Alkuviikkoa SYYSQ 04¨^

Oon näköjään vieläkin täpinässä, kun en muuta muistanutkaan.



Yniksen perheeseen paranemisia.



tea. Sama se, mistä puhuu, kunhan puhuu/ kirjoittaa.



T@hti taas

Miks ton taudin pitää olla olemassa. Toiv ei tartu muihin teidän perheessä Ynis.



Työnhakua olen harrastellut ja typyläinen aloitti uuteen ryhmään tutustumisen maanantaina, pidän päivät lyhkäsinä (9-12) siihen asti kunnes saan töitä. Tarhassa on mennyt hyvin, vaikka itkulla aamulla lähdetään.



Ois ihanaa päästä katsomaan vastasyntynyttä, nuuski T@hti munkin puolesta vauvantuoksua.



12veen ja kohta 3veen kanssa elämä on aikamoista nuoralla tanssimista, kai tästä hengissä selviää :)



Hilu

Söinkin päivänkunniaksi yhden dominon :-)



Illalla ois Mäkkärissä yhet synttärin tapaset,ei huvita mut täytyy mennä :-/



Yniksen pienelle paranemista!



Itellä on kurkku vähän kipee ja jotenki särkynen olo..flunssan alku vai ihan väsymyksestä ja stressistä johtuvaa?!Tiedä tuota..



Töistä..Iski ärsytys!Soitin yhelle johtajalle,sano et laita hakemus.Yks tuttu,jonka johtaja tämä oli,lupas puhuu sille johtalalle musta.Oli puhunuki,mut paikka oli luvattu jo jolleki...ja edelleen se on netissä haussa.Paikkojahan menee paljon tutuille mut miks ne menneet on viel haussa?!Ei huvita edes hakee....



Omaa-aikaa...Tähän asti mies ollu 2kertaa treeneissä kokoillan,lisäks käyny kuvaamassa tunteja,tunteja.mä jumpassa 3xvkossa(matkoineen 1½tuntia).Nyt mies sai taas bändikämpän,vuoroista tosin ei ole tietoa..

Mä ilmottauduin 2jumppaa ja aatelin et käyn sit viel kerran jossain,nyt tosin joudun kai jumpat perumaa rahapulassa :-(

Yleensä kun mies on lasten kanssa ni se todellakin vaan on..esim.jos oon päivän kaupoilla nii siivo odottaa..Tähän täytys saada muutos!



Elmosta odottelen kuulevani...



jatu

Ei pieni vaan minä. Aamupäivällä mies kävi esikoisen kanssa kaupassa ja pieni nukahti sohvalle. Sain hetken torkahdettua itsekin, kunnes koira rupesi vouhkaamaan kauppareissulaisten kotiinpaluuta. Ruuan jälkeen istutin lapset sohvalle katsomaan elokuvaa, että voisin yrittää nukkua, mutta jotain kitinää sieltä koko ajan kuului eikä nukkuminen kunnolla onnistunut. On kyllä tosi tööt olo.



Syysneiti aamuyön nukkui ja aamulla oli ihan virtaa täynnä. Piti toppuutella, ettei rupea ihan riehkaamaan heti, vaan varovasti juotiin mehua ja syötiin lopulta leipääkin. Ruokahalua riittää ja sisällä pysyy heti kaikki. Voitteko kuvitella, että neiti oppi myös tulemaan vessaan oksentamaan. Huomattava helpotus!



Jotenkin kauhulla odotan, että kuka seuraavaksi. Yölläkin kuuntelin koko ajan esikoista, ettei heti perässä alottais. Toistaiseksi ollaan muut terveitä. Pieni on kyllä väsynyt, mutta muuten ok.



Tea, tai joku muu. Kuinka kauan vatsatauti tarttuu? Jostain keskustelusta luin, että jopa päiviä paranemisen jälkeen. Onko tosiaan näin? Mietin, että neiti sain sen maanantain tai tiistain aikana päiväkodista. Kuvittelisin, että meillä muilla ois jo hyvä mahdollisuus säilyä ilman tautia, mutta saa nähdä.



T: Ynis ja oma napa

Hyvä, että T@hdella oli vauvauutisia :-)



Jatu: ja erittäin hyvä, että teilläkin siivo, kun olet poissa. Lohduttaa, kun on vertaiskärsijä.



Meillä siis mies käy 4-5 kertaa viikossa salilla, tosin pari kertaa ihan pikakierroksen, mutta osaa ottaa ihan eri lailla muutenkin omaa aikaa kuin minä. Toisaalta en halua juuri sen takia olla poissa, kun tiedän, että siitä on pelkkää sekamelskaa seurauksena. Olen kyllä yrittänyt hyvällä ja pahalla sanalla saada muutosta, mutta hyvin lyhytikäisiksi ovat jääneet. Hassua kyllä ennen lasta mies oli paljon siistempi tapaus.



Eilinen vanhempainilta ei sisältänyt hirveästi uutta. Henkilökuntaa koitetaan rekrytoida, mutta opeja ei vaan ole saatu. Koko päiväkodissa siis ainoastaan eskariope. Hoitajiakin on liian vähän.

Jatu, taidetaan olla liian kaukana teistä, mut tulisitko tänne apuun :-)



Huomenna lähdetään viimein hääreissuun. Kutsuhan tuli jo toukokuussa. Koko ajan on ollut vaateongelma ja nyt vielä entisestään, kun on luvassa sateista keliä. Vihkiminen on ulkona luonnossa mikäli sää sallii. Muutenkaan ei ole ihan selvillä koordinaatit mitä, missä ja milloin.



Toivottavasti Ynksyn perheen oksut on ohi. Katala tauti, joka saattaa tarttua tai olla vaan yhdellä porukasta hyvällä tuurilla...



Keilin

Ynksy, taisi tauti tarttua jo netin kautta, heh. vastustusvoimaa sinne. Minä olen toooosi kipeä, liekö energiakanavat niin auki, että pahat fibat työmaalla pääsee sairastuttamaan. Eiks se Teukkis niin mee?



Nokka kuin räystäs tänään tornin juuressa. Aika mahtava ukonilma. Pamaus ja väläys ihan päällekäin. Tunnin verran piti odotella että sisään pääsyä, kun palohälyytykset kilisivät. Palokunta kävi sitten paikalla sammuttamassa, siis ne hälyt, mitään muuta sammutettavaa ei ollut.



Jatulle työnhakulykkyä, sopivia töitä ja sopivan pian. Eivät tiedä millaisen jalokiven menettävät, kun et hae kertomaasi paikkaa!



T@hdelle haluamisesta. Kun ei osaa haluta, kannattaa harjoitella, pienin askelin. Minun harjoittelemiseni on heittäytyä sängylle keskellä pahinta iltaruuhkaa - syöttö - sotku - siivous letkaa.



Kuku-ko-käki-kuku

ja miestä. Sitä onkin ikävä, on se vaan aina niin ihana ja rakas.



Pikkuinen ukkeli taintui taas lopulta. Raukka sekin on. Joutunut keskelle tätä härdelliä, jota kohtaan jaksaa osoittaa loputonta kiinnostusta. Konekatras on koottu makuuhuoneen ovelle ja kumisaappaasta ja kuminauhasta koottu portti on visusti kiinni. Koira parka heittikin komean kuperkeikan sisään juostessa. Koirakin on raukka, olen jo monena iltana unohtanut sen pihalle moneksi tunniksi. Tänään tuo huojentunut pallo juoksi suoraan nukkumaan, ettei vaan enää heitteelle jää. Ihmettelen kuinka enää raaskimme koiran antaa takaisin anopille, kestäisköhän MOtti myös pidemmän päälle?



Olin reipas, hoidin yhden inhokkitehtävän pois alta ja laitoin hopsini eteenpäin. Karmivaa tosiasioiden tunnustamista, kiire tulee vain jatkumaan.



Ymmärrän nyt miksi työssä käyvät äidit eivät muista mitään, minun muistini on myös kadonnut kuin tuhka tuuleen. Ja olen siitä ollut niin ylpeä. Tuleeko se vielä joskus takaisin?



Hirmu härdelli vielä ulkona, leipää pöydässä lienee myös ensi vuonna, siis noin niinkuin kuvainnollisesti kaikilla. Luo yhteenkuuluvuutta kun näkee ja kuulee, että muillakin on yhtä kamala kiire.



Toivon todella, että Ynksyn perheen taudot eivät leviä, sympatiat sinne. Kukkuulle myös pikaista paranemista. Joko huomenna kuulemme Elmosta?



Aavis ja sekavaakin sekavampi teksti

En tiedä oisko ollut jo uuden pinon aika, mutta jatkan tähän.



Toistaiseksi muu perhe ok, pienempi väsyi illalla kovin eikä jaksanut syödä mitään. Nukahti klo 7 ja heräsi aamulla klo 7. Mies töissä, minä lasten kanssa kotona.



Joskus iskee epäusko, että voidaanko taas tästä taudista selvitä vain yhden sairastelulla. Sitä paitsi edellisestä vatsataudista on 2,5v aikaa ja se on ainoa mikä esikoisella on koskaan ollut. Influenssat yleensä meidät karttaa, vaikka viime vuosi oli muuten yhtä sairastelua kyllä. Mutta loppuuko tämä hyvä tuuri siihen, että joskus tapahtuu jotain tosi järisyttävää. Joskus meinaa oikeasti pelottaa moinen.



Pitäis mennä suihkuun. Aion mennä lasten kanssa puistoon, koska pienempikin on ihan voimissaan. Huomenna päiväkotiin, jos ei mitään uutta ilmene. Pk toivoi, että huilataan vielä tämä päivä, että voimat palautuu. Ihan hyvä niin, kun eilen tosiaan väsähti kokonaan. Tänään oli muuten ekaa kertaa vaippa kuiva aamulla ja pissa olikin tosi tumma ja väkevän hajuinen. Eli aika kuivana on tyttö ollut. Täytyy tankata nestettä ja ruokaa tänään, että palautuu elimistökin normaaliksi.



Jokohan Elmo on nähnyt päivänvalon?



T: Ynis

ollaan kyllä urakoitukin karkottaaksemme tauti täältä. Kaikki lakanat meni vaihtoon, samoin pyyhkeet. Hammasharjat myös. Lattioita on pesty, samoin lavuaarit ja vessanpöntöt. Yöpuvut tietty myös ja kaikki eiliset vaatteetkin suoraan pesuun. Astiat tietty saman tien koneeseen, hammasmukit myös. Aika urakka, mutta tulipa tehtyä.



T: Ynis

Itsellä vähän tyhjä olo. Johtunee siitä, että Nasu on vienyt kaiken sen vähäisenkin energian, jonka joskus ehkä omistin. Uhma on pop ja aamuisin sekä äitiä että poikaa voisi vaikka soittaa *ping ping*. Poika tosin saa luvan kanssa (iän tuomaa etu) purkaa kiukkunsa ja ärjyykin kurkkunsa kipeäksi. Äiti sen sijaan hengittää syvään, laulaa mielessään Simon & Garfunkelia ja kuvittelee olevansa brittiläisen komedian sankaritar, joka vain kohtalon oikusta on joutunut pahaisen riiviön vartijaksi.



Onnesi kiukut loppuvat yhtä nopeasti kuin ovat alkaneetkin ja rauha palaa maahan. Sitten jää ongelmaksi enää se äidin sisään patoutunut kiukku. Loppu päivä kuluu rattoisasti, poika leikkii, nauraa, touhuaa, opettelee uusia sanoja ja piirtää hienoja kuvatuksia paperille. Äiti hymyilee auliisti Jane Austen-naisten lempeä katse silmissään, juo seitsemän kuppia kahvia, kirjoittaa päiväkirjaansa kynän terät poikki paukahdellen, lipsauttelee Miehelleen varomattomia solvauksia, mutta hymyilee. Näinhän se kiukku hoidellaan Kilttien naisten käsikirjan mukaan.



No onneksi ei nyt ihan näin, mutta välillä kyllä pistää miettimään, milloin on oikeus hermostua lapselle lapsen turhasta kiukkuilusta. Periaatteessa olen huutamista vastaan, vaikkakin äänenkorotus on väistämättömasti päivittäistä. Mutta siis Huutamista vastaan olen. (Miksi tämä sääntö kumoutuu Miehen kanssa? :) Äitini kehottaa hämäämään Nasua, jotta kiukun aihe unohtuisi. Siihenkään en ole oikein tyytyväinen. Täytyyhän lapsen oppia tuntemaan niitä epämiellyttäviäkin tunteita ilman että joku tuo aina unohduksen helpotuksen. Siispä meillä saa kiukuta ja kiukku menee aikanaan ohi. Minä sitten lehmänkatseineni seuraan vierestä ja otan syliin sitten, kun Nasu on siihen valmis. Eikös kuulostakin ihanteelliselta toiminnalta? Miksi se sitten välillä on niin " #¤&keleen raskasta? (Huomaatteko, en osaa edes kiroilla!)



Like a bridge over troubled water...

Yksin kotona karkkipussi nenän edessä. Mieheni armaani oli hiljaa mielessään päättänyt, että lähtevät jo tänään anoppilaan (siis kotiinsa) huomisen sijasta. Vähän närkästyin syystä, jonka kertoi mutta olenhan tottunut, ettei minun sanalla ole mitään voimaa ;) Kävivät katsomassa mua vielä töissä ennen lähtöä. Sanoin Onnille, että äitillä tulee ikävä. Onni totesti " no, me tullaan kyllä isin kanssa hakemaat sut" . Suloista.



Töissä en viitsi enkä oikein ehdikään enää kirjoitella tänne kun en ole yksin hetkeäkään. Lukemassa sentäs kävin. Mersun kuulumisia odotellen. Mutta olipa tänne ampi pompsahtanut, kiva oli kuulla sieltäkin päin.



Me palattiin yövaippailuun. Ihan selväähän tuo oli, ettei ole vielä valmis vaipattomuuteen. Toissa yönä pissasi niskaa myöten itsensä märäksi poikanen ja aamulla oli tullut toiset pissat. Viime yö meni vaipan kanssa ja saatiin nukkua.



Mies vaan ei saanut toissa iltana vaippaa Onnille. Iltaisin on nyt esiintynyt melkoista isin vastustamista. Ennen voimassa ollut vuoroilloin nukuttaminen on mennyt sekin siis puihin. Yks ilta mies meni nukuttamaan mutta ei hiffannut, että siinä vaiheessa väsynyttä poikaa pitää vähän myötäillä, että homma sujuu. Kuulin kuinka se ei antanut Onnin nousta sängyn päädystä sänkyyn (tms) ja siitä alkoi hillitön huuto. Mua alkoi niin - suorastaan vituttamaan - että marssin huoneeseen parikymmentä minuuttia huutoa kuunneltuani. Sanoin, että jos et muuta osaa kuin huudattaa lasta, mee pois.



Tästä voitte kuvitella, mitkä on puhevälit taas tässä perheessä. Ollaan jälleen kerran aallonpohjalla mutta sitä tapahtuu joka kuukausi:)



Aaviksella on tuolla sähköpostin puolella kyllä suuri huolenaihe. Tuo hoitohomma on niin arka asia, varmasti varsinkin kun on kyse esikoisesta. Mä juttelin eilen Onnin tarhatädin kanssa, sellaisen, josta Onni on sanonut " oon Pirjon kaveri" tai " oon Pirjon poika" . Eli josta Onni tykkää. Voipi johtua siitä, että on ihan meidän äitin näköinen:) No tää täti sitten kertoili aika pitkään eilen, millainen Onni on hoidossa. Tarkkailee ja kuljeskelee ja menee leikkeihin mukaan vasta, kun hoitaja kehottaa. Kulkee tämän yhden tädin perässä mieluiten eikä puhu, ellei siltä kysellä mitään. Muut hoitajat oli sanonu, ettei ne ole koskaan kuullut Onnin puhuvan! Tää " Pirjo" sitten sanoi mullekin, että puhuu paljon ja selvästi, kun vaan kyselee. Kertoo sitten asioita, mitä on tehnyt kotona jne. Mutta jotenkin olin aistivinani aavistuksen omaisen negatiivisen sävyn keskustelussa, kun täti kertoi Onnin olevan ujo ja varautunut ja kulkevan hänen perässään.



No, voihan tietysti olla, etten tunne hänen tapaansa ilmaista asioita. Minä sanoin suoraan, että en tiedä miten te asian koette mutta minusta on ihana kuulla, että Onni on ottanut jonkun (sinut) " omaksi hoitajakseen" , että on joku johon voi turvata. Jotenkin välillä tuntuu, että Onni on tarhan tätien mielestä " jo" kohta 3. Itse ajattelen, että se on " vasta" 3. Kärpäsestä tulee helposti tietysti härkänen, kun tätä asiaa liikaa pohtii. Sen täti vain sanoi, että varmasti Onnilla olisi paljon asiaa, jos vaan olisi aina aikaa kuunnella. (Se vähän taas pani miettimään. Miten ei ole aikaa, kun tarhassa on ollut n. 8-10 lasta hoidossa koko ajan, kun osa aloittaa vasta syyskuun alussa. Hoitajia on kuitenkin aina ollu 3-4 paikalla.)



Sorge tää hirveä tilitys. Puheripuli, kun en ole juuri tänne päässyt.



Huomenna vielä töitä, sitten lauantaina mä lähden Kokkolaan käymään Onnin kummitätin luona. Sunnuntaina sitten hyppään Kokkolasta miehen ja Onnin kyytiin.



Kävin tänään yhdessä halpamyynti liikkeessä, silmälasi sellaisessa siis. Ostin lasit! Tai siis varasin näön tarkastukseen ajan ja varasin jo kehykset. Vanhat on ollut jo 5 vuotta mulla ja tänä aamuna taas meinas linssi pudota, kun ruuvit on niin löysällä. Päätin, että nyt riitti. Tulee aika paljon halvemmaksi tuolta liikkeestä kuin normi liikkeistä.



Nyt pitää mennä poimimaan marjat pensaasta, jos veis huomenna myyntiin.



T-P

Huolestuttaa, kun mitään ei kuulu.



Päästiin kattomaan miehen veljen ja vaimonsa vauvaa :) Ihana pikkuinen oli ja niin jännästi oman näköisensa, kun jotenkin aateltiin, että saattaa olla kovinkin tutun näköinen. Mutta ei tullut kuumetta ainakaan vielä. Vannomatta paras tietenkin. Ihan pikaseen vaan käytiin, kun tuore äiti oli niin väsyksissä ja hb alahaalla. Koitin vakuutella, että kyllä se siitä pikku hiljaa. Vaikea oli kyllä löytää sopivia sanoja, ettei enempää pahastuttaisi toisen herkkää mieltä, kun oli jo niin pahoillaan hpitajien suhtautumisesta. Taitaa olla kiirettä sielläkin tai huono tuuri väen kanssa, kun ei jakseta välittää. Miehensä kyllä totes, että yks kätilö oli oikein mukava ja välitti.



Meillä oli Iika vaan mukana ja muut lapset saatiin mun kotiin hoitoon. Oltais menty ihan kahdestaan, mutta sitä en viittiny ees ehdottaa. Tuossa oli mun vanhemmille riittävästi rupeamaa. Kaupoilla myös kierreltiin, kun oli useampi synttärilahja hankittavana.



Rivit hyppii silmissä, joten taidan mennä nukkumaan.



Viimeistään viikkispinoon sitten kaikki hop, hop!



T@hti

TTH päivä tänään, harmittaa kun on laitettu liian tiukka aikataulu vain 1/2 h aikaa terveystarkastukselle :(



Toivottavasti Elmolla ja äidillä kaikki hyvin!



Toivottavasti Yniksen perheessä muut säästyivät taudilta!



Parisuhde ongelmien kanssa painiville voimia ja vertais tukea.... miehet ei niitä voi ymmärtää...



Meillä on kurja ongelma: Ee leikki pihalla naapurin pojan rikkinäisellä lelulla, tämän isä näki ja syyttää nyt Eetä rikkomisesta. Kahtena iltana on huutanut pihalla kuin raivohullu (siis tämä isä), lapset pelkää ja yöt tosi rikkonaisia. Ei oikein voida ulkoilla siis enää lasten takia ettei tarvi niiden pelätä :( en tiedä pitäisikö jo ottaa yhteyttä poliisin vai mitä tehdä!? onneksi tämä perhe muuttamassa, mutta pitkä kuukausi tulee sisällä...



Pitäisi lähteä luokkakokoukseen lauantaina, mutta en yhtään jaksais, mieli tekee kyllä lähteä.



Mari

Aamulla tulleen tiedon mukaan " pieni" poikalapsonen on syntynyt eilen iltauutisten aikaan. Poika perheineen voi hyvin ja kaikki ovat onnellisia :)



Mersu saa kertoa itse tarkemmin mittoja yms., tärkein tieto välittynee näin :)



:) :) :) :) :) :) :)

Hurjasti Onnea Mersu,perhe ja uusi ihana vauveli!



jatu

Johan oli rupeama.



ONNEA JA ENKELEITÄ MERSULLE, ELMOLLE, HELLULLE JA ISILLE!



Ayapille kiitos viestin välittämisestä.



Toivottavasti saamme kuulla lisää jossain vaiheessa.



T@hti

Lisää kuulumisia odotellaan, mutta kenties vasta viikon sisällä:)



T: Ynis ja normaaliarkeen palannut perhe

Olipa ihana lukea iloisia uutisia heti aamutuimaan! Mielessä olette kovin olleet. :)



Ampi

Vauvantuoksuisia hetkiä toivottaa Leanna jälkikasvuineen

Kovasti onnea Mersulle, tuoreelle tulokkaalle sekä tietty koko perheelle :)



Nopsaan sen verran täältä päästä, että olen ollut alkuviikon k-a-m-a-l-a-s-s-a flunssassa, eilen olin töissä ja tänään taas täällä kotona. Mulla on lomapäivä. Tytöllä kun on tänään 3-v. hammastarkastus ja tyhmästi aika on keskellä päivää. Otin sitten reilusti vaan koko päiväksi lomaa ettei tarvitse edestakaisin ravata ja miettiä aikatauluja.



Aika on muuten mennyt tekokkaasti kotona, töissä ja hääjuttuja valmistellessa. Meille piti tulla muka pienet ja ilman-mitään-hössötystä häät. Ei ne häät kovin suuret vierasmääräältään olekaan mutta hössötystä en voi välttää ... pöh. Vaikka kai tämä ihan kivaakin on. Pääteema mun häissäni on kuitenkin se, että ihmisillä on kivaa ja rentoa. En ole enkä aio stressata typeristä yksityiskohdista. Silti(kin) riittää hommaa mitä vielä pitäisi tehdä. Aikaa kun on ne viikonloput ja osittain illat. Töissä taas sellainen vaihde päällä ettei paljon muuta päivän aikana ehdi miettiä :)



En muista olenko esim. onnitellut Pilea asuntokaupoista mutta onnentoivotus tulee tässä :) Ja paljon muutakin kommentoitavaa olisi .. Aavis tästä kirjoittikin - kun äiti-ihminen aloittaa työt, tuntuu että mikään ei enää päässä pysy sitäkään vähää mitä siellä joskus oli. Olen odottanut tilanteen paranemista nyt vuoden, ehkä vielä jonakin päivänä.

Aavis tosiaan ollut minunkin mielessäni. Kovasti toivon asioiden selkiytymistä, ennenkaikkea pienen miehenalun vuoksi!



Plääh, täytyy mennä. Koti on kaaoksessa, täytyy kai sille jotakin tehdä ja ruokaakin laittaa, sitten kohti hammaslääkäriä.



Voikaa hyvin!



Alli