Kyllä suututtaa - työpaikkarasismista jupinaa ;)

Ei kannata pitää suuta supussa jos joku noin suoraan vittuilee. Jos minun pomoni olisi jotakin tuon suuntaista tokaissut olisin ottanut hänet siinä paikassa vaikka kaikkien kuullen puhutteluun ja jos vittuilu jatkuisi ottaisin tyynesti yhteyttä liittoon + hakisin saikkua.



Itse olen hieman vastaavanlaisessa tilanteessa - tosin väliaikaisesti. En ole kertonut raskaudestani joten sen vuoksi olen nauranut typerille vauvavitseille mukana ja ajatellut mielessäni työkaverini idiooteiksi. Onneksi tarvii kestää enää viikko ja palaan vanhaan työhöni :D



Tsemppiä sinne, sano asioista suoraan niin sinua kunnioitetaan enemmän.

Meillä raskauteni aiheuttama hämmennys näkyy lähinnä siinä, ettei oikein tiedetä, pitäisikö minua koskea palavereihin, jotka koskevat osaamisalueellani mammalomani aikana tapahtuvia asioita. Ja tietysti siinä, että ollaan vähän varovaisia sellaisten tehtävien antamisen suhteen, jotka jatkuisivat lähelle oletettua äitiysloman alkua. Se on mielestäni ihan ymmärrettävää, aina kun ei pysty olemaan töissä ihan siihen asti kuin on suunnitellut.



Jos saat tosiaan kommentteja tyyliin " aivot valuu alaspäin" , niin kannattaa varmaan ihan ääneen sanoa, ettei raskaus ole vaikuttanut aivokapasiteettiisi tai haluusi tehdä työsi hyvin. Koska heidän juttunsa on varmaan huumorilla sanottu, voit itsekin sanoa tuon huumoripitoisesti. Kyllä asia varmaan tulee selväksi. Jos ei tule, niin voihan loppuun lisätä, että " ihan oikeastikin minulle on kyllä tärkeää, että töissä pääsen tekemään töitä samaan tahtiin kuin ennenkin, raskaana olemiseen ehtii keskittyä kotona" tms.



Ensimmäisen kommentoijan kanssa olen jyrkästi eri mieltä julkisesta läksyttämisestä työpaikalla. Se on huonoa käytöstä eikä aja kenenkään asiaa. Kukaan tuskin itse haluaisi olla läksytettävänä koko toimiston kuullen, ja yleensähän kannattaa omalla toiminnallaan edistää sellaista yrityskulttuuria, jota enemmänkin haluaisi työpaikallaan nähdä... Jos on negatiivista asiaa, niin se on asiallista sanoa kahden kesken. Kehut taas sopii sanoa koko toimiston kuullen :)

Itse koen, että osaamistani edelleen arvostetaan (olemme pieni organisaatio, joten jos jäisin pois, he kyllä tietävät, että se tuntuisi), mutta pikemminkin on tullut tämä homma, että kukaan ei enää puhu kanssani työasioista vaan aina ja kaikilta tulee kommentteja raskauteen liittyen- miten voit, miten vauva voi (mistä minä tietäisin?????) , sitten vinkkejä ruokailun suhteen, yleensä modernin lääketieteen vastaisia vinkkejä muuten, miltä tuntuu blaablaablaa jne. En välitä puhua koko asiasta, työ on työ ja privaatti privaatti. Mistään muusta yksityisasiasta ei hohkattaisi näin paljon, mutta äitiys ei ilmeisesti vieläkään ole mitään normaalia ja arkista (??? luulin, että se on juuri sitä) , vaan siihen liittyy pyhää mystiikkaa, jonka vuoksi ihmiset eivät oikein osaa suhtautua asiaan. Onneksi tuleva isä saa sentään vielä työskennellä rauhassa. Epistä.



Jo kuukausia sitten kun teimme muuttoa toimistolla, en muka saanut edes kansioita nostella muuttolaatikkoon, vaikka olen voinut ihan erinomaisesti koko raskausajan. Sihteerit ja pomo ryntäsi auttamaan minua poloista papereiden nostelussa. Jos unohdan jotain, se johtuu raskaudesta, jos olen huonolla tuulella, se johtuu raskaudesta, jos olen hyvällä tuulella, se on raskauden onnen hehkua. Miksi ei vaan saa olla rauhassa tunteineen, hyvine ja huonoine päivineen?



Lisäksi meillä lähetettiin meili seuraajastani ympäri organisaatiota, jossa sanottiin, että jätän firman " lähiviikkoina" . Asun siis ulkomailla, joten voin maksimissaan olla töissä vielä kaksi kuukautta synnytykseen, koska keino jäädä sitä ennen pois on sairasloma (äippäloma alkaa synnytyksesta). Ihan tekisi piruuttaan mieli roikkua täällä vielä kymmenen viikkoa, niin huomaavat sitten ,että en minä tästä ihan niin nopeasti luista! No, tosissani olen kyllä itse asiassa suunnitellut jääväni pois saikulle ihan vaan sen vuoksi, että pääsisin pois tästä hullunmyllystä ja saisin viettää loppuraskauden normaalissa seurassa - eli itseni ja miehen kanssa, joka on vakuutellut, että ei näe minussa mitään psykologista muutosta, vaan ihan olen vielä sama älykäs aikuinen kuin ennenkin.



Muistan kyllä Suomessa kollegoiden kohdalla jotain vastaavaa, kuin ketjun aloittajalla. Esim. oli edessä yksi projekti, jossa ulkomaan työmatkoja, ja eräs äiti olisi ollut siihen paras tyyppi, mutta miehet toimistolla huolehtivat, että " ethän sä voi siihen homman mennä, kun sulla on lapsikin" . Oli tietysti miehilläkin lapsia ja on se niin hauskaa, kun äiti ei saa edes itse päättää lastensa hoidosta, vaan sen tekevät työpaikan miehet.



Hohhoijaa mitä tilitystä multa ;). Tämä ei siis liittynyt niinkään pelkästään raskauteen vaan äitiyteen ylipäätään.

suosittelen provokaatiota takaisin. Esim. kun minulta kysytään, onko minulla mielitekoja minkään suhteen, sanon " alkoholin" . Jos joku kysyy miltä tuntuu, sanon ettei yhtään miltään. Voi niitä jauhoja suussa, saa edes vähän huvia itselleen. Provokaatio peliin, tuo ihana toisten hämmentämisen muoto.

Itsellä ei ole omakohtaisia kokemuksia tuollaisesta loukkaamisesta. Vointia kyseltiin vain silloin tällöin. Mutta sen huomasin töissä että paljon vaikuttaa raskaana olevan oma suhtautuminen juttuihin jotka on huumorin varjolla heitetty.



Olen seurannut hyvin läheltä vastaavanlaista " työpaikkakiusaamista" . Meidän työpaikalla muutama nainen ehti raskautua ennen minua, ja heille heitettiin koko ajan läppää, miesten suunnalta varsinkin, esim. että varo ettet jää oven rakoon kiinni tuon mahas kanssa ja semmoista jättiläiseksi sanomista ym. Eli ikäviä kommetteja kasvavasta koosta, vaikka heillä ei ollut ylipainoa. Nämä raskaana olevat naureskelivat ja näyttivät aina ottavan huumorilla jutut vastaan. Minä taas en olisi ottanut niitä huumorilla, koska minusta ne olivat loukkaavia raskautta kohtaan ja naisten identiteettiä kohtaan. Jotain rajaa ulkonäön kommentoinnissakin pitää olla. Kaikki taisivatkin aavistaa totisuuteni ja sen että minulle on turha tuollaista sanoa. Eli minulle ei tullut ainoatakaan kommettia mahan koosta tai mistään muustakaan. En jutellut itse yleisesti työpaikalla raskaudesta esim kahvipöydässä. Vain parin lähimmän työkaverin kanssa silloin tällöin. Joten muut eivät ottaneet sitä puheeksi minun kanssani turhan usein. Eli koita vältellä aihetta.



Se täytyy vielä sanoa, että ihmeen aikaisin olet asiasta uskaltanut kertoa työpaikallasi. Itse en olisi uskaltanut kertoa edes sukulaisille ennen 20raskausviikkoa, jolloin keskenmenoriski on jo todella pieni. Saati sitten " ventovieraille" työpaikallani. He saivat tietää asiasta, vasta kun maha selvästi näkyi ulkopuolisille. Mielestäni tällaiset ovat privaattiasioita eli kotiasioita (jotka ei kuulu työpaikalle yleiseen jakoon koska ne eivät vaikuta työntekoon). Varsinkin jos jotain ikävää sattuisi ennen 20 viikkoa, en haluaisi välttämättä olla selittämässä sitä yleisesti työpaikalla työkavereille. Ja olla sitten kaikkien suruvalittelujen kohteena. Joten siksi en halunnut kertoa siellä asiasta, kunnes on aivan pakko... Ennen mahan näkymistä voisin kertoa raskaudesta enintään lähimmälle työkaverille, jos se on oikeasti myös kaveri, eikä tuollainen " työpaikkakiusaaja" . Esimiehillehän asia ei kuulu ennenkuin paria kuukautta ennen äitiysloman alkua. Tietenkin jos on pieni työpaikka ja kaikki huomaa oksentelun niin onhan se pakko varmaan selittää jotenkin jos ei mahatautina mene läpi. Tai jos työssä on riskitekijöitä, esim tupakansavu tai kemikaalit tms. Sitten on tietenkin pakko kertoa heti raskauden alussa esimiehelle...

mahdollista! Minun työpaikassa uusi omistaja/pomo oli ihan kiva alussa eli sen puolitoista kuukautta, mutta nyt on kolme viikkoa vittuillut minulle ja muille työntekijöille. Yrittää olla isoakin pomoa. Minulta kysyy joka päivä kun käy työpaikalla et milloin jään pois, ei tervehdi, en osaa tehdä enää töitä, jne.... On monesti tehnyt mieli räjähtää!!! tai hakea sairaslomaa. Tämä uusi pomo on mies henkilö.



En ole ainoa työpaikallani joka ei tykkää pomosta. Työkaverille (vaalea, yli 40-vee nainen) kertoo koko ajan blondivitsejä ja sitten jos hän ei tiedä jotain niin sitten pomo sanoo et se on vain täällä töissä. Tässä oli vain muutama esimerkki. Onneksi olen enää vain pari viikkoa töissä niin sitten pääsen pois.

Ja nyt mielenkiinnolla katselen, josko sillä on ollut vaikutusta, eli kommntit loppuisi tähän. Saa nähdä.



Ja Maaria 80:lle tiedoksi, että joillain se mahan koko paljastaa raskauden jo aikaisessa vaiheessa. Osastoni tiesi raskaudesta jo vkolla 12 vaikken heille ollut sitä kertonutkaan. Aina ei voi salailla vaikka haluaisi...

No, voin lohduttaa, että teillä sentään ON työpaikka. Minua ei vakinaistettu ja tilalleni vakituiseen työsuhteeseen otettiin kollegani (joka ei edes hakenut paikkaa), kun määräaikainen työsuhteeni umpeutui raskaana ollessani. Työsuoritukseeni oltiin kuitenkin tosi tyytyväisiä, enkä saanut mitään negatiivista palautetta, ainoastaan tiedon, että " et tullut valituksi" ja " tämä on strateginen päätös" . Asia on tällä hetkellä lakimiesten tutkittavana. Että semmosta.:/

t. sparven rv 39

ansku28:

Nyt tiedän miltä tuntuu kun raskauden takia esimiehet " syrjii" . Osastoni kaksi lähintä esimiestä kohtelee mua kun aivotonta ja myös kommenteissaan antaa sen ymmärtää. Olen kuitenkin yksi osastomme kokoneimpia työntekijöitä ja voin hyvällä omalla tunnolla sanoa että myös hyvä työssäni.

Ja nyt se asenne ettei musta ole enää mihinkään kun olen raskaana syö motivaatiota. Ei kauheesti huvita jättää itkeviä vanhempia lapsia päiväkotiin ja tulla kuuntelemaan vihjailevia kommentteja siitä kuinka " aivot siirtyy metrin alaspäin" .