Lapset hoidossa, sairastelua, tekisi mieli jäädä kokonaan kotiin

Meillä vielä sellainen tilanne,että nuorempi tyttö on astmalapsi ja sairaalassa on juostu jo vaikka kuinka usein ja nyt flunssaa on riittänyt ihan tarpeeksi. Tähän tilanteeseen vielä lisäyksenä se että olen itse astmaatikko,joten joka toinen viikko on tyttö kipeänä ja joka toinen minä (raakaversio tilanteesta).



Lapset ovat olleet hoidossa n. vuoden ja minä tässä työssä reilu puoli vuotta. Työni tekee tilanteesta vielä suuremman ongelman eli minua voi tuurata vain pomoni. Vielä ei siltä saralta ole mitään napinoita kuulunut, mutta nyt kun olen ollut viime viikolla 2pv töissä ja tällä vko 1pv olen vakavasti alkanut miettimään ratkaisua tähän ongelmaan.



Voisiko se ratkaisu olla kotiin jääminen? minulle kotona oleminen ei ollut aina mitään herkkua, mutta..

ja meilläpäin työllistyminen todella vaikeaa. Ja nyt töitä olisi tiedossa 2v. eteenpäin..? Neuvoja otetaan vastaan..

Mulla töihinpaluu ä-lomalta edessä jossain vaiheessa...täys päivä pitkine matkoineen syö äitiyttä kovasti. Olenkin miettinyt osapäiväisyyttä, eli vaik 3 pvää tai 4 pvää/vko töissä. Pientä en vaan raaskis panna päiväkotiin vaan tuolle ajalle pitäis löytöö kotihoitaja. Osa-aikaista tuskin löydän. Hankalaa. Kokonaan kotona en välttämättä jaksais olla kun rahaa ei sit tuu ja työelämä virtaa ohitse...Mut kokemuksesta tiedän et voin huonosti, jos en saa tarpeeksi olla lasten kans. Mitä ihmettä pitäis tehdä? Oman yrityksenkin perustamista olen ajatellut, mut pelottaa lähteä vakitöistä, missä toimeentulo kuitenkin suht turvattu. Yrittäjänä tekisin töitä kotoa ja sit jos bisnes kasvais ni vuokrais toimiston ja palkkais jonkun avuks...Olis ihana olla yrittäjä!

Valitettavasti voin ainakin omalta kohdaltani sanoa, että edes kotona työskentely ja lyhennetty työaika eivät ole auttaneet töissä vai kotona -ahdistukseeni.



Poika on ollut 1,5 vuotiaasta asti perhepäivähoidossa. Tällä hetkellä 2 v 9 kk. Olen tehnyt jatkuvasti tutkijan töitä kotonani, alkuun ma-ke ja n. 8 viimeisen kk:n ajan ma-to. Ja ahdistaa!!! Poika on sairastanut korva- ja silmätulehduksia jatkuvasti. Tunnen olevani riittämätön joka suuntaan. Pojalle, työnantajalle, työlleni, hoitajalle. Koen, varmastikin perusteettomasti (tai enpä tiedä), että hoitajan silmissä olemme jotenkin huonoja, kun poika sairastaa ryhmässä eniten. Töiden edistyminen on välillä tosi heikkoa, kun katkoa tulee joko siitä, että hoidan sairasta lasta kotona, tai pohdin jatkuvasti, että onkohan poika liian kipeänä hoidossa. Työnantaja ei onneksi moiti, kun ei täysin aina tiedäkään missä menen, kun työskentelen kotona. Sen puoleen tilanne kyllä itse asiassa on minulla huomattavasti helpompi kuin monella muulla. Mutta asetan kyllä itse itselleni paineita tekemättömistä töistä. Eli ehkä se tavallaan kyllä helpottaa kuitenkin tilannetta, jos on kotona töissä.



Eli ehkä se on niin, että äidin on aina paha olla, kun kyseessä on oma lapsi ja huoli lapsen hyvinvoinnista. Haluaisin ehdottomasti olla vielä kotona poikani kanssa, mutta kun teet töitä hankkeessa, joka päättyy, on aika vaikea olla pois töistä, sillä kun palaisit, ei hankettä enää välttämättä olisikaan, eikä siis töitä. Ja apurahat asettavat taas ihan omat paineensa hommaan. Surkeata tämä on!!!

Pitkät työmatkat, lapsi sairasteli koko ajan (meillä kyllä lapsella lisäsairaus). Lisäksi työni oli juuri sellaista että mites olet poissa kun 12 ihmistä odottaa vain minua kokoukseen...? Entäs päivien työmatkata? Siis poissahan sitä on oltavakun tilanne vaatii, mutta ymmärrän kyllä kollegoja ja työkavereitakin. Ensin mieheni jäi hoitovapaalle. Sitten ratkaisimme asian hankkimalla hoitajan kotiin, mutta sekään ei toiminut koska lapsen lisäksi hoitajakin sairasteli eikä meillä ollut varahoitopaikkaa... En tiedä olisiko tuosta hoitajasta kotiin teille ratkaisua? Kumminkin pöpöt tarttuat vähemmän kotihoidossa. Meillä kuitenkin minä päätin jäädä kotiin uudelleen, siis hoitovapaalle. Minulla on nyt myös hoitolapsi joten päivissä rutiinia ja lapsella seuraa. (ja ehkä olen itsekin hieman motivoituneempi) Olen myös hautonut yritysideaa, mutta nyt juuri on tärkeintä tasapaino lapsen ja koko perheen elämässä. Olen hyvin tietoinen siitä ettei minulla ole ehkä paluuta entiseen työhöni koska työni on hyvin nopeasti muuttuvaa ja kehittyvää, mutta silti -en tekisi mitään toisin. Olen oikein tyytyväinen ratkaisuun, vaikka ajattelinkin etten ole kotiäiti-tyyppiä lainkaan.

Viestisi kannustaa tekemään sen mitä olen miettinyt jo pitkään! Tänään juuri tultiin sairaalasta kotiin, kun tytöllä oli keuhkokuume. Ja siellä yöllä valvoessa tein päätöksen, että irtisanon itseni heti maanantaina. Kotiin tullessa iski kuitenkin pakokauhu, mitäs jos olenkin sitten ikuisesti työtön? Jaksanko kotona oloa, koska en oikeasti ole mikään kotihengetär..? Päätökseni olen kuitenkin tehnyt ja lapseni takia teen kyllä mitä tarve vaatii, joten kotiin jään.



Kiitos teille kaikille muillekin! Luulin kamppailevani tämän asian kanssa ihan yksikseni.. onneksi näin ei ollut!



Hyvää joulun odotusta!!

Kuulostaa siltä, että et?

Meillä tuota äidin ahdistus -tilannetta pelasti osittainen hoitovapaa eli tein 30 tunnin viikkoa. Silloin ehti paremmin olla kotona, mutta sai rahaa sieltä töistäkin.

Ei kai se ongelma ole nimittäin vain se lasten sairastelu, sillä sitähän jatkuu? Sairaan lapsen hoidon järjestelyjen takiahan saa töistäkin olla pois aina niin kauan kuin nuorin on 10-vuotias. Vai haluatko jäädä kotiin niin pitkäksi aikaa?

Jotenkin vain kuulostaa siltä, että haluaisit olla lasten kanssa enemmän kuin nyt pysyt. Lapset sairastavat joka tapauksessa niitä nuhakuumeita, rokkoja ja muita, vaikka olisivatkin kotihoidossa ja muuten perusterveitä.

Jos teet töitä pääasiassa tietokoneella, niin etätyön tekeminen voisi olla mielekästä. Itse teen nykyään liitoskipujen takia aika paljon etätöitä, eli naputtelen kotona koneella. Työhöni kuuluu paljon lukemista, kirjoittamista ja puhelujen soittelemista, ja nämähän kaikki voi ihan yhtä hyvin hoitaa kotoa kuin toimistolta. Työkaverit saa minut kiinni meilillä ja puhelimella, ja palavereissa käyn tietysti etätyöpäivinäkin kodin ulkopuolella.



Jos lapsi on sairaana mutta haluaisit silti tehdä töitä, lapsenhoidon ja kotona naputtelun voisi varmaan aika helposti yhdistää. Jos siis työsi on sen tyyppistä.

Kiitos vastanneille. Töissä on tullut oltua viimeisen vanhempainloman jälkeen jo yli vuosi. Osa syynä tähän " ahdistukseen" on varmasti jatkuvasti kalvava riittämättömyyden tunne eli tuntuu etten ehdi olla tarpeeksi lasten kanssa. Työssäni tosiaan viihdyn. Vanhempainlomiltakin oli aina kova kiire takaisin töihin, kun kotona olo ei kuitenkaan ole varsinaisesti minun juttuni. Oma työni on sellaista, että välillä voin tehdä etäpäiviä, mutta useimmissa tapauksissa se on mahdotonta. En myöskään pysty olemaan töistä poissa vain ilmoittamalla esimiehelleni lapseni olevan sairas. Voin kyllä olla poissa, mutta työn luonteen takia poissaolo edellyttää järjestelyjä ja monesti kuormittaa myös työkavereita. Eli siitäkin sitten tulee vähän hankala olo itselle.

Ensimmäinen viesti oli kai vähän purkaus, kun nämä jutut käyvät välillä mieltä vaivaamaan. Helpottaa kuulla toisten vastaavassa tilanteessa " kamppailevien " selviytymistarinoita. Töistä taas kotiinjääminen ei pitkällä tähtäimellä kuitenkaan taitaisi olla avain ongelmaan, kun en kotona ole koskaan oikein hyvin viihtynyt. Työnkuvan (ja työpaikan) vaihtaminen enemmän etätyötä mahdollistaviin tehtäviin voisi olla ratkaisu.

Minäkään en varmasti olisi tyytyväinen pitkäaikaiseen kotiäitiyteen. Olen sen takia tosi tyytyväinen nykyiseen työhöni ja toivon pystyväni tekemään jotain samantyyppistä tulevaisuudessakin.



Toivottavasti löydät keinon tehdä enemmän etätyötä tai muuten helpottaa työn ja perheen yhteensovittamista!