Kuinka usein n. 2-vuotiaanne käy yökylässä?
Hei!
Lapsemme ei käynyt vauvavuotenaan yökylässä lainkaan, mutta vuoden täytettyään on ollut yhden yön kerrallaan toisten isovanhempiensa luona n. kerran kuukaudessa-kahdessa. Kaikki on mennyt aina loistavasti.
Toiset isovanhemmat eivät ole lasta juuri hoitaneet, mihin toivoisimme nyt muutosta ihan lapsenkin vuoksi, ja nämäkin isovanhemmat mielellään ottaisivat lasta yökylään. Ilman totuttelua emme lasta sinne äkkiseltään tyrkkää, mutta noin ajatuksena minusta olisi hyvä, että lapsi voisi yökyläillä sielläkin säännöllisesti ja saada pikkuhiljaa läheiset välit molempiin isovanhempiinsa.
Kuitenkin jos lapsi yökyläilee molemmissa mummoloissa kuukausittain, on hän 2 yötä/kk yökylässä... kuullostaa vähän paljolta, onko teillä kokemusta asiasta? Lapsi on kotihoidossa ja isäkin tekee osin lyhennettyä työviikkoa, joten perheaikaa se ei mielestäni ratkaisevasti vähennä. Pikkusisarus pääsee yökylään mukaan kunhan kasvaa riittävästi...
Kommentit (11)
Ekan kerran vajaa 1,5-vuotiaana, kun muutettiin, tokan kerran 2-vuotiaana, kun meillä oli miehen kanssa menoa ja viimeksi viime kesänä, kun vietettiin miehen kanssa hääpäivää. Voi olla, että on noiden kertojen lisäksi ollut yhden kerran yökylässä, mutta en ole ihan varma. Ja kaikki kerrat on ollut isoveljen kanssa eli yksin ei ole ollut vielä kertaakaan. Isoveli on sitten yksin yökylässä n. 3 kertaa vuodessa eli tosi vähän hänkin. Meillä oikeastaan ainoa paikka, jonne lapset voivat mennä yökylään, on mun äidin luokse ja sinne ajaa meiltä n. tunnin verran. Ei huvita kovin usein lähteä sen takia ajamaan edes takaisin, eikä äitini kyllä kovin usein ole voinut töiltään lapsiamme yökylään ottaakaan, vaikka tiedän, että haluaisi heidät useammin yökylään. Miehen vanhemmat eivät koskaan ota lapsia oma-aloitteisesti hoitoon, vaan lähinnä pakon edestä =(. Nyt ois tarkoitus tässä syksyn ja talven aikana laittaa kuopus yksin yökylään, jotta saatais laatuaikaa esikoisen kanssa. Jotenkin en raaskisi tyttöä yksin yökyläilemään laittaa, mutta kai se on vaan pakko äidinkin opetella irtautumaan vauvastaan... Jos äitini asuisi lähellä ja olisi kaikki viikonloput vapaalla, ihannetilanne meillä olisi varmaan sellainen, että lapset olisivat siellä n. kerran kuussa yötä joko yhdessä tai toinen yksinään. Meilläkin lapset ovat kotihoidossa.
Käymme koko perheen voimin jommilla kummilla isovanhemmilla noin kerran kuussa ympäri vuoden (kesällä ja talvella, jos lunta on, useamminkin) eli lapset näkevät isovanhempiaan säännöllisesti, mutta ei niin usein kuin itse toivoisin. Äitini käy kyllä meillä pari kertaa kuussa, mutta miehen vanhemmat vain syntymäpäivillä yms. yhteensä ehkä 5 krt/vuosi. Asuvat n. puolen tunnin ajomatkan päässä ja ovat eläkkeellä (alle 6-kymppisiä, hyväkuntoisia). Kun ei kiinnosta, niin ei kiinnosta =/
mutta ei mistään erityisestä syystä. Ei vain ole ollut suurempaa tarvetta. Hoidossa on ollut 11kk alkaen, joten se vähentää haluja antaa lapsi isovanhemmille lainaan vielä viikonloppunakin. Kerrat taitaa olla lähes sormilla laskettavissa:
- 10 kk iässä 1yö kun olimme lahjaksi saamallamme hotellilomalla miehen kanssa kaksin.
- 1v+ yö tai pari mummulla ihan muuten vaan
-1v 3kk kaksi yötä mummulla kun olimme miehen kanssa samaan aikaan työmatkalla.
- 1v 6kk mummulla ihan muuten vaan
- 1v 8kk mummulla ihan muuten vaan.
Itse en kyllä tuossa yhdessä vuorokaudessa vielä pahemmin ikävöi, nautin vaan. Ja tiedän että lapsi pärjää loistavasti, viihtyy mitä parhaiten. Mielestäni kaksi yötä kuukaudessa ei olisi ollenkaan paljoa, jos lapsi vielä on kotihoidossa. Noista kuukauteen mahtuvasta neljästä viikonlopusta se tuntuisi itsestä paljolta, ei ehkä lapsesta niinkään.
...eli siis emme ole pitaneet tarpeellisena noin pienen yokylailya, eika isosiskokaan (5 v) ole viela ollut yokylassa. Tosin asumme ulkomailla eli isovanhempia ei ole lahimaastossa. Mutta vaikka asuisimmekin, tuskinpa jattaisimme lapsia yokylaan ilman erityista syyta (esim. vanhemman sairaalareissu tms.). Millaisissa tilanteissa teidan lapset on yokylassa?
Minusta 2 yötä/kk ei ole liikaa siihen nähden että lapsi on kotihoidossa ja saa olla paljon vanhempien kanssa. Yökylässä isovanhemmat saavat rauhassa rakentaa suhdettaan lapsenlapseensa, ja siitä hyötyvät kaikki. Jossain vaiheessa lapsi voi tulla mustasukkaiseksi pikkusisarustaan kohtaan joka saa jäädä kotiin (meilläkin kävi niin), mutta se helpottaa kunhan sisaruskin tulee mukaan kyläilemään.
Meidän tasan 2-vuotias poikamme on ollut alle vuoden ikäisestä säännöllisesti yökylässä äitini luona, mukana on 3,5-vuotias isosisko. Viihtyvät aina tosi hyvin, mutta protestoivat tietysti hieman kun heidät hakee kotiin.
Noin kerran kuussa äitini pyytää heitä kylään ihan omaksi ilokseen ja pitäisi heitä parikin yötä peräkkäin. Aina emme raaski luopua lapsista niin pitkäksi aikaa, sillä he ovat päivisin tarhassa ja viikonloppuisin haluamme viettää aikaa heidän kanssaan. Äidilläni on usein vapaapäiviä viikollakin. Appivanhempanikin ottaisivat mielellään lapset yökylään, mutta he hoitavat neljää muutakin lastenlasta, joten heitä ei raaski vaivata ilman todellista hoitoavun tarvetta.
Lasten ollessa hoidossa, yritämme hyödyntää ajan mahdollisimman hyvin esim. remonttipuuhiin, siivoukseen, ostoksiin, ravintolaillallisiin, LEPOON... Monesti jompikumpi on silloin työmatkalla tai koulutuksessa. Helmikuussa meille syntyy kolmas lapsi, joten nautimme nyt tästä tilanteesta!
Meidän 2 vuotias poikamme on ollut vasta 3 kertaa yökylässä ja kaikki kerrat samassa paikassa;mummun ja pappan luona:)
Hän on mummun ja pappan kanssa todella paljon muutoinkin eli lähes päivittäin siellä käymme ja usein poika on siellä jokusen tunnin ilman vanhempiakin.
Onhan se mukavaa vaihtelua niin lapselle kuin vanhemmillekin :)
T. Je_Ni & pojat 2v ja 3kk
Kiitos kannustuksesta! : ) Nimenomaan yökyläilyn ajatuksena olisi, että lapsen ja isovanhempien välit olisivat läheiset - ja pysyisivät sellaisina, jos kyläilyt olisivat suht säännöllisiä. Välimatkaa on sen verran, että arkisin emme juuri näe. Plus me vanhemmat tietysti saisimme sitä omaa aikaa (lähinnä lepoa). Mutta saa nyt nähdä, miten meilläkään tuo toisten isovanhempien innostus sitten oikeasti riittää...
(ja miten kova ikävä äidille tulee, heh!)
tai millaisissa tilanteissa kysyi joku aikaisempi kirjoittaja. Itselle tulee mieleen seuraavat syyt (ei missään tärkeysjärjestyksessä):
-lepoaikaa vanhemmille
-kahdenkeskistä aikaa vanhemmille
-lapselle läheinen ja turvallinen suhde useampiin aikuisiin
-vaihtelua paljon kotona olevalle lapselle
-kasvattaa lapsen itseluottamusta huomata että pärjää erillään vanhemmista (tietysti kohtuuden rajoissa)
-yksilöllistä aikaa sisaruksille kun kyläilevät eri aikoina. Tästä nauttii sekä lapsi, vanhemmat että isovanhemmat/kummit tm. hoitaja
-usein nuo muut hoitajat ehtivät paremmin keskittyä lapseen kun samaan aikaan ei tarvitse pyörittää normaalia arkirumbaa
-äkillisen ja välttämättömän hoitotarpeen tullessa lapsi kokee olonsa tilanteessa turvalliseksi kun ei ole ensimmäinen kyläily kyseessä
Jonkinlainen vanha, kirjoittamaton nyrkkisääntö näiden kyläilyjen sopivalle pituudelle (=erolle vanhemmista) on ollut 1h/ikä- kuukausi ekan vuoden aikana, sen jälkeen vuorokausi/ikävuosi kerrallaan.
Meillä ei ole tätä ohjetta mitenkään ajatuksella noudatettu, mutta jälkeenpäin ajatellen suunnilleen näin on toimittu. Olin kaksi yötä pois kerran kun lapsi oli 1v3kk (työmatkalla). Lapsi ei ollut näkyvästi ikävöinyt, mutta kotiin tultuani oli erittäin loukkaantunut ja kiukkuinen ja roikkui kiinni puntissa seuraavan vuorokauden. Tämä kaksi yötä oli tuolloin ilmeisesti vähän äärirajoilla. Nyt 1v8+kk oli juuri yön mummulla ja on innolla menossa pian uudelleen. Nauttii selvästi huomiosta ja vähän erilaisesta puuhastelusta kuin kotona.
vähän toisenlaista tyyppiä... ensimmäisen kerran vauva oli yökylässä 2,5kk iässä ja siitä lähtien n kerran kk-2kk. nyt syksyllä (lapsi 1,5v) oli viikon mummilassa kun me olimme miehen kans etelässä. Näin meillä, toimii hyvin ja mummista ja ukista tullut rakkaita lapselle ja menee sinne mielellään.
Muuten kyllä vietämme intensiivistä perhe-elämää, joten lapsemme ei jää mistään paitsi, vaikka välillä yökyläileekin.
Mummi ja ukki asuu n. 1.5km päässä kotoa, joten muutenkin ovat osallistuneet paljon arkeen ja yökyläilyt eivät oikeastaan koskaan (lukuunottamatta tuota viikkoa) ole kestäneet edes vuorokautta (illalla viedään ja aamulla haetaan).
Syinä on ollut millon mitkäkin, menoja ja välillä ihan univelkojen selvittelyä.
yökyläilyyn olikin tullut vauva0207:n viestissä. Mielestäni ne kaikki ovat niitä (toivottavasti) luonnollisia "syitä" suvun kanssakäymisessäkin, eli voihan yökylään mennä ilman varsinaista syytäkin. On sitten tuttua, jos joskus tulee todellinen tarve vanhempien esim. sairastuessa. Vaikka monella voi tietysti olla sekin tilanne, että isovanhempia ei vauvan hoito kiinnosta, niinhän meilläkin on vähän ollut toisen puolen isovanhempien kanssa.
Meillä on noudatettu ihan tarkoituksella tuota hoidon pituuden nyrkkisääntöä (niin monta tuntia kuin ikä kuukausina tai niin monta yötä kuin ikä vuosina), ja se on toiminut hyvin. Koskaan ei ole kylästä tullessa ollut mitään ongelmia. Toisaalta tämäkin varmaan riippuu lapsen persoonasta, joku voi kestää pidemmän eron jo nuorempana.
Sen voisi vielä todeta, että ne isovanhemmat, joiden luona lapsi yökyläilee ja joiden kanssa hän on siis enemmän tekemisissä, tuntuvat myös olevan enemmän 'lapsen taikavoiman piirissä' . Eli heidän sydämensä sulaa selvästi lapsen kanssa tekemisissä ollessaan ja he keskittyvät lapsen kanssa puuhailuun ihan eri tavalla kuin toiset isovanhemmat.
lapset (5 ja 2 v) yökyläilevät noin kerran kuukaudessa. Joko ihan huvin vuoksi vain tai sitten ihan syystä. Jonkin verran käyvät myös vuorotellen, jolloin yökylään jäävä saa erityishuomiota isovanhemmilta ja toisaalta kotona oleva jakamatonta huomiota vanhemiltaan. Meillä lapset pyytävät päästä mummilaan yökylään, joten aika usein toteutamme lapsien toiveet (ja tietenkin saamme sitten kaivattua kahdenkeskistä aikaa).
Minusta yökyläily 2 krt kuussa ei kuulosta ihan hirveän paljolta, varsinkin kun lapsi on vielä kotihoidossa! Saahan hän äidin ja isän huomiota riittävästi viikolla! Jos lapsi mielellään menee yökyläilemään, niin siitä vain! Sehän on vain rikkaus teille kaikille, että lapsella on paljon läheisiä ihmisiä ympärillään!