Miksi Suomessa vauvojen annetaan kasvaa kohdussa niin isoksi

kuin luonnollisesti käynnistyneet.Saatetaan joutua keisarileikkaukseen.



Kai siinä pyritään pitämään sektioiden osuus mahdollisimman pienenä?

imukuppisynnytyksellä 4,2 kg yliaikainen poika, itselle pahat elinikäiset vauriot ja lapsella ihan tuurilla ettei ole todettu jääneen mitään. Pelkäsin tosi paljon koska sydänäänet hukkui ym.



Koko oli kyllä ultrassa tiedossa - ja oli esikoinen

t. vihainen

tai ainakaan minulta ei otettu edes selvää. Vielä ponnistusvaiheessa sanottiin olevan varmasti 4kg. kilon painoi enemmän...

Ei ollut raskausajan diabetesta eikä muutenkaan missään mitään vikaa. Vauva oli suuri mutta nykyään ihan normaalipainoinen ja ikäistensä kokoinen.

Synnytys meni nopeasti eikä tullut pahoja repeytymiä.

sitä oksitosiinia voidaan pumpata vaikka ämpärillinen sinne suoneen, mutta synnytystä ei saada käyntiin ellei naisen keho ole valmis synnyttämään. siksi ei käynnistetä ennen kuin tilanne on siihen kypsä. ei se toimi niin että synnytys saadaan tapahtumaan ihan milloin halutaan.

pysyisi ruokavaliossa.

raskaus- ja synnytysriskeihin.

Sanoinko jossain että olisin ylipainoinen tai etten olisi orjallisesti noudattanut minulle annettua ruokaohjelmaa. Tämä on juuri tämän palstan ongelma, raskausdiabetesta ei voi olla jos ei paina vähintään 100kg tai ainakaan äly ei riitä noudattamaan ohjeita. Painoin raskauden alkaessa 56kg ja olen 169cm joten en koe itseäni niin lihavaksi, että se oli kaikkeen syynä. En kertaakaan loppuraskauden aikana sortunut herkkuihin tai rasvaisiin ruokiin. Sillä halusin synnyttää mahdollisimman normaalipainoisen lapsen.



Minusta kuitenkin on ihan yhtä iso riski synnyttää se tosi iso vauva kuin esim. sektio. Toki nyky-yhteiskunnassa missä ylipainosta on tulossa iso ongelma niin suuret vauvat ovat useinkin seurausta äidin virheellisestä ruokavaliosta, mutta ei kuitenkaan aina.

1. vauvani tiedettiin olevan iso. Annettiin mennä kuitenkin rv 42 ja sitten käynnistettiin. Imukuppisynnytys, jossa minulle pahat repeämät ja elin-ikäiset vauriot. Lapsi teholle, vihreä lapsivesi keuhkoissa, pää mustana ja toinen käsi velttona roikkuen. Vauva 4800g.

2. synnytys. Anelin sektiota rv 38, koska tieto että taas iso vauva tulossa. Käynnistettiin rv 41. Imukuppisynnytys, minä repesin niin, että peräsuoli näkyi emättimeen 10 cm matkalta... Vaurioita korjailtiin vielä vuoden kuluttua, mutta vaivat jäävät.

Minulla ei ole raskausdiabetesta enkä ole ylipainoinen.

Ensimmäinen vauva syntyi itsestään rv. 37 ja oli pieni. Pituutta 48cm ja painoa 2900. Seuraavan odotuksen aikana mulla todettiin raskausdiabetes, ja vauvan kooksi arvioitiin rv. 36, 3800g. Tuolloin katsottiin miten mahtuu tulemaan. Lääkärin mielestä matuisi yli 4.5kg lapsikin, mutta sopivat silti kanssani käynistyksen rv. 38 vauvan koon takia. Koko katsottiin vielä käynistyspäivänä, ja arvioitiin 4400g painoseksi. Synnytys käynistettiin ja poika syntyi 3 tunnin päästä tabletin laitosta painaen 4430g. Kolmannen synnytyksen kasnsa sama juttu, vauvaa epäiltiin isoksi ja synnytys käynistettiin rv. 38+2 . Vauva painoi 4320g, neljännessä sama homma. Synnytys käynistettiin rv. 38+1 ja vauva painoi tasan 4kg. Itse en kertaakaan pyytänyt käynistystä vaan lääkäri sitä ehdotti siitä syystä, ettei synnytyksessä tule mitään ongelmia, tai mulle pelkotiloja. Eri lääkäreitäkin tässä on ollut ja kolme eri synnytys sairaalaa, joten ihmettelen miks muualla ei näin toimita?



Nyt odotan viidettä rv 36+5 ja painoarvio laskettuna aikana on 4300, ja sain ajan käynistykseen (mikäli vauva on vielä n. nelikiloinen käynistys päivänä) jos on alle, eivät käynistä.

Itse olen 179cm pitkä ja painoin ennen raskauksia 65 kiloa, joten ylipainoa ei ole, ja raskauskilojakni tullut enimmillään 5. Ihme tosiaan, että muilla on niin vaikea saada käynistystä, kun mulle sitä on jopa tyrkytetty väkisin joka kerta.

Esikoiseni arvioitiin rv 40 4,2kg:n painoiseksi. Mitään ei kuitenkaan tapahtunut, hän ei edes laskeutunut! Sain lähetteen synnärille synnytystapa-arviointiin, mutta koko aika meni siinä kun vanhempi mieslääkäri sätti minua lihomisesta ja väitti ultralaitteensa kanssa, että "ei sinne ole yksikään jäänyt, tämäkin on laskeutunut". Neuvolassa olivat toista mieltä ja soittivat synnärille käynnistyksen takia, mutta siellä oltiin tylyjä ja samalla linjalle kuin aiempi lääkäri. Noh, lapsivesi alkoi lorista rv 40+6 ja osuimme pe-illaksi synnärille, jossa tietoni otettiin ylös ja pääsin lepäämään. KOKO VIIKONLOPPUNA EN TEHNYT MUUTA KUIN LORISSUT SITÄ VETTÄ. Vasta maanantaina lääkäri tuli kierrokselle ja ihmetteli, miksi minua on pidetty tässä tilassa jo kaksi päivää. Hän teki tutkimuksen; vauva ei ole laskeutunut eikä varmaan jaksa tullakaan koska minulla ei ollut supistuksen supistusta ja sydänäänet alkoivat olla monotoniset. Leikkaushan siitä tuli (+kamalat traumat), vauva selvisi hyvin mutta myöhemmin luin raporttejani ja niissä oli todella monta huolestuttavaa asiaa; mm. viikonloppuna se sama vanhempi mieslääkäri jonka luona olin käynyt aiemmin, oli KIELTÄNYT ETTEI MINUA SAA EDES KÄYNNISTÄÄ. Mitä helvettiä??



Nyt odotan toista lasta ja pelottaa vähän etukäteen, en tiedä mitä ajatella.

Mulla kuitenkin painoarvio heitti melkein 1,5kg, siksi varmaan ei niihin ultran painoarvioihin uskota.

Ole synnyttänyt kaksi lasta käynnistyksellä muualla maailmassa ja kummallakin kerralla painoarvio on osunut tosi hyvin kohdalleen.



Eka arvioitiin 4kg ja painoi syntyessään 4035g (41+3)

Toka arvioitiin 4500g ja painoi 4450g (40+0).

Pitäisikö pienen jäävuorenhuipun takia kaikki synnytykset käynnistää rv 38?

Käytännössä kaikki, sillä mikään painoarvio ei ole 100% varma.



Komplikaation riski on olemassa aina, oli vauva sitten iso tai pieni. Jos ei kestä sitä, ei kannata hankkiutua raskaaksi.

Tosiaan ihan kuin käynnistys olisi joku hirviö jota pitää välttää viimeiseen asti.



Minulle neuvolan lääkäri (kävin yksityisessä neuvolassa) teki rv40+1 sisätutkimuksen vähän "kovakouraisemmin" ja sanoi että jonninmoiset supistukset alkavat sen seurauksena samana päivänä ja että sitten vaan kipin kapin sairaalaan ja inttämällä intän että ottavat sisään. Tämä neuvolalääkäri (erittäin kokenut) ei millään voinut ymmärtää nykymeininkiä että vielä raskauden viime tipassa riskeerataan pienen lapsenalun henki vain sen takia että ei suostuta käynnistämään (tai ottamaan edes sisään sairaalaan).



No, lähdettiin sitten sairaalaan iltapäivällä kun oli (minimaalisen) pieniä supistuksia. Siellä katsoivat kuin halpaa makkaraa ja kytkivät KTG:hen kiinni tyyliin "katsotaan nyt tuleeko niitä supistuksia muka". Onneksi olin ollut aikaisemmin KTG:ssä ja siellä turistessa kätilö oli kertonut että ei se mittari oikeasti mittaa sikiön sydänäänten lisäksi kohtulihaksen supistumista vaan enemmänkin vatsalihasten supistumista jotka supistuvat samalla kun kohtukin supareiden aikana. Minähän sitten jännitin vatsalihaksia minkä pystyin viimeisilläni ollessani aina silloin tällöin ja kun kätilö tuli takaisin niin johan pääsin saliin - käyrällä näkyi hienoja supistuksia vaikkei ollutkaan kertaakaan supistanut. Siinä käyrällä näkyi vain se kun olin vatsalihaksiani jännittänyt. 10 tuntia kun olin salissa odotellut eikä mitään ollut tapahtunut niin puhkaisivat kalvot ja siitä 2 tunnin kuluttua lapsi oli syntynyt aamuyöstä rv40+2.

mutta neuvolassa sinänsä empaattinen terkkari sanoi ettei anelusta ole hyötyä - kuulemma aina silloin tällöin hän heltyy odottajan rukoillessa käynnistystä ehdottamaan sitä synnärille, mutta kuulemma eivät koskaan suostu ennen kuin koossa on 42+ viikkoa.



Toisaalta vaikka ne mun vauvani ovatkin olleet yliaikaisia ja isoja niin synnytykset ovat kyllä sujuneet ihan hyvin (repeämiä joo, muttei mitään elinikäisiä vaurioita kenellekään), ja vauvat ovat olleet sitten suorastaan poikkeuksellisen helppoja ja "valmiita" - en tiedä onko se sattumaa, mutta olen kyllä kuvitellut kuulleeni että tuollaiset reilusti yli nelikiloiset (silloin kun eivät ole "sokerivauvoja", mitä siis minun vauvani eivät olleet) saattaisivat tilastollisesti katsoen ollakin keskimääräistä tyytyväisempiä ja ongelmattomampia kun ovat saaneet kasvaa rauhassa.



Niin että vaikka ne raskauden viimeiset viikot olivat aivan helvettiä niin taidan kuitenkin olla tyytyväinen siihen että omat isot lapseni saivat olla kohdussa niin pitkään kuin olivat (tosin se käynnistyskin olisi kyllä ollut vain muutaman tunnin päässä viimeksi).

alakautta ongelmitta, ei edes toisen asteen repeämiä tms.



Jos reilu nelikiloisen synnytyksessä tulee pahat repeämät, repeämiä olisi todennäköisesti tullut vaikka vauva olisi painanut puoli kiloa vähemmänkin. Esim. imukupin käyttö vaikuttaa asiaan paljon riippumatta vauvan koosta.

k> synnytystä ei saada käyntiin ellei naisen keho ole valmis

Mitenköhän sitten kuolleet sikiöt saadaan syntymään ihan missä vaiheessa raskautta vain. Eli eiköhän se synnytys ihan lääkkeillä saada ajan kanssa yrittämällä käyntiin, kun niin vain halutaan.



Mut hyvä et asioista keskustellaan. Itsellenikin tullut tässä uutta tietoa.



M

Tutullani synnytys käynnistettiin viikolla 40 (siis 39+ jotakin), kun epäiltiin isoa vauvaa. Syntymäpituus oli 51 cm ja paino 3,5 kiloa, eli aivan normaalikäyrillä. Käynnistely vielä kesti monta päivää, eli ei tosiaan olisi ollut vielä valmis itsekseen sieltä tulemaan; lopulta kuitenkin syntyi sitten ihan alakautta.



Itselläni oli epäilys isosta vauvasta, joskin neuvolan ja sairaalan arviot menivät todella ristiin. Kävi sitten ilmi, että neuvola oli oikeassa ja sairaalassa ties miksi ultralla tehty arvio heitti todella pahasti. Minullakin synnytys käynnistettiin, mutta syynä se että viikkoja oli jo 42+2. Synnytys pysähtyi vaikka sitä oksitosiinia pumpattiin ämpärikaupalla :) ja leikkauspöydälle päädyttiin. Pojalla kokoa 55 cm ja 4,4 kg. Eikä ollut sokerivauva.



Tutun synnytys tapahtui Kättärillä ja minun Naikkarilla. Ilmeisesti oli hänelläkin sitten ultrattu vähän pieleen, kun täysin normaalikokoisen vauvan syntymä käynnistettiin (koska aika epätodennäköistä on, että hän siinä max parissa viikossa olisi yhtäkkiä yli kilon kasvanut).



Tuohon epäasialliseen "lihavat syyttäkööt itseään" -kommenttiin ei oikeastaan pitäisi vaivautua edes vastaamaan, mutta totean nyt silti, että raskausdiabetes ei painoa katso, mm. perintötekijät ovat määräävämpiä. Minulla on kaksi normaalipainoista tuttua, toinen milteipä laiha, ja kummallakin rd yltyi niin ärjyksi, että insuliinille joutuivat. Itse taas olen iso tyttö, eikä kummassakaan raskaudessa sokereiden kanssa niin mitään ongelmia. (Kuten esikoisenkin mitoista näkee, hänen painonsa oli itse asiassa pituuteen nähden miinuksella, eli ei tod mikään sokerivauva; ja olivathan ne arvotkin minulla kunnossa. Meillä vain on suvussa isoja vauvoja, on kyllä pitkiä aikuisiakin :) )

yleensä kestääkin kauan. Mutta siinä vaiheessa ei lääkeannosten kanssa tartte huolehtia aiheuttaako ne syntyvälle jotain vaurioita vai ei...

ei mulla käynnistys ollut vaikea. viikkoja 40+3 ja poika 3635g. synnystys kesti 4h 15min.että näin.=)käynnistettiin yliaikakontrollin ultran tähden koska ultra veikkasi pojan painoksi 3,9-4kg.kyllä tyksissä käynnistettiin.