pas syyskuussa?
Heippa!
Meillä olisi tarkoitus tehdä elämämme eka pas syyskuussa, oliskos piiniskavereita? Olisi kiva jakaa tuntemuksia samassa veneessä olevien kanssa!
Hieman taustaa: meillä on ihanainen icsi-poika, pian vuoden vanha ja hälle kovasti haluttais jo kaveria. Tämä kaveri sai alkunsa toisesta icsistä, ekasta ei jäänyt edes pakkaseen mitään. Nyt tästä toisesta icsistä saatiin 7 alkiota pakkaseen ja ne ovat kolmessa oljessa. Elikäs varmaan yritetään ne kaikki kolme kertaa melko lailla peräjälkeen ja jos ei onnistu, niin nokka kohti seuraavaa icsiä. Olenpas mä negatiivinen, kun olen menossa jo uutta hoitoa kohti, vaikka tätäkään ei olla vielä loppuun asti koettu.
Kyllä mä kuitenkin olen suht toiveikkaalla tuulella näiden passien suhteen, ainahan sitä pitää yrittää toivoa parasta! Elikäs kun seuraavat kuukautiset alkavat, niin ultra täytyy varata kp10:lle ja sitten vain ovista bongaamaan! Tämän hetkisten laskujen mukaan siirto (jos siis sulatuksesta selviävät) tulisi tonne syyskuun loppupuolelle!
Tulipas tekstiä, mutta jos siis sinulle suunnitteilla pas syyskuun aikana, niin olisi kiva vaihtaa ajatuksia!
Terv. Hessunen ja pikku-ukkeli (10/06)
Kommentit (105)
Jonttu: kiva kuulla sinusta! Onhan sulla kaikki ok?
Illuusio: mä olen ollut s-lomalla jo kolme viikkoa, sain lisää neljä viikkoa: keskivaikea masennus. Olen itsekin miettinyt, miten paljon tällä mielentilalla on merkitystä raskautumiseen. Tai onhan sillä. Meillä on myös töissä tosi paska tilanne, joten ei mikään otollinen hetki raskautua. Mutta onneksi sain s-lomaa. Mun soppari on määräaikainen, vuoden loppuun, sitten pääsen koko puljusta. Uutta duunia en nyt edes jaksa ja viitsi ajatella. Yksi IFV-rumba on vielä jäljellä julkisella, toivon et se tehdään vielä tänä vuonna. Olen siihen valmis. Mutta luulen, että siihen saa jäädäkin, ainakin tällä erää. Luultavasti kokonaan. Jos ei onnistu, meitä ei kai ole vanhemmiksi tarkoitettu, ei ainakaan biologisiksi. Jos näin käy, on senkin asian kanssa helpompi elää kun tämän ainaisen epävarmuuden ja odottelun. Olen todella kiukkuinen tällä hetkellä, kuten huomaa ;o( Mulla on tänään eka aika terapeutille, onneksi! Julkisella puolella ei hoideta tätä henkistä puolta yhtään!!! Se hoito on kyllä haettava ihan muualta. Mitenköhän jotkut onnistuvat jaksamaan tämän homman ¿kilahtamatta¿? Itse koen välillä syyllisyyttä siitä, että olen henkisesti näin huonossa kunnossa.
Hirmu erilaisia hoitoja näyttää olevan, mutta onhan tämä kovin yksilöllistä. On vain pakko uskoa siihen, että lääkärit tietävät mitä tekevät.
Mutta, toivon koko sydämestäni plussia muille! Ja sitten tietty sitä, että raskaus sujuu ongelmitta loppuun asti! Meistä valitettavan ja liian moni tietää, että raskautuminen ei ole kuin pieni voitto tällä matkalla...
Vehnis
että ovista en saanutkaan bongattua. On se jännä juttu, miten stressi vaikuttaa. Tai omasta mielestäni en ole mitenkään stressannut, mutta kuitenkaan kroppa ei nyt toiminut, niin kuin sen pitäisi. Mullakin normaalisti ovis tapahtuu joka kuukausi ja tunnen aina kun munasolu irtoaa, mutta eipä nyt. Siispä passiin seuraavassa kierrossa ja silloin ovis aiotaan varmistaa clomeilla!
Mutta tsemppiä piinailijoille, toivotaan että te loput syyskuisista plussaatte! Itse siirryn tonne lokakuisiin!
-Hessunen-
Hessuselle tsemppiä seuraavalle kierrokselle! Itsellä vaan nämä menkkaoireet pahenee, voihan nenä siis vasta pp4...
Vehnis: Muistan kyllä liiankin hyvin sen tuskan kun pelkäsi, ettei koskaan tule sitä plussaa. Sulla kuitenkin on se kerran tullut eikö se ollut niin? Km on kyllä jotain aivan hirveetä, varsinkin kun se tulee vielä näin kovan yrityksen ja pitkän odotuksen jälkeen. Toivottavasti jaksat nousta siitä suosta ja uskoa siihen, että kaikki on mahdollista.
Mutta kyllä surullekin pitää antaa aikaa. Ei ihmisen tarvitse kaikkea vain urheasti kestää. Anna itsellesi aikaa parantua ja ei muuta kuin uuteen yritykseen. Jos sinulla on raskaus päässyt alkamaan, niin todennäköisesti se tapahtuu uudestaan ja todennäköisesti ei mene kesken!
Tsemmpiä kaikille!
Mä kirjoittelin sulle ja Miikulille taas tos yks päivä tonne keskenmenopuolelle siihen " meirän pinoon" kuulumisia. =] Nyt on työt ohi, loppuviikon laivamatkaa odottelen tällä hetkellä.
Hyvää syksyn jatkoa tämän pinon kaikille muillekin kirjoittajille ja onnea hoitoihin! Ja anteeksi häiriköintini! =]
jonttu
Kiitos JuusoPetteri vastauksesta!
Mulla ollut limakalvon kanssa myös aina ongelmia. Sinne 8 milliin päästään aina häthätää, mut nyt oli eka hoito, jossa ei päästy siirtoon asti limakalvon vuoksi.
Mulla ei ole ollut jarrua pas yrityksissä. Vuonna 2002 päästiin siirtoon asti pas:ssa ja siitä alkoi raskaus joka meni kesken. Ja nyt yritettiin toisen kerran, ja se jäi kesken. Pakasteessa meillä on vielä seitsemän alkiota. Toivottavasti pian päästään siirtoon asti!