Olenko tyhmä, jos loukkaannun lapsen puheista?

miettiä päivän aikana tuhatta eri asiaa. Jos mainitsee vaan jotain vähän pienempää niin sillon ei muuta ajattele.



Mun elämä on täynnä vaikka mitä " isoa" ja koko ajan tapahtuu ja silti ehdin välillä ihmetellä täydellisen mitättömiäkin juttuja.



Pitäiskö täällä vaan maailmanluokan ongelmista puhua?

ajatteletko tosiaan, että vain sellaisilla ihmisillä on tunteita, joilla ei ole tekemistä? outoa.

Koska huone, joka on tarkoitettu olohuoneeksi on kolmelta seinältä ikkunaa ja kesällä myös kuuma, ettei sielä kukaan koskaan ole, sielä koululaiset käyvät keväällä ja syksyllä nukkumassa koulun jälkeen päiväunia lämpimässä auringonpaisteessa, talvella se on kylmä.



Takkahuonessa katsellaan telkkaria, ahtautuneena pienen pieneen sohvaan.

ja vatkaamaan jonkun lasteni kaverin puheita. Todellakaan. Eikä todellakaan ole aikaa, kun on tekemistä.



Sen sijaan eläkkeellä oleva jo vähän dementoitunut iäkäs äitini, jolla käy harvoin vieraita ja joka on huono liikkumaan, märehtii juuri samalla tavoin joka ikisen kohtaamansa ihmisen joka sanan. Ihan niinkuin sinä.



13

asuntojen koosta. Ja tuo reaktio...Kuulostaa jonkun nousukas perheen tenavalta, jossa vanhemmat jaksavat naureskella ja vähätellä toisten asuntoja, autoja, vaatteita, habitusta....



Kun itse olin pieni, niin kaikki oli normaalia, en olisi osannut ihmetellä eri kokoisia asuntoja. Joillakin vaan oli iso koti ja joillakin pienempi, ja joillakin uima-allas....etc. etc. Me vaan leikittiin penskat kaikki sulassa sovussa..

Jos ei ole olkkaria niin missä esim. vieraat sitten istuu kun tulevat kylään? Vai onko ap:llakin joku takkahuone tms?

Soluasunnossa en ole koskaan käynyt, enkä kyllä yksiössäkään muistaakseni: kaikki ystäväni ja tuttuni ovat asuneet vähintään kaksiossa, tai kimppakämpässä (opiskeluaikoina) jossa oli omat makkarit mutta yhteinen olohuone ja keittiö.

T: se 31-vuotias joka ei edelleenkään ole koskaan nähnyt asuntoa jossa ei ole olkkaria.

Kyllä lapsetkin jo tietävät, mitä sanotaan ääneen ja mitä voi miettiä ihan oman päänsä sisällä. Tämä kyseinen lapsi ilmeisesti yrittää pönkittää omaa heikkoa itsetuntoaan näillä vertailuillaan, esimerkiksi jos saa kyydin mukanamme kouluun huokailee, miten ahdasta autossamme on ja heillä ei onneksi ole näin ahdas auto. Mutta mistäpä ne puheet muualta juontavat juurensa kuin kotoa. Meillä yritetään tehdä kyllä selväksi, että kaikilla on oma tapansa elää, materia ei onnea tuo vaikka siihen olisi mahdollisuuksiakin. Joillekin vanhemmillekin teksi hyvää miettiä välillä, miten muista ihmisistä puhutaan lasten kuullen.



Ei kannata loukkaantua, ärsyttäväähän se on, mutta suurempi haitta sosiaalisesta sivistymättömyydestä on kuitenkin kyseiselle lapselle itselleen.

minä luulin, että se oli lapsen lausahdus. Ymmärsin, että ap:n kodissa joku nukkuu olohuoneessa. Näin on meidän ystäväperheissä aika monessa. Vanhemmat nukkuvat olohuoneessa.

Vierailija:

Näin on meidän ystäväperheissä aika monessa. Vanhemmat nukkuvat olohuoneessa.

Kyllä sekin aika tulee.

On meidän tuttavissa avioeroja ollut. Mutta olohuoneessa ei nuku kukaan siltikään.

27

Helsingin seudulla koko lailla jokainen eronnut asuu maksimissaan kaksiossa.

onko sinulla keittiö ja olohuone.



Siis keittiö on, mutta ruokapöytä ei mahdu sinne ja olohuone on varattu nukkumista varten?

Eihän se tietenkään ole lapsen vika jos ei ole käytöstapoja opetettu, mutta yuo oli tosi tökeröä. Olen varma siitä että omat lapseni eivät moisia kommentteja suustaan päästäisi eivätkä varmasti edes ajattelisi vaikka kotona onkin yli 300 neliötä. Eivät ole koskaan kommentoineet kavereiden asuntoja, ulkonäköä, ihonväriä tms. ja mielestäni se johtuu siitä, että meillä ei sellaisista asioista puhuta. Taitaa siis lapsesi kaverin vanhemmat saada käytöksestään kaiken kunnian.

Todennäköisesti piti vain hassuna, että asunnossa ei ole samoja huoneita kuin yleensä. Sinä loukkaannuit, koska koit, että lapsi haukkui sinua köyhäksi, lapsi taas tuskin tiesi, että teillä ei ole keittiötä ja olohuonetta, koska niihin ei ole varaa, vaan oli vain hämmästynyt, että tuollaisiakin asuntoja on.

välisistä luokka yms eroista ,jos vanhemmat ovat siihen " kouluttaneet" . Minulla on kolmasluokkalainen ja ekaluokkalainen täällä kotona ja uskon ,että jopa ekaluokkalainen voi tiedostaa asian.

tuollaisia! Se on ihan siitä kiinni, miten paljon ne vanhemmat laskee neliöitä ja vertailee itseään muihin...

En myöskään tajunnut ennen kuin joskus lukiossa, että omistusasumista arvostetaan enemmän kuin vuokra-asumista. Meillä ei kotona koskaan arvotettu asioita maallisen mammonan perusteella.

kuinka sotkuista meillä on. Ja totuus oli kuitenkin, että oli samana päivänä siivottu, mutta lapset olivat jo levittäneet leluja. Pieni talo näyttää äkkiä sotkuiselta.

Varmaan siksi tuntui oudolta, kun meidän omat lapset eivät koskaan arvostele mitään kylässä. He tosin ovat arempia.

Vierastan muutenkin tätä arvostelevaa, kaikkitietävää lapsityyppiä, joka ei ole yhtään vieraskorea.



Ap:n tapauksessa mä olisin " uhmakkaasti" vaan sanonut, että nytpä näet, että tällästä voi olla. Meidän koti on tällänen, vaikka teillä voi ollakin erinäköstä. Ja vielä olisin voinu tokasta, että asuuhan jotkut jopa savimajassakin vielä nykyään.

Kylässä käynyt lapsi on selkeästi perheestä, jossa arvostellaan helposti muita, muiden asuntoja ja taloudellista tilannetta. Ei vaikuta kovinkaan fiksulta perheeltä. Sinuna en loukkaantuisi, vaan juttelisin vaan asiasta oman lapseni kanssa ja selittäisin, miten tyhmää on kiinnittää noin paljon huomiota pelkkiin materiaalisiin asioihin ja miten oikeasti sillä ei ole mitään merkitystä, miten kukakin asuu, kunhan ei tarvitse kadulla asua ja kunhan ympärillä on ihmisiä, jotka rakastavat sinua ja joita sinä rakastat. Tärkeintä on, ettei lapsesi itse väheksy kotianne, vaan hänellä on hyvä itsetunto ja osaa nauraa kaverinsa jutuille, jos hän yrittää mustamaalata lastasi koulussa sanomalla, että tällä on surkea koti.



Me asumme todella suuressa omakotitalossa (yli 300 m²) ja olemme varakkaita, mutta lapsillamme on ystäviä kaikista sosiaalisista luokista. Kerran yksi lapsistani oli kylässä kaverinsa luona. Siellä 4-henkinen perhe asui alle 20 m²:n yksiössä, ilman keittiötä ja ilman kunnollista kylpyhuonetta. Siis todella vaatimattomasti! Huonekalujakaan ei ollut, vaan patjoja lattialla, koko perheelle siinä ainoan huoneen lattialla. Ruokaa tekivät mikrossa, joka oli asunnon ainoalla pöydällä tietokoneen vieressä (äiti opiskeli kotona). No, lapseni kommentoi asuntoa vaan sanomalla, ettâ onpas teillä hauska koti, kun on patjoja lattialla ja niillä saa pomppia. Ja kun ao. perheen lapsi kävi meillä, totesi hän vaan, että onpas teillä paljon turhaa tilaa, kyllä kai vähempikin yhdelle perheelle riittäisi. Minusta oikein tervettä.