Miten koiran hankkiminen voi olla näin vaikeaa ?

aamulla 15 min, koulun jälkeen 30 min ja illalla yksi pitemi lenkki + iltapissatus. siitä tulee noin 2 tuntia päivässä

jonka kanssa ei olla aktiiviharrastajia. Koira on ns. näyttelylinjainen. Ennen harrastimme agilitya, mutta nyt asutaan paikassa, josta lähimmälle radalle on 200km, joten se on jäänyt.

Koiramme on viisi vuotias ja oikein onnellinen kotikoira. Pitkiä lenkkejä teemme päivittäin, kesällä joka päivä uimassa. Metsä löytyy ihan vierestä ja siellä koira saa juosta päivittäin vapaana. Koira joutuu olemaan todella vähän yksin, muutaman tunnin päivässä.

jälkikoirat tärisevät innosta odottaessaan metsäänpääsyä ja aloittavat sitten keskittyneen työskentelyn, eli etenevät määrätietoisesti ja välillä ojentavat ohjaajalle löydetyn kapulan. Aivan varmasti saavat siitä enemmän irti kuin päämäärättömästä juoksentelusta, jota toki sitäkin tarvitaan. Miksi sinusta harrastaminen on niin paha asia, ettet suostu edes kokeilemaan? Suosittelen käymään näyttelyissä, ja siten, että seurailet nimenomaan kasvattajien, omistajien ja handlerien toimintaa. Samoin mene seuraamaan kunnon käyttökisoja.

Vierailija:

jonka kanssa ei olla aktiiviharrastajia. Koira on ns. näyttelylinjainen. Ennen harrastimme agilitya, mutta nyt asutaan paikassa, josta lähimmälle radalle on 200km, joten se on jäänyt.

Koiramme on viisi vuotias ja oikein onnellinen kotikoira. Pitkiä lenkkejä teemme päivittäin, kesällä joka päivä uimassa. Metsä löytyy ihan vierestä ja siellä koira saa juosta päivittäin vapaana. Koira joutuu olemaan todella vähän yksin, muutaman tunnin päivässä.

minäkin tiedän monta bc:tä kotikoirana...

mistä kennelistä muuten ostit koirasi ?

koiran kanssa, mutta ei halua mukaan ns. agipiireihin joista löytyy todella monta fanaatikkoa.

Mitä vikaa on normaalissa harrastamisessa: joskus ehkä agikentällä, joskus ehkä näyttelyissä. Kasvattajat kun vaativat jatkuvaa harrastamista ja kilpailemista

Vierailija:

Tuossa on kyllä kieltämättä se vika, ettei näytä esim. collieita tässä kastissa ollenkaan, vaikka tulevat varmasti toimeen muutaman tunnin vaihtelevalla lenkillä ja " kotiaktivoinnilla" . Eivät mielestäni ole ollenkaan samaa joukkoa bordercollien kanssa.

Osalla pää sen kestää, osalla ei. Itse tiedän yhden omistajansa mielestä onnellisen kotikoiran. Sillä on vaan semmoinen " hauska tapa" , että se jahtaa autoja ja polkupyöriä. Kaikki eivät varmasti tätä tee, mutta edelleenkään en ymmärrä tätä: miksi pitää hankkia bordercollie kotikoiraksi? En minäkään hankkisi mitään metsästyskoiraa, vaikka olen usein kuullut metsästyskoirista, joita metsästys ei voisi vähempää kiinnostaa.

Pennunostajat yleensä liioittelevat aktiivisuuttaan. Kasvattaja tietää tämän, eikä myy. Eli hyvää koiraa on vaikea saada. Silloin kannattaa suosiolla vaihtaa rotua.

luulisi niiden joukosta löytyvän sopiva perhekoira.



Miksi siis hankkia työkoira tai metsästyskoira jos sen kanssa ei ole aikomustakaan harrastaa rodulle ominaisia aktiviteettejä edes jossain määrin?

Älä viitsi yleistää, kaikki bc-kasvattajat eivät todellakaan vastaa törkeästi kyselyihin, ainakaan asiallisiin sellaisiin.

Itse aikoinani ensimmäistä bortsuani kysellesäni sain kyllä asiallisia vastauksia, vaikken tuntenut ketään tuttua tai edes tutun tuttua. Ja todella mainion harrastuskaverin sain, vaikken pennun ottohetkellä ollutkaan etsimässä kisakaveria, vaan AKTIIVISTA HARRASTUSKAVERIA.

Ja nyt kun olen itse kasvattanut ensimmäiset pentueeni, olen vastannut kyllä asiallisesti kaikille kyselijöille. Tosin kyselijöitä onkin sitten laidasta laitaan..joku haluaa mahdollisimman komean yksilön, aivan sama muille ominaisuuksille ja luonteelle. Voin sanoa suoraan, vaikkakin teen sen asiallisesti, etten myy pentua pelkän ulkonäön perusteella. Itselleni kilpaileva ja näyttelyissä käyvä perhe ei todella ole vaatimus mutta aktiivinen harrastava perhe on, kun kyseessä ei ole mikään sohvaperunarotu...

Ja ainakin itse olen saanut huomata, että kyselijöitä on monin kertaisesti pentujen lukumäärään verrattuna, joten ei siinä voi millään kaikille halukkaille pentuja riittää vaikka miten haluaisi. Meillä päätetään juuri ennen luovutusikää, kuka saa minkäkin pennun. Tämä tehdään juuri sen takia, että oikeanluonteinen pentu päätyisi kaikista sopivimmalle omistajalle.

Itsellänikin on muuten kennelnimi, mutta kyllä olen siitäkin huolimatta ihan yksityinen. Ei se pelkkä kennelnimen omistaminen tee kasvattajasta " kenneliä" :)

Pennun kyselijöiden tulisi kyllä hieman paneutua rotuun. koirassa kun on paljon muutakin kuin kaunis ulkonäkö. Ei voi olla ottamassa tällaista aktiivista, toimintaa tarvitsevaa koiraa pelkästään siksi että se on niin kauniin näköinen. Monelle kyselijälle on todellakin tullut yllätyksenä se, että nämä tarvitsevat todellakin tekemistä, myös aivoille. Jos ei halua koiran kanssa aktiivisesti harrastaa, löytynee myös paljon vähempään tyytyviä rotuja.

Vierailija:

kasvattavajat vastaavat TOSI TÖRKEÄSTI kyselyihin.. vaikka et edes sano mitä aiot tehdä koiran kanssa. Jos et ole tuttu tai tutun tuttu, useimmat eivät suostu edes keskustelemaan asiasta, sanovat vain että sinulle en myy. Eivät edes kysy aionko harrastaa agilityä vai en. Tuntuu että tämän koiraraukan kasvattajat ovat niitä kaikista fanaattisimipia.. onko kenelläkään suositella normaalia borstukenneliä ?

Ensinnäkin, miksi tätä keskustelua käydään tällä palstalla eikä bordercollieiden omalla palstalla?



Täytyy kyllä sanoa, että ei tilanne aina noin ole. Minä reilu puoli vuotta sitten sain usealta kasvattajalta erittäin hyvän vastaanoton ja he todella auttoivat ja kertoivat auliisti kaiken mahdollisen koirastaan, ottivat vastaan vierailut. He olivat minusta todella kiinnostuneita ja kyselivät todella paljon, jotta tietäisivät olisinko minä sopiva tulevan pentueen yhden pennun omistajaksi. Aloitin kyselyt viime syksynä ja sitten h-hetkenä minulla oli kahdesta haluamastani pentueesta valita omani.



Tottakai kasvattajat laittavat listalle, se on kohteliaisuutta ja huomioonosoitusta jokaista ostajaehdokasta kohtaan. Minä olin viidellä listalla. Eikä sitä ihan oikeasti voi luvata pentua varmaksi, koska tekijöitä on monia.



Ensinnäkin, entä jos yhtään pentua ei synny tai mieti sitä, että pentuja tulee kolme, ostajaehdokkaita on 20. Viidellä niistä on vankka kokemus rodusta tai näyttöä, että pärjää rodun kanssa. Jokainen kasvattaja valitsee silloin varman ostajan. Bordercollie ei ole mikään helpoin koira. Koira oikeasti vaatii aktiivista tekemistä, koska se on työkoira vielä enemmän kuin saksanpaimenkoira. Ehkä teillä on riittävästi touhuamista, sitä en tiedä. En sano, ettettekö pärjäisi, mutta täytyy muistaa, että kun ottajia on enemmän kasvattaja valitsee aina turvallisimman vaihtoehdon.



Kyllä sellaisia bordercollieitakin on, jotka soveltuvat kotikoiraksi tai suuntautuvat vain näyttelyyn, mutta omasta mielestäni se ei ole rodunmukaista. Ja on sääli, että senkaltaisia koiria edes jalostetaan vain ulkonäön ja helpon luonteen vuoksi.



Ja sitten vielä on tuo pennun ja ostajan luonteen sopivuus. Tiedän kokemuksesta, että juuri tuo oma pentuni sopii minulle ja se on tosi tärkeää. Ehkä valitsemastani pentueesta ei kuitenkaan olisi syntynyt minulle sopivan luonteista, silloin en olisi pentua saanut. Se olisi ollut todella surullista, mutta yhteiselon kanssa välttämätöntä.



Täytyy muistaa, että ottajia on paljon, kasvattajat tekee kaikkensa, että löytävät pennuille parhaan omistajan. Sehän merkitsee eniten. Silloin jää aina joku ilman. Se on ikävää, mutta tosiasia.



Joten en minä ainakaan syyllistä millään tavoin kasvattajia enkä liene ainoa, kun tuossa on puhunnut muiden oman pennun saaneiden kanssa.



Ehkä teidän pitäisi tutustua rotuun ja kasvattajiin enemmän, käydä kokeissa ja näyttelyissä, pyytää pääsyä kasvattajan luo, kysellä ja kiinnostua, kertoa itsestänne enemmän.

Yllättävän harva kotikoiraa hankkiva hakeutuu rotujärjestöjen keskusteluihin, ja tiedot sitten ovat mitä ovat. Tässäkin on kuitenkin tullut esille monia tärkeitä asioita, esim. paperittomat koirat, " kennelin pitäjät" ja " yksityiset kasvattajat" . Toki tuo bc-kasvattajien haukkuminen on ihan väärässä paikassa.

Jopas on keskustelu!



Bordercollie onn ehdottomasti rotu, joka vaatii toimintaa ja tekemistä. Se ei ole mikään kotikoira ja toivottavasti siitä ei koskaa myöskään tule sellaista. Ikävää, jos ihmiset eivät tätä ymmärrä ja vielä ikävämpää, jos kasvattajat myyvät koiriaan kotikoiriksi! Siihen löytyy roppakaupalla sopivampia rotuja...

koiraihmisten omilta keskustelupalstoilta EI SAA järkeviä vastauksia koska ovat niin fanaattisesti oma rodun puolella !

Tällä palstalla saa nimenomaan tavallisten ihmisten kommentteja

Vierailija:

koiraihmisten omilta keskustelupalstoilta EI SAA järkeviä vastauksia koska ovat niin fanaattisesti oma rodun puolella !

Tällä palstalla saa nimenomaan tavallisten ihmisten kommentteja

No tuo ei pidä ollenkaan paikkaansa! Rotupalstoilla voi vallan mainiosti keskustella rotuu liittyvistä asioista, myös bordercolliepalstalla. Mutta palstoilla pitää kyllä kirjautua, jotta saa viestinsä näkyviin...Ja vieläpä usein omalla nimellä :)) Riittääkö kantti?

Bordercolliesta on tullut ns. muotirotu ja se on tuonut tämänkin rodun pariin monenlaista kasvattajaa ja ' yksityistä' yrittäjää. Osa näistä etsii ns. helppoa rahaa -käytetään mahdollisimman lähellä asuvaa urosta tai mahdollisesti omaa urosta, jos aiotaan rekisteröidä pentue niin ainostaan pakolliset terveystutkimukset teetetään, ei tunnistusmerkitä eikä silmäpeilata pentuja yms. sillä siitähän syntyy kuluja. Yhteydenpito loppuu siihen kun pentu on haettu vaikka kuinka pennunostaja yrittää saada yheyttä kasvattajaan.



Osalle kasvattajista tämä on todella harrastus ja pentueita ei ole välttämättä joka vuosi. Hyvin moni haluaa koiransa juuri häneltä, koska tietää kasvattajan välittävän pennuistaan ja pitävän näihin yhteyttä. Pennun ostaja saattaa joutua odottamaan pentuaan jopa 2 vuotta tämmöiseltä kasvattajalta. Kennelnimi ei siis välttämättä tarkoita kenneloloja vaan koirat ovat ihan perheenjäseniä ja asuvat samoissa tiloissa omistajansa kanssa.



Sen sijaan pennun voi saada hyvinkin helposti kasvattajalta jolla on useita pentueita joka vuosi. Hyvin usein juuri näiden kenneleiden kasvateista harva on lonkkakuvattu, luonnetestattu saati vanhemmat esim. DNA testattu...

Keskustelua pitäisi harrastaa molemmilla palstoilla.



Ensimmäisen kirjoittajan kommentteja lukiessa tuli mieleen, että onko asenne oikea? Jos asennoidut nyt jo kasvattajiin tuolla lailla ja olet sitä mieltä, että sinun kuuluu saada pentu. Piste. Kasvattajat eivät ihmisinä pidä sitä arvossa.



Itse en tuntenut rotua lainkaan, muuta kuin koirakirjoista, en tuntenut ketään kasvattajaa tai omistajaa. Joten lähdin nollasta. Kyselin, epäröin kasvattajille jopa taitojani ja rodun aktiivisuutta. Osoitin kiinnostusta ja kunnioitusta aivan aidosti, enkä valehdellut kertaakaan, en edes sitä, että minulla on erityislapsi ja hankalina aikoina koiralle ei jää aikaa. Enkä saanut kertaakaan töykeää vastausta, juttelin sentään seitsemän kasvattajan kanssa. Ja olen tällä hetkellä puolen vuoden etsinnän jälkeen onnellinen pennun omistaja.



Kahdella kasvattajalla olisi ollut näyttelylinjainen pentue tulossa, joista pennut olisivat sopineet kotikoiriksi. Työlinjaista, agilityä tai pk-lajeja harrastavia koiria ei kotikoiriksi anneta.

Siis ihan uskomatonta miten (muuten kai?) suht järkevät ihmiset aloittavat tälläisen vouhkaamisen ja PÄTEMISEN koiralla - herran jestas sentään, ei voi enää muuta sanoa :-D!



Ihan uskomatonta.

Te ette varmaankaan edes ymmärrä kuulostavanne todella typeriltä näillä lauseilla: " ei se rekku ole tyytyväinen, jos ei pääse harrastamaan.." VAIKKA toinen on juuri luetellut mitä kaikkea koiran kanssa kyllä harrastetaan, mutta ei vaan kilpailuteta; eli haeta koiralle meriittejä IHMISTEN LUOMISSA kilpailutilanteissa.



Tajuatteko te taukit ollenkaan pelaavanne suoraan kasvattajien pussiin tuossa touhussanne?! Koko olemassa olonne koiranne kanssa perustuu tällä hetkellä suurin piirtein siihen, että saatte jonkun kasvattajan " näyttämään muiden hienopierujen silmissä hyvältä" .



Ei voi olla totta.



t. Se, joka aikoo ostaa vain ja ainoastaan sekarotuisia rakkauden hedelmiä jatkossa - ihan vain vaikka tämän ketjun innoittamana.

Siskoni osti koiran ja vaatimuslistalla oli ainakin seuraavaa:



Vähintään yhdessä näyttelyssä käytettävä.

Jos aikoo pennuttaa, niin kasvattajalta kysyttävä mielipidettä uroksesta.

Kasvattajalla etuoikeus valita mahdollisesta pentueesta itselleen pentu ensimmäisenä.

Jos koiran aikoo lopettaa/myydä, niin kasvattajalla on etu osto-oikeus.



Nyt kun sisaren koiralla on pentuja, niin hyvin tarkkaan valitsee ihmisen/perheen, kenelle koiran myy.