Laboratoriohoitaja närkästyi lapsen emla-laastarista, kun mentiin näytteenottoon.

Ja se kammo on tullut just siitä kun on verikokeita otettu ilman puudutusta ja on sattunut. Pienenä verikokeiden ottaminen sujui meidänkin lapsilta ihan hyvin, ilman mitään kammoja. Mutta sitten vaihtui laboratoriossa näytteiden ottaja ja ihan ilman emloja kaiveli suonia niin ikävästi, ja vielä hermostui lapsille kun itkivät että sattuu ja yrittivät ottaa kättä pois. Sen jälkeen meidän lapsia ei ole saanut verikokeeseen ilman kamalaa huutoa ja pitää olla suunnilleen kaksi aikuista miestä pitämässä kiinni. Niin kamala kammo jäi yhdestä verikokeen otosta kun täti vähän kaiveli suonia. Ja varmasti vika ei ollut lasten suonissa vaan näytteen ottajan ammattitaidossa. En ole ainoa äiti joka on hänestä valittanut, että lapset ovat alkaneet pelätä piikkejä hänen käsittelyn jälkeen.

Olisi kiva tietää miten sinä lapselle opetat että se nyt vaan vähän sattuu mutta ei se haittaa jos lapsi pelkää ihan tosissaan sitä kipua.

Vierailija:

Curling-mammat taas vauhdissa. Mitenköhän suurimmasta osasta aikuisia ei ole tullut piikkikammoisia, vaikka on pistelty ilman puudutusta iät ja ajat? Parasta se on totuttaa lapsi alusta asti siihen, että pistäminen ja jotkin muutkin terveydenhuollon toimenpiteet voivat vähän sattua.

" EMLAlla kipu pois



Vaikka pistämisen aiheuttama kipu ei ole suuren suuri, pistetyksi tuleminen on kuitenkin kaikkien mielestä epämiellyttävää. Varsinkin lapsiperheissä verikokeet ja rokotukset voivat usein koetella koko perheen hermoja. Nyt pistämisen ei enää tarvitse sattua. Eikä pienenkään potilaan tarvitse arastella neuloja tai " valkotakkeja" .







EMLA apteekista ilman reseptiä



EMLA sopii kaikille 3 kk täyttäneille. Puudutuslaastari on tarkoitettu ehjän ihon pintapuudutukseen pienehköjen toimenpiteiden, kuten rokotuksen tai verinäytteen aiheuttaman kivun ehkäisemiseksi. EMLAa saa apteekeista ilman reseptiä kahden puudutuslaastarin pakkauksissa.



Puuduta pistoskohta kotona



Kiinnitä EMLA hoitajan neuvomaan paikkaan 1 tunti ennen toimenpidettä, ja sitten pistäminen sujuukin käytännöllisesti katsoen kivuttomasti. Puudutus kestää useita tunteja, joten pieni vastaanotolta myöhästyminenkään ei haittaa. Lyhyempää (15-30 minuutin) aplikaatioaikaa suositellaan sairaalle iholle, kuten maitoruven ja ontelosyylien yhteydessä. Poistettaessa ontelosyyliä lapsilta, joilla on maitorupea, EMLAn annetaan vaikuttaa 30 minuuttia. Käytä 3-11 kk:n ikäisillä lapsilla enintään kahta puudutuslaastaria samanaikaisesti. Hoitohenkilökunta irrottaa puudutuslaastarin ennen toimenpidettä."

Vierailija:

Ja se kammo on tullut just siitä kun on verikokeita otettu ilman puudutusta ja on sattunut. Pienenä verikokeiden ottaminen sujui meidänkin lapsilta ihan hyvin, ilman mitään kammoja. Mutta sitten vaihtui laboratoriossa näytteiden ottaja ja ihan ilman emloja kaiveli suonia niin ikävästi, ja vielä hermostui lapsille kun itkivät että sattuu ja yrittivät ottaa kättä pois. Sen jälkeen meidän lapsia ei ole saanut verikokeeseen ilman kamalaa huutoa ja pitää olla suunnilleen kaksi aikuista miestä pitämässä kiinni. Niin kamala kammo jäi yhdestä verikokeen otosta kun täti vähän kaiveli suonia. Ja varmasti vika ei ollut lasten suonissa vaan näytteen ottajan ammattitaidossa. En ole ainoa äiti joka on hänestä valittanut, että lapset ovat alkaneet pelätä piikkejä hänen käsittelyn jälkeen.

Olisi kiva tietää miten sinä lapselle opetat että se nyt vaan vähän sattuu mutta ei se haittaa jos lapsi pelkää ihan tosissaan sitä kipua.

Vierailija:

Curling-mammat taas vauhdissa. Mitenköhän suurimmasta osasta aikuisia ei ole tullut piikkikammoisia, vaikka on pistelty ilman puudutusta iät ja ajat? Parasta se on totuttaa lapsi alusta asti siihen, että pistäminen ja jotkin muutkin terveydenhuollon toimenpiteet voivat vähän sattua.

Kaikilla ihmisillä ei ole valitettavasti sitä tuntumaa siihen mikä pitäisi olla, jos suonia ei tunne ja löydä niin lopputulos on kaivelu ja sadattelu (niin aikuisten kuin lastenkin kohdalla). Kamala kuulla tuollaisia tarinoita sillä eivät kaikki labrantädit ole avuttomia tumpeloita jotka eivät osaa ottaa lapsilta näytteitä!!!

Olen todella nuori, alle 30v. ja näytän ihan parikymppiseltä, olen koko työurani tehnyt näytteenotossa ja syventävät opinnotkin tein näytteenotosta (painottuen juuri lasten näytteenottoon). Monet äidit kavahtavat sitä että minä aion ottaa heidän lapsistaan näytteet, joskus joku on jopa sanonut että voisitko hakea jonkun muun emme tahdo että opiskelija pistää... Tosiasia vain on se että jos meidän näytteenoton vanhimmalta (ja totta kai näin myös kokeneimmalta) näyttävä hoitaja tulisi ottamaan näytteen niin siitä ei tulisi mitään. En mielelläni suostu häntä avustamaan kiinnipidossa (eikä hän kyllä avusta minua, siitäkään ei tule yhtään mitään) sillä näytteiden otto on aivan kamalan näköistä, jopa minuakin kylmää vaikka kaiken laista on tullut nähtyä ja koettua.

Jokaisella on oma mielipiteensä emloista, ja hyvä kompromissi on emla vain toiseen käteen. Jääpähän ainakin joku paikka mistä emla ei ole kadottanut suonia. Ja täytyy sanoa että jos tahdotte oikeasti nähdä jotain " raakaa" niin älkää lähtekö kahville kun lääkärit rupeavat laittamaan tippaa (varsinkaan jos tipan laittava lääkäri on " harjoittelija" eli erikoistuva lääkäri). Olen niin monta kertaa joutunut todistamaan vieressä kun erikoistuvat lääkärit tusaavat ja tusaavat (eli puhkovat kaikki suonet vauvojen päästä ja käsistä) ja kun yksikään suoni ei ole enää ehjä niin sitten todetaan että pitäis varmaan soittaa kokeneempi lääkäri jotta saadaan tippa paikalleen. Kiva sitten minun tipan laiton jälkeen yrittää löyttä ehjää suonta josta saisi verikokeet otettua (tipasta kun ei aina saa otettu pieniltä vauvoilta) ja taas pistelä pientä lisää...

Vierailija:

Olisi kiva tietää miten sinä lapselle opetat että se nyt vaan vähän sattuu mutta ei se haittaa jos lapsi pelkää ihan tosissaan sitä kipua.

Ei ne lapsetkaan idiootteja ole. Voit kertoa lapselle, että nyt sattuu, mutta ei kauaa ja tämä on sinun parhaaksesi. Jos ei nyt pistetä, niin sitten voi tulla tosi kipeäksi ja sitten vasta sattuukin.

Taysissa laitettu monta kertaa emla n. tuntia ennen verikoetta ja poistettu se vasta juuri ennen. Ei ole kukaan valittanut, ettei suonta olisi löytynyt. Ja emla on tosiaan annettu ihan sairaalan toimesta.

Juuri mainitsemasi vakuuttelut ei kuule ole meidän lapsiin enää tehonnut sen jälkeen kun se yksi labrantäti heille kammon sai aikaan. Ja voit uskoa että kaikkeni olen yrittänyt. Mutta tuo piikkikammo on vähän kuin koirakammo. Kun kerran on tosi ikävä ja pelottava kokemus niin on vaikea sen jälkeen vakuutella että ei se haittaa vaikka vähän sattuu, mutta sinun parhaaksesi se on.

Kai sitten sanojesi mukaan meidän lapset ovat idiootteja kun vaikka mitä sanon niin pelkäävät piikkejä aivan sairaasti.

Vierailija:

Vierailija:

Olisi kiva tietää miten sinä lapselle opetat että se nyt vaan vähän sattuu mutta ei se haittaa jos lapsi pelkää ihan tosissaan sitä kipua.

Ei ne lapsetkaan idiootteja ole. Voit kertoa lapselle, että nyt sattuu, mutta ei kauaa ja tämä on sinun parhaaksesi. Jos ei nyt pistetä, niin sitten voi tulla tosi kipeäksi ja sitten vasta sattuukin.

Vierailija:

Juuri mainitsemasi vakuuttelut ei kuule ole meidän lapsiin enää tehonnut sen jälkeen kun se yksi labrantäti heille kammon sai aikaan. Ja voit uskoa että kaikkeni olen yrittänyt. Mutta tuo piikkikammo on vähän kuin koirakammo. Kun kerran on tosi ikävä ja pelottava kokemus niin on vaikea sen jälkeen vakuutella että ei se haittaa vaikka vähän sattuu, mutta sinun parhaaksesi se on.

Kai sitten sanojesi mukaan meidän lapset ovat idiootteja kun vaikka mitä sanon niin pelkäävät piikkejä aivan sairaasti.

Jos itse olet tuollainen hermokimppu, niin ei ihme, että lapsesi pelkäävät piikkejä.

Emla kun ei todellakaan puuduta kuin se pinnan, miltään kaiveluilta ei tuntoa vie. Lasten labrassa on mm. yksi täti, joka ei ole KERTAAKAAN onnistunut ottamaan näytettä lapseltamme ilman useampaa pistoa ja niitä kaiveluita. Nykyään pyydänkin hoitajan vaihtoa mikäli hän osuu kohdalle. Ja edelleenkin ihmettelen sitä miksi he käyttävät samoja neuloja kuin aikuisilla kun pienempiäkin olisi, jotka eivät rikkoisi suonia niin helposti.



Ja noista erikoistuvista lääkäreistä...Ymmärrän toki, että mestariksi ei opi ilman harjoittelemista, mutta jospa aloittaisi vaikka aikuisista ja siirtyisi lapsiin sitten kun on hieman enemmän kokemusta. PARAS kanyylin laittaja koko sairaalassa on lasten tehon ylilääkäri, ruusuja hänelle!

Vierailija:

Ja edelleenkin ihmettelen sitä miksi he käyttävät samoja neuloja kuin aikuisilla kun pienempiäkin olisi, jotka eivät rikkoisi suonia niin helposti.

Pieni neula ei ole OIKEASTI paras lapsille. Mitä nopeammin veri saadaan putkeen tulemaan, sen parempi. Pienet neulat hyytyvät todella nopeasti ja veri hemolysoituu todella helposti mikä taas tarkoittaa sitä että uusi näyte on otettava. Myös pienellä neulalla saa suonen rikki jos ei osaa pistää oikein, se on pistotekniikasta kiinni ei neulan koosta!!! Ja neulojen koossa (eli neulan luumenin (=reiän) koossa, neulan pituus ei vaikuta tähän asiaan mitenkään) on vain muutamia vaihtoehtoja, yleenä kolmea eri kokoa joista pienin on ihan liian pienireikäinen lapsille. Ei lapsille tehdä omia erikoisneuloja, joistain neuloista vaan puhutaan ns. lasten neuloina kun ne ovat " lapsekkaita" ,kuten perhosneula eli siipineula, ja näyttävät vanhempien silmissä pienemmiltä (ovat vain lyhyempiä, luumenin koko on ihan sama kuin muissa neuloissa).

Vierailija:

Curling-mammat taas vauhdissa. Mitenköhän suurimmasta osasta aikuisia ei ole tullut piikkikammoisia, vaikka on pistelty ilman puudutusta iät ja ajat? Parasta se on totuttaa lapsi alusta asti siihen, että pistäminen ja jotkin muutkin terveydenhuollon toimenpiteet voivat vähän sattua.

Onko sinulla muuten kokemusta asiasta? Vastaavanlaisia tuotteita on ollut olemassa jo ainakin parisenkymmentä vuotta...

Kivun hoito on muutenkin tätä nykyä kehittynyt ja tutkimusten mukaan esim. kivuliaat tutkimukset vauvana tai liian vähäinen kivunlievitys lapsena aikaansaavat sen, että kipu tuntuu enemmän isompana.

On varmaan hankala tajuta, että joillekin lapsille kivuliaatkin tutkimukset ovat _arkipäivää_, eivät satunnainen juttu.

Minä olen nelikymppinen ja oma äitini jo lapsuudessani puhuin kivulievityksen puolesta (on sairaanhoitaja). Esikoiseni on liki parikymppinen ja jo hänen ollessaan vauva käytettiin esim. Emlaa (hänellä oli krooninen sairaus, joka vaati pistämistä usein).

t. isojenkin lasten äiti

Vierailija:

Vierailija:

Olisi kiva tietää miten sinä lapselle opetat että se nyt vaan vähän sattuu mutta ei se haittaa jos lapsi pelkää ihan tosissaan sitä kipua.

Ei ne lapsetkaan idiootteja ole. Voit kertoa lapselle, että nyt sattuu, mutta ei kauaa ja tämä on sinun parhaaksesi. Jos ei nyt pistetä, niin sitten voi tulla tosi kipeäksi ja sitten vasta sattuukin.

Yleensä meillä kun pistetään, ollaan jo tosi kipeitä. Eli selitäpä siinä sitten kipeelle pienelle ihmiselle, että kuule tämä on sinun parhaaksesi ja jos ei tätä tehdä, niin sitten vasta sattuukin.

Onko sinun lapsesi ollut ns. " oikeasti kipeä" ? Minä olen kuule mm. pitänyt paikoillaan, sairaanhoitajan avustuksella toki, lakanaan käärittyä, puolitajutonta parivuotiasta lasta, joka vikisee avuttomasti (kun ei enää jaksa itkeäkään) kun kanyyliä laitetaan (ajeltuun kohtaan) päähän, kun ei tosiaankaan ole aikaa odotella puuduttavan rasvan vaikutusta. Siinä ei edes tarvita selittelyitä, lähinnä " äiti on tässä, kaikki on kohta hyvin, kulta" tyyppistä juttelua.

Ja sille samalle lapselle vaadin joka saamarin kerta Emlat, kun muuten pistetään. Hänellä on takana ihan riittävästi itkua, riittävästi sairaalareissuja, riittävästi kanyylejä kädessä/päässä/jalkaterässä, että yhdenkään labrahlön ei tarvitse pistellä ilman puudutuksia.

Oli sitten curling-vanhemmuutta tai äidin hysteriaa tai sitten mitä lie.

Halutaan ilmeisesti jo lapsesta opettaa, että mitä enemmän kärsii, sen kirkkaampi kruunu!



Naurettavaa! Jos on hätätilanne, senhän ymmärtää ettei siinä ehditä mitään laitella, mutta normaalitapauksissa.



En muuten ennen tätä kesää tiennytkään, että moisia emloja vai mitä ne ny on, on olemassakaan. Lapsemme jouduttiin viemään yllättäen päivystykseen ja siellä olisi pitänyt ottaa verikokeita. Lapsi oli valmiiksi jo kipeä ja huusi kuin pistetty sika, kun ilmeni että häntä täytyisi pistää. Ei auttanut tomera äiti. Eikä taatusti verikokeen ottaja, joka siinä vaiheessa kun ei saanut pistettyä, alkoi lapselle huutaa suoraa kurkkua. " MITÄ SIINÄ HUUDAT JA ITKET, ENHÄN SINUA OLE PISTÄNYTKÄÄN!" Siis huusi suorastaan. Saapa kuvitella miten jatkossa onnistuivat verikokeiden otot missään, ei mitenkään! Vaikka laitettiin puudutteita ja pistot ei varmaan kovin tuntuneetkaan, lapsi huutaa suoraa kurkkua. Ja tästä kyllä syytän em. terveydenhoitoalan ammattilaista!



Plääh!!!

Emla on laitettu ja annettu vaikuttaa kunnolla. Yhtään suonta ei näy eikä tunnu. On pistettävä sokkona " tossa menee aika usein suoni" -taktiikalla. Ohi menee lievästä kaivelusta huolimatta.



Sanon lapselle, että koitetaanpa toiselta puolelta. Vanhempi ilmoittaa, että ei, kun siinä ei ole ollut Emlaa. Niinpä tökkään taas fiilispohjalta ja ohi menee. Kaivelen reippaammin kuin äsken ja lapsi alkaa vääntelehtimään ja ehkä itkemään. Ei osu vieläkään.



Sanon, että nyt kyllä on otettava siitä Emlattomasta kädestä, en viitsi lasta turhaan rääkätä ja näyte on saatava. Lapsi alkaa jo olla paniikissa ja kiinnipitäjiä tarvitaan. Kun lapsi on saatu pakotettua paikoilleen, työnnän neulan suoneen - tsup vain, ja putki on hetkessä täynnä. Lapsi karjuu pää punaisena, mutta rauhoittuu heti kun kiinnipitäjä(t) laskee irti. Lapsi pitää toista kättään suojaavasti sen Emlakäden päällä, koska kudosten kaivelu on sattunut paljon enemmän kuin nopea pisto toiseen käteen.



Tämä siis omaa kokemustani. Kokenut labrahoitaja kyllä saa usein Emlakädestäkin. (Jos muuten ette koskaan anna kokemattoman hoitajan pistää lastanne, niin miten siitä kokemattomasta hoitajasta voi ikinä tulla kokenut??)



Eikä se kipu kova ole. Itse olen ollut ekaa kertaa verinäytettä ottavien ja ekaa kertaa kanyloivien harjoituskappaleena useita kertoja, eivätkä toimenpiteet todellakaan tunnu paljon missään. Ja mulla ei ole käytetty Emloja koskaan.

Vierailija:

Eikä se kipu kova ole. Itse olen ollut ekaa kertaa verinäytettä ottavien ja ekaa kertaa kanyloivien harjoituskappaleena useita kertoja, eivätkä toimenpiteet todellakaan tunnu paljon missään. Ja mulla ei ole käytetty Emloja koskaan.

Minä olen, olematta harjoituskappaleena, ollut tilanteessa, missä kädestäni on etsitty suonta usean hoitajan voimi. Se ei tunnu kivalta :). Samoin olen ollut tilanteessa, jossa kanyyli tuntuu menvän paikoilleen, räps suoni " räsähtää" ja tämä sama sitten n. kuuten kertaan (molempien käsien kämmenselkä neulatyynynä ja myöhemmin täysin mustelmilla) ja sen jälkeen toinen ihminen laittaa kanyylin käsivarteen. Sekään ei tuntunut mukavalta...

Meillä lasten käsistä ovat ne " kokeneet" hoitajat saaneet Emlojen kanssa verikokeet aina. Ne kerrat, kun ei ole onnistunut sitten niin millään (joko verikoe tai kanyyli), ovat olleet ilman Emlaa, korkeilla tulehdusarvoilla.

Vierailija:

Onko sinulla muuten kokemusta asiasta? Vastaavanlaisia tuotteita on ollut olemassa jo ainakin parisenkymmentä vuotta...

Kivun hoito on muutenkin tätä nykyä kehittynyt ja tutkimusten mukaan esim. kivuliaat tutkimukset vauvana tai liian vähäinen kivunlievitys lapsena aikaansaavat sen, että kipu tuntuu enemmän isompana.

On varmaan hankala tajuta, että joillekin lapsille kivuliaatkin tutkimukset ovat _arkipäivää_, eivät satunnainen juttu.

Minä olen nelikymppinen ja oma äitini jo lapsuudessani puhuin kivulievityksen puolesta (on sairaanhoitaja). Esikoiseni on liki parikymppinen ja jo hänen ollessaan vauva käytettiin esim. Emlaa (hänellä oli krooninen sairaus, joka vaati pistämistä usein).

t. isojenkin lasten äiti

Tuolla kivunlievityksen kehittymisellä tarkoitetaan VAIKEIDEN KIPUTILOJEN, kuten syöpäkipujen lievityksen kehittymistä. Normaalit pistettävät rokotteet eivät ole sellaisia, että ne vaatisivat mitään sen kummempaa kivunlievitystä. Kipu on ohimenevää, nopea-aikainen ja kohtalaisen lievä.

Itsellesi taitaa olla vaikea käsittää, että jotain rokotusta ei voi verrata mihinkään vakavien kiputilojen lievittämiseen.

t. syöpälapsen äiti

Vierailija:

Yleensä meillä kun pistetään, ollaan jo tosi kipeitä. Eli selitäpä siinä sitten kipeelle pienelle ihmiselle, että kuule tämä on sinun parhaaksesi ja jos ei tätä tehdä, niin sitten vasta sattuukin.

Onko sinun lapsesi ollut ns. " oikeasti kipeä" ? Minä olen kuule mm. pitänyt paikoillaan, sairaanhoitajan avustuksella toki, lakanaan käärittyä, puolitajutonta parivuotiasta lasta, joka vikisee avuttomasti (kun ei enää jaksa itkeäkään) kun kanyyliä laitetaan (ajeltuun kohtaan) päähän, kun ei tosiaankaan ole aikaa odotella puuduttavan rasvan vaikutusta. Siinä ei edes tarvita selittelyitä, lähinnä " äiti on tässä, kaikki on kohta hyvin, kulta" tyyppistä juttelua.

Ja sille samalle lapselle vaadin joka saamarin kerta Emlat, kun muuten pistetään. Hänellä on takana ihan riittävästi itkua, riittävästi sairaalareissuja, riittävästi kanyylejä kädessä/päässä/jalkaterässä, että yhdenkään labrahlön ei tarvitse pistellä ilman puudutuksia.

Oli sitten curling-vanhemmuutta tai äidin hysteriaa tai sitten mitä lie.

Vierailija:

Tuolla kivunlievityksen kehittymisellä tarkoitetaan VAIKEIDEN KIPUTILOJEN, kuten syöpäkipujen lievityksen kehittymistä. Normaalit pistettävät rokotteet eivät ole sellaisia, että ne vaatisivat mitään sen kummempaa kivunlievitystä. Kipu on ohimenevää, nopea-aikainen ja kohtalaisen lievä.

Itsellesi taitaa olla vaikea käsittää, että jotain rokotusta ei voi verrata mihinkään vakavien kiputilojen lievittämiseen.

t. syöpälapsen äiti

Olen tuon alkuperäisen kommentin kirjoittaja. Meillä lapsella on krooninen sairaus, johon liittyy tutkimusten lisäksi kipujakin, onneksi vain ajoittaisia. Ja kyllä minusta tutkimukseenkin liittyvien kipujen lievitys on ihan tarpeellista. Ei " vakavien kiputilojen lievittäminen" sulje pois myös " vähemmän vakavien" kipujen lievittämistä, vai mitä?

Kivun hoitamisen kehitttymiselle tarkoitetaan kyllä ihan esim. lasten kivun hoitoa mm. erilaisten leikkausten jälkeen.

Miksi ihmeessä yhdenkään ihmisen tarvitsisi kärsiä " ylimääräistä" kipua, jos se on lievitettävissä? Toki on kipuja, joihin ei ole apua :-(, mutta niihin, joihin on, niin miksi kärsiä?

Suomessa on esim. lasten kivun hoitaminen (enkä nyt puhu rokotuksista tai verinäytteistä, vaan muusta kivusta) vielä jossain päin melko lapsen kengissä. Esim. leikkauksen (isonkin) jälkeistä kipua ei välttämättä osata hoitaa riittävästi, vanhemmat eivät osaa vaatia, eikä lapsi itse osaa täsmentää. Mikä on tosi kurjaa :-(

terv. ap-kommentin kirjoittanut äiti

Itseäni hämmästytti monien kommentit tyyliin, että " Elämässä nyt joskus on kipua.." Vähättelettekö te lapsenne kipua? Minun mielestä ainakaan kipu ei mitenkään jalosta ihmistä ja vältän sitä kaikin mahdollisin keinoin, niin itseni kuin lapsenikin kohdalla!

ap

Minuakin ihmetyttää monet kommentit. Lapsissa on eroja: jotkut kestävät hyvin verikoekivun, joillekin se on yhtä tuskaa. Jos pienen lapsen elämää voi helpottaa niin yksinkertaisella asialla kuin Emlalla, niin miksen sitä tekisi. Meillä vain yksi lapsi on sitä tarvinnut ja häneltä näytteenotto onnistui hyvin Emlan avulla. Muut lapset eivät kokeneet kipua niin kauheana eikä heille ole Emlaa tarvinnut laittaa. Kokevathan aikuisetkin kivun eri tavalla. Jotkut tarvitsevat vaikkapa hampaan paikkaukseen puudutuksen, toiset taas eivät tunne siinä kipua juuri lainkaan.

Emla todellakin kadottaa suonet joten jos lapsella on ohuet ja liikkuvaiset suonet, ei EMLA aiheuta kuin tuskaa. Kuten aikaisemmin sanottiinkin, niin emla puuduttaa VAIN ihon pinnan, ei sen alaisia kudoksia. Eli jos emla on hävittänyt suonet, joudutaan kaivelemaan ja silloin sattuu koska neulan pää tökkii kudokseen. Emla auttaa vain jos kerralla osuu suoneen!!



Ja toinen käsi kannattaa todellakaan jättää ilman emlaa, jotta jos emla kädestä ei saada, niin on toinen käsi varalla.



Opiskeluaikoina kokeilin emlaa itseeni ja en tuntenut mitään vaikutusta.



Omille lapsilleni olen emlan laittanut toiseen käteen. En siksi että uskon sen vaikuttavan vaan siksi että lapsi rauhoittuu siitä kun luulee että ei satu. Ja lapseltani on tähän asti näyte aina kerralla saatu. Jos näytteeotto olisi ollut yhtä pistämistä suonien katoamisen vuoksi, en todellakaan käyttäisi emlaa omilla lapsillani!



Ja mitä labrahoitajan kokemukseen tulee niin näytteenottotaito ei aina ole sidoksissa kokemuksen määrään. Näytteenotto on käsityötä ja jotkut vain ovat siinä herkempiä ja parempia kuin toiset, olet sitten ollut labrahoitaja 2 tai 20 vuotta. Joillakin tosiaan on se taito sormissa heti opiskeluista alkaen ja jotkut kehittävät taitoa vuosikausia ja ovat hyviä vasta vuosien päästä.