Kerro meille imetyksen sitovuudesta.

Johtuiko imetyksen loppuminen/korvikelisän antaminen halustasi laajentaa vapauttasi liikkua ilman rintariippuvaista lasta? Minkä ikäiselle aloit antamaan korvikkeita? Mitä hauskaa teit omalla ajallasi? Miehesi kanssa? Jne?

Vaan siihen, että rintamaito ei vaan yksinkertaisesti riittänyt, eli lisämaidolla jouduttiin menemään. Näin siis ekan kohdalla. Toisen kohdalla korvikeen annon aloitin 2kk vanhana vauvalle, koska sairastuin synnytyksen jälkeiseen masennukseen ja koliikkivauvalle piti antaa rintaa melkein 24 tuntia vuorokaudessa, jotta oli tyytyväinen. Joten yhtäkään imetystä en lopettanut oman ajan takia. jos näin ajattelisin, jättäisin lapsen tekemättä... niin vähän aikaa ne kuitenkin on "vaativia" vauvoja.

En antanut korviketta kummallekaan lapselleni ennen kuin 10-11-kuisena. Ja koska lypsäminen ei onistunut, olin läsnä jokaisessa imetystilanteessa, noin kolmen tunnin välein. Ensimmäisen vauvan ollessa pieni olimme paljon kotona, ujostelin imettää julkisesti. Oma aika oli sitä, että kävin nopsaan lenkillä tai kaupassa. Toisen lapsen kanssa osasin liikkua paremmin, eikä imetys haitannut niin paljon elämää.

imetystä sitovaksi. Jos en ollut lapsen lähellä, pumppasin varastoon. Syöttövälit piteni ja syöntiajat lyheni nopeasti, eikä yli puolivuotias tarvinnut rintamaitoa enää kuin joitain kertoja päivässä. Imetin 16 kk, ja loppuvaiheessa rintamaitoa ei mennyt edes ihan joka päivä ja kun meni niin enintään kahdesti päivässä. Ei se nyt paljoa sido.

pakastin täynnä pumpattua maitoa, menen ilman vauvaa milloin huvittaa minne huvittaa koska olen molemmat lapseni opettanut myös pullolle laitokselta asti. täysimetyksestä huolimatta meillä isä kykenee yhtä lailla hoitamaan syötöt, niin päivisin kuin öisin, joten univelkaakaan ei kerry. sitovampaa olisi antaa korviketta - aina pitäisi huolehtia siitä onko ruokaa. kun imetän, tiedän että missä vaan milloni vaan on ruoka aina mukana ja saatavilla. sen kun menee.

En kokenut imetystä mitenkään mahdottoman sitovana. Täysimetin kuitenkin molempia lapsiani 6kk ja osittain n. 1 vuotiaaksi. Korviketta lapset eivät ole saaneet. Ensimmäinen "oma aika" oli vauvan ollessa 6vkoa, kävin kampaajalla 2h. Imetin lähtiessä ja sieltä tullessa. Ensi kuukausina en varmaan käynyt muualla yksin kuin ruokakaupassa ( paitsi tuo kampaaja), en kyllä muuta kaivannutkaan. Sitten kävin yksin kaupungilla, mutta nää on parin kolmen tunnin juttuja ja vauva pärjäsi hyvin sen ajan isänsä kanssa. Jumpassa aloin käydä vauvojen ollessa n. 3kk ja siellä meni n. 1,5h. Loppujen lopuksi on niin lyhyt aika se kun vauva on pieni ja mulle on riittänyt nuo mainitsemani omat menot.



Kun vauvat ovat alkaneet syömään kiinteitä, ollaan miehen kanssa käyty päiväseltään ulkona syömässä tai leffassa. Nyt kun lapset ovat 1,5v ja 3,5v oltiin hotellissa yö ja oli mukavaa. Tämä oli ensimmäinen yö erossa tuosta kuopuksesta =) Hyvin meni.



Kahdenkeskisiä hetkiä miehen kanssa vieteään ihan kotona lasten mentyä nukkumaan, varsinkin pe ja la iltoina. Saunotaan kahdestaan, kynttilöitä, viiniä, hyvää ruokaa jne.. Tämä on nyt tätä aikaa, lapset ovat pieniä joten näillä mennään!

Mun mielestä imettäminen on nimenomaan laiskimuksen ratkaisu...ja siis olen itse laiska :)

Tyttö oli tuolloin 10 kk:n ikäinen. Pulloon totuttelu aloitettiin tietysti jo aikaisemmin, mutta siinä kesti aika kauan. Lapsi ei huolinut pulloa aluksi ollenkaan ja kun lopulta imi siitä, niin syki korvikkeet pihalle ja alkoi huutaa. Kyllä se sitten lopulta alkoi sujumaan, kun oli kärsivällinen.



Ei imettäminen mitenkään sitovalta tuntunut. Mulla tosin kaikki harrastukset on sellaisia, että voin tehdä niitä kotona tai sitten otin vauvan mukaan, esim. pitkälle vaunulenkille.

MÄ aloitin kiinteän ruoan 6 kk iässä. Meillä vauva ei huolinut tuttipulloa, mutta esikoisen kanssahan oli helppo liikkua missä vaan, joten en kokenut imetystä sitovana. Imetys mun mielestä oli tosi helppo ratkaisu ja sillä oli helppo tyydyttää lapsi ja saada hänet rauhalliseksi. Me käytiin imetysaikana kaksi kertaa ulkomaillakin ja lennot sujuivat hyvin, kun saattoi imettää lasta.



Jos lapsi käyttää äitiä tuttina, niin sitten voi kokea imetyksen sitovana.

rintamaidolla. ei korviketta voi yhtäkkiä antaa. nehän maistuu AIVAN pilaantuneelta. Luulin että on pilaantunutta mut kun oli tarpeeksi monta purkkia avannut niin tajusin että on vaan tajuttoman pahaa moskaa (jota en aio vauvalleni antaa).

kun lapsi on 6 kk voi hänelle antaa ruokaa ja vettä, niin pärjää hyvin melko pitkiäkin aikoja.



itsellä 11 kk vauva josta en voi olla erossa muutakuin isän ollessa paikalla. hän huutaa ja kirkuu koko ajan jos on jollain hoidossa, ei lopu siis ollenkaan. ei siis johdu rintamaidosta.

Mulla ei ainakaan lue lähettäjän paikalla kuin vierailija.



Mutta mä olen myös ollut kahden tissihirviön äitinä, eivät missään vaiheessa suostuneet juomaan tuttipullosta mitään, enkä esikoisen vauva-aikana edes saanut maitoa pumpattua kuin tuskaisen pisaran, jos oikein tikistin. Imetin vuoden verran molempia, korvikkeita eivät ole saaneet.



En mä silti kokenut imetystä rajoittavaksi kuin vasta loppua kohden. Ekat nelisen kuukautta mä olen elänyt iloisessa symbioosissa vauvojeni kanssa ja siitä eteenpäin syöttövälitkin ovat olleet jo parin tunnin luokkaa. Kiinteiden aloituksen myötä äidin vapaa-aika kasvoi huimasti, koska lapsi ei ollut enää ruuan suhteen riippuvainen minusta. Ruuan kanssa pystyi antamaan mukista/lusikasta vettä tilkan pahimpaan janoon, joten pystyin olemaan vauvan luota useita tuntejakin poissa.



Ylipäätään imetys on mun mielestä ollut hyvä mittari siihen, että kuinka kauan _vauva_ on valmis olemaan äidin läheisyydestä poissa. Poissaoloihin tulee luonnollinen tahti, kun seuraa imetysvälejä.



Toisaalta en ole kokenut mitään suurta tarvetta olla vauvan luota paljon poissa, ja useimmissa paikoissa vauva on kulkenut mukana, jolloin rintaruokinta on kaikista helpoin tapa pitää lapsi kylläisenä.



Mitä hauskaa tein omalla ajallani? Hmm. Kävin yliopistolla luennoilla, kampaajalla jne. Lasten ollessa n. 8-kuisia kävimme miehen kanssa ehkä muutaman tunnin kavereiden synttäreillä, tupareissa yms. aikuisten jutuissa. Yötä olimme molemmat poissa, kun lapset olivat reilun vuoden ikäisiä ja imetys loppunut.

Meillä alettiin harjotteleen nokkamukista juontia suoraan täysimetyksen loputtua 6kk:n ikäsenä. Ja en oo itsekään mitenkään sitovana pitänyt imetystä, tyttö nyt hieman yli vuoden ja vielä jatkuu (toivottavasti 2v saakka). :)

Ekat 6kk meni ihan itsestään. Sitten lähempänä lapsen vuoden ikää maidontuotanto alkoi vähentyä (vaikka tämän palstan mukaan se ei tietenkään ole mitenkään mahdollista, mutta kyllähän se nyt vaan väheni ja lapsi sai nestettä ihan liian vähän).



Lapselle ei kelvannut kunnolla mikään muu neste pullosta annettuna, ei myöskään pumpattu maito. Korvikkeet eivät pysyneet hänen mahassaan (=kaarioksennus tuli), apteekin erikoiskorvikkeet eivät menneet alas ollenkaan. Aloin olla todella epätoivoinen, kun sihtikurkkuinen lapsi kakoi kiinteitä, ei kasvanut, vaipat oli kuivia. Käytiin kolmen viikon välein neuvolassa haukuttavana, mutta kun ei juo niin ei juo.



Nyt onneksi jo nuo ajat takana päin :)

eikä sitonut mua mitenkään sen enempää kuin 3 lasta nyt voi muuten sitoa äidin kotiin :)

ja sain omaa aikaa tarvittaessa. Tein jatko-opintoja omalla ajallani, tai kävimme miehen kanssa esim työpaikan illanvietoissa tai vastaavissa.

Täysimetän kolmatta lastani, joka on nyt 3kk vanha. Aiemmat kaksi lasta olivat vain osittaisimetyksellä.



Alussa imetys tuntui erittäin sitovalta kun vauva käytännöllisesti katsoen asui rinnalla, ja isommat lapsetkin piti hoitaa.



Nyt kun syöttövälit ovat harventuneet ei imetys enää ole sitovaa. Lisäksi olen saanut kerättyä pakastimeen melkoisen maitovaraston niin että jos minun täytyy johonkin mennä niin se ei ole ongelma. Isältä vauva huolii pullonkin ihan hyvin, itse en ole edes kokeillut (enkä aio).



Menemisiä rajoittaa lähinnä se että rinnat "menevät sekaisin" kun vauva ole säännöllisesti syömässä. Ne pakkautuvat epämiellyttävästi ja on pakko pumpata liikoja pois. Sitten kun kotiin tultua vauva haluaa tavallista enemmän rintaa (ehkä hänellä oli jo ikävä) niin maidon tuotanto kasvaa helposti liialliseksi ja menee pari päivää ennen kuin taas päästään normaalirytmiin.



Sitovuutta kuitenkin kompensoi se että vauvan kanssa on helppo liikkua kun ruoka on aina mukana, eikä öisinkään tarvitse nousta sängystä syöttöä varten.

Ensimmäisten kuukausien aikana se oli sitovaa, mutta en minä olettanutkaan, että elämä jatkuisi heti samanlaisena kuin ennenkin. Olin sitoutunut siihen, että vauvan tahti määrää ensimmäiset kuukaudet. Ja vauvan tahtiin kuuluu muukin kuin imetys.



Sen jälkeen en ole missään vaiheessa pitänyt imetystä sitovana, enkä myöskään keksinyt yhtään hyvää syytä korvikkeiden käyttämiseen.

En ole koskaan kokenut sitä sitovaksi tai elämääni rajoittavaksi tekijäksi.

ap

Kerron vaan sen, että imetin yli 2 vuotta ja oisin lopettanut het 3 päivän kohdalla mut en pystynyt. Poika ei suostunut juomaan mitään muuta mistää muusta, ja oli pahasti maitoallerginen (ei onneksi sen laajemmin hirveesti ruoka-aineille)

ja olin imetysdieetillä. OMAA AIKAA ei ole vieläkään viakka imetyksen lopetuksesta on yli vuosi.