Alkoholisti-isien aikuisia tyttäriä paikalla? Kiinnostaisi kuulla, miten olette onnistuneet miessuhteissanne. ev

nyt ihana mies ja lapsen isä.. lähes absolutisti:)

tähän asti onnistuneeseen suhteeseen, meillä on nyt 3 lasta. alkoholia käytetään vähän.

Itse nykyään absolutisti,ja mieheni juo n. 2 kertaa vuodessa, jossain työhippaloissa pari olutta. En voi sietää alkoholia aikuisiällä, nuorena kyllä join kun kaveritkin. Suhde loistava ihanan mieheni kanssa.

vähän hengata varattujen kanssa, mutta nykyinen mieheni on upea.

Tosin kun olen aina tottunut pärjäämään omillani, itseeni luottaen ja apua saamatta niin tuppaan tekemään edelleenkin. Miehiselle itsetunnolle voisi tehdä hyvääkin, että vaimo joskus pyytäisi apua ja olisi " avuton" .



Äitini kuoli kun olin pieni joten totuin jo hyvin nuorena siihen, että ruokaa ei ole jos sitä ei itse käy ostamassa ja tekemässä. Sama koski puhtaita vaatteita jne.

Tosin jossain vaiheessa jo itsekin ajattelin että, mulle ei kyllä kelpaa kukaan.

Renttuja en ole voinut sietää koskaan. Mulla ei ole mitään hoivaamisviettiä renttumiehiä kohtaan.

Miehen pitää olla mies, ja seistä sanojensa takana. Alkoholia käytetään mieheni kanssa aika vähän, mä olen harvoin kännissä. Mies ehkä muutaman kerran vuodessa, ihan ok!

Teininä tuli oltua ihan " vallaton" . Tai silloin kaikki oikeastaan alkoi. Oli hirmuisesti yhdenillan suhteita ja usein itseäni huomattavasti vanhempiin miehiin. Kaiketi mulla oli silloin jonkinlainen " isäsyndrooma" , jolla koitin hakea sitä muka turvallisuuden tunnetta jota kotoa ei saanut. Eihän ne miehet olleet mitään muuta vailla kun seksiä ja jotenkin kuva koko seksiä kohtaan vääristyi kohdallani ihan täysin. Tuota kaikkea kamaluutta jatkui lähes kymmenen vuotta kunnes tapasin tämän nykyisen miehen, se tapahtui reilu seitsemän vuotta sitten. Aivan ihana ja kunnollinen mies, lopetti tupakoinnin kun olin raskaana ja alkoholia ottaa vain saunaoluen verran. Mutta tänäpäivänäkään en siedä vanhempiani jos ovat juovuksissa, en vastaa edes puhelimeen kun kännissä soittelevat. Selvinä kyllä ovat ihania ja silloin ollaan tekemisissä. Tuo kaikki on opettanut mulle sen että oman lapseni ei tarvitse kärsiä ja nähdä vanhempiaan ympäripäissään, eikä meillä lapsen nähden juoda kun se yksi pullollinen saunaolutta.. Mahtaa kuullostaa aika niuholta muista? :)

2! Kirjoitit ihan kuin minun elämästäni! Eipä minun tarvi rustata nyt tarinaa... :-) Ja et ole niuho.

nyt mies (ja lasten isä) on lähes absolutisti ja isäni täysi vastakohta. Nuorempana keräsin mukaani aina isäni kaltaisia alkoholin väärinkäyttäjiä ja jopa vahvempien aineiden käyttäjiä. Kuvittelin että joku niistä lopettaa/vähentää MINUN ja parisuhteemme takia käyttöä. Näin ei sitten käynyt ja itsekin huomasin tämän ajatuskuvioni ja osasin siitä luopua ja lopettaa itseni satuttamisen näillä parisuhteilla.

sormet mennä solmuun:) Onneksi oli aika rajatusti tuota tilaa mihin kirjoitella:) t: 2

Ehkä olen hakenut miehiltä hyväksyntää, mutta eikö me kaikki?



Tosin oma alkoholisti-isäni on aina osoittanut rakkauttaan ja huomioinut. Äitini on joutunut kärsimään eniten, mutta minun sanani on ollut aina kaikkein painavin hänelle.

mutta hänen käytöksensä humalassa ei ole häiriöksi. Välillä kyllä huomauttelen liiasta juomisesta.

Vierailija:

Ehkä olen hakenut miehiltä hyväksyntää, mutta eikö me kaikki?

Tosin oma alkoholisti-isäni on aina osoittanut rakkauttaan ja huomioinut. Äitini on joutunut kärsimään eniten, mutta minun sanani on ollut aina kaikkein painavin hänelle.

Nyt elän uusperheessä hyvän miehen kanssa, onnellisena. vaikeuksien kautta voittoon siistäälläkin. Isä on tosin ollut minulle vain kaukainen hahmo, mistä on kuulunut satunnaisesti, ei edes vuosittain. Se lienee vain plussaa.

Aloin seurustella 16-vuotiaana nykyisen aviomieheni kanssa. Yhdessä ollaan oltu yli 10 vuotta, naimisissa niistä 6. Lapsia 2. Mies on oikein hyvä mies kaikin puolin, sekä rakastava isä.



Käytämme molemmat alkoholia kohtuudella, en olisi ikinä ottanut baareissa juoksevaa renttua. Meillä siis kaikki alkoholi käytetään kotona, ei juosta baareissa eikä olla humalassa ikinä.

Muuten on kyllä edelleen vaikeaa monen asian suhteen. Hyväksyntää haen edelleen isältäni sitä koskaan saamatta. Suhteessa muihin miehiin korostuvat huima itsenäisyys ja riippumattomuus ja epänaisellinen toimeliaisuus kyselyn ja ihmettelyn sijaan. En koskaan osaa pyytää apua, kun lapsenakin oli aina pakko pärjätä ja osata toimia, oli tilanne kotona mikä vaan.



Ehkä tämä näkyy siinä, että ennen avioliittoani seurustelin vain puoli vuotta pojan kanssa, joka kaipasi rinnalleen heikkoa ja mieheen tukeutuvaa naista. Suhde loppui ja tapasin mieheni, joka on elämäni kiltein ja ymmärtäväisin ihminen. Selviytymisen sijaan elämässäni nyt korostuu yhteistyö ja avunanto. Tai etenkin sen saaminen.

Eli lapsuus oli ns perusturvallinen (jos sitä haet takaa).



Itse en käytä alkoholia ollenkaan ja myös mies on absolutisti (hänen äidillään on alkoholiongelma). Alkoholiin ei meillä kummallakaan liity yhtään iloisia muistoja, joten parempi olla ilman.

enkä ollut sen jälkeen juuri isäni kanssa tekemisissä. Alkoholisti hän joka tapauksessa on, joten vastaan tähän.



Teini-iässä oli sellaista tavallista: muutama pidempi suhde, jotain yhden illan juttuja. Nyt olen naimisissa tavallisen suomalaisen miehen kanssa, joka juo silloin tällöin överikännit, muttei kovin usein, eikä niin että siitä tulisi haittaa muulle perheelle (onpa vaan perkeleen tylsä kännissä, niin etten jaksa olla samassa tilassa hänen kanssaan).



Itsetuntoni ei kyllä ole mikään kaikkein paras, en tiedä johtuuko isästä (isättömyydestä) vai mistä.

Erotuksena, että aviomieheni on lempeä ja rakastava isä toisin kuin oma isäni.

Minusta ei ole tullut absolutistia-ei ollenkaan. Drinksu maistuu, mutta ei lasten aikana.

aviomies kohtuukäyttäjä, juo kerran kahdessa kuukaudessa kavereitten kaa ja kotona silloin tällöin oluen.

Edelliset miehet renttuja, nykyisen kanssa kaksi lasta.

Lasten isä oli pohjanoeeraus, eli pieleen meni ja rankasti. Nykyinen mieheni vietti villiä poikamieselämää kunnes alettiin seurustella. Nyt elämä on seesteisen ihanaa ja mies aivan ihana isäpuoli.