pas syyskuussa?
Heippa!
Meillä olisi tarkoitus tehdä elämämme eka pas syyskuussa, oliskos piiniskavereita? Olisi kiva jakaa tuntemuksia samassa veneessä olevien kanssa!
Hieman taustaa: meillä on ihanainen icsi-poika, pian vuoden vanha ja hälle kovasti haluttais jo kaveria. Tämä kaveri sai alkunsa toisesta icsistä, ekasta ei jäänyt edes pakkaseen mitään. Nyt tästä toisesta icsistä saatiin 7 alkiota pakkaseen ja ne ovat kolmessa oljessa. Elikäs varmaan yritetään ne kaikki kolme kertaa melko lailla peräjälkeen ja jos ei onnistu, niin nokka kohti seuraavaa icsiä. Olenpas mä negatiivinen, kun olen menossa jo uutta hoitoa kohti, vaikka tätäkään ei olla vielä loppuun asti koettu.
Kyllä mä kuitenkin olen suht toiveikkaalla tuulella näiden passien suhteen, ainahan sitä pitää yrittää toivoa parasta! Elikäs kun seuraavat kuukautiset alkavat, niin ultra täytyy varata kp10:lle ja sitten vain ovista bongaamaan! Tämän hetkisten laskujen mukaan siirto (jos siis sulatuksesta selviävät) tulisi tonne syyskuun loppupuolelle!
Tulipas tekstiä, mutta jos siis sinulle suunnitteilla pas syyskuun aikana, niin olisi kiva vaihtaa ajatuksia!
Terv. Hessunen ja pikku-ukkeli (10/06)
Kommentit (105)
Ikävää, että kierto meni ohi.
Peukutetaan seuraavaan ;o)
Vehnis ja Usko (joka ei ole siis vielä edes plussannut....)
Nallukka76: Pahoittelut, että tämä kierto meni sulla pieleen. Seuraavassa sitten paremmalla onnella!
Pöppiäinen: älä tosiaan vielä menetä toivoa, odota pari päivää vielä ja sitten uus testi.
Meidän huurunenistä eka ei selvinnyt, mutta toinen selvisi ja siirrettiin eilen perjantaina. Oma mieliala on kyllä ihan maassa, kun vain hetki siirron jälkeen sain kuulla, että ystäviemme samaa sairautta kantava lapsi on sairaalassa ja todella huonossa kunnossa. Lääkärit eivät juuri enää toivoa anna. Ikää lapsella on vain 2 vuotta enemmän kuin meidän lapsella. Kyllähän meillä tiedossa on, että elinikä on lyhyt, mutta silti kun se tulee lähelle ja näinkin aikaisin. :`-( Lähden kohta sairaalaan katsomaan häntä.
Wonderoo surumielellä vaikkakin pp1
Missäs luuraavat kaikki syyskuiset? Kun lueskelin tätä meidän pinoa, niin jotenkin tuntuu, että huono onni on koetellut meitä syyskuisia! Osalla on jouduttu lopettamaan hoito kesken (eerica sekä nallukka76), toivotaan parempaa onnea seuraavaan kiertoon! Osalla on tullut ilmeisesti nega hoidosta (tammis ja blue79), onnea seuraavaan koitokseen! Mutta onneksi täällä osa myös piinailee (pöppis, vehnis ja wonderoo), joten toivoa vielä on plussa-aaltoon!
Wonderoo: onnea siirron johdosta, toivottavasti olet hieman paremmalla mielellä. Kamalalta kuulostaa teidän ystäväperheen tilanne! Ei voi edes kuvitella! Voimia teille kaikille!
Ja osalla on siirto vasta edessä, helmivenla, Iitu4 sekä illuusio kuten itsellänikin! Kävin perjantaina ultrassa ja todettiin, että vasta tällä viikolla loppuviikosta kannattaa alkaa tehdä ovistestejä, joten voi olla että siirto tulisikin vasta lokakuun puolella tai sit tän viikon perjantaina! Ei kai tässä tällä kertaa kummempia!
Kirjoitelkaahan, menen antamaan pikkuveijarille välipalaa!
Palaillaan, Hessunen
Negaa se oli tänäänkin, lopetin lääkkeet ja odottelen menkkoja. Mies vaikutti pettyneeltä, jaksoi viimeiseen asti uskoa mun oireisiin. Mutta totta se on, tällä kertaa oireet petti enkä ole raskaana. Seuraavaan yritykseen päästään ehkä marraskuussa, silloin sulatetaan viimeiset kaksi ja toivon että jos mahdollista niin molemmat siirretään. Jos siitäkin tulee negaa, en tiiä. Lääkkeellistä PASia ei kai pysty tekemään heti seuraavaan kiertoon, ainakin mulla oli se jarru.
No, parempaa piinisonnea teille muille!
t. pöppis
Pikaisesti ilmottelen, että siirto takana. Tänään siirrettiin 1 alkio, toinenkin oli selvinnyt, mutta kun eivät siirrä kahta, ni parempi valittii. Et se toinen meni sit hukkaan=(.
Nyt sitte vaan piinailemaan tulosta, jos ei nyt onnaa ni meinaan sit mennä heti uuteen IVF:ään, joka jo melkein ajatuksissa, uskoa ei hirveesti tähän PASsiin löydy..
Helmivenla
Mulla siis testipäivä perjantai... taidan kuitenkin tehdä testin jo torstaina ihan sen takia, että mulla on psykiatirille aika torstaina (töiden vuoksi, työskentelen moniongelmaisten aikuisten kanssa, firmassa hankala tilanne ja työterveyshuolto ei meinaa päästää töihin, mikä ON ONNENPOTKU JA HYVÄ HOMMA tässä kohtaa - saa olla rauhassa. En kyllä jaksaisikaan keskittyä muiden " itseaiheutettuihin" ongelmiin...). Saan sitten purkaa hänelle nega- tai plussatuntojani. Sillä tuntoja molemmat vastaukset tulevat kyllä aiheuttamaan. Nega on varmasti suuri, suuri pettymys. Erilailla pettymys kun elämäni eka nega maalis-huhtikuussa. Ja sitten olis taas koko IVF-ruljanssi edessä. Onneksi olen s-lomalla.. Nyt olen jotenkin kerilailla alkanut todella haluta lasta ja olen siihen erilailla valmis. En osaa selittää.. Ja plussa sitten. Se olisikin mahtavaa! Mutta siitä sitten taas odottelu ja pelot: eihän tämäkin vain mene kesken..
Mutta niin kauan on toivoa, kun ei ole negatiivista testitulosta!! Siihen yritän jaskaa Uskoa ;o)
Voimia kaikille, kukin missäkin tilanteessa olette. Toivotaan (itsekkäästi.... jep..... sori....), että ainakin meistä syyskuulaisista muutama plussaisi ja että kaikki sitten menis hyvin!
Vehnis & Usko
Muutama sana omasta tilanteestani: eilen olin ultrassa ja munasolu oli jo irronnut, vaikka oli vasta kierron kymmenes päivä eli tämä kierto on normaalia lyhyempi. En oikein saanut selville onko se hyvä vaiko huono asia. Joka tapauksessa huomenna on siirto, mikäli alkiot selviävät sulatuksesta ja lähtevät jakautumaan. Ne olivat pakasteeseen laitettaessa vain 2-soluisia, joten saa nähdä miten ne lähtevät jakautumaan. Jos ei siirtoon päästä aloitetaan kaikki alusta eli ICSI onneksi jo sitten samantien. En oikein luota tuohon PASsiin, en tiedä miten se tuntuukin niin epävarmalta ja turhauttavalta hoitokeinolta, että aloittaisin toisaalta jo mieluummin ICSIn. Toki PASsissa pääsee paljon helpommalla, kun mulle se tehdään omaan kiertoon, niin ei tarvitse käyttää muuta kuin progesteronia. Ehkäpä kohta pääsen taas piinailemaan.
Tässä kuulumiset lyhykäisyydessään. Nyt täytyy jo rientää kun lapsukainen tuolla jo heräilee aamupäiväuniltaan.
Olen pahoillani sun negasta ;(
Toi on epäreilua että tulee oireita, jotka sitten herättää toiveet raskauden alkamisesta. Olis helpompaa jos ei tulis mitään oireita.
Koita nostaa nyt häntä pystyyn ja kerätä uusia voimia seuraavaa PASsia varten. Onneksi sulla on vielä pari huurunenää odottamassa :)
Kyllä se marraskuu tulee nopeasti. Mullakin on 3 alkioita vielä pakkasessa, tosin ne ovat samassa putkilossa, eli sulatettava kaikki kerrallaan. En ymmärrä miksi niitä oli laitettava niin monta samaan. Katsotaan milloin tulevaisuudessa olisi aika soitella klinikalle, jotenkin olen aina halunnut useampaa kuin yhtä lasta. Koitan seurailla palstaa sen verran että pongaisin sut myös seuraavaa PAS:iasi jännittämään.
Heippa,
Hilmis
Pöppikselle pahoittelut negasta, on se vaan aina niin kamalaa nähdä se nega siinä tikussa, ei sitä voi sanoin kuvailla! Toiveet on kuitenkin aina niin korkealla. Mutta toivotaan parempaa onnea siihen viimeiseen passiin!
Vehnikselle ja Uskolle: toivotaan, että Usko on jaksanut tarrata kiinni ja pysyy kyydissä sen ihanan 9-kuukauden matkan!
Helmivenla: Onnea kyytiläisestä, harmi kun ette saaneet kahta! Tsemppiä piinailuun! Ja toivotaan, että kyydissä pysyy!
Iitu4: Onnea huomiseen siirtoon!
On: mä saan alkaa vasta huomenna tikutella sitä ovista ja katsotaan, milloin testiin tärähtää kaksi samanvahvuista viivaa, sit vaan soitto klinikalle ja toivotaan, että mekin saatais niitä huurunenuja kyytiin, meille on jo luvattu siirtää kaksi, kun mä sanoin, että ei raaskisi heittää menemään toista huuruista reppanaa, jos molemmat selviäisivät sulatuksesta!
Ei kai sitä taas tämän kummempaa,
Hessunen
Herkistelen nyt tosi paljon, varmaan siksi, että pe on testipäivä...
Mua pelottaa ihan kauheesti, niin paljon että oksettaa välillä (oliskin raskauspahoinvointia..!!). Jos testi on negatiivinen, pettymys on todella suuri, osaan sen jo nyt aavistaa.... jos testi on positiivinen, pelko on suuri. Pelko keskenmenosta... eli kumpikaan ei ole hyvä, tavallaan. Nyt just on tosi epätoivoinen olo testin suhteen. Vielä pitää kaksi päivää odottaa ja luulen, että pinna on tosi kireellä siihen asti. Toivottavasti mieskin ymmärtää, mistä on kyse. No, täytyy muistuttaa. Hän kun kokee ja reagoi tähän hommaan erilailla, tietenkin. Kun ei ole minun " kengissäni" .
Nyt vasta tiedän, miltä piinapäivät todella tuntuvat.....
Vehnis ja toivottavasti tarrautunut Usko
No niin, siirrossa käytiin ja peräti (!!) kaksi huurunenää tuli mukaan. Pakkasessa oli neljä erää, kaksi erillistä toppia ja kaksi kahden erän pakkausta ja vasta viimeinen erä oli selvinnyt sulatuksesta... Pikkasen tuli surufiilikset... Mutta onneksi nämä kaksi selvis.
Mä olin jotenkin niin asennoitunut, että vain yks siirrettään, että nyt tämä onkin vasta jännää!
Kaksoset olis kyllä aika vinha juttu...
Oliko se niin että vasta huomenna on pp1?
Illuusio: jep, huomenna on pp1. Toivon kovasti, että nappaa kiinni.
Pöppiäinen: sait kohtalotoverin:
Minulla ei napannut. Tein tänään testin, vaikka huomenna on oikea testipäivä eli pp14. Tein testin, koska minulla oli tänään aika työpsykiatrille (työkykyni arvioimisen vuoksi kaiken tämän keskellä ja firman solmujen lisäksi¿). Ajattelin, että saan siellä sitten purettua asiaa. Aika rankka homma. Varsinkin, kun huuruneniä ei ole enää pakkasessa, vaan edessä on kolmas IVF-ruljanssi. Teen vielä huomenna testing ja jatkan Luge+Zume-lääkeyhdistelmää huomiseen. Jos vielä on negaa, sitten lopetan lääkityksen.
Huonolta vaikuttaa syyskyylaisilla, mutta eihän huono tuuri voi loputtomiin jatkua. Kyllä varamaan vielä muutama syyskuun pas plussaa! Pidetään peukut ja varpaat ristissä ja toivotaan oikein kovasti.
Vehnis
...harmi ettei sinulla onnannut sen paremmin :( Aina yhtä surullista lukea näitä negauutisia. No, seuraavaan yritykseen, eikö?
Muille parempaa onnea sitten! Vetäiskää nyt joku se syyskuisten plussa!
t. pöppis
Moikka!
Nyt alkaa olla hermot niin kireellä, että on tultava avautumaan tänne.
Taustaa vähän. Meillä on 1,8 v IVF-poika, joka sai alkunsa lähes viiden vuoden hoitojen jälkeen. Kolmas kerta toden sanoi. Viiteen vuoteen mahtui siis kolme IVF:ää, kolme PAS:a ja kaksi keskenmenoa.
Kun poika sitten täytti vuoden kampesin uudelleen hoitoon. Eka lääkkeellinen PAS kaatui jo ennen siirtoa; limis ei kasvanut. Toinen yritys oli kesällä ja silloin limis ok, kaksi alkiota kyytiin ja nega.
Nyt piinataan siis puolessa välissä. Viime torstaina sain kaksi alkiota kyytiin ja nyt meinaa hermot revetä. Oireita on joo vaikka millä mitalla, mutta taitavat johtua kyllä enimmäkseen lääkkeistä. Huoh! Pakkanen on tämän jälkeen tyhjä eli IVF-rumba alkaa alusta jos kaveri meinataan hommata. Toisena päivänä olen valmis jatkamaan ja toisena en halua kuulla hoidoista enää mitään. Onhan meillä jo yksi lapsi. Kai jossain vaiheessa on ihan oikeasti pakko luovuttaa, että edes joskus päästäis elämään " normaalia elämää" . Jatkuva hösääminen lääkeiden ja ultrareissujen kanssa on kuitenkin melko rasittavaa.
No yrittää mennä rauhoittumaan nyt jotenkin. Jos tämä tästä.
Juuso Petteri
Tsemppiä piinailuun ja toivotaan plussaa!!!!
Hoitojen kanssa on vaikea erottaa " oikeita raskausoireita" lääkkeiden aiheuttamista oireista. Muinä kyllä olen jo muutaman päivän tiennyt, että en ole raskaan. Jotenkin sen vain tietää..
Eli eilen nega ja tänään varmistus ja nega. Lopetin Luge-Zume-yhdistelmän.
Pitää kai soittaa maanantaina sairaalaan ja kysyä milloin seuraava punktio. Sitten kyllä saa homma loppua. Minä en jaksa enää elää pelkkää " tulisko se lapsi, ja taas odotetaan ja taas pelätään" vaihetta enää sen enempää. Ainakaan tällä hetkellä. Ymmärrä hyvin pähkäilysi.
Mieheni sanoi tässä yksi päivä: " Jos me joskus saadaan edes se yksi lapsi, olen kiitollinen siitä. Enempää meidän ei tarvii yrittää." Keskenmeno oli hänellekin niin kova pala ja varmaan tämä minun riutumisen katsominen. Olen ollut 3 viikko s-lomalla ja eilen sain psykiatrilta 4vkoa: lisää: keskivaikea masennus. Eikä tuo " tauti" kyllä yhtään auta raskautumisessa... menen kyllä terapiaankin.
Että näin minulla.
MIkä on tarpeeksi? Paljonko on valmis " uhraamaan itseään" ja onko kaikki tämän arvoista?
Onneksi sinulla on jo se yksi pieni ;o)
Vehnis
On nämä hoitoasiat kyllä rankkoja!
Melkein samoihin aikoihin on meille SE plussa tullut Juusopetterin kanssa! Meillä toisen ivf:n tuoresiirrosta nyt 1v 10 kk poika. Saman satsin pakkastapauksia nyt lähdettiin kokemaan. Itsellä mielialat (ainakin vielä) suht rauhalliset, tosin niintä hiivatin oireita alkoi ilmaantumaan heti siirron jälkeen, juilii välillä menkkamaisesti... Ei kai ne vielä voi mitenkään mihinkään liittyä...
Meillä tuo onnistunut siirto oli neljäs, eli eka ivf-hoidosta tehtiin tuoresiirto + 2 passia, eikä mitään tulosta. Kyllä siinä meinasi usko tosissaan mennä. Masennuin aika pahasti ja olin sairaslomallakin useamman kuukauden. En tiedä vaikuttiko raskautumiseen se, että työstressistä oli päässyt...
Tsemppiä kaikille ja jaksamista!
illuusio pp1
Pahoitteluni teille, kun usko ei tarttunutkaan matkaan! VOIMAHALI sinulle ja miehellesi!
jonttu
Vehnis pahoitteluni negasta!
Juusopetteri;
Luin, että sinulla oli lääkkeellinen pas lopetettu alkuunsa, kun limis ei ole kasvanut. minulla kävi tässä syyskuun pas:ssa nyt juuri samoin. Limis saatiin n. 5 mm:n vaan ja keskeytettiin siis. Miten sinulla seuraavassa pas:ssa sitten toimittiin? Mentiinkö samoilla lääkkeillä vai muutettiinko jotain?
Itseä tässä mietityttää kun lääkäri aikoi nyt kokeilla Clomifeeniä seuraavassa pas:ssa. Se on antiestrogeeni, joka estää estrogeenin vaikutuksia limakalvoon, mutta estrogeeniä kuitenkin on veressä tuolloin runsas määrä, ja kun Clomit lopetetaan se suuri estrogeenimäärä pääsee vaikuttamaan tuolloin limikseen, ja mahdollisesti kasvattais sitten limistä. Sen lisäksi lääkäri puhui muutamista hormonipistoksista, joista en nyt vielä oikein tarkkaan tiedä. Syön nyt Teroluteja, jotta saatais tätä kiertoa hieman korjattua, ja sit seuraavaan kiertoon lähdetään kokeilemaan em. hoitoyhdistelmää.
Hoitojen alussa noin vuonna 2000-2001 kokeiltiin Clomeja inseminaation yhteydessä, mutta silloin mun kroppa ei reagoinut niihin mitenkään.... Nyt siis jänskättää, ettei menis hukkaan nää " kokeilut" . Lääkäri tuumasi, et siitä on jo niin monta vuotta, ja välissä on raskaus ja synnytys, et vaikutukset vois olla erilaisia nyt.
Saapas nähdä???
Moikka!
Siinä PAS:ssa, joka meni pieleen laitettiin eka kp 21 Zoladex-kapseli vatsanahan alle jarruttamaan ja sitten seuraavan kierron kp 2 aloitin Zumenonit 3 tabl/pv. Ja limis jäi vajaaseen viiteen milliin.
Seuraavalla kerralla tuo Zoladex jätettiin kokonaan pois ja aloitin suoraan Zumenonit kp 2. Tällä systeemillä saatiin limis 9 mm. Siirto oli vasta kp 20. Ovista en tarvinut metsästää ollenkaan.
Nyt tää PAS meni taas ilman Zoladex:a. Zumenon alkoi kp 2 ja tsekkausultran jälkeen (kp 12) annos nostettiin 4 tbl/pv. Siirto oli taas kp 20 ja silloin limis oli 8 mm.
Mulla on aina ollut ongelmana tuo limiksen kasvu. Ei varmaan ole ollut ikinä yli 10 mm (ei edes IVF:ssa) Muniksia tulee kyllä niissä hoidoissa aina ihan tajuttomasti. Ekalla kerralla 48 kpl !!! Kaksi seuraavaa tehtiin vähän pienemmillä lääkeannoksilla, joten jäätiin tonne 20 korville. Tosin hedelmöittyneitä ja jakautuneita on sitten aina lopulta jäänyt kymmenen kahta puolta.
Mulle lääkäri perusteli tuon jarrun poisjätön sillä, että arveli mun elimistön toimivan paremmin, kun ei ensin vedetä nolliin ja sitten kiihdytetä sataa lääkkeillä. Toisilla kuulemma voi onnistua paremmin jos omaa toimintaa tuetaan lääkkeillä. Kuulostaa tosi järkevältä. Tosin, että meikäläistä piti jarrun poisjäännistä huolimatta pönkittää melkoisella lääkesatsilla. (Niin ja luget menee sitten siinä sivulla niin kuin kaikilla muillakin)
Vähän vajaa viikko pitäisi vielä jaksaa jännätä. Yritän olla toivomatta liikoja, mutta se on vaikeaa...
Juuso Petteri
Olen pahoillani negasta, pöppiäinen. Muuta en osaa sanoa..
Minun pitäis odotella vielä viikko.. yritän kyllä malttaa sinne asti.
Plussa on kovin toivottu, toisaalta nega olis helpostus... nimittäin heinäkuun keskenmenon jälkeen.. Mutta toisaalta; niin kauan kun on toivoa pitää uskoa ;o)
Vehnis