Mistä johtuu, että tulen lapsen kanssa paremmin toimeen ilman miehen läsnäoloa ja päin vastoin?
Lapsella tuntuu uhma olevan pahempi, jos me molemmat ollaan läsnä. Kun olen kahdestaan lapsen kanssa, lapsi käyttäytyy pääosin asiallisesti. Ikää tällä " riiviöllä" on 4 v.
Onko muilla samanlaisia kokemuksia?
Kommentit (3)
onkin kolme eikä kaksi henkilöä. Siinä yksi selitys, ja voin kertoa, että se näkyy myös tilanteessa 5 versus 6 hlöä.
Päivisin meillä menee poikien kanssa todella mukavasti. Touhuilevat paljon keskenään, pääosin rauhallisesti. Juttelemme paljon yhdessä ja pojat esim. auttavat minua pikku hommissa.
Iltaisin ja viikonloppusin meno on ihan erilaista. Arkena rauhalliset pojat menevät " pitkin seiniä" , eivätkä meinaa totella millään. Näin on ollut niin kauan kuin muistan.
Olen paljon pohtinut miksi näin. Minulla ja miehelläni on samanlaiset kasvatusperiaatteet ja menetelmät. Ehkä mies enemmän touhuaa ja pelaa poikien kanssa, kun minä taas juttelen ja keskustelen.
En tiedä onko se isän huomion hakua vai mitä. Myöskin minä muutan toimiani kun mies tulee, " höllään" tietoisesti, kun ajattelen, että nyt meitä kasvattajia on kaksi. Ehkä minä oletan miehen puuttuvan kurittomuuksiin ja mies taas minun... näin kumpikaan ei tee niin kuin toimisi jos olisi yksin?
mistä moinen voi johtua. Nykyään sääntö kuin poikkeus. Ikää 2,5v ja ainakin puoli vuotta olen asiaan kiinnittänyt huomiota....