Huhtisten -05 SYYSKUU

Mareilalle ihan ekaksi tsemppiä tenttiin. Mulla oli lauantaina tentti ja seuraava (viiden kirjan) vasta marraskuussa. Ihanaa, että voi keskittyä hetken kotiin ja erityisesti lapsiin.



Me oltiin eilen Pihlan kanssa ekan kerran uimahallissa uimassa. Olen vähän vältellyt halleja noiden korvien ym. takia. No, PIhla oli aivan onnesta soikeana. Hän osaa uida kellukkeilla ihan itse, ja on siitä itsekin kovin ylpeä. Meillä on esikoinen ollut aika arka uimaan, vaikka kävikin aikanaa vauvauinnit ja muut. Pihla ei taas ole treenailluit kuin kesäisin järvessä, mutta on vedessä aivan elementissään.



Tänään oltiin Jorvissa munuaisten ultraäänessä. Pihla meni reippaasti tutkimuspöydälle makaamaan ja seurasi hiljaa paikallaan, kun lääkäri tutki munuaiset ja rakon. Kun päästiin huoneesta, Pihla kommentoi, että olipas kivaa. Kaikki oli kunnossa..



Pakko kuulkaas teille kertoa, että minun miehelläni on iskenyt aivan valtaisa vauvakuume. Itse olen kanssa vähän " oireillut" siihen suuntaan, mutta järki sanoisi, että sitä kolmosta voisi odotella vielä esim. vuoden. Esikoinen täyttää kohta 5 v. Olin järjellä ajatellut, että josko tähtäs kolmatta siihen hitusen ennen esikoisen koulun alkua. mutta tiedän, että eihän näitä asioita noin vain järkeillä tai suunnitella.. Voitte arvata, että nyt hormonit jyllää, kun mies noin selkeästi vilkuttelee vihreää valoa.



Nyt takaisin töihin.

oli saman suuntaisia ajatuksia aikoinaan ennen Jennan odotusta kuin Lylellä. Meidän lapset ovat saaneet alkunsa heti ekalla yrityksellä, Jennakin kun pari päivää ennen ovista poistettiin kuparikierukka. Mulla oli 4 ' syytä' miksi Jennan piti syntyä just huhtikuussa -05.



Eka syy oli esikoisen eskariin ja kouluun meno. Molemmat pojat ovat olleet koko ikänsä mun kanssa kotona (jos ei lasketa sitä 3kk, kun olivat puolipäiväisinä pph:lla, kun mulle tuli työkkäristä ' töitä' ), joten olin ehdottomasti sitä mieltä, että meidän lapset kulkee eskarissa. Eskari alkoi sitten syksyllä, kun Jenna oli 4kk. Lisäksi pojat saivat vuorollaan jo valmiiksi tutustua tuleviin luokkakavereihinsa, kun tässä ihan lähistöllä (lähin kaveri asuu 2 km päässä) ei asu samanikäisiä lapsia, naapureista puolet on yli 80-vuotiaita.



Toinen syy oli se ajankohta. Kun pojat syntyivät helmi- ja maaliskuussa ja olivat ihania helppoja kevätvauvoja, halusin jatkaa samaa rataa. :)



Kolmas syy liittyi osittain edelliseen. Mulla on epilepsia (kohtaukseton eikä lääkitystä, mutta diagnoosi kumminkin), jonka vuoksi pitää ajokortiviranomaisille toimittaa erikoislääkärin todistus joka 5. vuosi, että saan vielä ajaa autoa. Kakkosen syntyessä oli taas todistuksen aika ja sain sen samalla, kun kotiuduttiin sairaalasta. Jenna syntyi 5v myöhemmin, joten sain taas todistuksen ilman lisäkuluja.



Neljäs syy oli yhteinen odotus parhaan kaverin kanssa. Se meni kumminkin mönkään, kun kaverin vauva syntyi 2kk ennen laskettua ja eli vain 5pv.



Meillä oli tämmönen tapaus eskariin ja kouluun menon suhteen. :)



Hyvää päivänjatkoa kaikille.

Äippä

Kuten Lyle, totesi, ihanaa keskittyä hetki vain poikiin ja kotiin. Minulla on nyt kahden viikon loma, joten sen vietän tiivisti pienten kanssa.



Vauvakuumeesta oli puhetta, meillä on miehellä tosi kova vauvakuume, mutta minä en oikein tiedä. Toisaalta järki sanoo, että olisi kiva olla töissä ennen vauvaa ja antaa Antonin kasvaa, toisaalta houkuttelisi ajatus pienestä nyytistä. Todennäköisesti päädyn ratkaisuun, että odotellaan vielä jonkin aikaa ja annetaan sitten vauvan tulla, jos on tullakseen. Vaakakupissa painaa myös, se että Antonin kanssa alkaa helpottamaan, pääsääntöisesti poju nukkuu yöt hyvin ja elämä on aika helppoa, tosin uhmaraivareita poika saa milloin mistäkin, mutta muuten. Jotenkin tuntuisi tosi vaikealta nyt juuri aloittaa kaikkea alusta (yövalvomisia etc.)



Noista öistä kun tuossa mainitsin, viime yö oli taas kuin kauhuleffasta, Anton heräsi 4.30 ja kieltäytyi ensin menemästä pissalle, lopulta sain pojan houkuteltua vessaan, sen jälkeen Anton päätti haluta sohvalle?? Ilmoitin, että nyt on yö, nyt nukutaan, ulkona on vielä pimeätä. Siihen Anton näppäränä poikana totesi, että laitetaan valo ja kävi laittamassa valon olohuoneeseen. Minä laitoin sen pois ja vein pojan makuuhuoneeseen. Tunnin poika jaksoi kiljua, että haluaa sohvalle =( Jossain vaiheessa alkoi tulla aika epätoivoinen olo. Onneksi poju nukahti vielä hetkeksi.



Tämä päivä sitten meni vähän miten meni, Anton onneksi poju otti pikku unet autossa, kun ajettiin kavereille kylään. Mutta siinä yksi hyvä syy, miksi ei nyt vauvaa. Tämä vauvakuume aaltoilee minulla, ihan sen mukaan, miten Antonin kanssa on mennyt.



Nyt painun sohvalle kirjan kanssa, käytiin kirjastossa ja nyt kun tentti on ohi, aion ahmia jättikasan kirjoja =)) Hyvää yötä kaikille



Mareila+Anton

Helkakin haluaa. Milloin mitäkin. Eilen illalla se halusi nukkua päiväpaita päällä mutta samalla ei halunnut nukkua päiväpaita päällä... Rautalangasta vääntäen sain menemään huudon lomassa perille, että ei voi olla yhtä aikaa paita päällä ja paita pois. Lopulta se halusi paidan pois. Tänään se jossain vaiheessa karjui " MINÄ HAUAAAAN!!!!" ja kun kysyin äärettömän rauhallisella ja ystävällisellä äänellä: " Kulta mitä sinä haluat?" , niin se hämmentyi itsekin kun ei se muistanutkaan mitä se oikein halusi tai oliko edes halunnut yhtään mitään. Välillä naurattaa, välillä ei todellakaan naurata. Meillä on taas vaihteeksi ulos pukeminen ihan kauheeta huutoa. Oiva onneksi sammuu melkei samantein kun laitan sen vaunuun, mutta Helka pitää kunnon karjumiset joka kerta ennen kuin ollaan ulkona vaatteet päällä. Hohhoijakkaa, onneksi meillä ei ole naapureita puolta kilometriä lähempänä, niin että mahtuu tota huutoa tänne.



Pöytätavoista jatkan. Meillä on ollut myös tämä että jos pöydästä nousee, lähtee ruokakin. Vessahätä poikkeuksena tietysti. Ja kiitos sanotaan kun lähdetään pöydästä. Mutta Helka on sellanen väkkärä, ettei se meinaa siinä pöydässä pysyä ei millään. Ja sitten kun itse joutuu hyppäämään milloin minkin asian takia jääkaapilla tai lavuaarilla, niin tyttö on ihan salamana pois pöydästä. Ja valehtelematta se tippuu tuolilta vähintään joka toinen päivä, kun se ei kerta kaikkiaan voi istua venkoilematta. Nyt on myös aika mahtavaa rajojen testaamista tän pöydässä syödään -säännön kohdalla, esim. onko triptrapin alarapulla yhdellä jalalla keikkuminen pois pöydästä olemista vai ei... Ja sitten kohta taas huudetaan. Pitää yrittää ennen seuraavaa kyläilykertaa puhua siitä ruuan ottamisesta ja paljonko saa ottaa. Valitettavasti meillä ei ole häveliäisyysmomenttia hidastamassa ja se on sitten ongelma kaikenlaisten snäksien kanssa. Helka muuten käyttää myös sitä kikkaa, että kertoo vievänsä iskälle ja siinä sivussa itselleenkin...



Helka on taas kasvaa hujahtanut yhtäkkiä tosi paljon. Näyttää jo niin isolta tytöltä, alkaa olla sellaset hontelot pitkät jalat ja muutenkin taaperopyöreys häviämässä. Varsinkin jalkoja tuntuu olevan joka paikassa, sylissä saa ihan taitella niitä polvia ja sääriä, että kaikki mahtuisi kerralla. Muutenkin olen ihan hädissäni, kun Oivakin on tänään jo tasan 4kk, kaksi hammasta on ilmaantunut alaleukaan, kääntyy mahalleen, hilaa itseään jo vähän eteenpäinkin, juttelee, nauraa ja on jo kaikin puolin ihan ihminen :) Minne se vastasyntynyt taas ehti hävitä? Eilen se kävi isin kanssa neuvolassa, kun minä olen edelleen sairaana. Elopainoa 8,5 kiloa ja pituutta 65 senttiä... Mikähän jätti siitä tulee ja miten se noin kasvaa - en minä sentään NIIN epäterveellisesti syö, että poika saisi maidossa pelkkää kermaa ja suklaata. Turvakaukalo alkaa käydä pieneksi ja olen aika varma, että toppavaatteiden kanssa ei enää mene turvavyöt kiinni. Enpä sitten tiedä mitä tehdään. Meillä on jo kaksi turvaistuinta, kun on ollut kaksi autoa, eli ei millään enää huvittaisi investoida muutaman kuukauden takia johonkin uuteen vehkeeseen.



Sisarussuhteista. Sitä mukaa kun Oiva on alkanut itse ottaa kontaktia ympärillä oleviin ihmisiin, on Helkakin alkanut uudelleen " sulaa" pikkuveljelle. Tänäänkin Oiva oikein hekotteli ja jutteli pitkät tovit Helkalle, ja Helka oli siitä oikein onnellinen. Muutenkin huomaa, että siskon seuraaminen viihdyttää Oivaa aika pitkään. Nyt taas tuntuu siltä, että kyllä tästä hommasta saattaa vielä jotain tullakin :)

Mareila kirjoitteli " elämän helppoudesta" tuolla elokuun pinossa. Samaa juuri tänään mietin itsekin. Meilläkin sisarusten leikit sujuvat hyvin ja Pihlaan voi jo luottaa tietyissä asioissa. Sitä kaivattua järkeä alkaa siis tulla puuhiin.



Viikko on mennyt jonkinlaisessa matalapaineessa. Olen ollut PIhlan lailla vähän puolikuntoinen ja samalla olen potenut suurta saamattomuutta. Huomenna on tentti, johon olen valmistautunut aika lusmuillen. Sisäinen teinini on työntynyt esiin ja kunnon lintsaus-mentaliteetti. Aion kuitenkin mennä tenttiin ja sitten seuraava onkin jo 15.9.



Yleensa nautin aina vuodenaikojen vaihtumisesta, mutta nyt on sellainen tietynlainen alakuloisuus päällä. Huomaan tietoisesti lykkääväni syksyyn liittyviä asioita (kuten haalarin osto), mutta onneksi en sentään pue lapsiani sortseihin. Eilen näin kaupassa tytön, ehkä kymmenvuotiaan, joka tuli isänsä kanssa kauppaan minisorteissa. Asteita oli mittarissa kymmenen. Hyrrrr.... Ja alakuloisuuteen oloen muuten yhdistänyt syömisen. Olen vetänyt karkkia naamariin joka päivä enkä edes uskallaudu vaa' alle. Sitten poden huono omatuntoa, kun housut kiristää. Ja juurihan pääsin toivemittoihin.



Ehkäpä nämä tunnelmat ovat jollekin tuttuja.. Kun mitään ei ole oikeasti vialla, niin väsynyt pää kehittää omat suot jossa on hyvä rämpiä. (kirjoittelee hän hymyissä suin ja huomaa, että kirjoittaminen helpottaa)



IHanan syksyistä syyskuuta kaikille!

Kiirettä pitää, kiirettä pitää. Toisaalta alkaa helpottamaan, kun en enää stressaa niin siitä, miten kaikki sujuu, kun sujuuhan se ;-)

Miehelle nostan hattua siitä, että hän todella on aktivoitunut kotipuuhissa, vaikka tekeekin nyt enemmän töitä kun milloinkaan. Minä jaksan päivän ihan ylihyvin , mutta sitten illalla olenkin ihan kuollut ja kaadun sänkyyn heti 22-23 aikaan.

Töissä........no töissä on ihanaa!!!! Sisäinen opettaja nostaa päätään ja on kerrassaan aivan ihana huomata, miten syvällisiä keskusteluja voi käydä 5-6 vuotiaiden kanssa sen sijaan, että estää 2 vuotiasta iskemästä toista lapiolla päähän tai muuten vaan karkailemasta autotielle ;-)



Pakko myöntää, että alkoi jo kypsyttää ne helteet, mutta toisaalta olisi tämä syksy vähän hitaamminkin saanut tulla....yhdyn edelliseen hrrrrrr.



Ensi viikolla aion taas aktivoitua kuntosalilla, kun on ollut 3 viikkoa tasan nolla käyntiä. Vanhempainiltoja on ollut 2 viikossa, siihen lasten harrastukset etc. En ole enää raaskinut olla yhtään enempää lasten luota pois. Mutta ensi viikko näyttäisi tasan nollalta ylimääräiseltä jutulta, joten äidin on pakko nipistää aikaa itselleen ja salille. On meinaan hartiat päässeet jumahtamaan ja pahasti :-O



Lylelle tsemppiä, kyllä se taas siitä, kun puut saavat kauniin ruskavärin ja illan pimetessä on hauska polttaa sisällä kynttilöitä ja lukea jotain hyvää kirjaa :-)



Kaikille ihanaa syksyn odotusta

Linkitän viime kuun, palaan myöhemmin kirjoittelemaan



http://www.vauva-lehti.fi/keskustele/tm.asp?appid=67&m=10913339&p=4&tmo…

Kiva, kun Vaakiksella menee hyvin töissä ja stressaus vähenee.



Lyle: Samanalaista alakuloa täällä havaittavissa, yleensä pidän syksystä (varsinkin alkusyksystä) jotenkin tänä vuonna se tuntui tulevan liian nopeasti. Varmaan vaikuttaa huono kesä. Jotenkin tuntui, että kesä vasta kerkesi alkaa elokuussa ja sitten se jo loppui. Kaihoten muistelen viime kesää, kun vieä elokuussa vesi oli niin lämmin, että uskaltautui uimaan. Ja karkkia on tullut täälläkin syötyä ihan liikaa, mutta nyt otin itseäni niskasta kiinni ja totesin, että nyt riitti.



Olen Lylen tapaan ollut jotenki saamaton,kirjoittelinkin siitä elokuun pinoon, ei saa itsestä irti, että tekisi kaiken mitä pitäisi. Tosin tällä viikolla olen saanut siinäkin petrattua, josko tämä tästä vielä iloksi muuttuisi.



Ostettiin uusi telkkari ja DVD soitin, minä inhoan tätä digiaikaa, tekstit ei näy ja kuva pätkii ja minun piti asentaa se saamarin telkkari. Kaksi päivää meni, että sain molemmat toimimaan, murr. Jotenkin olen sitä mieltä, että nykyteknologian aikaan, pitäisi saada ostaa vehkeitä, jotka toimivat, kun laittaa töpselin seinään. Sainpas purettua kiukun.



Anton on käynyt reippaasti puistossa, vaikka sinne jääminen on vaikeata, poju kuitenkin viihtyy, kun minä poistun näkyvistä. Jotenkin tosi huono omatunto, kun vien Antonin puistoon, vaikka tulenkin lukemaan opiskelu juttuja kotiin, toinen on niin surkea kun lähden =(



Arki astui meillekkin, minun luentoni alkoivat eilen ja nyt syksy onkin yhtä aikataulun pyörittämistä. Koitetaan miehen kanssa yhdistää molempien opiskelut, miehen työt ja lapset. Yhtälö alkaa olla jo aika haastava.



Mitäs kuuluu muille hippusten äideille, errj, Ompunäiti, Kiiamaria, Korelia, MugSkap, Kent ja kaikkille muille, joita en maininnut?



Nyt lukemaan, että kerkeän vielä. Mukavaa viikkoa kaikille



Mareila+Anton

alkaa olemaan tälläkin puolella PATE -oireita, kun jatkuvasti löytyy meikäläisen kirjoituksia. :)



Errj: mä ihmettelin samaa neuvolassa th:n kanssa torstaina, kun Joonalla oli 4kk lääkäri. Pituutta oli 67.2cm ja painoa 9.06kg, pää vilkkuu kohta kaukalon laidan yli ja jalat retkottaa toisesta päästä! Yritetään kumminkin tuonne helmi-maaliskuulle asti mennä tuolla, jos vain mahdollista ja sitten vaihtaa kumpikin isompaan istuimeen. Jennalle on sellainen turvavyöistuin odottamassa (ostettiin kakkoselle aikoinaan) ja Joona sitten siihen, jossa Jenna nyt on.



Meillä on myös isosisko aivan ehdoton hymyn aiheuttaja! Jos vain lähelle tulee, niin hymy on välittömästi. Kyllä se niin on, että pieni pienen tuntee. :) Ja Jenna yrittää parhaansa mukaan Joonaa hoitaa. Tuttia tunkee suuhun ja leluja naamalle. :D



Nyt täytyy mennä tutkimaan jääkaappia, jos löytäis jotain syötäväksi kelpaavaa...



Äippä ja Jenna + 3 poikaa

Ensiksi: Mugskab, oli ihanaa kuulla sinusta. Ja paljon tsemppiä avioeroprosessiin!! Heh, Amandalla puuttuu myör r ja k mutta puhuu kauheasti ja jää myös sitten toistelemaan vaikeita sanoja :)



Minua huvitti kun päivittelivät tarhassa miten Emil ja Amanda voivatkin olla luonteeltaan niin erilaisia (Amanda on tullut muhun ja Emil isään...). Naureskellen kertoivat, että joka päivä sama juttu kun pitää siivota esim lelut leikkien jälkeen. Amanda menee kerrasta siivoomaan ja auttaa vielä muitakin, Emilille taas tulee AINA juuri sillon kauhea vessahätä tai jano, tai pitää mennä kattomaan onko takki paikallaan.........



Muuta, Matilda tulee syyslomaksi (alkaa ens viikolla) Suomeen taas yksin ukin ja mummin luo. On siitä jo ihan innoissaan ja odottaa lentoa, viimeksi jännitti vähän ennen matkaa.



Viikonloppusuunnitelmia ei ole, meillä on molemmilla töitä aika paljon.

Hei kaikki, valtavasti oli hauskaa luettavaa, kiitos! Voi että nämä 2-vuotiaat ehtii ja osaa - ja haluaa... Helkan hiivansyönti oli kyllä paras. Uskomaton tyttö!



Mulla on ehkä 7 minsaa aikaa, joten nopsaan sanon jonkun sanasen.



Milenna: Onnea vaan odotteluun edelleen! Oli kiva kuulla teistäkin. Älä pelkää näitä meidän (ja erityisesti mun) juttuja uuden vauvan syntymisestä. Kaikki eivät onneksi koe juttuja niin raskaasti kuin esim meikäläinen näköjään helposti tekee.



Äippäx3; tervetuloa porukkaan! Kent osui naulan kantaan sanoessaan, että me ollaan kaikki tosi kivoja : )



Vaatteista. Pukeminen ja riisuminen on ollut Lauran lempiharrastus jostain 8kk iästä lähtien, eikä loppua näy... Meilläkin tosin ollaan melkein aina alushousuissa, mutta tänään piti pukeutua uuteen talvipukuun. Myös pikkuveljen vaatteet kiinnostaa, ja niitä Laura pukee itselleen aina kun silmä välttää.



Jaahas, neiti heräsi. Palaillaan!

O.

Kamalaa, kun en kerkeä kirjoittelemaan, luen kyllä teidän juttuja, mutta kirjoittaminen jää ajan puutteen vuoksi. Nyt Anton katselee muumeja, joten muutaman rivin koitan rustata kun kerkeän.



Kuten Helkakin Anton haluaa, ja minä haluan ja kaikki on Antonin. Kun Anton päättää haluta jotain, se ei sitä ihan hevillä unohda, eilen keksi haluta katsoa illalla muumia, minä kielsin, Anton oli niin yli väsy, että pakko oli mennä nukkumaan. Aamulla sitten Anton heräsi ja totesi, että haluan katsoa muumia, nyt on aamu. Eilen puhuttiin miehen kanssa vahingossa Antonin kuullen, että he voisivat mennä uimaan päivemmällä, noooh Anton kipaisi hakemaan uikkarit, puki ne ilmoitti isille " minun uikkarit, minun päällä, haluan uimaan, isille uikkarit" jaaaa tätä jatkui kaksi tuntia, höystettynä itkuraivareilla, kun äiti selitti, että uimaan ei voi mennä, koska uimahalli on kiinni, mennään myöhemmin. Lopulta päästiin uimaan, ja ai mikä taivas, mies vei kaverinsa kanssa heidän ja meidän lapset uimaan ja minä istuin ystäväni (toisen perheen äidin) kanssa teellä, oi mikä rauha.



Oivahan on iso poika, toisaalta kasvu tasaantuu kyllä ajan myötä.



Ompunäiti: saiskos sitä talvivaate innostusta tänne vähän kiitos...Ostin Antonille viime viikolla talvitakin (me mennään talvi kaksiosaisella puvulla, varalla viime vuotinen haalari) ja olen kohta viikon koittanut sovittaa sitä Antonille, mutta kun poika näkeekin takin, heittäytyy se maahan ja alkaa raivoamaan...talvea odotellessa.



Tästähän sain gallupin aiheen, eli mitä talvikamppeita olette hankkineet/meinaatte henkkia hippusille, lähinnä siis haalari ja kenkä osastoa ja minkä kokoisia?



Aloitan: Meillä on siis kaksiosainen Reimatecin puku, henkselihousut+toppatakki. Koko taisi mennä pieleen, ostin 92 cm, mutta tuntuvat olevan tosi isot, mitä olen pystynyt arvioimaan. Sen lisäksi Reimatecin viime vuotinen talvihaalari, kokoa 80 cm menee vielä, eli se siis varalle. Kenkiä ei ole ostettu vielä, pohadinnassa ovat joko eccon goret, reimat, tai jotkut muut. Viime vuotiset tepsun kengät menevät vielä. Ne ovat vissiin kokoa 22-23?



Huvitti Kent, teidän pienten luonteiden erilaisuus =)



Tulipas romaani, piti vielä kommentoida jotain ja kertoa meidän kuulumisia, mutta taitaa jäädä toiseen kertaan. Mukavaa viikkoa kaikille



Mareila+Anton

Minä olen kyllä yrittänyt nettiin jumittumisen sijaan käyttää molempien lasten yhteiset unihetket kärryillä pysymiseen = lehden lukemiseen. Mutta lipesin taas tänne...



Äippä, kiva kuulla ettei meillä ole ainoa pikkujätti :) Me käydään Oivan kanssa vauvauinnissa ja viimeksi siellä leikittiin piiri pieni pyörii laittamalla vauvat kiertoon. Oli ihan hassua pitää käsissään sellaista normaalia 6-kiloista, muistui taas mieleen miltä vauvan " pitää" tuntua. En tietysti tarkoita ihan tätä tosissani ;)



Minä olen muuten käynyt pari kertaa Oivan kanssa kahdestaan siellä vauvauinnissa. Helkan kanssa en olisi missään nimessä lähtenyt kahdestaan. Miksiköhän..? Ehkä kokemus tuo tosiaan varmuutta, mutta on siinä kyllä lasten luonne-erollakin tekemistä. Helkan kanssa sai (ja saa edelleen) pitää kauheaa kiirettä, ettei se hermostu. Sen kanssa oli aika stressaavaa se pukuhuonekikkailu. Oiva sen sijaan jaksaa odottaa. Mutta se kokemuksen tuoma varmuus ja erityisesti hauislihas on kyllä iso tekijä myös.



Uimisesta tulikin mieleen, että mitä olette ajatelleet hippusten tulevaisuuden harrastuksista? Tämä on tietysti aika aikaista, vaikka kyllä kai jo 3-vuotiaille alkaa olla ensimmäisiä harrastusryhmiä. Me ollaan miehen kanssa nimittäin puhuttu, että kun tossa tytössä on tuota virtaa, niin sitä vois yrittää kanavoida johonkin... Joku sellainen harrastus olisi hyvä, jossa pääsisi liikkumaan paljon, mutta samalla joutuisi opettelemaan oman kehon (ja myös mielen) hallintaa. Mies kyllä käy Helkan kanssa uimassa silloin tällöin ja minä jumpassa ja kotona on mm. riekkumisrenkaat, mutta meistä tuntuu, että tytössä ois potentiaalia enempäänkin kuin mihin me osataan ohjata. Helka tuntuu oppivan nopeasti, tykkäävän liikkumisesta ja se on myös (hullun)rohkea kokeilemaan. En sitten tiedä mitä se voisi olla.



Tähän liittyen, onko muuten kukaan nähnyt jossain sellaisia " lumilautoja" pienille? Joskus silloin kun Helka oli vasta vauva, nähtiin kun joku äiti pukkasi vaunuja ja isompi lapsi tuli sellaisen lumilaudan näköisen jutun kanssa siinä vaunun aisojen välissä.



Ja tästä talvivaatteisiin. Minähän en suostu ostamaan talvivaatteita ennen kuin on talvi :D Ja siksi me ollaan aina vaikeuksissa, kun missään ei enää myydä talvivaatteita silloin kun on talvi, vaan rekeissä keikkuvat jo kesähepenet... Minä uskon ja toivon, että Helkan viimetalvinen toppahaalari saattaa vielä mahtua jotenkuten, ainakin alkutalven. Ainakin välikausihaalarit on sopineet samat kuin viime vuonna, onneksi ostin toissa keväänä vähän reilumman kokoiset. Me hankitaan varmaan myös takki&haalarit-yhdistelmä, jos löydetään sitten joulun jälkeen alennusmyynneistä ;) Viime jouluna ostettiin Helkalle huopikkaat, jotka mahtuu edelleen. Pitää käydä ostamassa vuorilliset kumpparit loskakeleihin. Ainoa mitä olen ostanut toistaiseksi on vino pino villasukkia ja -lapasia kylän kirppikseltä. Täällä päin Suomea (siis Pohjois-Karjalassa) on tosi kivoja käsitöitä ja tosta paikalliselta kirppikseltä saa ihan pilkkahintaan (50 senttiä-1 euro) lasten sukkia ja lapasia.



Nyt sitten lähden sivistämään itseni uutisilla. Ja missä kaikki on? Tulkaa nyt höpöttelemään muutkin jotain!

nukutaan myös vielä hetki, joten otan äkkiä tilaisudesta vaarin...



Errj, eipä sitä meikäläinen osaa pienempiä edes käsitellä, kun tuntuu valuvan sormien välistä... :) Meillä kun kaikki ovat olleet samaa kokoluokkaa (4525g - 5340g), niin ei tiedä ' tavallisista' mitään. Jennakin oli iso, vaikka on nyt vähän pienempi ja sirompi kuin veljensä. Johtuuko sitten siitä, että on tyttö... Sitä voi vaikka arvailla.



Talvivaatteista: meillä odottaa naulakossa valmiina lila 2way:n 92cm haalari, ostin keväällä alennusmyynnistä, kun oli joko -50% tai -70%. Kengät pitää varmaan hankkia kokoa 26, kun alkukesästä ostettiin kokoa 25 ja pitää mahtua sentään villasukkakin. Niitä ja lapasia riittää varastossa vaikka kuinka, kun on tullut tehtyä itse ja mummo (äitini) on kutonut jo pojille, jotka sitten menee kiertoon. Nytkin on sukkia kesken, mutta teen niitä jo valmiiksi koulun myyjäisiin, kun ei oikein tuo leipominen ole mun heiniä...



Mutta nyt pitää mennä pitämään puoliaan. Mustikkapaistos katoaa kohta parempiin suihin jätskistä puhumattakaan :-P



Äippä + mukelot

Tuntuu ihan oudolta, että pian on syyskuu ohi. Miten tämä aika voi mennä näin nopeasti?! Minä olen Errjin kanssa samanlainen, eli tykkään ostaa talvivaatteet, kun on talvi. Mutta se ei olekaan ihan helppoa, kun tuntuu, että pitäisi tosiaan kulkea aina yhden vuoden ajan etuajassa. Tänä talvena Pihlalla on kuitenkin talvihaalari jo valmiina, sillä hänen isovanhemmat ostivat sen viime keväänä alesta..



Pihlan uhmakkuus ja ihana tuittuilu on aivan huvittavissa mitoissa. Hän saa veljensä kanssa haastettua riitaa jatkuvaan ja on aika naseva kommenteissaan. Maanantain kävelimme muskariin, ja meidän edessä käveli toinen muskarityttö isänsä kanssa. Pihla siinä sitten kommentoi, että " toi on tyhmä tyttö ja tosi ruma" . Onneksi muut eivät kuulleet, mutta itse häpesin silti. Pihla vaan hymyili tyytyväisenä, kun komensin, ettei noin saa toisista sanoa.. Eilen Pihla sai itkuraivari kohtauksia toinen toisensa perään, koska hän epäili, että veli oli menossa keinumaan pieneen keinutuoliin, johon Pihla halusi ruuan jälkeen. Veli ei millään tavalla antanut ymmärtää, että olisi menossa keinutuoliin. Se myös kerrottiin Pihlalle, mutta hän oli päättänyt kiukuta joka tapauksessa.



Vauvakuume rintamalla on kuumeiluoireet jo ihan katossa. Mies on jo ihan pyytänyt, että eikö me pliis voitais tehdä se kolmonen pikimmiten. Kaipa minä tässä alan taipumaan sille suunnalle, että voisi sitä kai ehkäisyn jättääkin (hui, nyt sen sitten sanoin). Toisaalta, elämä on niin ihana helppoa näin. Sitä on oman kroppansa ja elämänsä herrana. Tiedättehän mitä tarkoitan?



Ihania syyspäiviä kaikille!

vähän kuulumisia...



Ei mitään erikoista kuulu, mutta huvitti eilen, kun olin kauppareissulla kaikkien neljän kanssa. Jenna tapansa mukaan jäi oleskelemaan kaupasta tullessa katoksen tienoille parin metrin päähän, kun äidillä oli kädet täynnä ja isoveljet kilpailivat (taas!) kumpi on ensin autossa, vaikka oli pyydetty pitämään Jennaa kädestä. Sain Joonan autoon ja Jennakin suostui tulemaan auton viereen ilman hakemista, kun pelkää ja varoo autoja. Samassa kaupan pihaan ajoi taksi ja Jenna hihkui innoissaan: Eskari, eskari!... Totta, kyseessä oli sama taksi ja kuljettaja, jolla kumpikin isoveli oli eskarissa kulkenut, nuorempi viimeksi toukokuussa ja vanhempi vuotta aikaisemmin. :)



Lyleä houkutellaan oikein nyt urakalla. :) Mä oon pyöritellyt mielessäni ajatusta vieläkö kaks vai ei...? Joskus tuntuu, että nää 4 riittää paremmin kuin hyvin, joskus tekee mieli vielä se 2 saada... Mä kun oon 15v lähtien sanonut mun (sittemmin meidän) lapsimäärän olevan 2, 4 tai 6, ei enempää... Parillinen määrä siksi, että kaikilla olis ' tappelukaveri' omasta takaa eikä tarvi äidin kanssa tapella. :) Sitten menis vaan kaikki uusiksi autosta ja remontista lähtien. Isännälle en oo mitään puhunut, odotellaan nyt ainakin tuonne marras-joulukuuhun, kun olis kierukan asennus ajankohtaista, jos sitten keskustelis tulevaisuudesta tarvitaanko sitä vai ei. Resepti löytyy kaapista, mutta eihän sitä ole pakko käyttää... ;D



Mutta pitää mennä tutkimaan jääkaappia, jos vaikka löytyisi jotain välipalaksi sopivaa.



Sopivan lämpöisiä päiviä

t: äippä, Jenna ja pojankoltiaiset

Hui teidän vauvakuumeittenne kanssa! Meidän lapsiluku jää kyllä kahteen. Ei sillä että tää niin kamalaa olisi, vaan joskus olen arvellut kahden olevan ihan hyvä lapsiluku. Kaikki nämä kokemukset ovat vaan vahvistaneet sitä. Ja Lyle, mä ainakin ymmärrän täysin mitä tarkoitat tolla oman elämänsä herruudella. Niitä aikoja odotellessa... Ja siis todella olen ikionnellinen kauniista, ihanista, persoonallisista ja terveistä tyttäristäni.



Talvivaatteet ostin Helmille S-etukorttitajouksena: Remun puvun ja Eccon goretexkengät. Koot 98 ja 26! Mä kuulun vissiin siihen kastiin et aina pitää olla reilut vaatteet. No, 92 senttinen ei riitä enää esim. kiipeillessä, muuten menisi ja 25:t kengät menisi nyt, mutta niissä ei olisi yhtään villasukka- tai kasvunvaraa. Ja meidän neiti oli aikoinaan pienimpiä hippusista! Mä ostan lapsille aina vaatteet ajoissa, mutta omien vaatteiden kanssa käy just niin kuin Lylelle ja Errj:lle, myöhässä ollaan.



Enpähän taas muista muita kommentoitavia asioita. Tää mamma lähtee kaivamaan jumppavaatteita ja lähtee Pilatesiin miehen kotiuduttua. Aivan ihanaa harrastaa jotain omaa reilun kahden vuoden jälkeen!



mallu ja neitokaiset

Työryhmässämme lanseerattu termi, sisäinen vapaapäivä, kuvaa hyvin tätä perjantaita. Eli fyysisesti on kovasti tekevinään ja " töissä" , mutta oikeasti puuhastelee ihan omia juttuja. Hassua sinänsä, että usein silloin tulee aikaansaaneeksi jopa työn saralla paljon. Esim. keskusteluissa asiakkaiden kanssa tulee jotenkin aidosti oltua läsnä, kun ei ole niin " ammattilainen" .



Omat ajatukset on noissa aiemmin mainituissa vauvakuumejutuissa. Asiaa monelta kantilta katsottuna, tulimme siihen tulokseen, että nyt jos koskaan voisi yrittää. Jollain hassulla tapaa meidän perheessä on sen kolmannen paikka auki. Se on selittämätön tunne, joka sekä minulla että miehelläni on. Meillä on poika ja tyttö, että se ei siis kumpua mistään " pakko saada tyttö/poika" jutuista. Meillä on myös rauhallinen ja varovainen lapsi, sekä tuittupäinen ja vauhdikas Pihla. Meillä on kaksi ihanaa lasta. Olen myös rehellisesti myöntänyt, että ekat 6kk vauvan kanssa eivät ehkä ole olleet minun elämäni helpointa tai nautinnollisinta aikaa, mutta siltikin. Meidän perheessä on yksi vakanssi avoinna, ja siihen nyt sitten pistämme " hakuprosessin" käyntiin. Miten muut ovat kolmannen yritysajat kokeneet? Ja mitä ulkopuoliset ovat siitä tuumineet?



Pihlasta täytyy sen verran sanoa, että hän on ruvennut yöllä pyytämään vessaan, jos pissahätä yllättää. Meidän esikoinen ei ole koskaan pissannut yöllä, joten tuntuu hassulta kokea näitä yöllisiä pisuhetkiä. Aika ihanaakin oikeastaan, kun saa halia puoli unista tyttöä pöntön reunalla.



Viikonloppuna ajattelimme joko ulkoilla pienen retken merkeissä tai sitten mennä uimaan, jos on kurja sää. Sunnuntaina menemme lasten kanssa kirkkoon (minä olen meidän perheen ainoa kirkkoon kuuluva jäsen), sillä ystäväperheemme tyttö esiintyy lasten jumalanpalveluksessa. Odotan sitä, hetkeä rauhoittua.



Mukavaa viikonloppua kaikille!

Lyle: Ihan loistava tuo sisäinen vapaapäivä, minäkin pidän sellaisen tänään (siis opiskelu yms. hommista) Onnea vauva yritykselle =) =)



Vauvakuumeesta jatkan minäkin, ihanasti Lyle kirjoitit teidän vauva kuumeesta ja siitä tarpeesta saada kolmas lapsi. Tuon tarpeen tunnistan itsessäni, mutta samalla tunnen, että juuri nyt näin on hyvä. Sisälläni kaihertaa toive kolmannesta, sitten joskus. Minulla tämä toive ei missään nimessä kumpua siitä, että meillä on kaksi poikaa ja tarvitsisi saada tyttö, vaan haluan vielä yhden lapsen, kun hänen aikansa on (itse asiassa, jos saisin päättää, meille tulisi kolmas poika, molemmat ovat yhtä tervetulleita ja rakkaita) Vaikka nyt on hyvä näin, tiedän, että tulee aika, kun sanon (vihodoin ja viimein) miehelle, että kolmas saa tulla. Meillä tilanne on todella ikävä, koska mies ihan tosissaan haluaisi kolmannen lapsen, mutta minä en koe olevani valmis. Eikä se yksin johdu siitä, että Anton on ollut ja tulee olemaan haastava, vaan myös siitä, että Anton on yhä edelleen todella kiinni minussa ja rakastaa olla sylissäni (yhä edelleen kannan Antonia todella paljon) itse en koe sitä rasitteeksi, mutta tuntuu, jos meille kolmas tulee, Anton joutuu liian aikaisin luovuttamaan paikkansa kuopuksena. Toivottavasti ymmärrätte mitä tarkoitan, eikä kukaan loukkaannu, en tarkoita, että hippuset eivät olisi valmiita isoiksi sisaruksiksi, vaan Anton ei ole valmis. Nyt tuntuu siltä, että haluan nauttia näistä kahdesta ihanasta lapsesta ja joskus sekä minä, että Anton olemme valmiita, minä saamaan kolmanne lapsen ja Anton olemaan ihana isoveli =)



Vasta kun kirjoitin tuon, tajusin, että juuri näin tämä asia on, tähän asti olen aina olettanut, etten halua kolmatta, koska haluan opiskella ja olla työelämässä hetken, ennen seuraaavaa lasta. Hassua, kuinka jotkut asiat ymmärtää, vasta kun ne kirjoittaa.



Sitten hippusasiaa: Antonilla alkaa olla aika vilkas mielikuvitus, eilen illalla vein pojun sänkyyn ja hetken kuluttua toinen tuli sieltä nyyhkien " möökö pelottaa, mamma" Kun totesin, että tulen kohta, autan ensin veljeä, Anton meni istumaan isin syliin ja selitti" Anton syliin, pappa, möökö pelottaa" Yöt meillä menevät edelleen vaihtelevasti, välillä Anton herää 1 kerran välillä 5 ja välillä ei ollenkaan.



Errjillä ja Äipällä on isot pojat. Anton oli 4 kk iässä jonkun 6 kiloa ja 69 cm pitkä, vaikka oli iso syntyessään (4,205 ja 54) hassua,miten eri tahtiin vauva kasvavat. Muistanko oikeen Err, että Oivakin oli aika iso syntyessään??



Errjille harrastuksista: EI varsinaisesti olla mietitty vielä, Anton tuntuu olevan liikunnallinen poika, jolla virtaa riittää, eli jotain liikunnallista?? uimista harrastettaan nyt, eli isi vie pojat kerran-kaksi viikossa uimaan. Sen lisäksi tiistaisin on muskari, jota varmaan jatketaan, jos Anton suostuu menemään sinne ensi syksynä yksin. Muuten luulisin, että jatketaan veljen jalanjälkiä futiskentälle. Ainakin nyt Anton on tosi innostunut pelaamaan jalkapalloa (ja isin mielestä hämmästyttävän taitava 2-vuotiaaksi =D, koitan vähän toppuutella) Aina kun poika näkee pallon, hän alkaa potkimaan sitä ja huutaa " maalipotku" Sunnuntaina kun oltiin puistossa, Anton halusi olla maalivahti (veli on usein) oli aika huvittavaa, kun poika otti toodella leveän haara asennon ja huusi jee maali, aina kun tein maalin. Anton ei siis pystynyt torjumaan palloja, kun oli niin kiire seistä haaraasennossa ja kurkkia jalkojen väliin. =D



Viikonloppu menee taas tukka putkella, tänään mennään leikkimään esikoisen eskarikaverille, illalla siivoan. Lauantaina menen (jos ei sada) pelaamaan golfia äidin kanssa, mies vie pojat uimaan. Päivä ollaan kotosalla, mies menee tekemään gradua, siitä painetaan Isoon Omenaan ostamaan isille puku ja minä lähden ystävien tupareihin. Sunnuntaina koitetaan rentoutua ja haetaan pizzaa. Tälläisiä meillä, oikein mukavaa viikonloppua kaikille



Mareila+Anton

piti vain tulla kertomaan Lylelle ja miksen muillekin kolmannen " hankkimissuunnitelmista" ...



Me ollaan kai jotenkin aina ajateltu vähintään kolmea lasta :). Meillä oli myös tyttö ja poika joten itse asiassa yllättävän moni ulkopuolinen ihan ääneen ihmetteli, että MIKSI te nyt kolmatta (??) Mitä tollaseen nyt vastaisi, hullu kysymys. Keskari oli aika helppo vauva ja meistä tuntui, että nyt tai ei koskaan, ollaan vielä molemmat niin vauvafiiliksissä. Amanda sai alkunsa todellakin kerrasta, vaikka aikakin oli oikeastaan hyvin ei-otollinen. Meidän pienillä on ikäeroa siis reilu puolitoista vuotta.



Amanda ja Emil on todellakin luonteeltaan niin erilaisia (ja ehkä siksi tulevat toimeen todella hyvin) että Amandan ollessa pienempi, en ikipäivänä oliis voinut kuvitella pikkusisarusta yhtä pienellä ikäerolla, vähän samoista syistä kun mitä Mareila kuvaili. Siis en, vaikka tuo keskimmäisen ja Amandan ikäero on musta toiminut todella hyvin. Amanda on vieläkin siis aika tuittupää ja varmasti olisi paljon enemmän mustasukkainen.



Juuri nyt tuntuu, että kyllä meillä neljännellekin olis paikka, mutta ikäero saa mielellään nyt olla suurempi. Haluan nyt hetken nauttia tästä " helppoudesta" , olla töissä ja antaa edes vähän aikaa itselleni.