Miksi mun lapsen nimeä ei voida lausua oikein ?!

Ei kannata laittaa ruotsinkielistä nimeä kaksikielisessä maassa, jos ei ymmärrä miten se tullaan lausumaan.



Tiedoksesi, että Kitty lausutaan Kitti ja Venny on Venni ja Fanny on Fanni.

On vanha suomessa käytetty nimi ja nimenomaan lausutaan Jenny, y:llä :) Ei tuon minustakaan pitäisi olla vaikeaa.

Ehkä vanhat Jennyt ovat jo kadonneet kun ihmiset eivät enää muista, että nimi lausutaan Y:llä. Ei sitä kuulu vääntää miksikään muuksi.

Vierailija:

Miekin annoin lapselle liian hienon nimen, en jaksa sitä aina itekkään sanoa oikein D-kirjain taipuu usein T-kirjaimeksi : DDDD

100 % suomalaisen, maalla koko ikänsä asuneen mummoni nimi on Jenny. Ja kummasti kaikki siellä, myös hänen ikätoverinsa 80 v. osaavat lausua nimen oikein! Ja silloin kun Jenny oli koulussa, ei Jenni-nimisiä ollut olemassakaan...



Joten kyllä suomalaisessa nimiperinteessä Jenny on huomattavasti vanhempaa perua kuin Jenni ja se pitäisi osata myös lausua.

lapsuudessani Jenny lausuttiin ihan Jenny eikä epäselvyyttä ollut vaikka Jennejäkin vilisi jo vaikka kuinka paljon. Sen sijaan oma nimeni on aina lausuttu väärin joko Jenni tai Jenny mutta oikein ei sitä juuri kukaan ole osannut sanoa koska on harvinainen. Lausutaan ja kirjoitetaan aina väärin vaikka ihan selkeästi olisin sanonut tai kirjoittanut nimen kuten se pitääkin eli kirjiouts ja lausuminen ihan samalla lailla.

Itse oletan aina, että Jenny on ruotsinkielinen koska suomenkielinen Jenni on mielettömän paljon yleisempi kuin suomenkielinen Jenny.



Ja tässä päästään taas siihen, mitä seuraa kun lapselle antaa liian harvinaisen nimen...

Ainakaan jos ne lapset on alle 3v. Sitten sitä kaveria kun nimitetään päivästä toiseen Jenniksi, sitä turtuu ja alkaa ehkä itsekin sanomaan Jenniksi, kun muuten joutuu selittämään aina sille lapselle, että Jenny on siis se Jenni.



Toimii myös toisin päin tuo nimien vääntely. Jos olet laittanut lyhyet ja topakat nimet lapsille, niin niitäpä väännellään pidemmiksi versioiksi, ja kuka sanoo mitenkin. Mutta ei se minua haittaa. :)

Kaksikielisissä perheissä ei vaan voi sille mitään, että nimet ovat yleensä hiukan sinnepäin aina sen vieraskielisen suussa. Mieheni on britti ja minun ihan tavallinen suomalainen etunimi ei tietenkään äänny heidän suussaan samalla tavalla kuin kenen tahansa suomea äidinkielenään puhuvan. Sama juttu koskee mieheni nimeä Suomessa, vaikka suomalaiset hyvin englantia puhuvatkin. Yhteinen sukunimenikin kuulostaa minun suussa erilaiselta kuin mieheni, koska tietenkin suomalaisena puhun englantia hiukan suomalaisittain korostaen.



Sama juttu tullee esiin esikoisen nimessä. Vaikka valitsi kuinka " kansainvälisen" nimen, niin vaikka nimien Emma, Elsa, Ellen jne. ääntämys on englantia äidinkielenään puhuvalle eri kuin suomea äidinkielenään. Se on mielestäni asia, jonka kanssa pitää vaan oppia elämään.



Jenny nyt on valitettavasti vain sellainen nimi, että sen oikea ääntämys aiheuttaa sekaannuksia lapsesi tavatessa uusia ihmisiä aina, samoin varmasti osan ihan vanhojenkin ihmisten kanssa. Se on hiukan samassa kastissa kääntäen kuin nimet Mia/Miia, Pia/Piia, Nina/Niina, Tea/Teea, jotka joutuvat joka kerta nimensä kertoessaan varmistamaan myös sen kirjoitusasun.

Minä olen yleensä sillä kannalla että suomenkielisten vanhempien kannattaa antaa lapselleen nimi joka lausutaan kuten se kirjoitetaan (poikkeuksena vaikkapa jokin sukuperinteeseen kuuluva nimi).



Meidän pojan nimi on Luka ja lausumme sen kuten se kirjoitetaan. Välillä tietenkin joku kysyy " onko se k:lla vai c:llä" , mutta ei minua haittaa mitenkään. Huvitusta herätti neuvolantäti joka sitkeästi lausui nimen " Luukka" , vaikka itse lausuin nimen tavallisesti.. :)



Ei kannata hermostua tuollaisesta asiasta, vaan voi sanoa vaikka ihan suoraan että meidän Jenny lausutaan kuten se kirjoitetaan. Kaikkihan sitä ei välttämättä sisäistä, mutta lasketaan se heidän mokakseen.. :D

Mutta tunnen yhden aikuisen suomenkielisen JennYn, joten pyydettäessä kyllä osaan senkin lausua.



Oman lapseni nimessä on Y kirjain joka lausutaan iinä. Nimi ei ole suomalainen emmekä asu suomessa. Minusta olikin suomessa kesälomalla joka kerta metrossa yhtä huvittavaa kun lapseni lausui Myllypuron MILLIpuroksi koska hänelle oli aivan itsestään selvää, että Y on I. :))



Minun kaikilla lapsilla on ulkomaalainen nimi ja KUKAAN ei ole koskaan suomessa osanuut lausua yhtäkään niistä vaikka ovat todella helppoja. Jos asuisimme suomessa olisi valinnut toiset nimet mutta nyt ei haittaa.



AP:n ongelmaan vielä, että puolitutuilta ymmärrän ja jaksan lausumisvirheet mutta jos vaikka päiväkodissa toistuvasti lasta kutsuttasisiin väärin niin kyllä ärsyttäisi minuakin.

kaikki sanoivat häntä JennYksi. Ikinä en kuullut että häntä jenniksi ois kutsuttu. Mummo oli syntyny 1917 eli kyllä suomalaisille kieli taipuu siihen yyhynkin, ainakin ennen. Ilmeisesti nykyään tuo englannin kieli ja kansainvälistyminen vaikuttaa noihin nimien lausumiseenkin.

Vierailija:

Oman poikani nimi on Jan, isänsä on norjalainen. Suomessa jatkuvasti kutsutaan nimellä Jani. Itse olen kieliasioissa pilkunviilaaja, mutta ei kai auta kuin antaa periksi. Lisäksi lasten sukunimi alkaa kirjaimilla skj...suhuässänä lausutaan, mutta suomalainen lausuu just kuin se kirjoitetaan. Ei voi mitään ap. Toisaalta vaikka puhunkin kuutta kieltä, ymmärrän miksi Jenny on suomalaisille vaikea lausua " oikein" . Nimen lausuminenhan riippuu kielestä. Englantia äidinkieleltään puhuva henkilö lausuu tyttäresi nimen erilla lailla. Samoin kuin hän luulee poikani nimeä tytön nimeksi, Jan on joissakin maissa tytön nimi.

Meidän luokalla oli ala-asteella Jenny ja häntä kyllä kutsuttiin Jennyksi. Ehkä tilanne muuttuu siinä vaiheessa kun tyttäresi pääsee itse korjaamaan väärin lausutun nimen esim opettajalle.

joku Jenny on aika karseen kuuloinen!

Mitenköhän mammat mahtaisivat lausua ranskassa asuvan ystävättäreni Jacques-pojan nimen, jos he joskus muuttaisivat Suomeen :) Äiti on syntyjään suomalainen, mutta asunut valtaosan elämästään Ranskassa.

[/quote]

Oo monesti sanonu miten nimi lausutaan, mutta joillekki ei mee perille. :(

suomalaisen Jennyn Jenny ja Hennyn Henny. Molempia oli meidän suvussa ja naapurustossa, kun olin ihan pieni.



Meidän tytön nimi kirjoitetaan aina väärin... Siitä on kaksi versiota, sellainen missä on kaksi iitä ja sellainen missä yksi. Meidän tytöllä se pitäisi olla yhdellä iillä, mutta eipä mene jakeluun oikein missään. En käsitä, miten joku voi lukea nimen esim. Kela-kortista ja kirjoittaa tyynenrauhallisesti nimen väärin se kortti edelleen siinä edessään.



Eikä se yhden iin versiokaan todellakaan ole Suomessa mitenkään outo, siis meidän keksimä!

Täälläkin jatkuvasti kysellään mielipiteitä mitä kummallisempiin nimiin, joita tuskin kukaan suomalainen osaa kirjoittaa oikein kuultuaan sen ensimmäisen kerran. Konsonantteja vaihdellaan " vanhoihin" nimiin mielivaltaisesti ja sitten ihmetellään kun ne kuullaan väärin, tai ei edes tajuta että ne on helppo KUULLA väärin. Ja sitten on nämä y:t ja c:t, koskaan ei voi tietää, ono se i vai y ja c vai k.



Hyvä nimi on sellainen, että sen osaa kirjoittaa kuultuaan sen ääneen lausuttuna ensimmäisen kerran. Miettikää tätä niin ei tarvitse valittaa.

vaan kylläkin Jenni. Jenny ja Henny oli muodissa sata vuotta sitten ja monessa suvussa on sennimisiä paljon.



45