Elopainoiset viikko 4

Nyt vaan pää pystyyn. kaksi päivää ei haittaa yhtään mitään. Sitten myöhemmin, kun olet laihduttanut monta kuukautta, niin yksi 2 päivää on ihan mitätön juttu. Nyt pitää vaan psyykkeen kestää se.



Mä uskon, että sorruit kekseihin, koska olet pitänyt liian tiukkaa ruokavaliota. Liian vähänkään ei kannata syödä (rasvakaan ei pala niin hyvin. elimistö käy ns. säästöliekillä eli se tunnistaa, että nyt sa liian vähän ruokaa ja yrittää ikään kuin säästämään rasvaa)



Syöt vaan säännöllisesti ja etkä liian vähän. Mummolaherkut jättäisin kyllä pois. Sen jälkeen, jos sielä tulee vielä morkkis hyvänsyönnistä, on vaikeaa jatkaa tai mulla ainakin olisi.



Mulla on sama juttu, että jos repsahdan, niin ajattelen, että no niin, nyt ei ole enää millään väliä ja syön siihen samaan konkurssiin ihan älyttömästä.



Eli supermam, myt näytätä meille olevasi supermam, etkä koske herkkuihin!!!:)

Lueskelin viestinne ja kirjoittelen teille jo viikonlopun aluksi ja sen avuksi. Viikonloppu parisuhdekriisissä tai repsahduksen jälkeen on tosi hankala.

Silloin kun itsellä on ollut ristiriitoja miehen tai 11 v varhaisteinin kanssa, on voimat erittäin vähissä henkisesti, hyvä kun arjesta selviää.

Varsinkin jos on useampi iso kriisi samanaikaisesti, kuten sulla nyt Kamiliya. Ongelmahan siinä on se, ett stressistä tulee vihaiseksi tai masentuneeksi, ja se saattaa laukaista ahmintaa. Yritä vaan tsempata ja olla reagoimatta syömisellä. Mulle on joskus itelleni sanottu näin, ett ainoa asia, mitä siinä voi heti muuttaa, on se oma reagointi.



Sit mä vielä sanoisin sulle Kamiliya, ett hienoa, ett olet KOKO AJAN tekemässä JO JOTAKIN sille toiselle ongelmalle, ylipainolle. Olet jo ratkaisemassa sitä, miehesi saisi olla susta YLPEÄ ja KANNUSTAA sua kaikin mahdollisin tavoin. Muutenkin nostan tässä vähän sitä aihetta, ett mielestäni laihduttajat ei aina saa omalta lähipiiriltään sitä ansaitsemaansa tukea. Omalle miehelleni jouduin konkreettisesti sanomaan, millasta tukea kaipaan tässä hommassa, pyysin seuraavia:

- mies ajoissa kotiin silloin kun mulla on jumppa, että pääsen sinne

- koko perhe syödään samoja terveellisempiä ruokia

- hänen ei tartte mässytttää ihan silmien edessä

- tartten vauvanhoitoa iltaisin, ett voin punttijumpata/pyöräillä

- ei kettuilua, vaan sanallista kannustusta

- kannustaa voi vaikka välipalkinnoilla, mulle on kanssa mieheltä

farkut luvassa homman lopussa. Arvatkaapa ostanko kalliit ja hyvät!!!!!



Supermam, olen ihan samaa mieltä kuin Neppiskin, oot ehkä ollut liiankin ' hyvä laihduttaja' ja liian tiukoilla kaloreilla???? Muistanko oikein, ett tarkkailet hiilareiden määrää myös?

Koska imetät vielä, niin ehkä sun elimistö vaan ilmoitteli sellaisella ' hillitsemättömällä' nälällä ja ruokahimoilla, ett tarttet pikkasen enemmän kaloreita. Se neppiksen miinuskalorijuttu on taatusti totta. Elimistö menee säästöliekeille, eikä meinaa poltella niitä vähiäkään kaloreita, kun se luulee, et sul on ' nälänhätä' tai vastaava. Eli ehkä ei pidä antaa ittensä tuntea nälkää yhtään, het syömään, jos nälättää. Kattoo vaan mitä syö?



Toivottavasti tästä oli apua, viestitellään viikonlopun jälkeen, mites meni.



yst terv Maisu78

Eipä ole tungosta täällä. Mitenkähän supermamin viikonloppu meni?

Hyvä, jos et sortunut, mutta jos sorruit, niin jos sä oletkin niin supermam, että pystyt silti palaamaan taas tiukemmalle linjalle:)



Itselläni näytti jo puntari ekaa välitavoitetta (65kg) (lähtö 68.2), mutta nesteet olivat vähissä...



Muutama pv punnitukseen..

Joopa joo. Kyllä tais mennä viikonloppu plörinäks. Oli koko ajan jotain touhua ja tuli sitten vähän herkuteltua, sirkus ilman popparia, karkkia ja limua ei oo mitään, eihän=)



Jos nyt muutaman päivän sais oltua taas normaalilla ruualla ja kerkeis taas vähän liikkua niin jospa ei kuitenkaan tulis sit sitä plus saldoa.



Tsemppiä teille/meille joilla pieni repsahdus on päässy käymään. Ja tietysti kaikille Elopainoisille muutenkin. Toivotaan ettei kauheesti repsahduksia pääsis tulemaan.



Tavoitteeni täks viikoks oli että pääsisin siihen aloituspainoon ja sais siitä sit ens viikoks tiputettua noin 500 grammaa, joka muuten muutenkin olis ihan kiva pudotus vauhti.



Nyt jatkamaan opiskeluja=)



Marial

Tervetuloa takaisin ruotuun! Kyllä se elämä taas voittaa, ja ehdit paremmin keskittyä syömisiinkin.



Tunnistin itseni sinun tekstistäsi, koska minunkin syksyn projekteja on painonpudotus ja " ikuisesti" työn alla olleen gradun viimeistely. Molemmat asiat ovat todella painaneet mieltäni, ja nyt päätin vihdoin vapauttaa itseni niistä. Lisäpontta opiskeluun antaa se, että toinen kaveripiirini viimeisistä mohikaaneista eli valmistumattomista jätti gradunsa pari viikkoa sitten. Mullahan on toki " tekosyynä" kaksi lasta graduntekoajalta, mutta silti...



Kummasti on jo henkistä ryhtiä lisännyt tämä syömisten järkevöittäminen ja mummolakäynnillä virinnyt lenkkeilyinto. Syömisten osalta loppu mummolakäynti meni ihan ok - toivottavasti vain anoppi ei loukkaantunut, kun suhtauduin herkkutarjoiluihin aika nihkeästi. Sambankin aloitan ensi viikolla, niin eipä tässä mittään. :)



Tsemppiä keskiviikkoon asti!

Heippa kaikille,



Mites meni viikonloput? Ehkä suurimmalla osalla on viikonloppuna perhe-eloa, kotitöitä ja sitä muuta elämää, ettei niin paljon ehdi koneellekaan.



Nyt tartteisin itte piristystä, viikonloppu meni plörinäksi. Mulla ja perheellä on kauhea flunssa, joten eipä tässä paljon liikuta eikä vietetä sosiaalistakaan elämää. Tällasta se on, kun vanhempi lapsi aloitti koulun. Heti sieltä kaikki pöpöt kulkeutuu kotiinkin. Ekan viikon jälkeen jo hoideltiin kihomadot.... Noo, syksymmällä saadaan sitten täit!



Onneks en sortunut kipeänäkään lohduttamaan itteäni syömällä.



Räkäinen Maisu78

etenkin teillä Höyryjyrä ja Maisu! Viestinne piristivät ihan älyttömästi, joskin olen jo muutenkin paljon iloisemmalla mielellä. Asiat miehen kanssa on selvitetty, ilman puhdistaminen oli varmaan tarpeellista meille molemmille - kesällä jäi molemmilla lomailu aika vähiin, koska mä olin ensin sitkeässä flunssassa ja sitten miehen sisko tuli meille kuukaudeksi. Oma aika on ollut kortilla molemmilla ja taisi vaan olla paukut niin vähissä, että paha olo ja väsymys tuli purettua molemmin puolin toisen niskaan.



Mies kyllä kannustaakin minua laihdutuksessa. Hänen vaan on välillä vaikea ymmärtää, ettei se oikeasti ole niin helppoa... Ihmisen, jolla ei ole koskaan elämässään ollut paino-ongelmia ei varmaan olekaan helppoa ymmärtää. Toisaalta tämä ja se roikkuva gradu varmaan kuvastaa minun luonnettani... innostun helposti, mutta en ole aina kovinkaan pitkäjänteinen. Tiedän, ettei rakkaus ole näistä asioista kiinni, mutta päätin silti, että nyt kyllä näytän miehelle (ja itselleni tietty) ja hoidan nämä asiat loppuun! Samalla tajusin muutenkin, että en ole ehkä osoittanut rakkauttani miehelle tarpeeksi, vaan työ-ja kotihommat sekä lapsi tietenkin ovat syöneet huomiotani liikaa. Nyt olisi tarkoitus keskittyä yhteisen ajan järjestämiseen ja parisuhteen vaalimiseen! Välillä on hyvä, että joku vähän avaa silmiä ja potkii takapuolelle!



Tsemppi on nyt hyvä! Nyt kun saisi sen gradun hyvään vauhtiin! En oikein tiedä mitä näiden työasioiden suhteen tekisin - viihdyn nykyisessä työssäni, vaikka voisin saavuttaa " paremman aseman" ja isomman tilipussin koulutukseni avulla. Toisaalta en oikein näe itseäni niissä töissä. Mutta, kunhan nyt saisin sen gradun loppuun ja itseni ruotuun, niin katson sitä työasiaa sitten. Nyt on kuitenkin kiva työpaikka, jossa viihdyn ja jossa saa kohtuullista palkkaa, joten paniikkia asian suhteen ei ole.



Anyhow, vielä kerran kiitokset tsempistä!! Pitäisikö meidän Höyryjyrä perustaa myös joku " Roikkuvat gradut finaaliin" -ryhmä....????



Ai niin, ja paino oli aamulla 71,7--- eli vielä hiukka yli lähtöpainon, mutta eiköhän se tästä lähde! Viikonloppuna en repsahdellut yhtään!

pikkaisen lipsui täälläkin ja osoitan taas syyttävällä sormella miestä vaikka itsehän mä ne herkut suuhuni pistin;)

Perjantain kauppareissusta selvittiin hyvin ostamatta viikolle mitään lihottavia herkkuja mutta jo heti lauantaina mieheen iski makeannälkä ja piti lähteä vielä hakemaan jotain..mies ostikin suklaapatukoita ja pullapitkon ja mä puolestani sorruin ostaman 300g pussillisen jugurttibanaanilastuja jotka söin viikonlopun aikana..morkkista ei kumma kyllä tullut ja toisaalta en olisi kyllä halunnut vaan katsoa vierestä miehen herkuttelua,liika on liikaa tässä laihdutus hommassakin:D Muuten oon syöny ihan fiksusti ja kuntoillutkin ahkerasti joten toivon että keskiviikkona vaaka näyttäis ees hiukan miinusta...?



Niskat on ihan lukossa joten poistun suosiolla koneelta tämän enempää kirjoittelematta..



Queen

Teillä on varmasti ollut rankkaa!Mutta aivan ihailtavaa ettet sortunut!Itse ainakin sorrun kipeänä aina, sillä kipeänähän saa herkutella :)

Luulisi, että laihdutuksesi suju hyvin, kun tuostakin selvisit! Voimia koko perheelle, eikö se siitä helpota pikku hiljaa!



Myös muille tsemmpiä. Itselläni vielä sama paino tänään kuin viime ke:( mut yritän kovasti, että ke näyttäisi tasan 65 kg.

Kiva kuulla, että asiat ovat hyvin nyt! ja oikein paljon onnea siihen graduntekoon. Se on aina niin hankalaa aloittaa, mutta kyllä se siitä, kun vauhtiin pääset!

Nää vatsamakkarat roikkuu tosin kans... Mutta alkaa pikkuhiljaa sapettaa kun en saa tota tutkintoa loppuun. Palkkasin kesällä jo lastenhoitajan viikoksi että saisin edes alkuun ja tossa ne kirjat pöydällä lojuu kuten koko kesän on tehneet...



Viikonloppu oli aika masentava: Tein kaksi reipasta sauvakävelylenkkiä ja jopa uin varmaan 500 metriä, varmaan vikaa kertaa tänä kesänä järvessä kun alkaa olla jo liian kylmä. Mutta ekan kerran yli 3 viikkoon sorruin keksiin ja namiin, en kovin hirmuisesti mutta kuitenkin. Kun söin pojan pussista yhden, otin vielä toisen ja varmaan kymmenenkin. Eli reissut asuntovaunulla on vähintään yhtä vaarallisia kuin reissut mummolaan. Jääkaappiin ei oikein mahdu mun laihissapuskat ja toiset perheelle, ja kaikkien on syötävä samaa.



Mutta ruodussa taas, ei auta muu. Jos alan jotain mässätä niin se menee ihan hälläväliksi taas koko laihis. Pari kiloa olisi syyskuun loppuun mennessä karistettava, jos aikoo pysyä tavoitteessa ja rikkoa 70 kilon rajan vuoden loppuun mennessä.

Pientä tilastoa:



Aloitimme 16 henkilön voimin ja kokonaispainomme oli 1281.1.

22.8 mennessä painomme oli pudonnut 1258.8 kiloon, ja viimeisen viikon saldo oli huikeat 14,4 kiloa. Siis koko kassillinen voipaketteja.

Kuinkahan monta voipakettia on poistettu tällä viikolla (en ainakaan itse ole päässyt kovin pitkälle).



Joiltain puuttuu pituus, joten painoindeksejä ei voinut laskea, mutta siitä näkisi aika hyvin nuo vaikutukset, joten jos kamiliya, Kölli, Nella1971, Päikkä79 ja QueenBzZ kertoisi pituutensa, niin lisätään tilastoihin hieman tietoa.

Kehtaanko kertoa... pituutta on 160 cm, painoindeksi on varmaan jotain ihan järkyttävää.... painoa aamulla edelleen 71,7 kg!!

Joo, roikkuvat gradut -ryhmä vois olla hyvä. Roikkuvat masut ja roikkuvat gradut... Voi meitä!



Nyt elämä haltuun, eiks niin. Huomiselle ei ole suuria odotuksia, mutta hitaasti ja tasaisen varmasti pidetään homma hallinnassa.



Kyllä ryhmässä vaan on kivempaa. Aina olette mielessä, kun tartun jääkaapin kahvaan. :)

Tässä yritin itseäni motivoida hirveästi. En kuitenkaan jotenkaan onnisutunut. On tullut taas herkuteltua aivan liikaa. Höh.



Eilen kyllä vaihdettiin olohuoneessa huonekalujen paikkaa, joka vähän piristi, tosin olohuone on vielä vähän kuin pommin jäljiltä kun tietysti saatiin päähämme puol seitsämältä alkaa hommiin. No eiköhän ne tavarat siellä paikkansa vielä löydä.



Tässä äskön laskeskelin, että jos pystyisin tiputtamaan sen puolen kiloa per viikko ilman mitään takapakkia tai muitakaan muutoksia huomioimatta niin olisin tavoitepainossani ens vuoden heinäkuussa. Apua!! Pakko saada kyllä kiristettyä hieman tahtia, jotta se paino tippuisi hieman nopeammin. Niin ja ekassa tavoitepainossani olisin lokakuun alkupuolella. No kait tämä tästä kunhan taas pääsee edes noin kerran viikossa vesijuoksemaan tai uimaan. Niin ja pitäis sitä kuntopyörää yrittää polkea ahkerammin.



Tsemppiä kaikille huomiseen punnituspäivään!=)



Itse en kyllä osaa yhtään sanoa onko paino tippunut, toivotaan et olis edes hieman.



Marial