JÄRKYTTÄVÄÄ katseltavaa eilinen 4D! Eikö niillä aikuisilla ollut aivoja lainkaan??

niin nyt sit sitä samaa tekee omille lapsilleen :(

luulis, että kaiken sen jälkeen antais heille syliä ja hellyyttä!

Vanha psykologinen totuus on, että pystyt antamaan vain ja ainoastaan sitä, mitä olet itse saanut. Tyhjästä on paha nyhjästä.



Tämä koskee kaikkea elämää. Jokainen meistä voi miettiä, mistä itse on jäänyt lapsena paitsi. Ja sitä paitsi olemme vieläkin.



No, jos asialle todella haluaa jotain tehdä, sille pystyy jotain tekemään. Mutta jos ei edes tiedosta, mistä on jäänyt paitsi, miten sitä voisi sitten omaa asenteitaan ja toimintaa lähteä muuttamaan?

" If you think I' m a bitch, you should see my mother" .

Aika osuva tässä tapauksessa...

Vierailija:

Ja yksi äiti huus tyttärelleen (jonka paita oli kastunut pihalla) : " vitun idiootti" ja yritti vielä huitoa, kun tyttö meni ohi.

Itse en pystynyt katsomaan ohjelmaa loppuun, harmittaa että edes aloitin - nuo 4D-dokumentit kun on aina yhtä raflaavia :-/ Tuli tosi ahdistunut olo lasten puolesta, vanhemmat oli ihan hukassa sekä itsensä että lastensa kasvatuksen kanssa.



Ja ikävä kyllä näitä kaheleita löytyy tämänkin palstan kirjoittajien perheistä... Surullisimpia tapauksia ovat juuri nämä, jotka ihan vakavissaan kuvittelevat tekevänsä oikein. Lapsena sisäistettyä väkivallan kierrettä (lue: heikompaa saa satuttaa) on tosi vaikea katkaista. Siksi moni perusteleekin omaa käytöstään sillä, ettei itsekään " mennyt pilalle" tukkapöllyistä yms. vaan ne oli oikeastaan ihan paikallaan. Ja kummasti näillä fyysisten keinojen käyttäjillä on aina ne " hankalimmat" lapset - syy vai seuraus... :(



Älä lyö lasta -kampanjalla on vielä paljon tehtävää Suomessakin, ikävä kyllä. Luulisi, että 2000-luvulla jo tajuttaisiin, ettei pelko ole kasvatus- vaan alistuskeino. Se oli erittäin kuvaava vastaus yhdeltä pojalta, mitä tapahtuu, jos hän vielä potkii ovia: " Minua lyödään." Isä taisi missata vain pointin, eli että eipä ollut oikea viesti (ovi hajoaa ja se on väärin) tainnut mennä perille läppäsemällä.



Taas tunsin syvää kiitollisuutta omalle äidilleni, jolla oli rohkeutta, päättäväisyyttä ja neuvokkuutta katkaista omalta osaltaan sukupolvia jatkunut (fyysisen ja henkisen) väkivallan kierre.

Oma äitini on hyvä esimerkki. Äidin isäpuoli pahoinpiteli äitiä ja äidin sisaruksia ja antoi näiden ymmärtää, että he eivät ole mitään hänen omiin lapsiinsa (äidin sisarpuoliin) verrattuna. Äiti jäi orvoksi 11-vuotiaana, jolloin hän joutui asumaan tätinsä luokse, ja siellä jatkui pahoinpitely ja vähättely. Äitini on nyt 74-vuotias ja hän ei mitenkään lämmöllä muistele lapsuuttaan. Hän sanoi, ettei muista lapsuudesta yhtään hyvää asiaa. Hänen mielenterveytensä on järkkynyt lapsuudessa koetun väkivallan ja vähätelyn ja takia. Silti hän ei koskaan kurittanut omia lapsiaan ruumiillisesti. Isä olisi mieluumminkin kurittanut meitä, mutta äiti ei sitä sallinut. Ikinä ei saatu edes tukkapöllyjä eikä luunappeja, eikä niitä ole saaneet meidänkään lapset. Äiti tiedosti jääneensä ilman rakkautta, mutta hän pystyi antamaan sitä meille.

Niin, kaikki pojot hänelle!



Jos äitisi on kyennyt antamaan rakkautta, on hänen pitänyt sitä jostain kuitenkin saada lapsuudessaan - tai sitten aviomieheltään. jos hän ei olisi koskaan saanut tuntea rakkautta, ei hän olisi kyennyt sitä antamaan lapsilleen.

Tai sitten se, minkä sinä olet kokenut rakkaudeksi, on ollut silkkää huolenpitoa ja huolehtimista. Sitä pystyy tekemään järjelläkin ajateltuna.



20

mutta mulla kävi kyllä sen äiti sääliksi. Aika hankalaa on ruuanlaitto vauva sylissä kun 3-vuotias hakkaa ja riehuu vieressä. Mitä siinä voi tehdä enää kun lapsi ei usko puhetta eikä huutoa? Eikä se äiti sitä lasta lyönyt, kunhan pikkuisen läpsäisi käsille. Enkä kyllä pitänyt sitä yhtään julmana.



Ne muut vanhemmat olivakin sitten aika erikoisia.

Se vaatii ensinnäkin sen, että on tarpeeksi vahva myöntämään, että omassa lapsuudessa ei kaikki mennyt ihan putkeen. Vaikka mitään isompia traumoja ei olisikaan jäänyt, yleensä nyt jokaisella on edes jotain, mitä haluaisi itse äitinä tehdä toisin.



Oma äitini kasvoi kai aika tavallisessa 50-lukulaisessa perheessä, jossa lapsia (ja välillä vaimoakin) kuritettiin " tarpeen vaatiessa" :-/ kovallakin kädellä. Kaikille heistä on jäänyt ikäät arvet asiasta, mutta äitini oli ensimmäinen, joka uskalsi sen kyseenalaistaa myös ääneen ja omassa toiminnassaan.



Myös esim. tunteiden näyttäminen saati niistä puhuminen voi olla vaikeaa, jos sellaiseen ei ole kasvanut. Tai koulutuksen hankkiminen, ellei siihen ole kannustimia kotoa (joko malli tai edes rohkaisu). Tai vaikkapa terveet elämäntavat. Tai terve itsetunto. Ymmärrän siis hyvin 20:n pointin. Olen kuitenkin äitini esimerkin takia ehkä optimistisempi siinä, että kierteen VOI katkaista, jos sen tiedostaa ja haluaa tosissaan muutosta.



-22



PS. Nostan hattua myös 23:n äidille :)

se on äidin vika, jos hänen lapsensa hakkaa häntä ruoanlaiton lomassa.

lasta? He todennäköisesti yrittivät kaikkensa. Äiti oli jotenkin surkeana. Vaikutti siltä, ettei hän oikein hyväksynyt läpsäisyjä ja syyllistyi siihen sitten itsekin, ei tosin niin pahaan kuin miehensä.



Yh-äiti ja uskonnollisen perheen vanhemmat olivat minusta aika pipejä.

Tää nyt on tätä taas. Kyllä käy teillä 3-vuotias sääliksi, mutta mulla kävi kyllä sen äiti sääliksi. Aika hankalaa on ruuanlaitto vauva sylissä kun 3-vuotias hakkaa ja riehuu vieressä. Mitä siinä voi tehdä enää kun lapsi ei usko puhetta eikä huutoa? Eikä se äiti sitä lasta lyönyt, kunhan pikkuisen läpsäisi käsille. Enkä kyllä pitänyt sitä yhtään julmana.

Väitänkin, että se 3-vuotias ei edes olisi " hakannut ja riehunut" siinä vieressä, jos koko perusasenne esikoispoikaa kohtaan perheessä olisi ollut toisenlainen. Itselläni on kolme lasta, joista yhdellä on erittäin tulinen temperamentti, mutta hänelle ainakin omasta tulistumisestani on pelkkää haittaa. Parhaiten homma toimii, kun vain jaksaa yrittää olla jämpti, mutta silti oikeudenmukainen ja inhimillinen. Ja läsnä. Koko homman ydin on molemminpuolinen AITO kunnioitus, ihan kuin muissakin ihmissuhteissa. Vaikka lapsi onkin vasta pieni ihmistaimi, ei hänkään nuijimmalla ehjäksi kasva...

Veikkaan, että moni " lievästi" :-/ väkivaltainen äiti/isä ei vain tule ajatelleeksi toimintatapojaan sen kummemmin vaan elää porskuttaa oppimallaan tyylillä sen enempiä pysähtymättä. Heillä ei ehkä ole ketään, joka kyseenalaistaisi toiminnan ja asenteet saati tarjoaisi toisenlaisia lähestymistapoja tilalle. Juuri tämän takia tarvitaan MLL:n tyyppisiä kampanjoita, joskin sanoma pitäisi saada ehkä vielä jotenkin ei-niin-syyllistävästi perille.



Syyllisyys saa monet vain puolustuskannalle ja poteroitumaan, eikä siitä hyödy kukaan. Toisaalta onneksi moni on jäänyt ehkä funtsimaan omaa suhtautumistaan lapsiinsa, kun asiasta on puhuttu ääneen myös julkisuudessa.



Älä lyö lasta(kaan).

Miksi katsotte tuollaista sosiaalipornoa jos se ahdistaa? Näistä aiheista saa yleensä jotain asiallistakin tietoa jos viitsii kaivaa. Mutta kun se kauhistelu on kai niin kivaa?

mammoja, jotka kunnioittavat lapsiaan ja kanssaihmisiään, mutta elävässä elämässä Suomessa tulee vastaan lähinnä töykeitä ja itsekeskeisiä ihmisiä (noin provosoivasti yleistäen). Englannissa toisaalta apua ja ystävyyttä jaellaan ihan tuntemattomillekin ja myös niissä huonommissa lähiöissä (jaellaan varmaan muutakin, mutta kohdalle ei ole sattunut). Joskus sitä ihmettelee mistä nämä kulttuurierot johtuvat. Suomessa varmaan on paljon ihmisiä, jotka kokevat kosketuksen tosi epämiellyttävänä kun tosiaan kauhistelevat pientä läpsäisyä, joka varmasti ei sattunut ja pitävät sitä kunnioituksen puutteena. En sano, että kaikki englantilaisperheet harrastavat ruumiillista kuritusta, mutta kyllä siinä maassa ja varmaan myös Etelä-Euroopassa ihmisten oma reviiri on jotenkin pienempi kuin täällä ja toisiin saa koskea ilman että siitä nousee hirveä haloo. Pahoinpitely nyt on asia erikseen.

Ohjelmassa oli kyse pahoinpitelyistä, ei koskettamisesta. Katositko ohjelman?

t.33

Tuo isä rankaisi lasta vaikkei tämä ollut tehnyt mitään. Ja aivan ilman minkäänlaista varoitusta. Hyökkäsi vain sanaa sanomatta lapsen kimppuun, eikä lapsi tiennyt yhtään mistä on kyse.



Me kiinnitimme huomiota myös siihen, että kun nuo pojat " leikkivät" vierekkäin ja pienempi kaatui, ei kumpikaan meistä kummallakaan kertaa nähnyt että se vanhempi poika olisi edes koskenut pienempään!!! Näittekö te? Ihan oikeasti! Näytti että pienempi vain horjahti ja isompi sattui seisomaan vieressä. Sitten isommalle huudettiin ja uhattiin lyödä. Ja poika oli aivan lohduton. Mieleen jäi myös se kohtaus, jossa äiti huusi tuolle pojalle jotain tyyliin: " mene kauemmaksi, en voi hengittää kun olet koko ajan siinä! Olet koko ajan minun tai vauvan takana, mene pois!" Siinäkin vauva oli kaatunut ja poika näytti vain seisovan vieressä katsomassa mitä äiti tekee. Halusi olla siellä missä muutkin.



Vanhemmathan sanoivat antaneensa kaiken aikansa tuolle vanhemmalle pojalle ennen nuoremman syntymää. Nyt vanhemman olisi pitänyt vain olla omissa oloissaan tai " leikkiä" kiltisti nuoremman kanssa. Ja tyytyä siihen, että kaiken huomion saa nyt vauva.



Eniten se riipaisi varmaan siksi, kun meillä on hyvin samanlainen tilanne siltä osin, että toinen poikamme syntyi keväällä vanhemman täyttäessä neljä. Ja esikoinen kyllä hakee huomiota. Ja olemme pitäneet tosi tärkeänä antaakin sitä hänelle. Ja meillä on selvästi niin, että kun poika saa paljon positiivista huomiota, niin kaikki sujuu paremmin ja rauhallisemmin. Oikein mukavasti. Mutta niinä päivinä kun on itse rättiväsynyt, ja tulee huudettua ja käyttäydyttyä epäkypsästi, menee ihan kaikki huonosti. Vanhempien riehuminen ei ole meillä koskaan auttanut. Syli on auttanut eniten. Väsyneenä sitä ei vain tahdo aina muistaa.



Tuo poika oli vielä niin pieni, ettei ehkä osaa sanoin kysyä sitä, minkä meidän neljävuotiaamme jo osaa: " rakastatko sä mua vielä vaikka meillä on vauva?" Hän on kysynyt niin monta kertaa. Mielestäni tuo kolmevuotias kysyi samaa käytöksellään. Mielestäni isälle sattui osuva lapsus kun hän sanoi " rakastIMME häntä (kolmevuotiasta) niin paljon. Ei kun öö, rakastamme!"



Ja siitä yh:sta: oon ihan varma, että hän saa kyllä turpiinsa vielä pojiltaan!

näytetty - kuka nyt niin hullu olisi, että maksaisi sakot ja laitattaisi lapsensa huostaan siitä ilosta että pääsee telkkariin? Itse näin vain tuon 3-vuotiaan perhettä koskevan pätkän, jossa äiti läpsäisi poikaa käsille kun tämä hakkasi häntä selkään. Eikä tosiaan ollut pahoinpitely!

Vierailija:

näytetty - kuka nyt niin hullu olisi, että maksaisi sakot ja laitattaisi lapsensa huostaan siitä ilosta että pääsee telkkariin? Itse näin vain tuon 3-vuotiaan perhettä koskevan pätkän, jossa äiti läpsäisi poikaa käsille kun tämä hakkasi häntä selkään. Eikä tosiaan ollut pahoinpitely!

Sitä kolmevuotiasta pahoinpideltiin henkisesti. Se oli omasta mielestäni pahempaa kuin nuo läpsäykset. Hän oli kertakaikkiaan vain ja ainoastaan tiellä vanhempiensa elämässä. Eikä hän edes käyttäytynyt kovin pahasti. (paitsi se laatikon paiskominen nyt ehkä vähän meni yli, mutta vanhemmilla meni yli kymmenkertaisesti)

että se voisi olla kuka vaan meistä. Muut olivat niin extreme-tapauksia noihin verrattuna. Parannustahan nuo lupasivat, toisin kuin muut.

Vierailija:

Vierailija:

näytetty - kuka nyt niin hullu olisi, että maksaisi sakot ja laitattaisi lapsensa huostaan siitä ilosta että pääsee telkkariin? Itse näin vain tuon 3-vuotiaan perhettä koskevan pätkän, jossa äiti läpsäisi poikaa käsille kun tämä hakkasi häntä selkään. Eikä tosiaan ollut pahoinpitely!

Sitä kolmevuotiasta pahoinpideltiin henkisesti. Se oli omasta mielestäni pahempaa kuin nuo läpsäykset. Hän oli kertakaikkiaan vain ja ainoastaan tiellä vanhempiensa elämässä. Eikä hän edes käyttäytynyt kovin pahasti. (paitsi se laatikon paiskominen nyt ehkä vähän meni yli, mutta vanhemmilla meni yli kymmenkertaisesti)