kotona... Mieti miten provosoit!

kouluttamaton, työtä vieroksuva ihminen. On itse sanonut että elää miehensä siivellä, hienoahan se on jos tohon on mahdollisuus. Olis sit kai pitäny valita varakkaampi mies että olis voinu olla kotona lasten kanssa.

Yrittää kiillottaa kotiäidin rooliaan, että kyllä tämä on lapsen parhaaksi jne. Kattia kanssa, itse ei vaan viitsi mennä töihin.

Heidän kuopus nyt 4v ja aloittanut hoidon parina päivänä viikossa koska lapsi kaipasi kovin ikäistään seuraa. Kaverini on sanonut että huomattava muutos on tapahtunut lapsessa ja kaikki positiivista. Että ei se kotihoito ole aina paras mahdollinen vaihtoehto.



Minun mieheni on aina kannustanut minua työntekoon, ei ymmärrä alkuunkaan sitä että ollaan vuosi tolkulla kotona.

Pitääkö myydä kämppä pois?

ottaa sen asuntolainan vasta kun lapset ovat isompia. Lapsille kelpaa vuokra-asunto ihan varmasti jos saavat viettää oman isän ja äidin kanssa ensimmäiset ikävuotensa. Kenellä voi lapset ja laina olla vaakakupissa?

Mutta tietty, jos mieskin on opiskelija, niin sitten saa kaikki mahdolliset tuet.



Faktahan on se, että keskituloisten ihmisten on kaikkein vaikeinta jättäytyä kotihoidontuella kotiin. Köyhemmät saa kaikki mahdolliset tuet ja rikkailla taas ei paljoa paina ansioiden menetys.

niin onpahan sitten varaa olla kotona. Mitäs sitten kun lasta on yritetty 5-10vuotta, pitäskö siltikin asua vuokralla, jos sitä vaikka tulenkin raskaaksi. Elämää ei voi suunnitella etukäteen, koskaan ei tiedä mitä vastaan tulee. Ja äitiyskin yllättää, minäkin kuvittelin olevani aivan erinlainen äiti kuin olen.

Asuntolainaa oon maksanut 10 vuotta. Toinen asunto menossa, nyt okt:ta maksan. Olisiko mun pitänyt odottaa siihen, että oon 38 ennen ekan lainan ottoa vai? Mitäs jos en yrityksistä huolimatta olisikaan saanut lapsia? Pitäisikö kaikkien naisten lykätä asuntolainan ottoa siiheksi, etteivät ole enää hedelmällisessä iässä? Tähänhän voitaisiin säätää laki, ettei asuntolainoja myönnetä alle 45-vuotiaille naisille. Eikä miehille ollenkaan, kun nehän voi saada lapsia vielä 70-vuotiainakin.

ottaa sen asuntolainan vasta kun lapset ovat isompia. Lapsille kelpaa vuokra-asunto ihan varmasti jos saavat viettää oman isän ja äidin kanssa ensimmäiset ikävuotensa. Kenellä voi lapset ja laina olla vaakakupissa?

ja miten kaikki on mennyt suunnitelmien mukaan. Onhan noita täydellisyyksiä aina.



maltan tuskin odottaa ;)

Jos lapsia on vaikka 3, niin sitten 9 vuotta kotona molemmat? Tämä nyt ei ole mahdollista kuin kouluttamattomille töidenvieroksujille, jotka elää sossun tuilla. Ja onko se nyt sitten muka hyvä elinympäristö lapsille?

Kuule, ei se töihin meno tarkoita sitä, ettei lapsia näkisi sitten ollenkaan.

ottaa sen asuntolainan vasta kun lapset ovat isompia. Lapsille kelpaa vuokra-asunto ihan varmasti jos saavat viettää oman isän ja äidin kanssa ensimmäiset ikävuotensa. Kenellä voi lapset ja laina olla vaakakupissa?

...jos niitä lapsia on enemmän kuin yksi :). Mulla lapsia on kaksi ja jos olisin ollut molempien kanssa kotona ne kolme ekaa vuotta, olisin yhteensä ollut kotona yli 5 vuotta. Jos lapsia on kolme tai enemmän, niin hupista... Kylläpäs menee monta vuotta kotosalla.



En muuten asu Suomessa, joten tuosta kolmesta vuodesta 2 vuotta 4 kuukautta olisi sitten 0 tuloilla. Eli kaikkialla ei makseta mitään kotihoidon tukia. Muualla mailmassa on ihan tavallista viedä lapsi hoitoon viimeistään vuoden ikäisenä. Ja esim. täällä meillä tuokin jo tarkoittaa sitä, että ne tulot on 0, kun äitiysloma loppuu. Jos siis olet kotona siihen asti, että lapsi on vuoden, niin pitää olla 4 kuukautta ilman tuloja, elää pelkästään miehen palkalla.

jokainen äiti varmaan itse tietää mikä on parasta omalle lapselleen.. Huolehtikaa kaikki vaan omistanne ja antakaa muiden huolehtia omistaan niin on elämä paljon helpompaa..

Lain pitäisi olla sellainen, että kaikki 25-vuotta täyttäneet pakkosteriloidaan, niin sitten voi ottaa sitä lainaakin. Lapset pitää tehdä nuorina, asua vuokra-asunnossa ja sitten lopettaa lapsenteko ja ottaa asuntolaina.

Asuntolainaa oon maksanut 10 vuotta. Toinen asunto menossa, nyt okt:ta maksan. Olisiko mun pitänyt odottaa siihen, että oon 38 ennen ekan lainan ottoa vai? Mitäs jos en yrityksistä huolimatta olisikaan saanut lapsia? Pitäisikö kaikkien naisten lykätä asuntolainan ottoa siiheksi, etteivät ole enää hedelmällisessä iässä? Tähänhän voitaisiin säätää laki, ettei asuntolainoja myönnetä alle 45-vuotiaille naisille. Eikä miehille ollenkaan, kun nehän voi saada lapsia vielä 70-vuotiainakin.