Miks te jätätte hyvän miehen?? Ei tajua!!

Ja usein niillä ulkoisesti mukavillakin ihmisillä on ne huonot puolensa.

mies ei ole hyvä jos se jätetään

Itselläni oli kerran " hyvä" mies, siis NIIN komea, mieletön kroppa, iloinen, hymyilevä, kaikille kiva. Kotona laittoi ruokaa ja osallistui kaikin puolin kodin askareisiin. Mutta sairaalloisen mustasukkainen, aivan järkyttävä. Elämä oli ahdistavaa, töistä oli kiire kotiin, mihinkään ei päässyt ilman miestä. Huh, en ikinä voisi elää sellaista elämää.



Isäni on samanlainen, vanha äitini elää yhä samanlaisessa ahdingossa.



Mutta kyllä oikeastikin hyviä miehiä jätetään. Itse jätin aivan ihanan miehen, kun " rakastuin" toiseen. Kaduin sairaasti, ja muutaman vuoden kuluttua sainkin takaisin tämän hyvän miehen. Nyt ollaan oltu aviossa kuusi vuotta :)

No ero tuli kun mies otti halon ja alkoi sillä hakkaamaan.

Että se siitä hyvästä miehestä.

Se, että ulkopuoliset eivät näe miehessä vikoja, ei tarkoita että mies olisi täydellinen. Ja se että mies on hyvä ja täydellinen sinulle, ei tarkoita että hän olisi sitä minulle.



Miten on muuten mahdollista, että tiedät naisten jättävän hyviä miehiä, mutta et ole koskaan tällaista miestä tavannut..? Siis mistä tiedät näiden miesten olleen hyviä ja syyttömiä eroon, jos et ole heitä tavannut?

kohta on vapaa, hyvin töitä tekevä alle 30-v, ihan ok:sti ansaitseva raitis ja kunnollinen mies, hyvä isä, hyvä sängyssä, hauska ja ihan fiksu! Ei mitään erityistä vikaa! Joku olisi asemassani todella onnekas!



Meillä vain on suhde mennyt pilalle monesta syystä, joten päätin, että pian on aika lähteä (mies hieman tossukka (johtuu minusta), ei keskinäistä kunnioitusta tai arvostusta, ei enää paljon pelastettavissa jne.).

Vieläkin vapaa jos joku vaan huolis.

Ystävä on itse kertonut, että mies on hellä, ystävällinen, huomaavainen, älykäs, rehellinen, ehdottoman uskollinen ja ihana, rakastava isä heidän lapselleen. Hyvännäköinen, urheilee, ei polta, harrastaa omiaan ja käy " poikien kanssa ulkona" kohtuuden rajoissa.



Ongelma on se, että mies ei kuulemma osaa keskustella asioista vaan saattaa erimielisyyksien tullessa suuttua ja lähteä vaikka ulos, jättäen vaimonsa PUOLEKSI TUNNIKSI TAI TUNNIKSIKIN yksin lapsen kanssa, herranen aika, ja suostuu puhumaan asiasta vasta rauhoituttuaan! Ja näitä voi tulla monta kertaa VUODESSA. Onpa kamalaa. Toinen syy jättämiseen on kuulemma, että ystäväni ei tykkää olla miehen " armoilla" rahallisesti (itse kotiäitinä ja hakee töitä pienituloiselta alalta, miehellä isot tulot ja on ostanut vaimolleen mm. auton, maksaa kaikki ruokaostokset ym) vaan se ahdistaa häntä. Hohhoijaa, niinpä pikku vaimo lähtee lätkimään!



En ymmärrä, ja olen sen hänelle sanonut. Ei vaan voi myöntää, että on itse kyllästynyt...

Siis ainakin muiden mielestä. OIkea unelmavävy. Mies haluaa kuitenkin jakaa tätä " hyvyyttään" myös muille naisille. Jäi juuri kiinni jo toisesta pitkähköstä suhteesta toiseen naiseen lapsemme syntymän jälkeen. Lapsi on 2 v. Mutta eihän se vika hänessä ole, koska hänhän on niin hyvä mies. Vaan minussa tietenkin! Tai niin suku ja tuttavat antavat ymmärtää...

Uskollinen, vastuuntuntoinen, luotettava, hellä, aivan mahtava isä joka ei juopottele.



Ihmiset antavat aivan liikaa ulkonäön ja olemuksen vaikuttaa mielipiteisiinsä jostakin henkilöstä. Tukka jakauksella-slipoveri päällä-akateeminen ammatti ei tarkoita hyvää miestä samoin kuin tatuoitu moottoripyörämies ei ole automaattisesti retku ja ryypiskelijä.

Ei nyt ehkä aivan samanlainen, mutta juuri tuollainen, rauhallisuuden perikuva, ei käy missään ymym.

Kotona kuitenkin ei todellakaan välitä mun tunteista, tai kysy mitä mulle kuuluu ym. kuhan vaan eletään, eikä jutella mistään mitään.

Ulkopuolisen silmien mukaan arvioituna?



Itse jätin " hyvän" miehen: ikäiseni, erittäin älykkään, koulutetun ja kiltin. Oikein unelmavävyn. Päällepäin vaikuti varmaan tosi hyvältä valinnalta, mutta kotioloissa oli patalaiska ja itsekäs. Minä tein kaiken siivouksesta autonhuoltoaikoja varaamiseen asti, holhosin kuin lasta (mm. maanittelin aamulla heräämään töihin) ja tunsin itseni paremmaksi ja äidiksi miehelle. Mies oli kiltteydestään huolimatta kaikkea paitsi herrasmies. Huonolla kelillä minä jouduin ajamaan autoa, kuumeessa sain hakea omat särkylääkkeeni kävellen, koska eksä ei jaksanut tuntien aneluista huolimatta lähteä apteekkiin jne. Muistan, kun ostettiin autoa, niin vanhan auton hinnasta puhuessa luikahti muualle katselemaan autoja. Eli jätti mut kuin nallin kalliolle myyjän kanssa ja ottamaan vastuun siitä autokaupasta yksin.



Vaihdoin miehen vanhempaan mieheen, jolla oli lapsi ennestään ja koulutustakin amiksen verran, joten riitti tädeillä päiviteltävää. Silti mies on sata kertaa parempi: ahkera, osallistuva herrasmies. Ei koskaan jätä minua yksin ikäviin tilanteisiin ja osaa ottaa huomioon.

Yksi syy voi olla sellainen, että pari ei sovi seksuaalisesti yhteen. Itse jätin ulkopuolisten silmissä hyvän miehen, kun meillä ei toiminut seksielämä. Petin exää kerran ja huomasin heti, että tässä on minun mieheni. Vaihdoin lennosta miestä ja nyt olen ollut jo kymmenen vuotta uuden mieheni kanssa. Siltikin arvostan todella paljon exääni, jonka kanssa minulla ei onneksi ollut lapsia.