Raamatun tulkinnasta ja kasteesta, asiallisesti ;)
Silkkiuikku kirjoitti toisessa kastetta käsittelevässä ketjussa:
" Viestintätieteitä lainatakseni: minkä tahansa sanoman vastaanotto riippuu aina vastaanottajan omakohtaisesta tavasta tulkita sanomaa. Tämä pätee ihan kaikkeen, ja inhimillisiä kun olemme, myös Raamatun lukemiseen.
Jos otamme tämän faktan keskustelun lähtökohdaksi, voimme keskustella itse aiheestakin eli kasteesta."
Eli jos otettaisiin tämä keskustelun pohjaksi, voisi syntyä hyväkin keskustelu. Minusta kaste on mielenkiintoinen aihe ja on sääli, että siitä harvoin keskustellaan hyvässä hengessä.
Tuossa toisessa ketjussa oli siis puhetta Raamatun tulkinnasta. Minäkin uskon, että Raamattu on tarkoitettu luettavaksi ja uskottavaksi ihan sellaisenaan. Poikkeuksena tietysti esimerkiksi Jeesuksen esittämät vertaukset.
Kuitenkin Raamatun tulkinnassa on mielestäni otettava huomioon kokonaisuus, ja ennen kaikkea se, mikä on kaiken ydin. Nimittäin, että pelastumme yksin uskosta, yksin armosta, yksin Kristuksen tähden. Ajattelen, että tämä on ikään kuin se lasi tai peili, jonka kautta Raamatun sanaa on tulkittava. Ei voi ottaa yhtä lausetta ja tuijottaa vain siihen, mikäli se poikkeaa tästä opista.
Miten tämä kaikki sitten liittyy kasteeseen? Itse uskon yhteen kasteeseen, joka tehdään Jeesuksen lähetyskäskyyn nojaten. Uskon, että kaste on evankeliumia ja väline, jolla armo välittyy eteenpäin. Uskon myös, että Jeesus on kuollut kaikkien ihmisten puolesta ja hän käskikin tehdä kaikki kansat opetuslapsikseen " kastamalla ja opettamalla" . (Tiedän, että tämä on toisissa raamatunkäännöksissä sanottu toisinpäin, mutta alkutekstin järjestys on tehkää opetuslapsia kastamalla ja opettamalla. No, ei enempää näistä käännöksistä. Tarkoitukseni ei ole alkaa väittelemään eri käännöksistä, se on mielestäni lähinnä naurettavaa.) Lapsikaste siis ei ole tietenkään ainoa oikea tapa, tottakai aikuisetkin uskoon tulleet kastetaan, ellei heitä ole jo kastettu.
Jotkut (ei varmaan kaikki!) uudestikasteen kannattajat käsittääkseni ajattelevat, että upotuskaste on ihmisen kuuliaisuuden osoitusta Jumalalle, ja ihmisen osoitus parannuksestaan ja synnistä luopumisestaan. (?) Minusta tämä ajatus poikkeaa juuri tuosta yksin uskosta-opista. Ikään kuin kaste olisi jokin uskonnollinen riitti joka pitää suorittaa, teko, joka pitää tehdä ennen kuin voi uskoa. Nämä siis ovat vain minun ajatuksiani, en tosiaankaan kohdista tätä kehenkään. Uskon, että Jeesus ei tullut antamaan meille uusia sääntöjä joita tulee noudattaa, vaan täydellisen vapauden hänen tekemästään täydellisestä vanhurskaudesta, jonka saamme kasteen kautta omistaa. Raamattuhan todistaa, että kasteessa syntimme pestään pois.
Minusta luterilainen kastekäsitys menee siinä kohtaa pieleen, että usein (ei uskovaisten) vanhempien lapset vain kastetaan, mutta heitä ei opeteta lähetyskäskyn mukaan. Se taas johtuu siitä, että on paljon ns. tapauskovaisia, joille kirkko ei merkitse juuri muuta kuin pakollisia seremonioita.
Toisessa ketjussa oli usein esillä Raamatunlause " Joka uskoo ja kastetaan, pelastuu" . Itse uskon niin yksinkertaisesti, että koska uskon ja minut on kastettu, minäkin pelastun :)
Toivottavasti kukaan ei vedä hirveitä herneitä nenään kirjoituksestani. Tiedän kyllä, että joku ajattelee minun olevan täysin hakoteillä tämän asian kanssa. Itse kuitenkin uskon näin ja toivoisin, että tästä ketjusta voisi tulla sellainen, jossa kunnioitettaisiin toisten uskoa, vaikka ei itse sitä voisikaan hyväksyä. Siunausta.
Kommentit (55)
Silkkiuikku:
Olen aikaisempien viestien perusteella käsittänyt, että pidät kastetta armon välikappaleena, tai ainakin kallistut siihen suuntaan. Jos se on Jumalan puolelta ihmisestä riippumaton armonväline, niin mikä merkitys silloin on sillä, uskooko ihminen vai ei?Kyselin tuossa aiemmin mielipidettänne isompien lasten kastamisesta. Tosiaan lain mukaan vanhemmat voivat päättää lastensa kohdalla asian vielä lapsen ollessa 14-vuotiaskin. 14-vuotias on saattanut jo itse pohtia omaa maailmankatsomustaan ja päätyä vaikkapa ateistiksi. Se on todennäköistäkin esim. siinä tapauksessa, että vanhemmat ovat aikasemmin kasvattaneet hänet ateismiin, mutta itse tulleet uskoon vasta myöhemmin.
Onko siis tässä tapauksessa hengellisestä näkökulmasta oikein kastaa 14-vuotias, joka ei usko Jumalaan?
Kaste ja usko vaaditaan molemmat pelastukseen. Kaste on väline, jonka kautta Jumalan armolupaukset välittyvät niille, jotka USKOVAT ne. Pelkkä kaste ei siis riitä pelastukseen. Usko voi olla ennen kastetta, kastehetkellä tai kasteen jälkeen, mutta se on joka tapauksessa oltava.
Mielestäni esim. manitsemasi 14-vuotias kyllä voidaan kastaa, mutta jos hän ei usko kasteessa saamiaan armolupauksia todeksi omalle kohdalleen, ei kaste häntä hyödytä.
Silkkiuikku:
Minusta kuuliaisuus on sitä, että pitää sydämensä kääntyneenä Jumalan puoleen, ja toisaalta haluaa noudattaa Jumalan sanan ohjeita ja neuvoja. Mutta ihmisen luonto työntää häntä poispäin Jumalasta. Jumalalle voi olla " otollinen" vain Jeesuksen ristintyön perusteella. Toisekseen pelastuminen ei ole kiinni siitä, miten hyvin tai huonosti elää.Näinhän se menee. Ja uskon kyllä, että Marij@kin haluaa tehdä kaikessa Jumalan Sanan mukaan ;). Aiemmin jo Silkkiuikku totesitkin, että jos Sanan ohjeiden noudattaminen on lakihenkisyyttä, silloin koko elämä on läpeensä sitä.
Miten olet törmännytkin uskoviin, jotka puhuvat minustakin aika omituisia, että esim. kukaan ei kykene tekemään mitään hyvää ilman Jumalaa. Onhan yleisesti tunnettua, mikä noin suurin piirtein on oikeaa ja väärää ja moraalikin on jollakin tasolla kunnossa, yleensä ottaen kaikilla ihmisillä. Ja omatuntokin löytyy aika monelta, joka hälyyttää ihan oikeissa asioissa.
Mutta tämä taisi taas mennä ohi aiheen (kaste) jo jonkun matkaa.
Ei tuossa linkissäsi tainnut olla vastausta siihen, mitä esim. on Jeesuksen seuraaminen. Luin sen kyllä vain silmäillen ja ohitin otsikot, joissa en arvellut asiaa käsiteltävän. Mutta ei tämä mikään tentti ole ;). Uskon nimittäin, että olet Jumalan lapsi, haluat toteuttaa Jumalan tahtoa elämässäsi ja seuraat Jeesusta.
äitimummi:
Silkkiuikku:
Minusta kuuliaisuus on sitä, että pitää sydämensä kääntyneenä Jumalan puoleen, ja toisaalta haluaa noudattaa Jumalan sanan ohjeita ja neuvoja. Mutta ihmisen luonto työntää häntä poispäin Jumalasta. Jumalalle voi olla " otollinen" vain Jeesuksen ristintyön perusteella. Toisekseen pelastuminen ei ole kiinni siitä, miten hyvin tai huonosti elää.Näinhän se menee. Ja uskon kyllä, että Marij@kin haluaa tehdä kaikessa Jumalan Sanan mukaan ;). Aiemmin jo Silkkiuikku totesitkin, että jos Sanan ohjeiden noudattaminen on lakihenkisyyttä, silloin koko elämä on läpeensä sitä.
Miten olet törmännytkin uskoviin, jotka puhuvat minustakin aika omituisia, että esim. kukaan ei kykene tekemään mitään hyvää ilman Jumalaa. Onhan yleisesti tunnettua, mikä noin suurin piirtein on oikeaa ja väärää ja moraalikin on jollakin tasolla kunnossa, yleensä ottaen kaikilla ihmisillä. Ja omatuntokin löytyy aika monelta, joka hälyyttää ihan oikeissa asioissa.
Mutta tämä taisi taas mennä ohi aiheen (kaste) jo jonkun matkaa.
toki haluan elää Jumalan Sanan mukaan :) Ihanaa, kun joku ei tuomitse heti kun esiintyy erilaisia näkemyksiä.
Minä vain olen kokenut, että vaikka haluan elää Jumalan tahdon mukaan, en pysty siihen. Ajattelen sen johtuvan lihasta, joka minussa vielä on. Ajan takaa samaa kuin Paavalikin, joka valitti: " Sitä hyvää mitä tahdon, en tee, ja sitä pahaa mitä vihaan, teen" , ja " kuka päästää minut tästä kuoleman ruumiista" .
Luulen tietäväni, mitä tarkoitetaan sillä, ettei ihminen ilman Kristusta kykene tekemään mitään hyvää. Sillä ei tarkoitetakaan inhimillistä näkökulmaa, ihmisen moraalitajua yms. Sillä tarkoitetaan sitä, miten Jumala näkee ihmisen.
Jumala vaatii täydellistä puhtautta. Kun ihminen lankesi syntiin, hänen osakseen koitui syntiturmelus jonka seurauksena ihmisen parhaimmatkin teot jäivät vajaiksi - siis nimenomaan Jumalan silmissä. Siksi ihminen ei tekemisillään voinut eikä voi miellyttää Jumalaa. Ainoa, millä hän voi lepyttää Jumalan, on turvautumalla uskossa Jeesukseen Kristukseen, joka ainoana eli Jumalalle kelpaavan elämän.
Pelastuksen ja vanhurskauttamisen kannalta siis ihminen ei kykene itse tekemään hyviä tekoja. Muutoin hän kyllä, inhimillisesti ajatellen, voi elää vaikka kuinka esimerkillistä ja jopa hurskastakin elämää. Se vain ei Jumalan silmissä auta mitään, ellei ihminen usko Jeesukseen. Näin uskon ja ajattelen.
äitimummi:
Ei tuossa linkissäsi tainnut olla vastausta siihen, mitä esim. on Jeesuksen seuraaminen. Luin sen kyllä vain silmäillen ja ohitin otsikot, joissa en arvellut asiaa käsiteltävän. Mutta ei tämä mikään tentti ole ;). Uskon nimittäin, että olet Jumalan lapsi, haluat toteuttaa Jumalan tahtoa elämässäsi ja seuraat Jeesusta.
yritän vielä omin sanoin selventää asiaa. Minusta kysymys oli nimittäin hyvä ja mielenkiintoinen.
Jeesuksen seuraaminen on elämistä uskossa, turvautuen kaikessa Vapahtajaan. Se ei ole uskonnon harjoittamista ja muotomenoja, vaan turvallista luottamusta Jumalan armoon juuri sellaisena kuin on. Kun iihminen tajuaa sen, mihin vapauteen Jeesus hänet vapautti, hänessä myös herää Jumalan synnyttämä vastarakkaus Herraansa. Tästä rakkaudesta vuotavat rakkauden teot lähimmäisiin ja muut uskon hedelmät, kuten ilo, rakkaus, rauha, yksimielisyys, lempeys jne. Ajattelen, että ihminen ei välttämättä itse edes huomaa näitä hedelmiä itsessään, koska Jeesus on ne hänessä vaikuttanut. Ihminen ei myöskään pysty enää tieten tahtoen iloitsemaan synnistä ja elämään synnissä, vaikka syntiturmeluksen takia joutuukin usein syntiin.
Jeesus oli kaikessa kuuliainen ja kun uskon Häneen, Jumala näkee minutkin yhtä kuuliaisena. Jeesuksessa on minun pyhitykseni, kuuliaisuutteni, pelastukseni ja elämäni.
Tässä uskoni ydin :)
Jeesusken seuraaminen on myös valvomista ja tämä valvominen tapahtuu Jumalan Sanaa tutkimalla ja pysymällä kiinni Jumalan armollisissa lupauksissa. Tuntui miltä tuntui ja näytti miltä näytti.
Marij2@
Minä vain olen kokenut, että vaikka haluan elää Jumalan tahdon mukaan, en pysty siihen. Ajattelen sen johtuvan lihasta, joka minussa vielä on. Ajan takaa samaa kuin Paavalikin, joka valitti: " Sitä hyvää mitä tahdon, en tee, ja sitä pahaa mitä vihaan, teen" , ja " kuka päästää minut tästä kuoleman ruumiista" .
Tämän takia niitä taisteluja tulee, ainakin itse olen niin kokenut. Ja kyllä monesti itku tulee oman syntien takia. Onneksi tuo lainaamasi Raamatun kohta jatkuu ja siinä Paavali kiittää, että Jeesuksen Kristuksen kautta saadaan vapahdus " kuoleman ruumiista" . En nyt muista sanatarkkaa muotoa.
Kukapa meistä omin voimin kykenisi toteuttamaan Jumalan tahtoa, mutta senkin on Jeesus tehnyt mahdolliseksi ja Hän armossaan " vaikuttaa meissä tahtomista ja tekemistä, että Hänen hyvä tahtonsa tapahtuisi" .
äitimummi:
Tämän takia niitä taisteluja tulee, ainakin itse olen niin kokenut. Ja kyllä monesti itku tulee oman syntien takia. Onneksi tuo lainaamasi Raamatun kohta jatkuu ja siinä Paavali kiittää, että Jeesuksen Kristuksen kautta saadaan vapahdus " kuoleman ruumiista" . En nyt muista sanatarkkaa muotoa.Kukapa meistä omin voimin kykenisi toteuttamaan Jumalan tahtoa, mutta senkin on Jeesus tehnyt mahdolliseksi ja Hän armossaan " vaikuttaa meissä tahtomista ja tekemistä, että Hänen hyvä tahtonsa tapahtuisi" .
Eipä tuohon muuta voi sanoa :)
Yksi usko yksi kaste,ei tarvitse uudelleen ihmisiä kastaa jos on lapsena jo kastettu.
lasten ja imeväisten suusta jumala on valmistanut kiitoksen itselleen,joten uskovia on lapset ne täytyy kastaa raamatun mukaan. YST.TERV.
Paavo Torppavirta
Yksi usko yksi kaste,ei tarvitse uudelleen ihmisiä kastaa jos on lapsena jo kastettu.
lasten ja imeväisten suusta jumala on valmistanut kiitoksen itselleen,joten uskovia on lapset ne täytyy kastaa raamatun mukaan. YST.TERV.
Paavo Torppavirta
Kasteessa käydään Jeesuksen tykö. Raamatussa Jeesus nuhteli niitå opetuslapsia jotka koettivat estää lapsia tulemasta hänen luokseen.
Siitä huolimatta jotkut herätysliikkeet yrittävät ängetä lasten ja Jeesuksen väliin, koska heillä on "parempaa tietoa".
Kiroilevat yms vanhemmat pilkkaa Jumalaa pitämällä ristiäisiä.
Tapakristillisyys eli luterilaisuus on naurettavaa...
Että tällaista propagandaa tällä kertaa.
se määrittelisi hyvin konkreettisia asioita kuten reittivalintoja työmatkalla. En väitä etteikö näin voi tapahtua, mutta ihmisiä tuntien olen aika kriittinen. Minusta jotkut tuntemani ihmiset elävät ihmeellisessä hengellisessä kuplassa, jossa kaikki on Jumalan tahtoa ja johdatusta tai sitten Jumalan tahdon vastaista. Aivan niinkuin ei olisi arkisia ja tavallaan yhdentekeviä valintoja (menenkö Siwaan vai Saleen jne), joilla ei ole sen kummempaa merkitystä suhteessa Jumalan tahtoon.
Sen vielä hyväksyn, jos joku haluaa oman henkilökohtaisen elämänsä elää näin. Mutta sitä vastustan, että ihan ihmeellisiä juttuja sanellaan toisille ihmisille Jumalan tahtona. Tällaista tapahtuu vaihtelevasti seurakuntien työntekijöiden tai esim. kristillisten kirjailijoiden taholta. Kun he ovat kokeneet jonkin asian tärkeäksi ja toimivaksi omassa elämässään, he opettavat lähes hengellisenä totuutena, että muidenkin on tehtävä niin. Asiaa perustellaan raamatunpaikoilla, jotka liittyvät löyhästi aihepiiriin jne. Se on minusta todella kyseenalaista!