Raamatun tulkinnasta ja kasteesta, asiallisesti ;)
Silkkiuikku kirjoitti toisessa kastetta käsittelevässä ketjussa:
" Viestintätieteitä lainatakseni: minkä tahansa sanoman vastaanotto riippuu aina vastaanottajan omakohtaisesta tavasta tulkita sanomaa. Tämä pätee ihan kaikkeen, ja inhimillisiä kun olemme, myös Raamatun lukemiseen.
Jos otamme tämän faktan keskustelun lähtökohdaksi, voimme keskustella itse aiheestakin eli kasteesta."
Eli jos otettaisiin tämä keskustelun pohjaksi, voisi syntyä hyväkin keskustelu. Minusta kaste on mielenkiintoinen aihe ja on sääli, että siitä harvoin keskustellaan hyvässä hengessä.
Tuossa toisessa ketjussa oli siis puhetta Raamatun tulkinnasta. Minäkin uskon, että Raamattu on tarkoitettu luettavaksi ja uskottavaksi ihan sellaisenaan. Poikkeuksena tietysti esimerkiksi Jeesuksen esittämät vertaukset.
Kuitenkin Raamatun tulkinnassa on mielestäni otettava huomioon kokonaisuus, ja ennen kaikkea se, mikä on kaiken ydin. Nimittäin, että pelastumme yksin uskosta, yksin armosta, yksin Kristuksen tähden. Ajattelen, että tämä on ikään kuin se lasi tai peili, jonka kautta Raamatun sanaa on tulkittava. Ei voi ottaa yhtä lausetta ja tuijottaa vain siihen, mikäli se poikkeaa tästä opista.
Miten tämä kaikki sitten liittyy kasteeseen? Itse uskon yhteen kasteeseen, joka tehdään Jeesuksen lähetyskäskyyn nojaten. Uskon, että kaste on evankeliumia ja väline, jolla armo välittyy eteenpäin. Uskon myös, että Jeesus on kuollut kaikkien ihmisten puolesta ja hän käskikin tehdä kaikki kansat opetuslapsikseen " kastamalla ja opettamalla" . (Tiedän, että tämä on toisissa raamatunkäännöksissä sanottu toisinpäin, mutta alkutekstin järjestys on tehkää opetuslapsia kastamalla ja opettamalla. No, ei enempää näistä käännöksistä. Tarkoitukseni ei ole alkaa väittelemään eri käännöksistä, se on mielestäni lähinnä naurettavaa.) Lapsikaste siis ei ole tietenkään ainoa oikea tapa, tottakai aikuisetkin uskoon tulleet kastetaan, ellei heitä ole jo kastettu.
Jotkut (ei varmaan kaikki!) uudestikasteen kannattajat käsittääkseni ajattelevat, että upotuskaste on ihmisen kuuliaisuuden osoitusta Jumalalle, ja ihmisen osoitus parannuksestaan ja synnistä luopumisestaan. (?) Minusta tämä ajatus poikkeaa juuri tuosta yksin uskosta-opista. Ikään kuin kaste olisi jokin uskonnollinen riitti joka pitää suorittaa, teko, joka pitää tehdä ennen kuin voi uskoa. Nämä siis ovat vain minun ajatuksiani, en tosiaankaan kohdista tätä kehenkään. Uskon, että Jeesus ei tullut antamaan meille uusia sääntöjä joita tulee noudattaa, vaan täydellisen vapauden hänen tekemästään täydellisestä vanhurskaudesta, jonka saamme kasteen kautta omistaa. Raamattuhan todistaa, että kasteessa syntimme pestään pois.
Minusta luterilainen kastekäsitys menee siinä kohtaa pieleen, että usein (ei uskovaisten) vanhempien lapset vain kastetaan, mutta heitä ei opeteta lähetyskäskyn mukaan. Se taas johtuu siitä, että on paljon ns. tapauskovaisia, joille kirkko ei merkitse juuri muuta kuin pakollisia seremonioita.
Toisessa ketjussa oli usein esillä Raamatunlause " Joka uskoo ja kastetaan, pelastuu" . Itse uskon niin yksinkertaisesti, että koska uskon ja minut on kastettu, minäkin pelastun :)
Toivottavasti kukaan ei vedä hirveitä herneitä nenään kirjoituksestani. Tiedän kyllä, että joku ajattelee minun olevan täysin hakoteillä tämän asian kanssa. Itse kuitenkin uskon näin ja toivoisin, että tästä ketjusta voisi tulla sellainen, jossa kunnioitettaisiin toisten uskoa, vaikka ei itse sitä voisikaan hyväksyä. Siunausta.
Kommentit (55)
Vastaan vaikka ensiksi Agapealle:
Minun käsitykseni mukaan taas alkuteksti menee näin: " Opetuslapseuttakaa kaikki kansat kastamalla ja opettamalla" En näe perustetta alkaa jakamaan tätä kolmeen eri vaiheeseen.
Minulle olikin ihan uusi asia kuulla tällainen selitys vedestä ja Hengestä - että vesi olisi lihaa. Minä uskon tässä tarkoitettavan sitä, että mikä on lihasta syntynyt on lihaa, eli ihminen luonnollisen syntymän kautta on lihaa. Liha taas on synnin turmelema. Vesi ja Henki kuuluu mielestäni ihan selkeästi yhteen tässä kohdin. Minun uskoni mukaan kasteessa Jumalan sana on yhteydessä veteen. Minusta todella moni Raamatunkohta - melkein kaikki kasteen yhteydessä - korostavat että kasteessa samme Pyhän hengen ja synnit anteeksi ja että kaste pelastaa. Mitä sinä ajattelet näistä kohdista? Otetaan esimerkiksi nämä kohdat:
Ap. t. 2:38
Pietari vastasi: " Kääntykää ja ottakaa itse kukin kaste Jeesuksen Kristuksen nimeen, jotta syntinne annettaisiin anteeksi. Silloin te saatte lahjaksi Pyhän Hengen
1. Piet. 3:21
Tuon esikuvan mukaisesti teidät pelastaa nyt kaste, ei siksi että te siinä luovuitte saastaisesta elämästä, vaan koska Jumala teki kanssanne hyvän omantunnon liiton. Sen perustuksena on Jeesuksen Kristuksen ylösnousemus,
Room. 6:4
Näin meidät kasteessa annettiin kuolemaan ja haudattiin yhdessä hänen kanssaan, jotta mekin alkaisimme elää uutta elämää, niin kuin Kristus Isän kirkkauden voimalla herätettiin kuolleista
Sen sijaan apostplien teoista käy ilmi, että samarialaiset eivät olleet saaneet Pyhää Henkeä, vaikka heidät oli kastettu Jeesuksen nimeen. Tätä kohtaa en ymmärrä.
Lauseta " joka uskoo ja kastetaan, pelastuu" , käytetään usien perusteena uskovien kasteen oikeellisuudesta. Minusta Jumalan sanaan ei saa lisätä mitään, eikä ottaa mitään pois. Jos tätä luetaan näin: " joka uskoo ja ottaa SEN JÄLKEEN kasteen" , niin ajattelen että Jumalan sanaan on lisätty jotakin. Siellä sanotaan vain JA, ja sehän ei ole järjestystä ilmaiseva sana.
Muutenkin omaan uskonkäsitykseeni ei sovi yksittäisten lauseiden tarkka kirjaimellinen ruotiminen. Minusta se on aika hyödytöntä ja liian pitkälle vietynä jopa lakihenkistä. Uskon, ettemme ole kirjaimen pakkovallan alaisuudessa, vaan saamme luottaa siihen että Jumala kirkastaa sanansa oikein. Tämä siis vain minun näkemykseni.
Muutenkaan en usko, että kiistat siitä kenellä on oikeampi ja raamatullisempi kaste, ei palvele Jumalan tarkoitusta evankeliumin levittämisestä.
äitimummi:
tuosta Marij@n puheenvuorosta: maailmanlaajuisesti ajatellen, voiko mielestäsi olla useampia tapoja tai kanavia uudestisyntyä? Mainitsit tuolla jossakin viestissäsi, että tunnustat armon olevan kaikkien saatavilla milloin ja missä vain. Tästä poikii vielä tarkentava kysymys: missä vaiheessa lähetystyön tuloksena kristityiksi kääntyvät uudestisyntyvät? Vai oletko ylipäänsä samaa mieltä siitä, että kukaan ei voi pelastua, ellei ole uudestisyntynyt?
Uskon, että " usko tulee kuulemisesta ja kuuleminen Kristuksen Sanan kautta" . Vaikka siis uskon, että armo on saatavilla kaikkialla, en kuitenkaan usko että se on saatavilla ilman Jumalan Sanaa. Jumalan Sana puolestaa kehottaa ottamaan kasteen. Raamatussakin uskoon tulleet kastettiin heti kun se vain oli mahdollista. Uskoni mukaan kasteessa Jumalan Sana yhdistyy veteen ja näin armo välittyy.
Uskon kyllä, että ihminen ei voi ilman uudestisyntymistä pelastua. Onhan Jeesus itse niin sanonut. Uskon kuitenkin - niin kuin olen sanonutkin - että Jumala ei ole sitonut itseään kasteeseen ja pystyy uudestisynnyttämään ihmisen ilman kastettakin. Sen sijaan uskon, että me ihmiset olemme sidottuja kasteeseen, ja saamme siinä konkreettisesti Jumalan armolupaukset omaksemme.
Silkkiuikku:
Mutta onko asiassa mielestänne teologisia ongelmia? Jotta lapseni voisivat liittyä ev.lut. kirkkoon, heidät pitäisi ymmärtääkseni kastaa. Tuntuu jotenkin hassulta, että tekisin lasteni puolesta niin ison päätöksen. Tekisittekö te? En tunne ketään, joka olisi tehnyt tällaista valintaa isompien lasten kohdalla. Muutamia tunnen, jotka ovat kastaneet vauvoja tai max. parivuotiaita.
Minä ajattelen, että et tee mitään päätöstä lastesi puolesta, jos heidät kastetaan. Jumalan armo kuuluu heille, mutta itsehän he sitten myöhemmin päättävät, haluavatko ottaa sen vastaan vaiko eivät. Tämä siis minun näkemykseni.
Marij@:
Uskon, että " usko tulee kuulemisesta ja kuuleminen Kristuksen Sanan kautta" . Vaikka siis uskon, että armo on saatavilla kaikkialla, en kuitenkaan usko että se on saatavilla ilman Jumalan Sanaa.
onko armo Jeesuksen ristinkuoleman perusteella saatavilla myös niille, jotka sydämestään etsivät Jumalaa kuulematta koskaan varsinaisesti evankeliumia. Eihän ole näiden ihmisten vika, ettei kukaan ole ehtinyt tai viitsinyt kertoa heille Jeesuksesta. En tiedä - on vain joskus tullut mieleen! :)
Marij@:
Minä ajattelen, että et tee mitään päätöstä lastesi puolesta, jos heidät kastetaan. Jumalan armo kuuluu heille, mutta itsehän he sitten myöhemmin päättävät, haluavatko ottaa sen vastaan vaiko eivät. Tämä siis minun näkemykseni.
Onko kaste siis ihmisen uskosta tai uskon puutteesta riippumaton Jumalan kädenojennus
VAI
onko se osa Jumalan " pelastuspakettia" ja tarkoitettu otettavaksi sitten, kun ihminen uskoo.
Silkkiuikku:
Marij@: kirjoitit siitä, ettet hyväksy uudelleenkastamista. Olen periaatteessa samaa mieltä, tai sanoisin niin, että minusta se ei ole _tarpeellista_. En tiedä miten sinä ajattelet, mutta ainakin jotkut luterilaiset suhtautuvat asiaan tunnepitoisesti ja käyttävät siitä todella voimakkaita ilmauksia, tyyliä " kasteen halventaminen" tai " armon hylkääminen" . Mahtaakohan olla totta jopa se, että joissakin piireissä uudelleen kastetut on pantu tekemään parannus kasteen halventamisen synnistä, ennen kuin heidät on otettu takaisin lapsikasteen armon saaneiden piiriin.Minusta on aika käsittämätöntä, että jollakin on pokkaa puhua noin toisen uskovan vilpittömästä valinnasta. Vaikka minäkään en pidä nykyään kasteen uusimista tarpeellisena, niin en todellakaan näe mitään syytä katua kauan sitten tekemääni päätöstä mennä kasteelle. Se oli päätös, jonka tein pitkän pohdinnan tuloksena Jumalan edessä. Uskon, että Jumala toivoo meiltä vilpitöntä sydäntä eikä teologisesti oikeaoppisia valintoja - mitä muutakaan hän voisi odottaa. Tämän valossa uskon myös sen, ettei yksi kastenäkemys ole välttämättä toista parempi. Molempien kannattajissa on paljon niitä, jotka rukoilevat, lukevat Raamattua ja etsivät sydämestään Jumalaa. Jos yksi päätyy eri lopputulokseen kuin toinen, niin se ei liene kaikkivaltiaalle Jumalalle valtava ongelma. Ihmisille asia aiheuttaa ongelmia sitäkin enemmän. ;)
Olen sanonutkin, että en edes yritä esittää olevani jotenkin kamalan viisas näissä aioissa. Viimeinen mitä lähtisin tekemään, on tuomitsemaan toista hänen tekemänsä ratkaisusta, jonka hän on tehnyt rukouksen kanssa ja Jumalan sanaa tutkittuaan. Enhän minä voi sata-varmasti koskaan tietää, vaikka itse olisin väärässä. Siinä tapauksessa rukoilen, että Jumala asian minulle kirkastaisi.
Perusteeni sille, etten itse voisi mennä uudestikasteelle on se, että minusta uudestikasteen perusteet ovat lakihenkisiä ja ihmisen tekoon perustuvia. Enkä nyt taaskaan yleistä, ei välttämättä kaikki todellakaan ajattele niin. Mutta mitä olen kuullut uudestikasteen perusteita, niin käsittääkseni se liittyy hyvin pitkälti ihmisen tekoon ja siihen, mitä ihminen on. Ja että kun ihminen vasta ymmärtää näitä teologisia asioita tarpeeksi, hän olisi valmis ottamaan armon vastaan. Raamattu taas osoittaa, että lapsen usko on esikuva ja ellette tule niin kuin lapset, ette pääse taivaan valtakuntaan.
Lisäksi uudestikaste perustuu vahvasti ihmisen omaan kuuliaisuuteen. Itse ajattelen, että minusta itsestäni ei löydy sellasita ulottuvuutta kuin kuuliaisuus. Omasta lihastani ei löydy kuin salaista vastahakoisuutta Jumalaa kohtaan. Usko ja se mahdollinen kuuliaisuus jonka olen saanut. on kaikki Jumalan armo ja lahjaa. Näin ajattelen. Uskon, että kristillisessä uskossa ihminen on aina vain vastaanottaja, ja Jumala antaja.
Kirjoitit, että Jumala ei vaadi ihmiseltä teologista tietämystä, vaan vilpitöntä sydäntä. Tästä olen niin samaa mieltä kuin olla ja voi. Miten me ihmiset voisimmekaan kuvitella tietävämme kaikesta kaiken? Emme ole kaikkitietäviä, todellakaan. Siksi uskon, että oikea tapa tutkia näitä asioita on nöyrtyä ja tunnustaa, että en voi tietää kaikkea, olen erehtyväinen ihminen. Siksi ei auta kun luottaa Jumalan johdatukseen. Esimerkiksi jos itse Jumalan Sanan valossa huomaan olevani väärässä tässä kaste-asiassa, rukoilen että Jumala antaisi minulle nöyryyttä muuttaa käsitystäni.
Marij@:
Perusteeni sille, etten itse voisi mennä uudestikasteelle on se, että minusta uudestikasteen perusteet ovat lakihenkisiä ja ihmisen tekoon perustuvia. Enkä nyt taaskaan yleistä, ei välttämättä kaikki todellakaan ajattele niin. Mutta mitä olen kuullut uudestikasteen perusteita, niin käsittääkseni se liittyy hyvin pitkälti ihmisen tekoon ja siihen, mitä ihminen on. Ja että kun ihminen vasta ymmärtää näitä teologisia asioita tarpeeksi, hän olisi valmis ottamaan armon vastaan.
myös lapsikasteen perusteet voivat olla lakihenkisiä. Lapsikasteessa ihminen ei tietenkään tee päätöstä itse, mutta sen tekevät hänen vanhempansa. Yhtä laillahan siinä tarvitaan ihmisen päätöstä ja konkreettisia toimia, ja yhtä lailla voisi ajatella, että lapsi ei saa osakseen armoa, elleivät muut ihmiset päätä kastaa häntä. Eli kyllä kaste vaatii aina jonkun ihmisen tekemän valinnan.
Mutta: jos kasteelle meno perustuu ihmisen valintaan (joko omaan tai vanhempien), niin onko se lakihenkisyyttä? Minusta lakihenkisyyttä on kaikki se, millä ihminen kuvittelee hankkivansa itselleen (tai lapselleen)pelastuksen. Siis kaikki muu paitsi se, että tarrautuu Jumalan armoon, joka ei ole riippuvainen yhtään mistään muusta kuin siitä, että ihmisen sydän kääntyy Jumalan kutsusta Hänen puoleensa.
Kyllähän Raamattu kehottaa kasteeseen ja kaste kuuluu asiaan, mutta ei Raamatun kehotusten noudattaminen ole minusta lakihenkisyyttä. Tai jos on, niin silloin koko elämä on lakihenkisyyttä. Eikö Jumalan mielen mukainen uskonelämä ole myös Elämää? Elämää ei voi elää lillumalla vain paikallaan.
Mielenkiintionen pointti! Kyllä, uskon että lapsikastekin voi joissakin tapauksissa perustua lakihenkisyyteen. Se riippuu mielestäni siitä, millä mielellä ihminen valinnan tekee. Jos hän vie lapsensa kasteelle siksi, että kuvittelee sillä miellyttävänsä Jumalaa ja ansaitsevansa taivaspaikkan, on kyse lakihenkisyydestä. Jos taas hän vie lapsensa kasteelle siksi, että lapsi saisi sen kautta osakseen Jumalan armolupaukset Jeesuksesta Kristuksesta, ei ole kyse lakihenkisyydestä.
Ja oikeastaan sama pätee aikuis/uudestikasteeseenkin, mielestäni. Lähtökohtana pitäisi mielestäni olla, että ihminen ei kykene miellyttämään Jumalaa mitään muuta kautta, kuin omistamalla Jeesuksen tekemkän täydellisen vanhurskauden. Kun ihminen sitten on ottanut Jeesuksen sydämelleen, hän myös alkaa elämään uskostaan ja Jumala vaikuttaa hänessä uskon hedelmiä. Tätä ei kuitenkaan pidä sekoittaa vanhurskauttamiseen, eli pelastukseen millään tavalla. Jumala näkee kunkin sydämeen ja tietää kaikki tarkoitusperät ja vaikuttimet ja siksi vain ja ainoastaan hän voi tietää, millä mielellä kuka tekee mtäkin.
Mitä tulee kastamattomiin lapsiin, tai sitten ihmisiin jotka eivät koskaan ole evankeliumia kuulleet, niin en tietenkään tiedä, miten asia on. Itse uskon kuitenkin ehdottomasti Jumalan armollisuuteen.
Uskon, että vaikka ihminen olisi uudestikastanut itsensä ns. " väärälläkin" mielellä, niin sen saa anteeksi! Kukapa meistä ei tekisi syntiä ja asioita väärällä mielellä joka ikinen päivä - ainakin itse teen. Eikä mikään synti ole toista suurempi. (paitsi pilkka Pyhää Henkeä vastaan, mutta se onkin kokonaan toinen juttu),
Siksi ainakin itselläni ei ole mitään muuta toivoa pelastuksesta, kuin Jeesus Kristus ja se, että Hän eli täydellisen elämän minun puolestani.
Marij@:
Kukapa meistä ei tekisi syntiä ja asioita väärällä mielellä joka ikinen päivä - ainakin itse teen.
Marij@
" Itse ajattelen, että minusta itsestäni ei löydy sellasita ulottuvuutta kuin kuuliaisuus. Omasta lihastani ei löydy kuin salaista vastahakoisuutta Jumalaa kohtaan. Usko ja se mahdollinen kuuliaisuus jonka olen saanut. on kaikki Jumalan armo ja lahjaa. Näin ajattelen. Uskon, että kristillisessä uskossa ihminen on aina vain vastaanottaja, ja Jumala antaja."
Tuon kuulen jonkun sanovan ensimmäistä kertaa, ettei hänessä ole tai löydy kuuliaisuutta Jumalalle/Jumalan Sanalle. Voitko vähän tarkentaa :). Ajatteletko niin, että ihminen tosiaan on vain passiivinen vastaanottaja ja kaikki etenee " itsestään" Jumalan johdatuksessa? Jeesuksestakin sanotaan, että " Hän oli kuuliainen, hamaan ristinkuolemaan saakka" ja " Hän oppi siitä mitä kärsi, kuuliaisuuden" . Lainaukset ulkomuistista, katson tarvittaessa kohdat.
Otan tämän nyt tässä esille, koska oman näkemykseni mukaan mm. kaste nimenomaan on kuuliaisuuden askel. Se, että tottelee Sanaa/seuraa Jeesusta/tekee Jumalan tahdon, on juuri tuota kuuliaisuutta, siis oman näkemykseni mukaan. Vai mitä ajattelet sen olevan, kun " seuraa Jeesusta" tai mitä on Jumalan tahdon tekeminen?
Muutoin tämä kastekeskustelu tuntuu olevan niin moniulotteinen ja laaja, että tässä tulee esille paljon sellaista, jotka teologisesti ovat omia kokonaisuuksiaan, mutta liittyvät kiinteästi toisiinsa. Luterilainen oppi pelastuksesta armonvälineineen ja uudestisyntymisestä poikkeaa melkoisen paljon esim. siitä, mitä Vapaakirkko ja helluntailaisuus opettavat. Siksihän nämä ovatkin eri yhteisöjä. Ei ole mielestäni tarpeen niitä tässä alkaa enää " selostamaan" , koska se olisi vain kunkin omien näkemysten esittelyä.
Matt 28 lähetyskäskyssä on aor.akt.imp. joka tarkoittaa, että tuli tehdä opetuslapsia ja opetuslapsiksi tulleet tuli kastaa.
Paavali sanoi ettei häntä lähetetty kastamaan vaan julistamaan evankeliumia. Jos kaste uudestisynnyttäisi tai jos kasteella voisi tehdä opetuslapsia, ei Paavali olisi voinut sanoa noin.
Mark 16 kertoo saman järjestyksen ensin julistus, uskoontulo ja kaste
Apostolien teoissa joka kohdassa ensin julistettiin ja uskoontulleet kastettiin. Ketään ei kastettu ennen uskoontuloa.
Vedestä ja Hengestä on selkeää Raamatullista kieltä. Juutalaisessa ja rabbiinisessa opetuksessa oli yleistä, että Raamatun opetus tapahtui suullisesti ja sen tähden asian ymmärtämisen ja muistamisen kannalta oli tärkeä kertauksen korostaminen, jota kutsutaan parallelismiksi.
Joh 3:5:ssä on kysymyksessä ns. parallelismirakenne, jossa sama asia sanotaan eri sanoin peräkkäisissä lauseissa tai yhdessä lauseessa.
Jeesus vastasi: " Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan. Mikä lihasta on syntynyt, on liha; ja mikä Hengestä on syntynyt, henki. Älä ihmettele, että minä sanoin sinulle: teidän täytyy syntyä uudesti, ylhäältä.
Huomaatko kuinka Jeesus puhui samasta asiasta kahdesti? Hän puhui vedestä ja Hengestä ja sen jälkeen lihasta syntymisestä ja Hengestä syntymisestä. Nikodeemus luuli (syntyperänsä tähden) lihan syntymisen riittävän, siksi hän sanoi " Eihän hän voi jälleen mennä äitinsä kohtuun ja syntyä?
Jos vedestä syntyminen olisi tarkoittanut vesikastetta Jeesus ei olisi puhunut lihasta syntymisestä, vaan siitä että Nikodeemuksen olisi pitänyt saada vesikaste ja Hengestä syntyminen, mutta Hän ei sanonut niin.
Jos luet nämä, niin saat paljon ajateltavaa:
http://koti.phnet.fi/petripaavola/Vesikaste_Raamatun_opetuksen_valossa
http://koti.phnet.fi/elohim/kaste
Saat myös vastauksen siihen mikä on yksi kaste. Minäkin vastustan uudestikastamista, mutta myös uskottomien kastamista.
Tutki myös mitä Jeesus tarkoitti sanoessaan tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi. Miksi parannus tarvittiin evankeliumin uskomiseen? ja Miksi se on ennen uskomista?
äitimummi:
Tuon kuulen jonkun sanovan ensimmäistä kertaa, ettei hänessä ole tai löydy kuuliaisuutta Jumalalle/Jumalan Sanalle. Voitko vähän tarkentaa :). Ajatteletko niin, että ihminen tosiaan on vain passiivinen vastaanottaja ja kaikki etenee " itsestään" Jumalan johdatuksessa? Jeesuksestakin sanotaan, että " Hän oli kuuliainen, hamaan ristinkuolemaan saakka" ja " Hän oppi siitä mitä kärsi, kuuliaisuuden" . Lainaukset ulkomuistista, katson tarvittaessa kohdat.
Minusta kuuliaisuus on sitä, että pitää sydämensä kääntyneenä Jumalan puoleen, ja toisaalta haluaa noudattaa Jumalan sanan ohjeita ja neuvoja. Mutta ihmisen luonto työntää häntä poispäin Jumalasta. Jumalalle voi olla " otollinen" vain Jeesuksen ristintyön perusteella. Toisekseen pelastuminen ei ole kiinni siitä, miten hyvin tai huonosti elää.
Olen joskus miettinyt asiaa myös siitä näkökulmasta, että mikä lopulta on hengellistä kuuliaisuutta ja mikä ihan arkista moraalia. Raamattu kieltää mm. varastamasta ja tekemästä aviorikosta, mutta kyllähän samat asiat on mahdollista tajuta muutenkin. Minusta ihmisellä on uskonnosta riippumaton moraalinen velvollisuus elää mahdollisimman hyvää elämää itsensä ja toisten parhaaksi.
Joskus ihmettelen uskovien kommentteja, joiden mukaan ihminen ei pysty tekemään MITÄÄN hyvää tai oikeaa ilman Jumalaa. Olen kyllä eri mieltä. Kyllähän ateistikin voi elää hyvin ja oikein. Ei ihminen ole läpeensä paha, vaan hänessä taistelevat molemmat puolet, hyvä ja paha. Niin hyvä kukaan ei kuitenkaan ole, että pystyisi pelastamaan itsensä. Taivaaseen ei pääse mitään epäpyhää, ja vain Kristus tekee ihmisen pyhäksi.
Tuo meni nyt vähän ohi aiheen, mutta liittyy siihen, mitä kaikkea kuuliaisuuteen katsotaan usein kuuluvan.
Kiitos linkeistä, lueskelen niitä kunhan kerkeän. Minäkään en muuten kannata uskottomien kastetta. Mutta koska Raamatun mukaan lapset uskovat, minusta heidät voidaan kastaa.
No niin. Nyt lopetan kyllä tästä aiheesta, ettei mene enempää jankkaamiseksi ;)
Vastaan sinulle vähän myöhemmin, kun on enemmän aikaa ja tarmoa. Olen kai pohdiskellut tänään niin paljon, että pää tuntuu olevan ihan tyhjä ;)
Marij@:
Kiitos linkeistä, lueskelen niitä kunhan kerkeän. Minäkään en muuten kannata uskottomien kastetta. Mutta koska Raamatun mukaan lapset uskovat, minusta heidät voidaan kastaa.
Olen aikaisempien viestien perusteella käsittänyt, että pidät kastetta armon välikappaleena, tai ainakin kallistut siihen suuntaan. Jos se on Jumalan puolelta ihmisestä riippumaton armonväline, niin mikä merkitys silloin on sillä, uskooko ihminen vai ei?
Kyselin tuossa aiemmin mielipidettänne isompien lasten kastamisesta. Tosiaan lain mukaan vanhemmat voivat päättää lastensa kohdalla asian vielä lapsen ollessa 14-vuotiaskin. 14-vuotias on saattanut jo itse pohtia omaa maailmankatsomustaan ja päätyä vaikkapa ateistiksi. Se on todennäköistäkin esim. siinä tapauksessa, että vanhemmat ovat aikasemmin kasvattaneet hänet ateismiin, mutta itse tulleet uskoon vasta myöhemmin.
Onko siis tässä tapauksessa hengellisestä näkökulmasta oikein kastaa 14-vuotias, joka ei usko Jumalaan?
Minä uskon, että kaikilla ihmisillä on jonkinlainen moraalikäsitys, koska:
1. Moos. 1:
26 Ja Jumala sanoi: " Tehkäämme ihminen kuvaksemme, kaltaiseksemme; ja vallitkoot he meren kalat ja taivaan linnut ja karjaeläimet ja koko maan ja kaikki matelijat, jotka maassa matelevat" .
27 Ja Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa, Jumalan kuvaksi hän hänet loi; mieheksi ja naiseksi hän loi heidät.
28 Ja Jumala siunasi heidät, ja Jumala sanoi heille: " Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää maa ja tehkää se itsellenne alamaiseksi; ja vallitkaa meren kalat ja taivaan linnut ja kaikki maan päällä liikkuvat eläimet" .
Eli ihminen on luotu Jumalan kuvaksi ja Jumala tietää kaiken, mikä on oikein ja väärin.
Mutta ihminen ei ole täydellinen ja ihminen on syntinen. Nämä kaksi asiaa tekevät sen, että ihminen ei täydellisesti tiedä, mikä on oikein ja mikä on väärin.
Kuuliaisuutta Jumalalle on se, että joskus tekee sen, mikä on Jumalan silmissä oikein, vaikka ihmisen oma luonnollinen moraali ei sitä kerrokaan. Tällä kertaa tarkoitan yksittäisen ihmisen luonnollista moraalia. Kuten jo sanoin, ihminen ei ole täydellinen ja siten jokaisen ihmisen oikea-käsite on vääristynyt, mutta toisilla ihmisillä se on vääristynyt eri tavalla. Toiset helpommin kokevat valehtelun vääränä ja toiset varastamisen. Toiselle varastamista on se, kun kaupassa on jäänyt maksamatta kurkku ja sen huomaa vasta kotona. Toisten oikeuskäsitys ei tätä myönnä varkaudeksi, mutta kokee valehtelemiseksi sen, kun sanoo, että ei ole rahaa kerjääjälle, kun sitä rahaa on itselläänkin vain euron verran.
Joskus kuitenkin ihminen voi johdattaa eri tavalla kuin mitä ihmisen oma moraalikäsitys kertoo. Silloin on kuuliainen Jumalalle. Se miten sen Jumalan tahdon löytää, on eri ihmisillä erilaista. Toisille se on selviä konkreettisia merkkejä ja toisille erittäin vahva tunne siitä, mitä pitäisi tehdä. Joskus voi kokea, että täytyy mennä töihin eri reittiä kuin yleensä. Se tunne voi olla Jumalan johdatusta ja sen tunteen seuraamisella mitataan kuuliaisuutta.
tuhve:
Joskus kuitenkin ihminen voi johdattaa eri tavalla kuin mitä ihmisen oma moraalikäsitys kertoo. Silloin on kuuliainen Jumalalle. Se miten
Eli ... Jumala voi johdattaa ihmistä eri tavalla...
Jos Sinua kiinnostaa, löysin linkin jossa perustellaan tosi perusteellisesti näitä asioita mistä ollaan puhuttu luterilaisesta näkökulmasta. Tässä vastataan hyvin myös kysymykseen, jonka esitit.
http://liisijokiranta.fi/artikkeleita/paaasia5.htm
Minähän kuuluin Vapaakirkkoon ja liityin luterilaiseen kirkkoon 23 vuotiaana. Minun piti mennä käymään kirkkoherran luona ja hän kysyi asennettani lapsikasteeseen. Vastasin, että kyllä minä voin joskus maailmassa lapseni kastaa. Silloin olin sinkku eikä lapsista ollut tietoakaan.
Kuulemma näissä on vähän eri käytäntöjä eri kunnissa, joten voi olla, että sinulta Silkkiuikku ei kysellä mitään.
Minun oma elämäni kasteen suhteen on ollut niin sekavaa, että en osaa enää minkäänlaista selvää käsitystä muodostaa. Lapseni on kastettu lapsena, mutta heitä ei liitetty luterilaiseen kirkkoon. Nyt he ovat nähneet myös uskovien kasteen helluntaiseurakunnassa.