Lue keskustelun säännöt.
Poikien äidit eivät saa nauttia isovanhemmuudesta
19.08.2007 |
Tämä tuli mieleeni tuosta vastasynnyttäneiden luona vierailu -ketjusta, kun siellä joku äiti pokkana sanoi, että laitokselle sai tulla vain hänen isänsä ja sisaruksensa ja viikon sairaalajakson jälkeen esitti vielä toiveen, ettei kahteen viikkoon kävisi ketään. Ja oli sitten närkästynyt kun appivanhemmat tunkivat kylään. Kun muutenkin lukee näitä anoppi-keskusteluja, niin en kyllä ikinä haluaisi poikalasta.
Tuntuu että lähestulkoon joka perheessä naiset määräävät ketä nähdään ja milloin ja aikaa vietetään aina siellä naisen vanhempien luona ja miehen vanhemmilla vain käydään pakosta kärsimässä kamalaa anoppia. Eli naisen vanhemmat saavat nauttia isovanhemmuudesta paljon enemmän kuin miehen vanhemmat. Monessa tapauksessa nainen suuttuu anoppiinsa niin, ettei tätä nähdä juuri koskaan. Oletteko te poikien äiteinä miettineet, että poikienne tuleva puoliso saattaa riistää teiltä lapsenlapset henkisellä tasolla kokonaan?
Tiedän, että tähän keskusteluun tulee vastaukseksi täysin päinvastaisia esimerkkejä, kuinka äidin vanhemmat ovat alkoholisteja ja isän vahnemmat ovat aivan ihania. Mutta jos miettii yleisellä tasolla, niin näinhän se on, että äidit suunnittelevat mitä tehdään. Tietysti itsekin menen mieluummin lasten kanssa omaan lapsuuden kotiini viettämään aikaa kuin " vieraan naisen" eli anopin luokse. Anoppi on tästä tietysti vähän katkera ja kateellinen, mutta minkäs sille voi, koti on aina koti ja vaikka anopin kanssa ihan ok välit onkin, en siedä häntä pitkiä annoksia.
Kommentit (89)
Ensin tutustuttuani anoppiini pidin häntä hyvänä `jätkänä`. Sitten syntyi esikoisemme ja naarasleijonan tavoin aloin yht´äkkiä ylisuojelemaan lastani. En voinut enää kerta kaikkiaan sietää anoppini letkautuksia. Sain väännettyä kaikesta hänen sanomisistaan jotain negatiivista, piiloviesteilyä tms. Täytyy kuitenkin sanoa, että anopilla oli kyllä tiukka ote heti alkuun, olihan hän 3:n lapsen äiti ja työskenteli päiväkodissa. Hän ohjeisti ja neuvoi -vaikka en kysynytkään. Tuntui siltä, että hän tungeksi minun ja äitini symbioottiseen suhteeseen, tullen neuvomaan minua mm. imetyksessä tai kantaen heti sairaalasta kotiuduttuani minulle synnytyksen jälkeisestä masennuksesta kertovia leikkeitä. Hän kutsui itse itsensä mm. lapsemme neuvolakäynnille ja aivan sinne th:n huoneeseen saakka. Oi, näitä olisi vaikka kuinka... mutta nyt ne kuitenkin enää vain naurattavat.
Nykyään olen alkanut sietämään hänen sanomisiaan, vaikka ne olisivatkin vähän ufoja, koska tiedän että loppujen lopuksi ratkaisut teemme me itse. Kaiken kaikkiaan hän on LOISTAVA anoppi ja IHANA isoäiti. Ikinä, ei ikinä hän ole kieltäytynyt hoitamasta ja leikittämästä lapsiamme, vaikka käymme siellä montakin kertaa viikossa. Hän soittaa aina ja päivittäin, jos lapsemme ovat kipeitä. Mummolassa ollessamme hän askartelee lasten kanssa ja he näkevät paljon vaivaa, jotta lapset viihtyvät heillä.
Nyt kun katson, niin he antavat aikaa lapsillemme sen sijaan että esim. ostelisivat mitään. Omat vanhempani tekevät täysin vastoinpäin ja se surettaa, koska minäkin sain lapsena vain materiaa ajan sijaan ja se on tuonut monta mutkaa elämääni, mutta se on vallan toinen tarina.
Loppuun sanoisin, että ikävä on suunnaton, kun anoppi (tai appi) täältä lähtee ja lapsemme tulevat menettämään jotain todella korvaamatonta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole kyllä itse nyt väleissä anoppiini ollenkaan, joten voihan se kolahtaa vielä omaan nilkkaan..
2 ex anoppia ja he olivat ihania, ja tähän viimeiseen olen edelleen tosi paljon tekemisissä (on myös lapseni mummo) ´suunnitellaan yhteistä matkaakin jne.
Tämän hetkiseen anoppiin ei voi olla yhteydessä koska on psyykkisesti sairas, eikä kuitenkaan ole avun piirissä. On tehnyt miehelleni ja minulle hirveyksiä joten ei kiitos pidetä välejä.
Mutta 2/3 anoppia ovat olleet enemmän kuin oma äitini.
Pidänkin ex- anoppiani äitinäni (vähän salaa, mutta kyllä hän sen tietää) ja on sanonut, että olen kuin oma tytär : )
Mutta eihän aikuista ihmistä voi pakottaa pitämään yhteyttä oman poikansa lapsiin.
Kirjoitin nimenomaa, että omat vanhempani kunnioittivat toivettani. Isä ja sisarukset olivat tietysti vauvan isä ja sisarukset. Anoppi ja appiukko tulivat meille samalla oven avauksella kuin me vauvan kanssa tulimme sairaalasta kotiin. Omat vanhempani tulivat vauvaa katsomaan, kun vauva oli kolme viikkoa vanha, ihan kuten toivoinkin.
Kylläpä ison keskustelun sait aikaan sillä, että et ymmärrä lukemaasi!!!
T. aiemman ketjun kirjoittaja nro 13, joka halusi viettää aikaa uuden vauvan ja perheen kanssa rauhassa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
S80:
Mulla mutsi asuu Jenkeissä ja niin myös veljeni perheineen, asuvat suht lähellä toisaan. Näkevät lähes joka päivä ja mutsi hoitaa veljeni lapsia lähes joka päivä. Me 7 tyttölasta asutaan muissa maissa ja välillä tulee urpokadefiilis broidia kohtaan, koska hänen lapsensa saavat nauttia mummista niin paljon :D
Mulla on kyllä maailman ihanin anoppi, tullaan hyvin toimeen. Mutsi ja faija muutti Jenkkeihin kun mä olin 16v ja siihen aikoihin myös alettiin miehen kaa seukkaan.. anopista on tavallaan tullut äitihahmo ja ystävä. Asuvat meidän kaa nykyisin samassa kaupungissa ja kyllä saa anoppi hoitaa lapsenlapsiaan lähes joka päivä.
Itselläni kaksi pientä poikaa ja olen nimenomaan kokenut, että oma sukuni on läheisempi ja jotenkin luotettavampi noiden lasten ollessa kyseessä. Oma äitini on kuollut, mutta esim. isä ja sisko uskovat, jos sanon, että en halua että vauvani kanssa tehdään sitä tai tätä tai että kolmevuotiaalle annetaan karkkia.
Toisaalta sitten minun (olen 30v) ikätovereillani on lähes järjestäen läheisemmät suhteet isän puolen isovanhempiin. Liekö sitten miesvaltaisen kulttuurin vaikutusta, siis kun monesti varsinaiseksi suvuksi kuitenkin mielletään se miehen kautta tuleva, josta nimikin yleensä periytyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tunne koko ihmistä enkä ikinä ole sanonut mitään henkilökohtaista tai ollut hyökkäävä tai utelias.
Poika kyllä tulee kotona käymään ja soittelee, meillä on hyvät välit. Mutta jos tuo pari joskus saa lapsia, niin minulla tuskin tulee olemaan isoa sijaa niiden elämässä?
Harmi, sillä meidän pienimmät lapset ovat tosiaan niin pieniä, että heillekin siitä olisi iloa.
En tiedä johtuuko välimatkamme juuri näistä anoppi -ennakkoluuloista vai ujoudesta vai mistä?
(ps emme ole alkkiksia, emme uskovaisia emmekä mitenkään ulospäin ' pelottavan' näköisiä;) )
itsekin kyllä aina vein lapset mielellään omalle äidilleni hoitoon kuin anopille. Anoppi ei saanut koskaan hoitaa lapsia kun he olivat pieniä. Näin täälläkin haukutaan anoppeja ja sitä me ollaan itse joskus...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jossa nainen määrää ketä saa käydä kylässäkin ja ketä tavata, on jollain lailla jo sairas. Tulee mieleen parisuhteet, joissa mies määrää ketä nainen saa tavata. Ja varmaan kaikki myönnämme, että se on toisen alistamista.
anoppi ei marraskuussa tule minua ja lapsenlastaan katsomaan laitokselle. Välimatkaa on noin 80km ja petyn suunnattomasti jos kiireinen yrittäjä-anoppi ei yhtä iltaa viikostaan voi näinkin suurelle asialle pyhittään.
Minun vanhempani asuvat meistä kilometrin päässä joten ehkä siitä syystä olemme heidän kanssaan enemmän tekemisissä (käymme esim saunomassa viikoittain heidän luona kun omaa saunaa ei tässä vuokraluukussa ole). Ja mieheni äiti on itse miehelleni sanonut että hänellä on oma elämänsä ja meillä oma joten paljoa ei yhteyttä tarvitse pitää, tosin kun hän kuuli tulevasta lapsesta niin yhteyden pito on tiivistynyt mutta ei sitä vieläkään viikoittain soitella, kerran kuussa riittää.
Ja tosiaan anoppini on minun vanhempiani 10 vuotta nuorempi ja yksityisyrittäjä joten hänellä ei ole niin paljon aikaa uhrata omille lapsilleen ja heidän perheelleen kuin minun eläkkeellä olevat vanhemmat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä se tilanne, että anoppi ja appi ovat päästäneet suustaan sellaisia samakoita eten koskaan voi heille niitä anteeksi antaa. Välimme ovat asialliset mutta mitään Omia asioita en kerro heille. Koskaan en ole sanonut miehelleni ettei hän voisi vanhemmilleen mennä käymään. Ainoa mistä olen mielipiteeni sanonut on ettei tarhapäivänä kyläilyjä hoideta mutta se koskee kaikkia kyläilyjä ei vain appivanhempia.
Olen myös tarkka ettei lapsia haukuta, vertailla tai rankata paremmuusjärjestykseen. Anoppi harrastaa tätä. Siinä ehkä onkin osasyy miksi emme tule toimeen. Olen suoraan hänelle sanonut asiasta mutta hänelle ei saa sanoa mitään kritiikkiä koska HÄN on oikeassa.
Mielestäni lapsenlapset eivät saa olla isovanhemmilleen elämäntarkoitus. Kyllä aikuisilla ihmisillä täytyy olla muutakin elämänsisältöä kuin lapsenlapset. Ainainen syyllistäminen yhteydenpidosta, " Ette ole taaskaan käyneet pitkään aikaa.." on väsyttäviä. Meillä molemmat vanhemmat tekevät vuorotyötä joten perheen oma aikakin on välillä vähissä. Tapaamme kyllä molempia isovanhempia mutta emme kellokorttikädessä.
Jos vaaditaan kunnioitusta isovanhempia kohtaan, erityisesti miniöiden pitäisi osata kunnioittaa niitä miehen vanhempia niin kyllä mielestäni miniäkin on oikeutettu aikuismaiseen kohteluun.
Kyse on persoonista, ei sukupuolesta. Yleistäminen kaikissa tapauksissa on lapsellista. En tiedä suvussa enkä lähipiirissä yhtään tapausta, jossa näin olisi. Paljon on merkitystä sillä, kuinka aktiivisia isän vanhemmat ovat, sekä äiti-poika -suhteella. Jos mikään miniä ei kultapojalle tunnu kelpaavan, niin se on anopin ongelma. Viisaat vanhemmat ymmärtävät, että isovanhemmat ovat molemmilta puolilta tärkeitä. En usko tähän sukupuoleen perustuvaan yleistykseen ollenkaan. Olkaa poikien äidit huoletta :)!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotkut vaan on niin lyhytkatseisia että eivät näe kuinka nämä lapsuudesta opitut mallit seuraavat koko elämän. Jos lapset huomaavat että tiettyihin sukulaisiin ei pidetä yhteyttä, niin arvaa pitävätko he aikuisina. Jos sinun suhde omiin vanhempiisi on huono niin hyvin todennäkoistä on että aikuisena lapsesi ei pidä yhteyttä.
Samaten sisarusten tappelut, ainakin äitinä en hyväksyisi jos minun lapseni eivät aikuisena olisi yhteydessä keskenään. Mutta tämä on arkipäivää monelle ja he kieltävät lapsiaankin pitämästä yhteyttä.
Ihmissuhteet aina vaativat vaivaa, enempi kuin se joulukortin kirjoittamisen ja minusta on kullanarvoista kuinka lapset oppivat välittämään sukulaisistaan, niistä hulluistakin ;)
Minun appivanhempani ovat kuolleet ja on surullista että lapseni eivät ole saaneet sidettä heihin. Mieheni on aika huono pitämään yhteyttä sukulaisiinsa mikä on todella sääli, sitten ihmettelee miksi oma lapsi (aikaisemmasta suhteesta oleva teini) ei juuri pidä yhteyttä.
Harmittaa ne kontrollivanhemmat joiden mielestä lapsen kanssa pitää olla juuri niin kuinka hän määrää. Takerrutaan epäolennaisiin asioihin esim siihen annetaanko lapselle karkkia. Minusta on tärkeää että lapsi oppi että eri paikoissa on eri säännot, mummolassa saa limpparia, kotona ei saa.
Minulla on ok välit anoppiini, tullaan toimeen. Hän on enemmän _mummu_ lapsillemme kuin äitini joka hömpöttää enempi.
Jos/kun poikani menevät naimisiin ja saavat lapsia, toivon että osaan olla hyvä anoppi.
Meillä menee näin, anoppi ei itse pidä mitään yhteyttä ei soita, ei käy kuin pyynnöstä, olettavat appiukon kanssa että meidän pitäisi käydä väh. kerran viikossa, jos ei käydä on hirveä narina kun ei ole lapsenlapsiaan taas nähnyt pitkään aikaan ja on ollut ikävä. Minä en tuota ikävää ymmärrä jos ei kerran itse pidä mitään kontaktia yllä. Välimatkaa ei ole kuin 13 km ja ovat terveitä eläkeläisiä, mutta odottavat vaan että heitä kumarretaan ja pokataan ja paapotaan. Ja aina on jotain narinaa ja suhtautuminen ei ole koskaan reilua ja rehtiä, vertaillaan lapsenlapsia yms.
Omiin vanhempiini on mutkattomat välit pistäydytään silloin tällöin, soitellaan ja eläkkeellä oleva isäni pyörähtää päiväkahville silloin tällöin ja kuljettaa lapsia harrastuksiin, samoin kuin hakee heitä mummolaan tai uimaan yms.
Ja tosiaan omat vanhempani eivät kaipaa selityksiä jos käyn heillä yksikseni vaikka vain yhden lapsen kanssa.
Jos mieheni erehtyy menemään vanhempiensa luo vain yhden lapsen kanssa, minua tentataan seuraavalla käyntikerralla että mitäs se sellainen meinaa, ja että kyllä koko perheen pitää yhdessä liikkua.
Jos perhe on suht selväjärkistä porukkaa, niin luulisi äidille kelpaavan myös miehen vanhempien tarjoama lastenhoitoapu ;-)!
on hän silti ihan loistava mummo pojalleni. Ja ensi lauantaina poika meneekin " taas" appivanhemmille hoitoon, ja otinkin heidät mielummin hoitamaan kuin oman äitini.
Synnytyssairaalaankin sai tulla heti sektion jälkeisenä päivänä vierailemaan.
Todella turhauttavaa on, ettei siihen osata (näköjään) suhtautua yleisellä tasolla ollenkaan; kaikki vain kertoilevat omia kokemuksiaan - toki marginaalisella porukalla asiat ovat / voivat olla juuri toisinpäin, eli että anoppi onkin se läheisempi isovanhempi lasten arjessa - MUTTA pääsääntöisesti asiat menevät kyllä juuri niinkuin ap aloituksessaan kuvaili.
Siksi meillekin vain ja ainoastaan näitä tyttöjä, kiitos ;-).
ja arvaa ap mitä? Anoppi on meillä nyt hoitamassa lapsia kolme seuraavaa päivää. Oma äiti oli ainakin tänään juovuksissa.