Lue keskustelun säännöt.
Miksi Suomessa vauvojen annetaan kasvaa kohdussa niin isoksi
22.10.2008 |
Olen toisinaan seurannut mtv:n Fakta kanavalta tulevia synnytysaiheisia ohjelmia. Niissä hyvin usein synnytys käynnistetään viikkojen 38-40 aikana kun vauvan pelätään kasvavan suureksi ja synnytyksen näin vaikeutuvan, eivät halua siis päästää vauvoja reilusti nelikiloisiksi.
Itse pari vuotta sitten itkin tuon käynnistyksen perään. Sairastuin raskausdiabetekseen raskauden puolivälissä ja sen todettiin kasvattavan vauvaa. Vauva arvioitiin noin 4,2kg kun raskausviikkoja oli 39 ja minä yritin pyytää käynnistystä. Tuli jyrkkä ei. Kävin yliaika kontrolleissa ja aina sanottiin ei. Viimein vauva syntyi 12 päivää yliaikaisena ja painoi 4,7kg. Ja isosta koosta johtuen synnytys oli vaikea vaikka oli jo minun neljäs. Minut kyllä tutkittiin ja lantiosta arveltiin mahtuvan noin 5kg vauva, mutta vauva jäikin kiinni itse synnytyskanavaan
Tätä siis en ymmärrä miksi suomessa ei haluta helpottaa vauvan matkan alkua vaan päästetään raskaus niin pitkälle kuin se vain ikinä on luvallista päästää. En siis ajattelekkaan että käynnistyksiä pitäisi isoillekaan vauvoille tehdä ennen tuota raskausviikkoa 38 mutta sen jälkeen. Tiedän kuitenkin todella paljon muitakin äitejä joilla syntynyt iso vauva paljon yliaikaisena.
Jos jollakin on tietoa niin kertokaa ihmeessä mihin tuo isojen vauvojen yliaikaiseksi päästäminen perustuu? Mitä hyötyä siitä uskotaan olevan.
T: Katkerahko ap, jonka pienellä 2v pojalla epäillään synnytyksen aikaisen happivajauksen aiheuttaneen aivoissa ongelmia, jotka nyt näkyvät kehityksen viivästymisenä
Kommentit (58)
siis MAAILMASSA; eli ei täällä ihan persiilleen asioita kuitenkaan hoideta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
.. tää vertailu mutta hyvä tietty jos täältä jollekin lueskelevalle apua on. Mutta mulle ei ainakaan olis!
Kun on kyse elävistä olennoista ei nää hommat mene kuitenkaan yks yhteen. Hommat voi mennä hvyin tai huonosti oli käynnistys tai ei. Ei kai se käynnistetyn synnytyksen vika ole jos epiduraalipuudutus ei ole osunut oikeaan kohtaan??!!
Itselläni molemmat synnytykset käynnistettyjä (rv 37), nopeita, johtunee siitä että käynnistyslääke tehoaa minuun harvinaisen tehokkaasti.
Miten se taas voi olla niin vaikeaa tajuta, että sektiossakin on suuria riskejä, ja usein ne riskit eivät tulekaan siinä ekassa raskaudessa. Mutta jos on tarkoituse tehdä useampikin lapsi, niin aina vaan riskialttiimmaksi menee. Esim. kohtukuoleman riski on sektion jälkeen 8-kertainen verrattuna normaalisynnytyksen jälkeen. Syynä arpikudos, jota kohtuun tulee, ja joka saattaa vaikuttaa istukan toimintaan ja jos on herkästi supisteleva kohtu, se repeää sektion jälkeen huomattavasti helpommin seuraavissa raskauksissa jne jne.
Eli ei se nyt ihan niin mustavalkoista ole, että sektio on automaattisesti se hyvä ja turvallinen tapa saattaa lapsi maailmaan ja alatiesynnytys paha ja paikkoja repivä. Sektiolle on aikansa ja paikkansa ja tarpeensa, mutta jos sektioita tehtäisiin tästä vielä enemmän, alkaisi tilastotkin muutta taas niin päin, että synnyttäjiä kuolisi enemmän (sektioissa kuolee 3-kertaisesti äitejä verrattuna alatiesynnytyksiin, ihan niissä suunnitelluissa sektioissa).
JA sitten tuosta vauvan koon ja äidin ylipainon korrelaatiosta, mä en ainakaan ole moista huomannut lähipiirissäni, vaan usein just sne hoikat ja terveesti elävät saa niitä yli 4-kiloisia, itse ylipainoisena olen saanut 2,8-3,7- kiloisia lapsia.
Miten se taas voi olla niin vaikeaa tajuta, että sektiossakin on suuria riskejä,
Ihan totta mitä kirjoitit, sektio ei ole mikään täydellisen riskitön juttu, mutta totesinkin että Suomessa ei turhia sektioita tehdä vaan aina perustellusta syystä. Joskus esim. on turvallisempaa leikata vauva ajoissa ulos kuin jäädä odottelemaan synnytystä (onhan yliaikaisuuskin riski vauvalle, ja hyvin ison vauvan mahtuminen ulos yms.). Kaikelle on aikansa ja paikkansa! Ja alatiesynnytystä itsekin olisin toivonut (vaikka toisin kävi), kirjoitukseni olikin enemmän kommentti siihen, miten jotkut äidit jaksavat tapella tällaisisista aiheista kuten onko vai eikö ole "oikeasti synnyttänyt", kun lapsen turvallisuuden pitäisi kuitenkin olla pääasia (ja leikkauksen riskeistä huolimatta joskus se on se turvallisempi vaihtoehto).
miten tän voi perustella, koska itse olen käynnistetyllä synnytyksellä synnyttänyt kuolleen vauvan vkolla 32, käynnistys oli pelkillä emättimeen laitetuilla tableteilla (ei muistu nimi mieleen) eikä oksitosiina voitu laittaa alkuvaiheessa vuodon takia. Synnytys käynnistyi alle vuorokaudessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
siis MAAILMASSA; eli ei täällä ihan persiilleen asioita kuitenkaan hoideta.
Henki pois meininkiä mullakin oli ekassa synnytyksessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiva, että aihe kirvoitti keskustelua ja toi esiin erilaisia kokemuksia. Minustakin kaikkein ihanin tilanne olisi se, että synnytykset käynnistyisivät itsestään ilman erillistä käynnistystä tai sektiota. Minä en missään vaiheessa itse puhunut sektiosta, koska pelkäsin sen komplikaatioita ja hidasta paranemista. Raskauteni diabeteksestä johtuen oli kuitenkin ns. riskiraskaus ja siksi en ymmärrä edelleenkään, miksi jo ennen kuin on edes kunnolla tutkittu, niin todetaan vain, että meillä käynnistetään viikolla 42+ ja sillä hyvä. Tulee vain tunne, että mennään riskillä ja katsotaan miten käy. Minulla on yhdessä edellisessä raskaudessakin ollut ongelmia siinä, että synnytyskanava ei laajene tarpeeksi, tuolloin poikani painoi tasan 4kg ja hän selvisi kuitenkin murtuneella solisluulla, siksi pelkäsin ison vauvan synnytystä. Kaksi muuta synnytystä olikin ok vauvat olivat 3300g ja 3550g ja tulivat hyvin ulos. Kolme synnytyksistä on käynnistettyjä, kun omat supistukset loppuivat jo ennen kuin kohdunsuu oli edes puoliksi auki.
Vaikka kaikeksi onneksi, meillä Suomessa on osaava henkilökunta. Todella taitavan ja kokeneen synnytyslääkärin ansiosta poikani pelastui kai pahimmalta. En uskalla edes ajatella mitä olisi käynyt jos hän ei olisi ollut paikalla. Joten todellakin kiitän siitä, että poikani edes on tässä tänä päivänä sylissä häärimässä. Toimintaterapeutilta vaan kun tultiin niin oli paha mieli, kun tätä kaikkea ei olisi ollut pakko tapahtua. Jotenkin joskus on tunne, että raskaudet hoidetaan liukuhihna työnä, vaikka useimpia asioita sairaaloissa kuitenkin pohditaan aina tapauskohtaisesti.
ellei kroppa ole siihen valmis tai sikiö sitten. Tai ellei lapsi mahdu valumaan synnytyskanavassa alaspäin supistuksista huolimatta. Käynnistystä yritettiin kaksi vrk tuloksetta. Lantio ahdas normaalikokoiselle lapselle.
t. noin 3,2 kg:n sektioäiti, jolla lantiossa jotain häikkää. Lihonut raskausaikana huimat 8kg, Bmi 23 ennen raskautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itseänikin kiinnostaa,että mikä käytäntö on jorvissa käynnistämisen suhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Painoarviot menee niin päin persettä. Mut lähetettiin painoarvioon ison mahan takia rv38+4, lääkäri arvioi vauvan 3,7kg että "nou hätä". Synnytys käynnistyi rv40+3 ja hups 4,9kg tyttö tuli. Synnytys oli ihan hirveä, onneksi selvittiin molemmat.
AP:
Jotenkin joskus on tunne, että raskaudet hoidetaan liukuhihna työnä, vaikka useimpia asioita sairaaloissa kuitenkin pohditaan aina tapauskohtaisesti.
Täsmälleen samaa mieltä! Suomessa ei todellakaan oteta äitien toiveita synnytyksen suhteen huomioon juuri missään. Myöskään äitien tuntemuksia ei kuunnella, pidetään vaan hysteerisinä eukkoina ja sitten voivotellaan kun kuoli kohtuun tms. Missään en eläissäni ole saanut niin tunteetonta kohtelua missään asiassa kuin synnytyssairaalassa, niin ennen synntystä kuin sen aikanakin. Tunsin olevani jokin tunteeton ja aivoton säkki, jolle vain tehdään mitä mieli tekee ja jolta ei tarvitse kysyä mitään, eikä edes kertoa sille mitä nyt tapahtuu. Pariin otteeseen meinasin kysyä, että anteeksi olenkohan minä nyt jotenkin tiellä täällä, pitäisikö minun poistua häiritsemästä työntekoanne.
57:
Painoarviot menee niin päin persettä. Mut lähetettiin painoarvioon ison mahan takia rv38+4, lääkäri arvioi vauvan 3,7kg että "nou hätä". Synnytys käynnistyi rv40+3 ja hups 4,9kg tyttö tuli. Synnytys oli ihan hirveä, onneksi selvittiin molemmat.
Samoin täällä, pari viikkoa ennen laskettua aikaa arvioitiin 3,2-kiloiseksi ja kun syntyi 4 viikkoa myöhemmin, oli 4,4 kg. Tuskinpa siinä alle kuukaudessa kasvoi reilusti toista kiloa...
törkeää, asiatonta ja ilmeisen tietämätöntä..
Itsekin olen ihmetellyt asiaa. Itselläni kaksi lasta, jotka molemmat syntyneet myöhäisillä viikoilla (eka 42+2 ja toka 41+2) Itse olen todella hoikka (50kg, 168cm), mutta toinen lapsi syntyi yli 4 kg ja 53cm pitkänä. Koko ajan mulla itsellä oli tunne, että tämä lapsi on iso. Kävin ylimääräisessä ultrassakin 3 päivää ennen synnytystä, koska sf-mitta hyppäsi pilviin. Siellä kokoarvio oli 3,6kg.
Itselläni ei ole raskausdiabetestä enkä syönyt epäterveellisesti. Synnytys alkoi luonnollisesti ja meni hyvin (ei repeämiä).
En myöskään ymmärrä miten täällä Suomessa ei saada tarkkoja arvioita ultralla. Itse olen asunut maassa jossa odottavat äidit ultrataan vähintään joka kuukausi ja lapset syntyvät paljon pienempinä kuin täällä Suomessa.
Minulla on aika reippaasti ylipainoa mutta raskauden suhteen ei ollut MITÄÄN ongelmia. Vointini pysyi hyvänä, liikuin ja söin hyvin (ahmin omenoita ja ruisleipää). Tein kiltisti pissatestit joka kuukausi ja useamminkin jos haluttiin, ei mitään näkynyt. Silti...joka helvetin kerta...sain kuulla ylipainostani ja sen riskeistä. Olin lukenut aiheesta ja täydensin terkan lauseet kun aloin kyllästymään, se auttoi vähän. :) Terkka tivasi myös syömistahtiani ja näytti melkein pettyneeltä kun kerroin syöneeni edeltävänä päivänä välipalaksi kaksi isoa omenaa enkä jotain suklaata.
Raskauden aikana tuli 12kg, niistä synnärille jäi 7. Syntyi 4,4 kiloinen poika (54cm), jonka verensokereita kytättiin mutta mitään ei löydetty.