Lue keskustelun säännöt.
Poikien äidit eivät saa nauttia isovanhemmuudesta
19.08.2007 |
Tämä tuli mieleeni tuosta vastasynnyttäneiden luona vierailu -ketjusta, kun siellä joku äiti pokkana sanoi, että laitokselle sai tulla vain hänen isänsä ja sisaruksensa ja viikon sairaalajakson jälkeen esitti vielä toiveen, ettei kahteen viikkoon kävisi ketään. Ja oli sitten närkästynyt kun appivanhemmat tunkivat kylään. Kun muutenkin lukee näitä anoppi-keskusteluja, niin en kyllä ikinä haluaisi poikalasta.
Tuntuu että lähestulkoon joka perheessä naiset määräävät ketä nähdään ja milloin ja aikaa vietetään aina siellä naisen vanhempien luona ja miehen vanhemmilla vain käydään pakosta kärsimässä kamalaa anoppia. Eli naisen vanhemmat saavat nauttia isovanhemmuudesta paljon enemmän kuin miehen vanhemmat. Monessa tapauksessa nainen suuttuu anoppiinsa niin, ettei tätä nähdä juuri koskaan. Oletteko te poikien äiteinä miettineet, että poikienne tuleva puoliso saattaa riistää teiltä lapsenlapset henkisellä tasolla kokonaan?
Tiedän, että tähän keskusteluun tulee vastaukseksi täysin päinvastaisia esimerkkejä, kuinka äidin vanhemmat ovat alkoholisteja ja isän vahnemmat ovat aivan ihania. Mutta jos miettii yleisellä tasolla, niin näinhän se on, että äidit suunnittelevat mitä tehdään. Tietysti itsekin menen mieluummin lasten kanssa omaan lapsuuden kotiini viettämään aikaa kuin " vieraan naisen" eli anopin luokse. Anoppi on tästä tietysti vähän katkera ja kateellinen, mutta minkäs sille voi, koti on aina koti ja vaikka anopin kanssa ihan ok välit onkin, en siedä häntä pitkiä annoksia.
Kommentit (89)
en todellakaan vielä mieti isovanhemmuutta. Sen näkee sitten kun ja jos niitä lapsenlapsia on. Elämässä kun on muutakin kuin he.
Tottakai äiti on se läheisempi jos suhde äitiin on normaali. Näin ainakin itse ajattelen. Mieheni äiti on aina vieras ihminen, vaikka olemmekin tekemisissä ja hyvissä väleissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaarinasta..
Hän on ihan shokissa kun meillä suositaan isän vanhempia ja omani pidämme paitsiossa(he auttavat siinä kyllä itse aika paljon)
asuu kauempana. Siellä ei päiväselti pyörähdetä.
Varsinkin jos ja kun suurimmalla osalla täällä olevista on pienet lapset. Eihän se ole sanottua että lapset oli sitten tyttö tai poika edes saa tai haluaa koskaan lapsia! Tai elättekö edes itse silloin 20 vuoden päästä kun niitä lapsen lapsia voisi olla? Tai asuuko tyttärenne lastenlapsienne kanssa edes samassa maassa kun te..
Että jos nyt elettäs tätä päivää ja ollaan kiitollisia lapsistamme oli ne sitten tyttöjä tai poikia!
Vierailija:
Ja on mulla myös tyttö, joten ei tässä mitään hätää.
Elämässä harva asia tulee kuin manulle illallinen. Tyttäresi saattaa jäädä lapsettomaksi, tai mitä tahansa voi tapahtua. AP:n otsikko on naurettava. Tulevaisuutta ei voi ennustaa. Voi ainoastaan elää elämänsä niin ettei satuta muita eikä toivo kenellekään pahaa. Sellainen asenne yleensä palkitaan elämässä. Vaikka sitten läheisellä suhteella pojan lapsiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elikkä ihan varmasti on minun vanhempani saaneet enemmän hoitaa lapsiani kuin miehen vanhemmat. Sitäpaitsi onhan oma äitini minulle läheisempi kuin anoppi, joten hänen kanssaan jaan enemmän omia ja lasten asioita.
Varmasti tuossa on totuuden siemen et poikien perheisiin on vanhemmilla vähemmän yhteyttä kuin tyttäjen perheisiin.
Toivottavasti mä saan vain poikia, että sitten kun on saanut omat mukulat isoiksi ei tartte käydä uutta rumbaa läpi, koska eihän niitä pojan lapsia sitten nää vilaukseltakaan. Miehet pääsevät elämästä helpolla, ja seuraavaksi helpommalla pääsevät poikien äidit!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
anoppi-kulttuuri istuu sitkeässä. Ja minun on ainakin paljon helpompi olla oman äitini kanssa kuin anopin. (Tosin meillä anoppi tulee meille katsomaan telkkaria tai nukkumaan sohvalle -- ei katso lasten perään eikä auta kotitöissä, vaikka sitä varten on pyydetty. Kutsutaan siis toki kyläilemäänkin heitä, ei vain lapsenvahdiksi.) Oman äidin kanssa on vaaan niin lungia ja luontevaa.
Olen yrittänyt ja yrittänyt pyytää appivanhempia käymään, joka viikko sanon miehelleni, että voisiko hän pyytää vanhempiaan käymään useammin lapsia katsomassa...mutta ei. Kun ei kiinnosta.
Itselläni on vain poikia ja pelkään, että jään itse etäiseksi tuleville lapsenlapsilleni. Toivon, etten, mutta on se silti vain niin kuten ap sanoo...
Minulla siis täysikäinen poika, joka asuu tyttöystävänsä kanssa, joka taas ei koskaan tule meille tai ole kotona jos poika kutsuu kylään. Nähty ollaan pari kertaa ja pari sanaa vaihdettu vaikka säästä.
En ole ominut poikaani, enkä varsinkaan ole mustasukkainen hänestä. Ihan olen tyytyväinen kun on löytänyt ahkeran ja kivan näköisenkin tyttöystävän ja ovat rakastuneita.
En arvostele koskaan ihmisiä, enkä ole kenenkään kanssa riidoissa, ei ole tapani.
Mutta yhtä kaikki, miniä pitää hajurakoa ja kaikki kuvitelmani siitä kuinka minusta tulee mukava anoppi, jonka kanssa voi istua ja höpistä mistä vaan sekä ihana mummi joka touhuilee yhdessä lapsen kanssa ei näytä toteutuvan.
Ymmärrän jos poikani kunnioittaa avokkinsa toiveita, kipeää tekee silti ajatus, etten voisikaan luoda läheisiä suhteita lapsenlapseen, jos joskus sellainen heille syntyisi.
Vierailija: