G: Luulosairauksien " huippuja"

voimakkaastikin ja se pahimmillaan aiheuttaa hammasarkyä, päänsärkyä, väsymystä jne. Mutta onko se sitten poskiontelontulehdus, vaikea sanoa, mutta ainakin minä sain aina antibiootit siihen, jos edes pienen pieni määrä eritettä näkyi ultrassa. Ja ne auttoi kyllä. Nyt en kylläkään ota enää antibiootteja, se on sellainen kierre vaan, vaan teen nenähuuhteluja ja höyryhengitän. Mutta ei se mielestäni ole luulosairautta se poskiontelotulehduskierre.

Kuten kasi ehdotti...



Luulosairas kyllä aika ajoin olen. Tälläkin hetkellä minulla on niin kovaa kipua olkapäässä, etteivät kipulääkkeet auta mitään, eikä lääkäri osaa sanoa, mikä on vialla - olenkin alkanut epillä, että kipu onkin päästä lähtöisin ;-) Tappavan kova kipu, mutta mikään ei auta :(

Sukupuoliteitse tarttuvat sairaudet olivat usein listan kärkipäässä - olin hänen ainoa kumppaninsa ja uskollinen, joten hän päätyi pelkäämään niiden tarttuvan esim. julkisten käymälöiden Wc-paperista.



Kaikenlaiset " helpot" oireilut käytiin myös läpi, oli vakavaa vatsa- ja suolistosairautta (koska koko ajan vatsa " tuntui oudolta" ) ja hermostollisia oireita (kun oli " ihan pakko" liikuttaa jatkuvasti jalkoja) jne.



Väsyttävä tyyppi.

jos jonkinlaista kipua joka paikassa, patti(?) niskassa, rytmihäiriöitä, rinnasta puristaa, vatsakipuja. Pelkään että minulla syöpä ja pelko todella voimakasta. Syön nyt rauhoittavia jotka auttavat kyllä siihen ettei oireita tule niin paljon ja " oireista" ei välitä niin paljon, eli ei heti iske täys paniikki päälle jos jostain vihlaisee.

tuttavani sairastaa poskiontelotulehdus-luulotautia, jos hänen nenänsä vuotaa tippaakaan, niin jo varaa ajan lääkärille antibioottikuuria varten. Hänen nuhansa ei ole koskaan semmoinen tavallinen nuha, vaan tuntuu kuulemma aivan erilaiselta kuin esim minun nuhani :)

että näin kaksoiskuvia ja toinen jalkakin meni tunnottomaksi, oli kauheeta aikaa, onneksi olen päässy eroon tosta luulo sairaudesta.

Sai jopa sen sokeiden kepinkin ja sen avulla mennä köpötti pitkiä aamulenkkejä..



Kaikken paras oli kun se jätti sen keppinsä pankin kassalle ja virkailija joutu huutaan sille et sun keppis jäi=)



Puhlimen numeroita ei nähny mutta pasianssia näki kyllä pelata..



Meitä ei ikinä tervehtiny kun ei tuntenu/nähnyt mutta muutamia kertoja tas tunsikin ja kun kysyttiin että no mitenkäs nyt noin hyvin tunsit ni hajusta/askelista/ilmanvireestä jne jne



Kyllä sille sai nauraa, koko elämänsä jaksoi esittää..

ei siis puhdasta luulosairautta,mutta pakko kertoa,kuinka sairaasta tapauksesta kyse:

pikkusiskoni muutti kotoaan eikä toiminutkaan kuten narsisti-äiti halusi..hänelle tuli äitienpäivänä kuulemma(kirjoitti tästä kirjeessä lapselleen=)) sydän-STOPPI (anna mun kaikki kestää!=))johtuen pikkusiskoni toiminnasta!;) mutta kuinka ollakkaan hän kun on vahva ihminen niin PÄÄTTI ettei nyt äitienpäivänä sydänkohtausta viitsi..joten hän kuulemma SIIRSI sitä henkisesti!ja soitti seuraavana päivänä aluesairaalaan,jossa HOITAJA totesi,että ota niitä vanhoja lääkkeitä vaan!(hällä ei ole todettu sydämessä niin mitään vikaa)ja samalla odotti aaltoja,kuinka HIENO JA VAHVA hän on!!!ei helvetti sentään!=)=)=)

sori,meni ohi ap:n aiheen mutta kun tuli mieleen...ups!

Ruotsissa on perustettu klinikka näille luulosairaille. Käyvät siellä hoitamassa ittiä ja aina tarpeen tullen myös testeissä, kuvissa yms.



Ei ne luulosairaat monesti kuolemaa pelkää, vaan kipua, tuskaa tai vaikka sitä että joutuvat pitkiä aikoja makaan sängyssä tai muuten vaan liikunta rajotteisia ovat.

...mutta olin laihduttanut kovasti. Katselin jalkojani ja tajusin, että ne on täynnä mustelmia. Sain tietty kamalan kohtauksen, että leukemiaanhan tässä kuollaan. Menin esittelemään ex-miehelleni, että katso nyt. Mies yritti ja yritti katsoa, mutta ei nähnyt. Raahasin sen vessaan, että katso nyt, noutaja tulee! Vähän aikaa se tuijotti, alkoi nauraa ja silloin minäkin tajusin. Laihtuessani minulle tuli vihdoin " tavallisen" läskin alta kunnon selluliittipatit esiin ja nämä sitten loivat vessassa, juuri oikeassa valossa pieniä varjoja jalkoihini. Nämä varjot tulkitsin mustelmiksi. Voi luoja, että hävetti ja mies vittuili!

sydän tutkittiin jonkun muun tutkimuksen yhteydessä kun hän oli 8-kymppinen. Tällöin tietty todettiin sydän oikein hyväkuntoiseksi. Eli hän ehti istua vaan tuolissaan 40 vuotta mitään tekemättä (eihän sydäntautinen voi mitään tehdä) tuon luulotaudin johdosta.

Heti lääkärille jos on pää vähän kipeä, tulee pikkuisen ihottumaa. Joka flunssasta lääkäriin. Rintasyöpä on pari kertaa vuodessa kun löytyy aina uusi muhkura. Keuhkoputkentulehdus tai virtsatietulehdus kun diagnosoidaan niin se on päivän puheenaihe. (Oikeasti kuinka moni meistä ei sairasta keuhkoputkentulehdusta flunssakautena?)



Hassua näissä tapauksissa on se, että he eivät osaa antaa minkäänlaista sympatiaa oikeasti sairaille ihmisille. Jos he ovat kiinnostuneita muiden voinnista, he ovat vain siksi, että tietäisivät, mitä seuraavaksi tulee pelätä. Ilmeisesti huomion kipeyttä. Se jos mikä on sairasta.

Yritän välttää kaikkien taudinkuvausten lukemista/kuulemista, sillä minulle ilmaantuu joka ikinen oire josta kuulen. Lisäksi minua vaivaa todella voimakas pelko syövästä. (yleisimmin joko rintasyöpä tai jokin sisäelimiin liittyvä, voimakkaimmin ehkä paksusuolensyöpä mikä johtuu/johtaa siihen, että minulla on jatkuvasti maha sekaisin ja oireet tuntuvat vähän väliä) Minulla on usein epämääräisiä oireita ja lievä pahoinvointi ja huimaaminen ovat arkipäivää.



Minua tämä raivostuttaa enkä jaksaisi itseni kaltaista ihmistä hetkeäkään. Onneksi mieheni on todella ihana ja leppoisa ja jaksaa aina naureskella ja lohdutella minua kun pyörin kuolemansairaana öisin sängyssä... Ainut vaatimus jonka hän on esittänyt, oli se että meille ei hankita lääkärikirjaa (mistähän syystä..?) ja hän heitti myös lapsiperheen lääkärikirjan pois etten tekisi lapsista samanlaisia.



Kiitos rakas kärsivällisyydestä, olet ihana!



Ai niin, melkein unohdin!

Kaiken tämän lisäksi olen kuukausittain valeraskaana.