Lue keskustelun säännöt.
Miksi Suomessa vauvojen annetaan kasvaa kohdussa niin isoksi
22.10.2008 |
Olen toisinaan seurannut mtv:n Fakta kanavalta tulevia synnytysaiheisia ohjelmia. Niissä hyvin usein synnytys käynnistetään viikkojen 38-40 aikana kun vauvan pelätään kasvavan suureksi ja synnytyksen näin vaikeutuvan, eivät halua siis päästää vauvoja reilusti nelikiloisiksi.
Itse pari vuotta sitten itkin tuon käynnistyksen perään. Sairastuin raskausdiabetekseen raskauden puolivälissä ja sen todettiin kasvattavan vauvaa. Vauva arvioitiin noin 4,2kg kun raskausviikkoja oli 39 ja minä yritin pyytää käynnistystä. Tuli jyrkkä ei. Kävin yliaika kontrolleissa ja aina sanottiin ei. Viimein vauva syntyi 12 päivää yliaikaisena ja painoi 4,7kg. Ja isosta koosta johtuen synnytys oli vaikea vaikka oli jo minun neljäs. Minut kyllä tutkittiin ja lantiosta arveltiin mahtuvan noin 5kg vauva, mutta vauva jäikin kiinni itse synnytyskanavaan
Tätä siis en ymmärrä miksi suomessa ei haluta helpottaa vauvan matkan alkua vaan päästetään raskaus niin pitkälle kuin se vain ikinä on luvallista päästää. En siis ajattelekkaan että käynnistyksiä pitäisi isoillekaan vauvoille tehdä ennen tuota raskausviikkoa 38 mutta sen jälkeen. Tiedän kuitenkin todella paljon muitakin äitejä joilla syntynyt iso vauva paljon yliaikaisena.
Jos jollakin on tietoa niin kertokaa ihmeessä mihin tuo isojen vauvojen yliaikaiseksi päästäminen perustuu? Mitä hyötyä siitä uskotaan olevan.
T: Katkerahko ap, jonka pienellä 2v pojalla epäillään synnytyksen aikaisen happivajauksen aiheuttaneen aivoissa ongelmia, jotka nyt näkyvät kehityksen viivästymisenä
Kommentit (58)
Mutta siinä vaiheessa ei lääkeannosten kanssa tartte huolehtia aiheuttaako ne syntyvälle jotain vaurioita vai ei...
...ettei kuolleen sikiön syntymä kestä yleensä sen kauempaa kuin muutenkaan syntymä. Oma kokemus 6 tuntia (rv22) ja samoiten muiden jotka tiedän (rv14-25) 2-8 tuntia.
Ja lääkkeenä on kyllä ihan sama lääke kuin käynnistyksessäkin ja jopa sama annostus.
Nimimerkillä yhden kuolleen lapsen rv20 synnyttänyt ja toisen käynnistetyn saanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on esikoista lukuunottamatta kolme 5-kiloisena alakautta (2 ilman repeämiä tms) syntynyttä vauvaa. Eka 5kg syntyi luonnollisesti rv 39+5, 2 viimeisintä on Seinäjoella käynnistetty rv 40+2 ihan vaan koon vuoksi. Ja mun piti sitä ensimmäistä käynnistyskertaa _anella siirrettäväksi_ yhdellä päivällä, että sain lapsille paremmin järjestettyä hoitajan. Pitkin hampain suostuivat, kun ei kuitenkaan sen pidemmästä ajasta ollut kysymys. Jälkimmäisessä ei annettu edes vaihtoehtoja, mutta olinkin edelliskerrasta viisastuneena valmiiksi miehen kanssa järjestänyt asiat niin, että onnistui. Ja lääkäri vielä sanoi, että olisi voitu aikaisemminkin käynnistää, jos olisin päässyt polikäynnille rv 36 sitä miettimään. Nyt on viides tulossa ja uskon, että viimeistään LA:n tuntumassa käynnistetään taas, mahdollisesti aikaisemmin, jos yhtään olen suostuvainen. Eikä meidän vauvoja voi sokeristakaan syyttää, mulla ei ole todettu raskausdiabetesta sitten kahden ensimmäisen raskauden, vaikka syynissä olen ollutkin vauvojen koon takia joka kerta.
itellä esikoinen 4,5 kg ja 55 cm (41+1, ei käynnistetty), eikä musta alatiesynnytyksessä mitään ongelmaa (paikkana TYKS). En enää muista rasituksen tuloksia, mutta korkeintaan yksi arvo vähän koholla. terveelliset syömiset, ym.
Toka SatKS:ssä. Sama tulos sokerirasituksessa. Taas terveellistä ravintoa raskauden alusta loppuun, sama lopputulos, (nyt erittäin helppo) alatiesynnytys (41+1, ei käynnistetty) ja paino 4,5 kg ja 54,5 cm.
Kolmas taas SatKS. Sama sokerirasitustulos, sama terveellinen ruokavalio, mutta synnytysten ylilääkäri oli vaihtunut ja jouduin tehosyyniin syömisineni, vauvan kasvua vahdittiin tavan takaa ultrilla ja jouduin mittailemaan verensokereita. Käynnistyksestä puhuttiin koko ajan, ja vko 38 täyteen niin saman tie käyntiin vaan. Vaikka puhuin itse käynnistystä vastaan aiemmista kokemuksista johtuen, ja elämäntilanne oli just "vähän" huono (anoppi kuolemankielissä toisella puolen maata sairaalassa) niin ei niitä otettu huomioon mitenkään. Kooltaan vauva oli lopulta pitkälti samaa kokoa kuin aiemmatkin, mutta kun nyt kolme viikkoa aiemmin syntyi niin painoi "vain" 4 kg. (ja synnytys kesti murto-osan siitä mitä aiemmat ja oli helpoin vaikka käynnistetty.)
Koin että tuossa viimeisessä ylilääkäri suorastaan vainosi minua (vaikken koskaan henkkoht tavannutkaan.) Selityksenä tarkkailulle oli että isoilla vauvoilla on niin isot riskit saada ongelmia, siksi tehosyyni (mainittakoon että kellään kolmesta lapsestani ei ole ollut mitään ongelmia koosta johtuen, syntymän jälk. verensokerien romahdus tms.).
Että jos tässä nyt joku pointti oli, niin sanoisin että on ihan ihmisestä (synnytysten ylilääkäristä) kiinni millasia käytäntöjä on, tämä mun kokemus.
tuosta ao viestistä havahduin miettimään omiani joista kolmesta kaikki isoja. Kaksi ekaa lähteneet syntymään spontaanisti (kummatkin vkolla 41+1)ja tosi jänteviä (melkeinpä hymyileväisiä) jäppisiä heti (toka jopa alkoi kääntyillä mahalleen tasan 2 kk.n iässä).
Kolmas käynnistettiin vkolla 38+2 ja hän oli ihmeekseni outo "lerppu" vaikka miten pitkään, jotenkin vielä "raakile" ja nahkeammin lähti alku käyntiin. Siinä taas yksi syy miksi olisin halunnut pienen pitää masussa tasan niin kauan kuin olisi itse tahtonut. että yhdyn tohon sitaattiin omilla kokemuksillani.
vauvat ovat olleet sitten suorastaan poikkeuksellisen helppoja ja "valmiita" - en tiedä onko se sattumaa, mutta olen kyllä kuvitellut kuulleeni että tuollaiset reilusti yli nelikiloiset (silloin kun eivät ole "sokerivauvoja", mitä siis minun vauvani eivät olleet) saattaisivat tilastollisesti katsoen ollakin keskimääräistä tyytyväisempiä ja ongelmattomampia kun ovat saaneet kasvaa rauhassa.
...ettei kuolleen sikiön syntymä kestä yleensä sen kauempaa kuin muutenkaan syntymä. Oma kokemus 6 tuntia (rv22) ja samoiten muiden jotka tiedän (rv14-25) 2-8 tuntia.
Mutta ehkäpä naisen elimisto onkin valmiimpi kuolleen sikiön synnyttämiseen kuin olisi samoilla viikoilla elossa ja kunnossa olevaa ulos punkemaan? Tarkkaa tietoa ei ole, tämä oli vain veikkaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
käynnistys ON hirviö, jota tulee välttää viimeiseen asti! Niin kammottavaa hommaa ei toista ole olemassakaan kuin käynnistetty synnytys...
Mulla käynnistettiin eka synnytys painoarvion takia rv 40+6 (painoarvio 4,1 kg rv 40+3), lapsi syntyi rv 41+0, painoi 4210g. Lopussa jouduttiin auttamaan kaksi viimeistä ponnistusta imukupilla, kun supistukset heikkenivät. Käynnistys tehtiin kalvojen puhkaisulla, ja kun ei supistuksia tullut, laitettiin tippa. Synnytys kesti kalvojen puhkaisusta 22 tuntia, supistusten alusta 17 tuntia. Mikään kipulääkitys ei auttanut, epiduraali meni pelkästään lantion aluelle niin että ponnistusvaiheessa ei ollut tuntoa ollenkaan... ponnista siinä sitten, huonoilla supistuksilla ja ilman tuntoa. Vauva sai infektion ja siirrettiin toiseen sairaalaan.
Kaikkineen karmea kokemus.
Sittemin spontaanisti syntyneet saman kokoiset pikkusisarukset ovat syntyneet ilman mitään ongelmia.
Tietääkö joku onko Naistenklinikalla joku käynnistyksen vastainen ilmapiiri?
Minulle lupailtiin käynnistys, jotta lapsi ei kasvaisi liian suureksi raskausviikolla 39. No, kun toiveikkaana menin niin kalvoja ei voinut puhkaista vielä. Tilanne ei ollutkaan kypsynyt niin nopeasti kuin arveltiin.
Taas uudestaan menin rv 40 ja taas käännytettiin kotiin, sama syy, kalvoja ei voi puhkaista vielä ja "salissa täyttä". Kohdun kaulasta vain paksut reunat jäljellä, auki 1,5 sormelle. Ei edes painoarviota (uutta) voitu tehdä kun edellisestä ei ollut 10 päivää.
Minulla paino senkun nousee vaikka yritän pitää diettiä. Edellisestä lapsesta pahat repeämät, jotka vaivaa vielä kolmen vuoden jälkeen.
Itse alunperin vaadin sektiota kun alapää on tohjona. Sanoivat että lapsi on nyt pienempi kun edellinen että tulee alateitsekin. No, kohta on taas jo ehtinyt kasvaa vaikka kuinka suureksi.
Ja taas pitää mennä kontrolliin 40 + 6...alkaa jo hermot mennä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että mikä on teidän mittareilla iso vauva? Yli 4kg? Onko
äidin ylipaino useimmiten syynä suuriin vauvoihin? Mitä muita syitä voi olla?
Kuinka usein on tilanne että siihen lapsen kokoon oikeasti VOI vaikuttaa
esim. omilla ruokatottumuksilla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin siis minulle sanottiin että Apulaislääkäkäri voi NKL:lla päättää käynnistyksestä jos kalvot pystyy puhkaisemaan. Kuinkahan monelle sormelle pitää silloin olla auki?
Muuten joutuvat soittamaan aina jollekin seniorille. Seniorit ei edes ota huomioon/kuuleviin korviinsa vanhoja repeämiä tai vaivoja, niillä "ei ole merkitystä" käynnistämiseen.
Sanoivat että jos hermo menee niin mene mostamaan äläkkä päivystykseen. Eli huutamaan ja möykkäämään. Tuntuu oudolta....niinkö siis pääsee synnyttämään?
Lasketusta ajasta oli jo yli viikko ja olo oli todella tuskainen.. Vauvan tiedettiin olevan iso ja minä olin toooodella nuori ensisynnyttäjä(ikääni en sano,siitä se vasta kalatus alkaisi..) sairaalassa kävin jatkuvalla syötöllä, kun supisteli ja sitten taas lopahti ja joka kerta pyysin saada jäädä.. En ollut ylipainoinen ja söin ihan fiksusti koko raskausajan, meillä vaan on diapetes suvussa todella vahva,jotan sokerit oli koholla koko ajan.. Yli nelikiloinenhan sieltä tuli ja se oli iso vauva minulle ja minun paikoilleni ja käynnitys olisi voitu tehdä,kun vauvan tiedettiin hyvänkokoinen olevan..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä sitten mikä on iso vauva, meidän esikoinenkin oli 4,5kg, joten se ainakin Seinäjoella lasketaan isoksi. Ylipainoa mulla on ollut vasta viimeisessä raskaudessa (ja nykyisessä) BMI 27, muissa oli BMI 18, 23 ja 24. Enkä minä voinut ruokatottumuksillakaan vauvojen kokoihin vaikuttaa: mitä terveellisemmin söin sitä isompi tuli. :) Meillä suurinta osaa kai näyttelee geenit, olemme miehen kanssa olleet syntyessämme isoja mekin: minä 4,4kg ja mies 4,7kg. Kummankin pituus oli 53cm, lapset ovat olleet 51,5 - 53,5 (2x) - 55cm pitkiä.
t: 24
Ps. Meidän kahdella ensimmäisellä lapsella painoarviot heitti 1-1,5 kg, nuorempien kohdalla vain 150-450g. Kai ne laitteet antavat nykyään vähän tarkempia tuloksia. Kätilö kyllä sanoi, että koska meidän lapset ovat suhteellisen pienipäisiä, pitkäjalkaisia ja isomahaisia, mittaus ei anna oikeaa tulosta, kun suhteet ovat hieman 'erikoiset'. Uudesta tulokkaastakin on tulossa pitkä, rakenneultrassa jalat meni 'viikon edellä' muuta vartaloa. Saas nähdä mitä mitat tällä kertaa ovat. :)
tai itse kärsineet elinikäisiä vaurioita synnytyksessä vaatia korvauksia, etenkin jos olisivat halunneet itse käynnistystä ja sitä ei saanut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä siis kirjotin että olisin kieltäytynyt käynnistyksestä, koska vaivatta synnyttänyt "isoja" ennenkin.
Mä olin ollut pienen ikäni siinä luulossa että keskimäärin vauvat painaa jotain 4,3 kg ja että 3,9 kg on pieni vauva.
Meillä siis äidinpuolen suvussa naiset pieniä, lyhyitä ja hoikkia ja silti vauvat olleet yli 4 kg. Itse olen pisin suvun naisista (joitain päätä pidempi :-) ja syntyissäni 4,7 kg niin musta nuo luvut ei ole mitenkään outoja (isoäidin isoin oli jopa yli 5 kg, se teki kuulemma vähän tiukkaa).
Syynä meillä isoihin vauvoihin on siis geenit. Osalla äideistä näistä lisäksi kohonnut riski raskausajan diabetekseen. Itselläni ei ollut ravinnolla mitään tekemistä isojen vauvojen kanssa, jos kasviksilla ja diabeetikon syömisillä jätiksi kasvaa niin ihme on. (vedin varman päälle mahdollisimman vähäsokerista koska tuon sukuni historian tiesin.)
Sairaalan ravintoneuvojakaan ei löytänyt mitään kommentoitavaa huonoista syömisistä. Sen sijaan kertoi vähän "liikesalaisuutena", että hänellä käy raskaanaolevia jotka saattaa juoda maitoakin 4 l / päivä.
Mistä päästään siihen, että on äitejä jotka todella syytävät kehoonsa ja vauvaansa sokeria ym. maksimisatsit.
Minuakin kiinnostaisi tietää mikä prosenttiosuus näistä isoista on meitä "en voi enää terveellisemmin syödä ja saada sokeriarvoja normaalimmiksi ja silti vauva kasvaa"-äitejä ja sitten mikä osuus on heitä, jotka teoillaan voisivat vauvan kokoon vaikuttaa. Ja vielä se osuus äideistä olisi kiva tietää, jotka voisivat ja todella tekevät kaikkensa asian eteen.
että mikä on teidän mittareilla iso vauva? Yli 4kg? Onko
äidin ylipaino useimmiten syynä suuriin vauvoihin? Mitä muita syitä voi olla?
Kuinka usein on tilanne että siihen lapsen kokoon oikeasti VOI vaikuttaa
esim. omilla ruokatottumuksilla?
Sori ap. tää ei tainnut ihan suoraan olla sun viestiin, mutta sivuaa kai sitä alkuperäistä kysymystä jotenkuten. Nostattaa vaan vieläkin kiihtymystä meikäläisessä tämä asia.
Mulla on kolme suunniteltua sektiota takana (kaikki tehty rv:llä 38) ja ollut tosi hyvä ratkaisu niin minulle kuin lapsillekin. Suomessa on myös ihmeen syyllistävä asenneilmapiiri sektiota kohtaan. En ymmärrä ollenkaan, ainakin itse olen toipunut sektioista hyvin ja eipä ole tarvinnut alapäätä repeyttää.
Raskausaikana paino ei noussut enkä todellakaan vetänyt mitään makeaa. En ole ylipainoinen eikä minulla ollut raskausdiabetesta. Todella ottaa nuppiin että heti syyllistetään äitejä. Ruokavaliossani oli todella paljon hedelmiä, vihanneksia ja leipänäkin esim. näkkäriä, kakkuja ja karkkeja en edes nähnyt 9 kuukauteen. Älkää viitsikö.
Lapsi oli koko ajan isonpuoleinen, ja sitten kun meni yliaikaiseksi niin tietysti kasvoi koko ajan lisää.
Ja vauriot on tosiaan elinikäiset, pahat repeämät, tunnottomuus, ulostusongelmat ja peräsuoli tunkee emättimen puolelle jne. jne. Onneksi vaikka lapsivesi oli vihreää, se ei ollut mennyt keuhkoihin.
Äidin ylipainon ja vauvan koon välille ei voi vetää yhtäläisyysmerkkejä! Vauva ei kasva syömällä ns. sokerivauvaksi muuta kuin siinä tapauksessa, että äidin insuliinintuotannossa häikkää eli raskausdiabetes. Ylipaino on toki yksi rd:lle altistavista tekijöistä, mutta vain yksi, on muitakin (joista perintötekijät suurin syy). Ja kaikki ylipainoisethan testataan ja tarvittaessa laitetaan dieetille ja/tai insuliinille.
Muut eivät ruokatottumuksillaan sanottavasti voi vaikuttaa vauvan kokoon (kuten mm. 35 & 37:kin totesivat). Toki esim. äidin vakava aliravitsemus vaikuttaa, mutta silloin kyse onkin jo hyvin äärimmäisestä tilanteesta, ei siis siitä että "vain" syö terveellisesti.
Minusta iso vauva on yli 4,5 kg.
Käynnistyksestä vielä (mm. 29:lle), että eihän niitä kalvoja tosiaan voi puhkaista, ellei tilanne ole kypsä. Sitä en tosin tiedä, miksei teitä sitten ole otettu kypsyttelyyn (eli esim. Cytotecia kohdunsuulle), ilmeisesti eivät ole pitäneet tilannetta kiireellisenä?
1. vauvani tiedettiin olevan iso. Annettiin mennä kuitenkin rv 42 ja sitten käynnistettiin. Imukuppisynnytys, jossa minulle pahat repeämät ja elin-ikäiset vauriot. Lapsi teholle, vihreä lapsivesi keuhkoissa, pää mustana ja toinen käsi velttona roikkuen. Vauva 4800g.
2. synnytys. Anelin sektiota rv 38, koska tieto että taas iso vauva tulossa. Käynnistettiin rv 41. Imukuppisynnytys, minä repesin niin, että peräsuoli näkyi emättimeen 10 cm matkalta... Vaurioita korjailtiin vielä vuoden kuluttua, mutta vaivat jäävät.
Minulla ei ole raskausdiabetesta enkä ole ylipainoinen.
on tosiaan joillakin aika paljon sektionvastaista ajattelua, mikä on kyllä kummallista. Äidin ja lapsen turvallisuuden pitäisi olla pääasia. Täällä ei kuitenkaan ns. turhiin sektioihin ryhdytä, vaan leikkaukseen pitää olla aina lääketieteellinen syy (joka voi olla myös synnytyspelko tai "liian" iso vauva), joten kenenkään on ihan turha syyllistää itseään tai muita.
Toinen aivan käsittämätön juttu Suomessa on tämä raskausdiabetes-hysteria. Ihmiset ovat ilmeisesti niin tietämättömiä, että kuvittelevat sitä vain joksikin "läskien taudiksi". Yksikin tuttuni kieltäytyi sokerirasituksesta, vaikka neuvolan pissatestissä näkyi sokeria, koska eihän hänellä nyt voi raskausdiabetesta olla! Siis piut paut piittasi vauvansa hyvinvoinnista ettei vain itse "leimautuisi"! Voi hyvää päivää...
...ettei kuolleen sikiön syntymä kestä yleensä sen kauempaa kuin muutenkaan syntymä. Oma kokemus 6 tuntia (rv22) ja samoiten muiden jotka tiedän (rv14-25) 2-8 tuntia.