Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Seuraa 

Silkkiuikku kirjoitti toisessa kastetta käsittelevässä ketjussa:

" Viestintätieteitä lainatakseni: minkä tahansa sanoman vastaanotto riippuu aina vastaanottajan omakohtaisesta tavasta tulkita sanomaa. Tämä pätee ihan kaikkeen, ja inhimillisiä kun olemme, myös Raamatun lukemiseen.



Jos otamme tämän faktan keskustelun lähtökohdaksi, voimme keskustella itse aiheestakin eli kasteesta."



Eli jos otettaisiin tämä keskustelun pohjaksi, voisi syntyä hyväkin keskustelu. Minusta kaste on mielenkiintoinen aihe ja on sääli, että siitä harvoin keskustellaan hyvässä hengessä.



Tuossa toisessa ketjussa oli siis puhetta Raamatun tulkinnasta. Minäkin uskon, että Raamattu on tarkoitettu luettavaksi ja uskottavaksi ihan sellaisenaan. Poikkeuksena tietysti esimerkiksi Jeesuksen esittämät vertaukset.



Kuitenkin Raamatun tulkinnassa on mielestäni otettava huomioon kokonaisuus, ja ennen kaikkea se, mikä on kaiken ydin. Nimittäin, että pelastumme yksin uskosta, yksin armosta, yksin Kristuksen tähden. Ajattelen, että tämä on ikään kuin se lasi tai peili, jonka kautta Raamatun sanaa on tulkittava. Ei voi ottaa yhtä lausetta ja tuijottaa vain siihen, mikäli se poikkeaa tästä opista.



Miten tämä kaikki sitten liittyy kasteeseen? Itse uskon yhteen kasteeseen, joka tehdään Jeesuksen lähetyskäskyyn nojaten. Uskon, että kaste on evankeliumia ja väline, jolla armo välittyy eteenpäin. Uskon myös, että Jeesus on kuollut kaikkien ihmisten puolesta ja hän käskikin tehdä kaikki kansat opetuslapsikseen " kastamalla ja opettamalla" . (Tiedän, että tämä on toisissa raamatunkäännöksissä sanottu toisinpäin, mutta alkutekstin järjestys on tehkää opetuslapsia kastamalla ja opettamalla. No, ei enempää näistä käännöksistä. Tarkoitukseni ei ole alkaa väittelemään eri käännöksistä, se on mielestäni lähinnä naurettavaa.) Lapsikaste siis ei ole tietenkään ainoa oikea tapa, tottakai aikuisetkin uskoon tulleet kastetaan, ellei heitä ole jo kastettu.



Jotkut (ei varmaan kaikki!) uudestikasteen kannattajat käsittääkseni ajattelevat, että upotuskaste on ihmisen kuuliaisuuden osoitusta Jumalalle, ja ihmisen osoitus parannuksestaan ja synnistä luopumisestaan. (?) Minusta tämä ajatus poikkeaa juuri tuosta yksin uskosta-opista. Ikään kuin kaste olisi jokin uskonnollinen riitti joka pitää suorittaa, teko, joka pitää tehdä ennen kuin voi uskoa. Nämä siis ovat vain minun ajatuksiani, en tosiaankaan kohdista tätä kehenkään. Uskon, että Jeesus ei tullut antamaan meille uusia sääntöjä joita tulee noudattaa, vaan täydellisen vapauden hänen tekemästään täydellisestä vanhurskaudesta, jonka saamme kasteen kautta omistaa. Raamattuhan todistaa, että kasteessa syntimme pestään pois.



Minusta luterilainen kastekäsitys menee siinä kohtaa pieleen, että usein (ei uskovaisten) vanhempien lapset vain kastetaan, mutta heitä ei opeteta lähetyskäskyn mukaan. Se taas johtuu siitä, että on paljon ns. tapauskovaisia, joille kirkko ei merkitse juuri muuta kuin pakollisia seremonioita.



Toisessa ketjussa oli usein esillä Raamatunlause " Joka uskoo ja kastetaan, pelastuu" . Itse uskon niin yksinkertaisesti, että koska uskon ja minut on kastettu, minäkin pelastun :)



Toivottavasti kukaan ei vedä hirveitä herneitä nenään kirjoituksestani. Tiedän kyllä, että joku ajattelee minun olevan täysin hakoteillä tämän asian kanssa. Itse kuitenkin uskon näin ja toivoisin, että tästä ketjusta voisi tulla sellainen, jossa kunnioitettaisiin toisten uskoa, vaikka ei itse sitä voisikaan hyväksyä. Siunausta.

Sivut

Kommentit (52)

Kerron aluksi lyhyesti, mitä ¿oppia¿ tunnustan. Olen syntyperäinen vapaakirkollinen, uskovien kasteella kastettu. Vauvana en ole kastetta saanut.



Marij@:

Kuitenkin Raamatun tulkinnassa on mielestäni otettava huomioon kokonaisuus, ja ennen kaikkea se, mikä on kaiken ydin. Nimittäin, että pelastumme yksin uskosta, yksin armosta, yksin Kristuksen tähden. Ajattelen, että tämä on ikään kuin se lasi tai peili, jonka kautta Raamatun sanaa on tulkittava. Ei voi ottaa yhtä lausetta ja tuijottaa vain siihen, mikäli se poikkeaa tästä opista.



Näin ajattelen minäkin Raamatun ilmoituksesta. Ei voida katsoa joitakin irrallisia lauseita ja tehdä niiden perusteella johtopäätöksiä.



Marij@:

Miten tämä kaikki sitten liittyy kasteeseen? Itse uskon yhteen kasteeseen, joka tehdään Jeesuksen lähetyskäskyyn nojaten. Uskon, että kaste on evankeliumia ja väline, jolla armo välittyy eteenpäin. Uskon myös, että Jeesus on kuollut kaikkien ihmisten puolesta ja hän käskikin tehdä kaikki kansat opetuslapsikseen " kastamalla ja opettamalla" . (Tiedän, että tämä on toisissa raamatunkäännöksissä sanottu toisinpäin, mutta alkutekstin järjestys on tehkää opetuslapsia kastamalla ja opettamalla. No, ei enempää näistä käännöksistä. Tarkoitukseni ei ole alkaa väittelemään eri käännöksistä, se on mielestäni lähinnä naurettavaa.) Lapsikaste siis ei ole tietenkään ainoa oikea tapa, tottakai aikuisetkin uskoon tulleet kastetaan, ellei heitä ole jo kastettu.



Tämä on perinteinen luterilainen opetus ja näin käsittääkseni yleisesti uskotaan ev.lut. kirkon piirissä. Tähän liittyy läheisesti se, että sakramenttien katsotaan olevan ¿armonväline¿. Itse tutustuin luterilaseen kasteopetukseen vasta nuoruusiän jälkeen ja olin aluksi äärettömän hämmästynyt tällaisesta opetuksesta. Ajattelin myös silloin, että kukaan tosiuskova ei ikinä voi tunnustaa tuollaista oppia, mutta pian kyllä valkeni, että lukemattoman monet ystäväni seurakunnan tilaisuuksissa ja muualla uskovien yhteisissä tapaamisissa olivatkin juuri näitä, jotka uskoivat niin. Ja he taatusti olivat/ovat edelleen tosiuskovia Jumalan lapsia, Hengellä täyttyneitä ja armolahjojen käyttäjiä. Ja Jumala toimi samoin myös meidän ¿vapaasuuntalaisten¿ kohdalla. Silloin häipyi viimeisetkin ¿vinoon katsomisen¿ rippeet ja epäilykseni lapsikasteen kannattajien uskon aitoudesta. Eli me rakennuimme yhteisestä uskosta, keskityimme siihen, mikä meitä yhdistää ja vahvistuimme siinä. Ja vaikka nytkään en tunnusta luterilaista kasteoppia, minua ei vähääkään häiritse se, että joku toinen sitä tunnustaa. Kokemuksen kautta opin, jota jo toisessa ketjussa mainitsinkin, ettei Jumala katso sitä, mitä oppia joku tunnustaa tässä kasteasiassa.



Marij@

Jotkut (ei varmaan kaikki!) uudestikasteen kannattajat käsittääkseni ajattelevat, että upotuskaste on ihmisen kuuliaisuuden osoitusta Jumalalle, ja ihmisen osoitus parannuksestaan ja synnistä luopumisestaan. (?) Minusta tämä ajatus poikkeaa juuri tuosta yksin uskosta-opista. Ikään kuin kaste olisi jokin uskonnollinen riitti joka pitää suorittaa, teko, joka pitää tehdä ennen kuin voi uskoa. Nämä siis ovat vain minun ajatuksiani, en tosiaankaan kohdista tätä kehenkään. Uskon, että Jeesus ei tullut antamaan meille uusia sääntöjä joita tulee noudattaa, vaan täydellisen vapauden hänen tekemästään täydellisestä vanhurskaudesta, jonka saamme kasteen kautta omistaa. Raamattuhan todistaa, että kasteessa syntimme pestään pois.



Tässä saatat ajaa takaa tätä Raamatun kohtaa, lainaan sen tähän:



Room. 6:3-7

3. Tiedättehän, että meidät kaikki Kristukseen Jeesukseen kastetut on kastettu hänen kuolemaansa. 4. Näin meidät kasteessa annettiin kuolemaan ja haudattiin yhdessä hänen kanssaan, jotta mekin alkaisimme elää uutta elämää, niin kuin Kristus Isän kirkkauden voimalla herätettiin kuolleista. 5. Jos kerran yhtäläinen kuolema on liittänyt meidät yhteen hänen kanssaan, me myös nousemme kuolleista niin kuin hän.

6. Tiedämme, että vanha minämme on yhdessä hänen kanssaan ristiinnaulittu, jotta tämä syntinen ruumis menettäisi valtansa emmekä enää olisi synnin orjia. 7. Se, joka on kuollut, on näet päässyt vapaaksi synnin vallasta.



Tässä on mielestäni tuotu esiin kasteen merkitys. Kaste on vertauskuva siitä, että uskova on Kristuksessa kuollut pois synnistä, vanha ihminen on ristiinnaulittu. Kasteessa se haudataan, niin kuin Kristuskin haudattiin, jotta uskova alkaisi elää uutta elämää Kristuksessa, synnin orjuudesta vapahdettuna. Ja koska Jeesus nousi kuolleista, mekin hänen omansa saamme elää samaa ylösnousemuselämää. Kaste perustuu täydellisesti Jeesuksen sovitustyöhön, se ei ole joku suoritus tai muotorituaali. Näin Raamattu opettaa ja me ihmiset tarvitsemme tuon konkreettisen asian.



Kristuksesta saadaan täydellinen vanhurskaus uskon kautta, se ei tule kasteen kautta. Tässä oma näkemykseni eroaa luterilaisesta opista myös. Jos ja kun joku uskoo, että hän on saanut uskon kasteen välityksellä, en minä tällaista ihmistä ala moittimaan enkä tuomitsemaan, koska olen tavannut niin paljon näitä ihmisiä ja heidän uskonsa on Jumalan synnyttämä ja täysin aito. Yhteydestä heidän kanssaan kerroin alkupuolella.



Marij@

Toisessa ketjussa oli usein esillä Raamatunlause " Joka uskoo ja kastetaan, pelastuu" . Itse uskon niin yksinkertaisesti, että koska uskon ja minut on kastettu, minäkin pelastun :)



Toivottavasti kukaan ei vedä hirveitä herneitä nenään kirjoituksestani. Tiedän kyllä, että joku ajattelee minun olevan täysin hakoteillä tämän asian kanssa. Itse kuitenkin uskon näin ja toivoisin, että tästä ketjusta voisi tulla sellainen, jossa kunnioitettaisiin toisten uskoa, vaikka ei itse sitä voisikaan hyväksyä. Siunausta.



Lisäsin tuonne toiseen ketjuun vielä, että tämä lause jatkuu ja lainaan sen tähän:



Mark. 16:16

16. Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.



Tässä selvästi sanotaan, että usko ja kaste kuuluvat yhteen. Kaste pitäisi ottaa heti uskoontulon jälkeen, näin olen asian ymmärtänyt Raamatusta. Kaste liittyy läheisesti myös pelastumiseen, sillä siinä konkreettisen asian kautta sanoudutaan irti entisestä syntielämästä ja tunnustaudutaan Kristukseen. Turhaan ei tätä kasteenottamiskehoitusta anneta, koska juuri uskoontullut ihminen on altis vihollisen hyökkäyksille ja lankeemuksillekin. Kasteen ottaminen tässä mielessä on tärkeä myös pelastumisen kannalta. Ja koska Raamattu puhuu melko paljon kasteesta ja sen merkityksestä, on se selvä osoitus, että kaste ei ole mikään vähäpätöinen asia.



Tässä mietteitäni kasteesta ja omista kokemuksistani. Jatketaan taas!

Ymmärrän sekä lapsikasteen että uskovien kasteen perusteet. Kummassakin näkemyksessä on paljon hyvää, mutta myös kysymyksiä ja kritisoitavaa.... En siis todellakaan teidä, onko jompi kumpi tapa enemmän oikein, ja mikä merkitys oikein tekemisellä tässä asiassa edes on.



Kastetta uskoontulon jälkeen kannatan sillä perusteella, että siitä on Raamatussa selkeä malli. Niinhän UT:ssa toimittiin, että kun ihminen tuli uskoon, hänet kastettiin. Jos toimii Raamatun ja jopa itsensä Jeesuksen esimerkin mukaan, ei kovin suurella todennäköisyydellaä voi toimia väärin. Tätä näkemystä on siis helppo seurata, kun katsoo yksinkertaisesti, miten Raamatun aikaan tehtiin.



Uudelleen kastamista en pidä tarpeellisena. Kuten kohta perustelen, hyväksyn myös lapsikasteen. Vaikka uskovien kaste on käytännöllisenä mallina enemmän Raamatun esimerkin mukainen, ei ole mitään syytä pitää lapsikastetta jotenkin huonompana vaihtoehtona. Kaste kuin kaste - kunhan se on kristillinen, tietty. Miksi se pitäisi uusia? Jumalalle ei taatusti ole väliä, onko usko vai kaste tapahtunut ensin. Eikä se muuten uskovien kasteenkaan osalta aina ihan oikeassa järjestyksessä mene. Eräs ystäväni meni 13-vuotiaana kasteelle, koska kaveritkin menivät. Hän oli uskovan kodin lapsi, joten uskonasiat olivat tuttuja ja jotenkin hän sai vanhempansa ja pastorin vakuuttuneeksi valmiudestaan kasteelle. Omakohtainen, aito usko hänessä syntyi kuitenkin vasta pari vuotta myöhemmin. ;)



Lapsikastetta perustellaan huomattavasti monisyisemmällä teologialla kuin uskovien kastetta. Hyväksyn myös lapsikasteen, mutta en ihan samalla tavalla kuin ns. pataluterilaisuudessa. Kuten Äitimummikin sanoi, en minäkään ymmärrä, miksi kaste olisi erityinen armonväline. Koko armonvälineoppi on minulle vieras. Jeesushan kuoli syntiemme puolesta ristillä, ja siihen armo perustuu. Armo on olemassa universaalisesti aina ja kaikkialla, ja se on myös aina kaikkien saatavilla uskon kautta. Ei Jumalan luokse tulemiseen ja armon saamiseen tarvita siis uskoni mukaan mitään erityisiä sakramentteja.



Tämän takia en myöskään yhdy siihen näkemykseen, että vauva saisi kasteen kautta osakseen jotain sellaista armoa (saati pelastusta), jota kastamattomilla ihmisillä, tässä tapauksissa lapsilla ei ole. Sen sijaan minua puhuttelee Jeesuksen sanat siitä, että lasten kaltaisten on Jumalan valtakunta. Jeesus asetti lapsen uskon esikuvaksi aikuisille. Siksi tuntuukin ihmeelliseltä, että uskovien kasteen kannattajat pitävät vasta aikuista " tarpeeksi" tai " oikein" uskovana. Se on oikeastaan Jeesuksen sanojen vastaista, koska nimenomaan lapsen usko on hänen mukaansa sitä oikeinta uskoa. Tämän valossa ajattelen, että lapsen voi kastaa, koska on " uskossa" .



Toisaalta ymmärrän lapsikasteen myös siitä näkökulmasta, että Raamatussa kastettiin perhekuntia. Me emme tiedä, kuuluiko näihin perheisiin lapsia, mutta olennaisempaa onkin tarkastella sen aikaista kulttuuria. Jos perheenpää jotain päätti, niin sehän oli niin koko talonväen osalta. Niin oudolta kuin se nyt tuntuukin, niin perheenpää saattoi silloin päättää koko sukunsa puolesta kääntymisestä kristinuskoon. Niinpä oli täysin luonnollista, että koko perhekunta myös kastettiin. Sillä, tuliko joka ikinen perheenjäsen henkilökohtaisesti uskoon ei ole välttämättä merkitystä, koska perheenpää teki päätöksen.



Nykyään elämme individualistisessa kulttuurissa, ja se heijastuu myös jokaisen omakohtaisen uskon korostamiseen. En rehellisesti tiedä, onko jompi kumpi kulttuuri enemmän Jumalan tahdon mukainen kuin toinen. Erilaista elämä on joka tapauksessa nykyään. Minusta uskonasiat eivät merkittävästi poikkea muusta arvokasvatuksesta, eli lasten uskonasiat ovat tietyllä tavalla vanhempien päätäntävallassa. Vanhemmat voivat siis päättää, ovatko heidän (pienet) lapsensa kristittyjä vai eivät. Pieni lapsi uskoo Jumalaan vilpittömästi jos vanhemmat välittävät hänelle omaa uskoaan. Tämän pohjalta voisi myös ajatella, että on luonnollista kastaa uskovan perheen lapsi.



Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Armonvälineopista: Uskallan tunnustaa, että minäkään en täysin ymmärrä sitä, miten ihminen uudestisyntyy kasteessa. En siis ole varma siitä, syntyykö ihminen uudesti kasteessa vaiko sitten myöhemmin kun ns. " tulee uskoon" . Luterilainen opetushan menee niin, että ihminen todella uudestisyntyy kasteessa. Toisaalta, vaikka en järjelläni asiaa voi ymmärtää, ajattelen että Jumalan armo ja sana rististä onkin jotain mitä ei ihmisjärki käsitä. Se on ristin sanan hulluutta, josta Raamattu puhuu. Ja minusta useatkin Raamatun kohdat osoittavat, että kaste on todella jotain konkreettista, jotain muuta kuin pelkkä vertauskuva (vaikka ymmärsin kyllä, ettei esim. Äitimummikaan pitänyt sitä pelkkänä vertauskuvana:)) Tarkoitan mm. tätä kohtaa:

1. Piet. 3:21

Tuon esikuvan mukaisesti teidät pelastaa nyt kaste, ei siksi että te siinä luovuitte saastaisesta elämästä, vaan koska Jumala teki kanssanne hyvän omantunnon liiton. Sen perustuksena on Jeesuksen Kristuksen ylösnousemus,



Mitä te ajattelette tästä?



Ajattelen, että kaste on asetettu meitä ihmisiä varten. Uskon, että Jumala ei kastetta tarvitse, vaan me ihmiset. Tämä on kyllä vain minun ajatukseni ja voin olla väärässäkin. Jeesus sovitti kaikkien synnit ja ajattelen, että täytyihän siitä olla myös jokin konkreettinen osoitus. Kun evankeliumia alettiin julistaa, niin minusta on luonnollista että ne jotka sen ottivat vastaan, saivat konkreettisen osoituksen Jumalan armosta.



En siis usko Jumalan olevan sidottu kasteeseen ja samasta syystä uskon, että esim. kastamattomina kuolleet lapset pelastuvat. Sen osoittaa myös nuo Silkkiuikun kirjoittamat kohdat Raamatusta, ja myös ryövärin tapaus ristillä. Joku voi ajatella, että eihän ryövärin tapauksesta voi tehdä oppia, eikä kyllä minustakaan voi. Uskon kasteen olevan niin tärkeän, että se tulee tehdä aina kun mahdollista ja mielellään mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, mutta ei Jumala ketään siksi hylkää, että kastetta ei ole ehditty tai pystytty suorittamaan. Tässä kohdin nousee myös kysymys perisyntiopista. Siitä, että ihminen on itsessään ja ilman Kristusta kadotukseen tuomittu ja kokonaan synnin turmelema. Mitä te ajattelette siitä? Eli onko ihminen syntyessänä viaton, vai syntiturmeluksen alainen? Itse uskon jälkimmäiseen (ylläri)... Silkkiuikun kanssa ollaan joskus aihetta käsiteltykin.



Kuten alussa sanoin, en täysin edes ymmärrä kasteen merkitystä. Molemmista kastekäsityksistä jää kysymyksiä, kuten Silkkiuikku sanoi. Kumpaankaan ei ole täysin aukotonta selitystä. Joskus jopa ihmettelen, miksi kastetta ylipäätään tarvitaan. Mutta Jumalan Sana kuitenkin mielestäni osoittaa, että se on todella tärkeä juttu pelastumisenkin kannalta. Miksiköhän? Ei ymmärrä aina Taivaan Isän ajatuksia, ei...



Kiva muuten keskustella näin, ettei tarvitse yrittää olla kauhean ymmärtäväinen ja viisas :) Minä ainakin olen joskus ihan pihalla kun mietin näitä asioita. Mutta onneksi pelastuminen ei olekaan kiinni siitä, kuinka paljon ymmärrän teologiasta, vaan siitä, uskonko Jeesukseen. Näin ainakin itse uskon.



Silkkiuikku:

Lainaus:






Kastetta uskoontulon jälkeen kannatan sillä perusteella, että siitä on Raamatussa selkeä malli. Niinhän UT:ssa toimittiin, että kun ihminen tuli uskoon, hänet kastettiin. Jos toimii Raamatun ja jopa itsensä Jeesuksen esimerkin mukaan, ei kovin suurella todennäköisyydellaä voi toimia väärin. Tätä näkemystä on siis helppo seurata, kun katsoo yksinkertaisesti, miten Raamatun aikaan tehtiin.




Olen miettinyt paljon tätä ajatustapaa. Käsittääkseni Jeesus oli kuitenkin uskossa koko ikänsä (jos Jumalasta niin voi sanoa, heh), joten ei kai hän vasta aikuisena ikään kuin tullut uskoon. Toiseksi kristillinen kaste asetettiin vasta ylösnousemuksen jälkeen, sehän perustuu Jeesuksen ristinkuolemaan ja ylösnousemukseen. Eikö Johanneksen suorittama kaste ollut parannuksen kaste? Näin olen ainakin ymmärtänyt. Jeesus ei kylläkään parannusta tarvinnut, mutta hän täytti lain ja kävi siksi myös parannuksen kasteella.



Olen jostakin lukenut (ja minusta ajatus oli looginen), että on luonnollista että Raamatussa esitetyt kastetoimitukset tehtiin aikuisille, uskoon tulleille, koska kristinusko oli uusi asia tuolloin. Niinhän asia on nykyäänkin luterilaisessa kirkossa. Uskoon tulleet kastetaan, ja myös heidän lapsensa. Tässä nyt tulee taas tietenkin vastaan se, että luterilaisuudessa usein ihmiset kastetaan, vaikka heille kasteella ei ole sen kummempaa merkitystä. Se ei tietenkään ole oikein, mutta ajattelen, ettei kirkolla oikeastaan ole oikeutta jättää kastamatta ketään, onhan Jeesus käskenyt tehdä kaikki kansat opetuslapsikseen kastamalla ja opettamalla. Kirkon pitäisi sitten myös huolehtia opetuksesta, mutta paha sihenkään on ketään pakottaa.



En siis missään nimessä tarkoita, että tämä Silkkiuikun kanta olisi mielestäni jotenkin väärin. Tarkoitin vain sitä, että minusta näillä Raamatun esimerkeillä ei voida alkaa väittämään lapsikastetta pätemättömäksi, kuten jotkut tuntuvat ajattelevan. (ette kylläkään te:))



Marij@:

Lainaus:


Olen jostakin lukenut (ja minusta ajatus oli looginen), että on luonnollista että Raamatussa esitetyt kastetoimitukset tehtiin aikuisille, uskoon tulleille, koska kristinusko oli uusi asia tuolloin.




Tähän kommentti: onko toisaalta nykyäänkään mitään syytä muuttaa Raamatunaikaista käytäntöä, jonka mukaan ensin kuultiin evankeliumi, sitten uskottiin ja sitten mentiin kasteelle?

Siis, kirkkohan on aika pahasti kadottanut sen tärkeimmän eli uskon. Kirkko kyllä kastaa ja puhuu armosta, mutta ei parannuksesta tai uskoontulosta. Jos kastettaisiin vasta uskoontulleet, niin varmasti itse kukin joutuisi tarkemmin miettimään omaa suhdettaan Jumalaan ja uskoon.



Niinpä, jos ja jos... ajatus on tietenkin täysin teoreettinen. :)

Kirkko tekee minusta tavallaan hallaa sanomalleen sillä, että kaikkien kastaminen on automaatio. Sehän antaa toiminnallaan ymmärtää, ettei mitään muuta tarvita kuin vauvana saatu kaste. Ja sekin on monille pelkkä nimenantotraditio.



JOS uskostakin puhuttaisiin, tilanne olisi toinen - silloinhan toteutettaisiin Jeesuksen kehotusta kastaa ja opettaa. Tässä mielessä vapaat suunnat toimivat minusta enemmän oikein, koska siellä on läsnä molemmat elementit. Joissakin muissa asioissa taas luterilaisuus on minusta lähempänä uskon perusasioita. Ja onhan toki kirkossa paljon niitäkin, joille myös usko on tärkeää.

Tuntuu, että olemme niin laajan aiheen kanssa tekemisissä, että täytyy ainakin yrittää edetä vain pieni osa kerrallaan.



Silkkiuikku:

Armo on olemassa universaalisesti aina ja kaikkialla, ja se on myös aina kaikkien saatavilla uskon kautta. Ei Jumalan luokse tulemiseen ja armon saamiseen tarvita siis uskoni mukaan mitään erityisiä sakramentteja.



Tästä ajattelen aivan samoin. Maailmanlaajuisesti ajateltuna miten esim. pieni luterilainen vähemmistö voisi ¿kutistaa¿ armon niin pieneksi, että uudestisyntyminen voisi kanavoitua vain lapsikasteen sakramentin kautta? Heti perään on todettava, että on hyvin vaikeaa uskoa sen edes näin olevan. Olen kyllä kuullut tuon, että lapsikasteessa uudestisynnytään; jopa lukion uskonnonopettaja näin sen opetti.





Silkkiuikku:

Sen sijaan minua puhuttelee Jeesuksen sanat siitä, että lasten kaltaisten on Jumalan valtakunta. Jeesus asetti lapsen uskon esikuvaksi aikuisille. Siksi tuntuukin ihmeelliseltä, että uskovien kasteen kannattajat pitävät vasta aikuista " tarpeeksi" tai " oikein" uskovana. Se on oikeastaan Jeesuksen sanojen vastaista, koska nimenomaan lapsen usko on hänen mukaansa sitä oikeinta uskoa. Tämän valossa ajattelen, että lapsen voi kastaa, koska on " uskossa" .



Lasten usko on sitä aidointa uskoa, näin ajattelen. Tuo, että olet törmännyt ajatteluun, että vasta aikuisen usko olisi ¿tarpeeksi oikeaa¿, on minustakin kummallista. Kyllä lapsi on ihan yhtä hyvin ja oikein uskossa kuin aikuinenkin. Voi olla, että jossakin ei haluta kastaa uskossa olevia lapsia ehkä siksi, että he eivät vielä niin pieninä saata ymmärtää kasteen merkitystä. Kastehan ei ole pelastumisen edellytys ja siksi lasten kastamisella ei pidetä kiirettä. Kun ajatellaan, että kasteessa meidät ¿kastetaan Kristuksen kuolemaan¿ ja ¿olemme haudattuina kasteessa¿ yms., näitähän ei pieni lapsi ymmärrä. Mutta lapsen uskoa ei pitäisi mitenkään väheksyä.



Marij@:

Toisaalta, vaikka en järjelläni asiaa voi ymmärtää, ajattelen että Jumalan armo ja sana rististä onkin jotain mitä ei ihmisjärki käsitä. Se on ristin sanan hulluutta, josta Raamattu puhuu. Ja minusta useatkin Raamatun kohdat osoittavat, että kaste on todella jotain konkreettista, jotain muuta kuin pelkkä vertauskuva (vaikka ymmärsin kyllä, ettei esim. Äitimummikaan pitänyt sitä pelkkänä vertauskuvana:)) Tarkoitan mm. tätä kohtaa:

1. Piet. 3:21

Tuon esikuvan mukaisesti teidät pelastaa nyt kaste, ei siksi että te siinä luovuitte saastaisesta elämästä, vaan koska Jumala teki kanssanne hyvän omantunnon liiton. Sen perustuksena on Jeesuksen Kristuksen ylösnousemus



Sitä joo yritin sanoa, että kaste ei ole vain pelkkä vertauskuva siinä mielessä, että kasteella itsellään ei enää olisi merkitystä. Ajattelen niin, että kaste on myös kuuliaisuuden askel. Lainaamasi Pietarin kirjeen kohtaa edeltää maininta Nooasta, kuinka hän oli kuuliainen ja totteli Jumalaa ja rakensi arkin, vaikka varmaan sai osakseen ihmisten pilkkaa ja ihmettelyä. Mutta Nooa oli vahva uskossaan ja kuuliaisena teki niin kuin Jumala käski. Oma kokemukseni on, että uskon kilvoitukseen kuuluu oleellisesti myös kuuliaisuus ja Jumalan tahdon tekeminen ja tämä kasteen ottaminen voi olla monelle asia, jonka kanssa joutuu paljonkin taistelemaan itsensä kanssa. Pietarin kirjeen kohdassa sanotaan myös, että kaste on merkki hyvän omantunnon liitosta. Ja tästä liitosta sanotaan, että se on meille pelastukseksi.



Marij@

Jumala ketään siksi hylkää, että kastetta ei ole ehditty tai pystytty suorittamaan. Tässä kohdin nousee myös kysymys perisyntiopista. Siitä, että ihminen on itsessään ja ilman Kristusta kadotukseen tuomittu ja kokonaan synnin turmelema. Mitä te ajattelette siitä? Eli onko ihminen syntyessänä viaton, vai syntiturmeluksen alainen? Itse uskon jälkimmäiseen (ylläri)... Silkkiuikun kanssa ollaan joskus aihetta käsiteltykin.



Samoin uskon minäkin. Tämä on mielestäni selkeästi sanottu Raamatussa. Kun syntiinlankeemus tapahtui, koko ihmissuku joutui synnin turmeluksen alaisuuteen. Tämän takiahan Jumalan laki on annettu ja Jeesus tuli täyttämään tuon Jumalan lain. Esimerkkinä vaikka Room. 3:23-24: ¿Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla 24. ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa¿¿



Ja en minäkään ymmärrä kasteen merkityksestä kuin hippusen. Tärkeintä kaikessa on, että ¿pidetään usko Jumalaan¿, laitetaan pois ¿kaikki mikä painaa ja synti, joka niin helposti meidät kietoo.¿ Seurataan Jeesusta ja pidetään yhteys ylöspäin kunnossa. Mitä muuta Jumala keneltäkään vaatisi?



Jatkan taas jossakin vaiheessa pohdintaani.

Silkkiuikku:

Lainaus:


Marij@:

Lainaus:


Olen jostakin lukenut (ja minusta ajatus oli looginen), että on luonnollista että Raamatussa esitetyt kastetoimitukset tehtiin aikuisille, uskoon tulleille, koska kristinusko oli uusi asia tuolloin.




Tähän kommentti: onko toisaalta nykyäänkään mitään syytä muuttaa Raamatunaikaista käytäntöä, jonka mukaan ensin kuultiin evankeliumi, sitten uskottiin ja sitten mentiin kasteelle?




Ei toki. Mutta jos uskoon tullut ihminen kastetaan, hän, ja hänen lapsensa (perhekuntansa) ja sitten vielä opetetaan päälle, niin minusta asia menee ihan raamatullisessa järjestyksessa.



On valitettava tosiseikka, että luterilaisessa kirkossa tänä päivänä väärinkäytetään törkeästi kasteen sakramenttia. On myös totta, että luterilaisuudessa on paljon väärää ja jopa harhaanjohtavaa opetusta, kun kääntymisestä, parannuksesta ja henkilökohtaisesta uskosta ei puhuta. Eikä synnistä. Niin surullista kuin se onkin, tämä näyttää olevan enemmän sääntö kuin poikkeus. Minusta tähän ei kuitenkaan ole syypäänä itse kaste, vaan se, miten ihmiset väärinkäyttävät kastetta. Alkuperäinen luterilainen oppi ei kuitenkaan todellakaan mene niin, että kastetaan vaan kaikki, niin se on siinä. Alun perinhän kastettiin seurakuntaan kuuluvien USKOVAISTEN vanhempien lapset, joita myös opetettiin. Nykyään vain on aika mahdotonta kirkon alkaa erottelemaan, kuka on uskossa ja kuka ei, kun luterilaisesta kirkosta on tullut valtionkirkko, johon suurin osa ihmisitä kuuluu tavan vuoksi.



Niin, ja kuten sanoitkin, täytyy muistaa että kirkossa on myös raitista opetusta ja oikeaa uskoakin.



äitimummi:

Lainaus:




Tästä ajattelen aivan samoin. Maailmanlaajuisesti ajateltuna miten esim. pieni luterilainen vähemmistö voisi ¿kutistaa¿ armon niin pieneksi, että uudestisyntyminen voisi kanavoitua vain lapsikasteen sakramentin kautta? Heti perään on todettava, että on hyvin vaikeaa uskoa sen edes näin olevan. Olen kyllä kuullut tuon, että lapsikasteessa uudestisynnytään; jopa lukion uskonnonopettaja näin sen opetti.




Lähden siitä, että olen itse epävarma siitä, uudestisyntyykö ihminen kasteessa vai ei. Minäkin nimittäin uskon, että armo on saatavilla jokaiselle, missä vain ja milloin vain.



Minusta on kuitenkin hiukan harhaanjohtavaa väittää, että luterilainen oppi kutistaisi armon lapsikasteeseen. Lapsikastehan ei ole ainoa vaihtoehto, vaan kaste voidaan suorittaa aikuisellekin. Ja Raamattu kyllä voimakkasti painottaa kasteen merkitystä pelastuksessa, vai olemmeko tästä sama mieltä? Voihan esim. tuon Pietarin kirjeen kohdankin tulkita eri tavalla. Itse en voisi tulkita sitä niin, että kaste olisi kuuliaisuuden askel. Ajattelen sen päinvastoin: ajattelen, että Nooan kuuliaisuus ei ollut ratkaisevaa vaan se, miten Jumala pelasti arkin sisällä olleet ihmiset veden kautta ja kannattelemana. Tiedä sitten, kumpi on oikeampi tulkinta :)



Marij@:

" Lähden siitä, että olen itse epävarma siitä, uudestisyntyykö ihminen kasteessa vai ei. Minäkin nimittäin uskon, että armo on saatavilla jokaiselle, missä vain ja milloin vain.



Minusta on kuitenkin hiukan harhaanjohtavaa väittää, että luterilainen oppi kutistaisi armon lapsikasteeseen. Lapsikastehan ei ole ainoa vaihtoehto, vaan kaste voidaan suorittaa aikuisellekin. Ja Raamattu kyllä voimakkasti painottaa kasteen merkitystä pelastuksessa, vai olemmeko tästä sama mieltä? Voihan esim. tuon Pietarin kirjeen kohdankin tulkita eri tavalla. Itse en voisi tulkita sitä niin, että kaste olisi kuuliaisuuden askel. Ajattelen sen päinvastoin: ajattelen, että Nooan kuuliaisuus ei ollut ratkaisevaa vaan se, miten Jumala pelasti arkin sisällä olleet ihmiset veden kautta ja kannattelemana. Tiedä sitten, kumpi on oikeampi tulkinta :)"



Yritän tarkentaa sanomistani :). Kirjoitin lauseen: ¿Maailmanlaajuisesti ajateltuna miten esim. pieni luterilainen vähemmistö voisi ¿kutistaa¿ armon niin pieneksi, että uudestisyntyminen voisi kanavoitua vain lapsikasteen sakramentin kautta?¿ Painotan tässä oppia uudestisyntymisestä. Jos luterilainen opetus lähtee siitä, että uudestisyntyminen tapahtuu lapsikasteessa, loogista olisi, että tämän opin mukaan mitenkään muuten ei voida uudestisyntyä. Ja Raamatun valossa kukaan ihminen ei voi pelastua, ellei ole uudestisyntynyt. Tätä tarkoitin tuolla armon kutistamisella.



Samaa mieltä olen siitä, että Raamatun mukaan pelastus ja kaste kuuluvat yhteen ja yritin tästäkin valottaa omaa näkemystäni edellisessä pohdinnassani. Kastetta en siis pidä PELASTUKSEN EHTONA. Näkemykseni mukaan Jeesus otti kasteen mm. siksi, koska Hän on kaikessa esikuva. Jeesuksen kaste kertoo myös siitä, että kaste todella on erittäin tärkeä asia. Koska Jeesuskin meni kastettavaksi, samoin kuuluu myös Jeesuksen seuraajien tehdä ja siten totella Sanaa. Tässä tullaan tuohon kuuliaisuuteen. Kuuliaisuus Sanalle ei sekään ole pelastuksen ehto tai sellainen asia, että olemalla kuuliainen (ja esim. menemällä kastettavaksi) ¿ansaitsen¿ lisää pelastumiseni eteen. Pelastus on sataprosenttisesti lahja ja Jumalan teko alusta loppuun. Kukaan ei voi ansaita mitään uskonsa eteen, eikä kukaan voi itsessään uskoa synnyttää, sen voi tehdä vain Jumala Henkensä kautta. MUTTA kuuliaisuus ja Sanan totteleminen ja Jumalan tahdon tekeminen on oleellista Jeesuksen seuraamisessa.



Silkkiuikku totesi myös, että miksi olisi syytä muuttaa alkuseurakunnan kastekäytäntöä ja alkaa kastaa pieniä sylivauvoja. Apostolien päivinä kristinusko oli tosiaan uusi ja silloin kastettiin ne, jotka ottivat Jeesuksen vastaan ja uskoivat evankeliumin. Mainintoja on myös perhekuntien kasteesta, mutta tätä en voi omassa mielessäni ottaa perusteluksi lapsikasteelle. Nykyisinkin luterilainen lähetystyö lähtee siitä, että julistetaan evankeliumia ja ne, jotka uskovat, saavat kasteen. Totuuden nimessä on sanottava, ettei tämä Suomen kansakaan ole kristitty kansa. Suurimpaan osaan taitaa päteä Raamatun sana: heissä on jumalisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät sen voiman. Aiheellista on mielestäni kysyä, onko käytäntö vauvojen kastamisesta saanut aikaan hyvää vai huonoa? Tuntuu yleiseltä ajattelu, että kun on vauvana kastettu ja kirkon jäsen, taivaspaikka on varma näiden perusteella. Kyllä tarvittaisiin Suomessa voimallista apostolien ajan evankeliuminjulistusta, jota ihmeet ja merkit seuraavat ja jossa Jumalan voima ja kirkkaus ilmestyvät niin, että synti koetaan synniksi ja tehdään parannusta ¿tomussa ja tuhassa¿. Mutta voihan olla niinkin, että suomalaiset olisivat vieläkin jumalattomampia ilman lapsikastekäytäntöä. Mikäs minä olen näitä sanomaan!



Mutta niin kuin olen todennut, kirkon piirissä on paljon niitä, jotka ovat uskossa Jeesukseen ja jotka uskovat lapsikasteen olevan raamatullinen kaste omalla kohdallaan. He myös uskossa omistavat Raamatun opetuksen kasteesta sellaisenaan, seuraavat Jeesusta, vaeltavat Hengessä ja totuudessa, käyttävät armolahjoja ja ovat taatusti uudestisyntyneitä. Mutta kaikesta edelläsanotusta huolimatta, enhän minä ole se, joka tutkii ihmisten sydämet ja sanoo, että joku on uudestisyntynyt ja joku taas ei, mutta sen olen kokemuksesta oppinut, että Jumalan lapsia on kaikkialla, riippumatta siitä mihin kirkkoon he kuuluvat tai kuuluvatko mihinkään.

Kommentoin Matt 28:19 on alkukielessä ensin opetuslapseuttaminen, jonka jälkeen opetuslapsiksi tulleet kastetaan.



Jakeessa on sana matheteusate joka on aor.akt.imp. eli tuli opetuslapseuttaa, jonka jälkeen kaste. Imperatiivi on käskymuoto heidät tuli opetuslapseuttaa ennen kastetta.



Mark 16 luvussa on sama ajatus, jossa käsketään ensin menemään julistamaan evankeliumia ja joka uskoo ja kastetaan. Tässä on sama järjestys ensin julistus, sitten usko sen jälkeen vesikaste.



Pietari opetti ettei vesikaste poista lihan saastaa (syntiä). Pietarin opetus tässä kohdin ei vahvista kirkon opetusta, jossa vesikasteen kautta saadaan synnit anteeksi. Synnit on saatu anteeksi jo uskoontulo hetkellä, jonka seurauksena vastaanotetaan vesikaste.



Pietarin opetus paljastaa meille että vesikaste ei ole syntien anteeksisaamisen paikka, vaan uskon askel eteenpäin uskossa Jumalan armosta.

Agapea: minulla ei ole tarvetta alkaa väätämään eri raamatunkäännöksistä, koska mielestäni se on turhaa ja hedelmätöntä pilkun viilaamista. Minulla ei ole muutenkaan tarvetta väitellä tai osoittaa olevani oikeassa, minusta on vain mielenkiintoista pohtia näitä ja kuulla toisiakin näkökulmia. Kuten olen sanonutkin, minä en koe tietäväni näitä asioita mitenkään sata-varmasti. Yhden asian kuitenkin tiedän: minulla ei ole mitään tarvetta uudistaa lapsena saamaani kastetta. Olen varma, että se riittää pelastukseeni :) Jos olen siinä väärässä, Jumala minua armahtakoon.



Sitten muihin aiheisiin. En tiedä, onko viesteistäni tullut se vaikutelma, että vastustaisin aikuiskastetta. Tätä en kuitenkaan ole tarkoittanut. Vaikka itse uskonkin, että kaste on hyvä suorittaa mahdollisimman aikaisin, en ala arvostelemaan niitä jotka ovat Jumalan sanaa tutkittuaan todenneet asian olevan toisin. Sen sijaan uudestikastetta en hyväksy, enkä sitä, että lapsikaste tuomitaan joissakin piireissä pätemättömäksi.



En oikeastaan tiedä kiinnostaako ketään, mutta yritän vähän valaista luterilaista käsitystä uudestisyntymisestä - siis niin hyvin kuin osaan. Luterilaisen (ja omani) käsityksen mukaanhan kaste on Jumalan armolupausten välittymistä eteenpäin. Se on armoa ja evankeliumia, eikä ole mitenkään sidottu siihen, mitä sen vastaanottaja on tai mitä hän on tehnyt. Kaste perustuu täysin siihen, mitä Jeesus on ja mitä Hän on tehnyt.



Raamattu todistaa, että lapset uskovat ja Jeesus on käskenyt sallia lasten tulla hänen luokseen. Lähetyskäskyssä myöskin on käsketty tehdä KAIKKI kansat opetuslapsiksi kastamalla ja opettamalla, sen enempää erottelematta ihmisiä ikien mukaan. Raamatussa ei muutenkaan ole kuvattu eri ikäisille ihmisille eri pelastusteitä, vaan Raamattu osoittaa, että ellei ihminen synny vedestä ja Hengestä, hän ei ole mahdollinen pelastumaan. Lastenkin on siis uudestisynnyttävä pelastuakseen ja tämän sinetiksi Jumala on asettanut kasteen. Itse uskon, niin kuin olen jo sanonutkin, että vaikka ihmiset ovat ikään kuin sidottuja kasteeseen, Jumala ei sitä kuitenkaan ole, joten hän ei ketään hylkää siksi, ettei kastetta ole esimerkiksi ehditty suorittamaan. Näin siis uskon. (menee nyt kyllä vähän jankkaamiseksi)



Kuni ihminen siis uudestisyntyy kasteessa, hänessä alkaa uusi elämä. Uskon uudestisyntymän olevan täysin Jumalan teko, eikä se perustu ihmisen tunteisiin ja kokemuksiin. Jos ihminen kuitenkn opetuksen puuttuessa tai sitten maailman tai omanvanhurskauden vetäessä puoleensa, hylkää tämän hyvän omantunnon liiton, on se kuitenkin Jumalan puolelta yhä voimassa, Jumala kun ei valehtele. Kun ihminen sitten myöhemmin ns. tulee uskoon, eli tajuaa sen mitä Jeesus on hänen puolestaan tehnyt, hän voi ja saa palata näihin Jumalan armollisiin lupauksiin, jotka jo kasteessa on saanut omistaa.



Nykyään luterilaista kastekäytäntöä syytetään siitä, miten " julkijumalatonta" nykyajan kirkkoonkin kuuluvat ihmiset ovat. Se on ilmennyt tässäkin ketjussa. Itse kuitenkin uskon, että syy ei ole kasteessa. Syy on ihmisissä, jotka väärinkäyttävät kastetta ja näin ikään kuin varastavat armoa kuvitellen, että pelkkä kaste ilman uskoa ja opetusta riittää. Syy on myös sellaisten opettajien, jotka tukevat tällaista käsitystä ja laiminlyövät velvollisuutensa opettaa oikeaa, Raamatun mukaista uskoa. Lähetystyötä tarvittaisiin tässäkin asiassa.



Huh, tulipas tästä nyt taas vuodatus :) Mutta tosiaan, tarkoitus on vain kertoa miten itse uskon ja ajattelen, ei tuputtaa näkemystäni muillekin.

äitimummi:

[quote]


Nykyisinkin luterilainen lähetystyö lähtee siitä, että julistetaan evankeliumia ja ne, jotka uskovat, saavat kasteen.



Näinhän asia oli apostolienkin aikana. Mutta tähän evankeliumin julistukseen liittyi myös lupaus: " Tämä koskee teitä, ja teidän lapsianne" , ja sitten myös perhekunnat kastetiin.



Tämä nyt on taas jankutusta (toivottavasti kestätte:)), mutta näin pitäisi toimia myöskin luterilainen kastekäytäntö - periaatteessa. Käytäntöhän sitten osoittaa, että kaste suoritetaan ihan liian usein vain tavan vuoksi ja opetus sivuutetaan kokonaan. Mutta onko vika kuitenkaan itse kasteessa, vai ehkä ihmisissä ja ihmisten syntisyydessä? Tämä siis ihan retorinen kysymys...





tuosta Marij@n puheenvuorosta: maailmanlaajuisesti ajatellen, voiko mielestäsi olla useampia tapoja tai kanavia uudestisyntyä? Mainitsit tuolla jossakin viestissäsi, että tunnustat armon olevan kaikkien saatavilla milloin ja missä vain. Tästä poikii vielä tarkentava kysymys: missä vaiheessa lähetystyön tuloksena kristityiksi kääntyvät uudestisyntyvät? Vai oletko ylipäänsä samaa mieltä siitä, että kukaan ei voi pelastua, ellei ole uudestisyntynyt?

En minäkään ole täällä haastamassa riitaa, vaan keskustelemassa.



Matt 28:19 kylläkin puhuu ensin opetuslapseuttamisesta ja opetuslapsiksi tulleet kastetaan ja heille tulee opettaa mitä Kristus on käskenyt opettaa. Tutki niin näet selkeän järjestyksen.



Mark 16 kertoo saman asian, ensin julistus uskoon tulo ja sen jälkeen kaste.



Yleensä näistä keskusteluista ei tahdo tulla mitään kun harva haluaa alistaa näkemyksensä Raamatun sanan alle. Sitten suututaan ja kukaan ei saisi olla eri mieltä ei ainakaan se toinen, Raamattu ei puhu mitään aikuiskasteesta, vaan kasteesta, joka kuuluu parannuksen tehneille ja evankeliumin uskoneille.







Nikodeemus tuli yöllä Jeesuksen luokse ja sanoi: " Rabbi, me tiedämme, että sinun opettajaksi tulemisesi on Jumalasta, sillä ei kukaan voi tehdä niitä tunnustekoja, joita sinä teet, ellei Jumala ole hänen kanssansa." Jeesus vastasi sanomalla: " Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: joka ei synny uudesti, ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa" . Nikodeemus ihmettelee ja vastaa: " Kuinka voi ihminen vanhana syntyä? Eihän hän voi jälleen mennä äitinsä kohtuun ja syntyä?" Nikodeemus ei ymmärtänyt millaista syntymää Jeesus tarkoitti, vaan hän sotki sen luonnolliseen syntymään. Jeesuksen vastaus kuuluu: " Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan. Mikä lihasta on syntynyt, on liha; ja mikä Hengestä on syntynyt, on henki. Älä ihmettele, että minä sanoin sinulle: teidän täytyy syntyä uudesti, ylhäältä" . Jeesus vastasi, että ensin tulee syntyä luonnollisesti, joka tarkoitti vettä ja Hengestä syntyminen on uudestisyntyminen. Sitten Jeesus vielä sanoo, että mikä lihasta syntynyt on liha, eli vesi ja ja mikä Hengestä syntynyt on henki. Jeesus selitti jakeessa 6 mitä tarkoittaa vedestä ja Hengestä syntyminen, sillä Hän sanoi että lihasta syntynyt on liha ja Hengestä syntynyt on henki. Jos olisi ollut kysymyksessä vesikaste, niin Jeesus olisi sen tuossa jakeessa 6 varmasti sanonut, eikä puhunut mitään lihasta syntymisestä. Miksi Jeesus käytti luonnollisesta syntymisestä sanontaa vesi? Luonnollisessa synnytyksessä ihminen syntyy vedestä, koska lapsi on kohdussa veden ympäröimänä ja näin hän syntyy vedestä.



Jaak 1:18 Tahtonsa mukaan hän synnytti meidät totuuden sanalla, ollaksemme hänen luotujensa esikoiset.



Synnytys tapahtuu sanan kautta Pyhässä Hengessä, ei vedessä ....



Nikodeemus oli tottunut siihen, että luonnollisen syntymän jälkeen israelilainen poikavauva ympärileikattiin merkiksi Jumalan kansaan kuulumisesta. Samoin Nikodeemus ajatteli ymmärtävänsä, että israelilainen on pelastettu ja matkalla Jumalan valtakuntaan. Ja varmasti hämmästeli sitä, että kun on jo kerran synnytty Jumalan omaksi, niin eihän enää tarvitse uudestaan mennä kohtuun ja syntyä. Ja tähän Jeesus toi opetuksen, että luonnollisen syntymän lisäksi tarvitaan uudestisyntyminen Hengestä.



Tämä Hengestä syntyminen tapahtuu sanan kautta, mutta luonnollinen veden kautta, mutta tietenkin molemmat tarvitaan, että pääsee Jumalan valtakuntaan. Sillä ilman luonnollista syntymää ei ole olemassaoloa eikä tarvetta uudestisyntymiselle

kyse?



Olen tätä miettinyt välillä, koska on mahdollista, että liityn jossain vaiheessa ev.lut. kirkkoon. Kuulun tällä hetkellä vapikseen, mutta en siellä juuri käy. Enemmän käyn Kansanlähetyksen tilaisuuksissa. Tuo kasteasia mietityttää lasteni kohdalla. Lain mukaanhan asia menee tietenkin niin, että jos minä vaihdan uskontokuntaa, niin alle 15-v. lapsetkin vaihtavat. Mieheni on myös luterilainen.



Mutta onko asiassa mielestänne teologisia ongelmia? Jotta lapseni voisivat liittyä ev.lut. kirkkoon, heidät pitäisi ymmärtääkseni kastaa. Tuntuu jotenkin hassulta, että tekisin lasteni puolesta niin ison päätöksen. Tekisittekö te? En tunne ketään, joka olisi tehnyt tällaista valintaa isompien lasten kohdalla. Muutamia tunnen, jotka ovat kastaneet vauvoja tai max. parivuotiaita.



Marij@: kirjoitit siitä, ettet hyväksy uudelleenkastamista. Olen periaatteessa samaa mieltä, tai sanoisin niin, että minusta se ei ole _tarpeellista_. En tiedä miten sinä ajattelet, mutta ainakin jotkut luterilaiset suhtautuvat asiaan tunnepitoisesti ja käyttävät siitä todella voimakkaita ilmauksia, tyyliä " kasteen halventaminen" tai " armon hylkääminen" . Mahtaakohan olla totta jopa se, että joissakin piireissä uudelleen kastetut on pantu tekemään parannus kasteen halventamisen synnistä, ennen kuin heidät on otettu takaisin lapsikasteen armon saaneiden piiriin.



Minusta on aika käsittämätöntä, että jollakin on pokkaa puhua noin toisen uskovan vilpittömästä valinnasta. Vaikka minäkään en pidä nykyään kasteen uusimista tarpeellisena, niin en todellakaan näe mitään syytä katua kauan sitten tekemääni päätöstä mennä kasteelle. Se oli päätös, jonka tein pitkän pohdinnan tuloksena Jumalan edessä. Uskon, että Jumala toivoo meiltä vilpitöntä sydäntä eikä teologisesti oikeaoppisia valintoja - mitä muutakaan hän voisi odottaa. Tämän valossa uskon myös sen, ettei yksi kastenäkemys ole välttämättä toista parempi. Molempien kannattajissa on paljon niitä, jotka rukoilevat, lukevat Raamattua ja etsivät sydämestään Jumalaa. Jos yksi päätyy eri lopputulokseen kuin toinen, niin se ei liene kaikkivaltiaalle Jumalalle valtava ongelma. Ihmisille asia aiheuttaa ongelmia sitäkin enemmän. ;)

Tätä ennen hän sanoi olevansa ateisti. Tosin hän kirjoitti meidän lapsen kuoleman aikoihin aivan ihanan kirjeen minulle siitä, miten Luoja auttaa. Hänellä itsellään on ollut monenlaisia kommelluksia elämässä.



Serkkuni liittyi luterilaiseen kirkkoon vanhemmalla iällä ja samalla liitti lapsensa. Hänelle oli luonnollista, että lapsi seuraa perässä, eikä hän edes pohtinut, että siinä olisi jotain hassua. Lapsi kastettiin ja hän sai kummit, jotka olivat auttaneet muutenkin lapsen hoidossa jo vuosia.

Sivut

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla