Miksi mun lapsen nimeä ei voida lausua oikein ?!

Myös äitini ruotsalainen sotaäiti Ruotsissa oli Jenny ja tuo lausuttiin sielläkin jenny.



Tuttuni suomenruotsalainen poika on Tommy ja se lausutaan tommy samoin tiedän Harryn joka lausutaan harry. Siis näinkin.

Vierailija:

Nimi ei ole suomalainen, ja kaikilla kielillä, joissa tuo nimi esiintyy, se lausutaan i lopussa.

Vierailija:

Ei kannata laittaa ruotsinkielistä nimeä kaksikielisessä maassa, jos ei ymmärrä miten se tullaan lausumaan.

Tiedoksesi, että Kitty lausutaan Kitti ja Venny on Venni ja Fanny on Fanni.

Ihan samoin kuin vaikka Emma on Emma, ja Emmi on Emmi. Ettei kai muissakaan nimissä vaihtele viimeisiä kirjaimia mielenne mukaan??



Jenni, Jenna, Jenny, kaikki eri nimiä.

Suomessa sanotaan Jenni. Jossain vaiheessa on alettu myös kirjoittaa niinkuin lausutaan eli Jenni.

Vierailija:

Suomessa sanotaan Jenni. Jossain vaiheessa on alettu myös kirjoittaa niinkuin lausutaan eli Jenni.

Myös ruotsissa lausutaan Jenni. Joskus kirjoitetan myös Jennie, lausutaan sekin Jenni.

Mutta tosiaan, suomessa on kaksi eri niemä, Jenny ja jenni. Joista Y:llä lausuttuna nimi on vanha vanha nimi, uskokaa pois :)

siis suomen kielessä on kaksi nimeä: Jenni ja Jenny. IHAN ERI NIMET! Mun mummoni (s. 1911, supisuomalainen) nimi lausuttiin nimenomaan JennY.

Sille joka sanoi että venny lausutaan venni niin metsään meni ja pahasti. Venny on naisen nimi ja Venni taas miehen nimi.

Jenni ja Jenny ovat saman nimen kaksi eri kirjoitusmuotoa. Oikea lausumistapa kummassakin Jenni.

Jenny on englantilainen hellittelymuoto Johannasta ja sen muunnoksista. Johanna taas tulee hepreasta ja tarkoittaa Jumala on armollinen. Suomen almanakassa Jenny on ollut vuodet 1908-1928. Vuonna 1951 Suomen almanakkaan otettiin kirjoitusasu Jenni ja nykyään Jenny on vain ruotsinkielisessä almanakassamme.

Me luulimme antavamme tytöllemme helpon ja yksinkertaisen ja ennenkaikkea nätin nimen vaan miten kävikään :(



Suurin osa tapaamistamme ihmisistä lausuu Nea nimen kahdella ee:llä vaikka sanoittais sata kertaa et se on sit yhdellä e:llä. Miten se oikeasti voi olla niin vaikeaa muistaa!!! Ja vielä kun lempparinimi on Nellu... Eihän Leakaan ole Leea. Aivan eri nimiä, kuten nykyään on Nea ja Neea.

mistä se nimi on lähtösin ja kenen mummon nimi lausuttiin oikein??!!



Harvempi tuolla ulkona kuitenkaan on sen enempää nimien historiaan kuin kielioppiinkaan perehtynyt.



Ymmärrän ap:tä, että jos muistuttamisesta huolimatta lausutaan väärin niin se ärsyttää.



Toisaalta voisin ottaa, ja varsinkin opettaa lapselle, että jenni on lempinimi ja se on ihan kiva juttu kun on lempinimi,monella ei sitä ole! Ja kun eipä tuo jenni nyt lempinimenä ole yhtään pahan kuulonen, kuin vaikka arska tai terska tms. Itelläni on lapsesta saakka ollut lempinimi kovemmassa käytössä kuin oikea, enkä ole koskaan kokenut sitä ikäväksi asiaksi ettei kukaan viitsi/jaksa/osaa lausua nimeäni oikein.



Ja ompa tuon omankin tytön nimi semmoinen, ettei se varsinkaan lapsilla meinaa suussa taipua.

Ei pidä ottaa kaikkea niin vakavasti.

minkä hiton takia jotkut lisää ällän jälkeen iin? Samueli...joo

Ekan kerran kun kuulin sen aloin katsella ympärilleni että kenestä Makesta hoitaja puhuu ennenkuin tajusin. Se onneksi loppui kun tajusivat että me itse puhuttiin aina vain Maxista.

Nyt kyllä repeen :DDDD Onneksi oli papilla sentään järki päässä...

olkoon sitten vaikka yritys tms. kyseessä, saa ja on oikein lausua siten kuin kirjoitetaan. Esim. Yamahan saa lausua Yamaha eikä Jamaha.

ei päinvastoin.

Jos olette noin tarkkoja, niin kannattaa antaa yksiselitteisiä nimiä ja tutustua suomen kieleen, jotta ymmärtää, miksi suomalainen haluaa lisätä Samuelin loppuun sen i:n.



Ja oikeastiko te kehtaatte huomauttaa ihmisille, että ei sitä nimeä noin lausuta vaan näin! Ei kyllä ole sulava käytös silloin hallussa, jos tarkoituksella nolaa toisen huomauttamalla ääntämisestä. Ei ihme, että ihmiset uhmaantuvat ja päättävät ääntää just niin kuin itse haluavat. Jos tulee lapsellisesti kohdelluksi, niin moni meistä on niin heikko, että vastaa yhtä lapsellisesti takaisin.



Ei sitten ole monelle tullut mieleen, että antaa muiden lausua niin kuin lausuvat, mutta käyttää itse johdonmukaisesti sitä valitsemaansa lausumistapaa. Kun asiasta ei huomautella, niin muutkin alkavat matkia vanhempien lausumista ajan kanssa.



Mutta kun pitää päästä näpäyttämään toista kuin joku teini, niin siinä saa sitä mitä tilaa.

Vierailija:

Jos olette noin tarkkoja, niin kannattaa antaa yksiselitteisiä nimiä ja tutustua suomen kieleen, jotta ymmärtää, miksi suomalainen haluaa lisätä Samuelin loppuun sen i:n.

Täytyy olla aika toope, jos lisää Samuelin loppuun i-kirjaimen.

Anteeksi vain, mutta on ne suomenkieliset nimet ennenkin osattu lausua oikein oli ne sitten Jennyjä tai Samueleja, ei sinne mikään pakko ole sitä iitä tunkea. Mutta sitten tuli tämä tasapäistämäisnimeämiskausi (50-70-luku), jolloin kaikki oli niitä Areja, Jareja, Sareja ja sitten ihmiset aivopestiin siihen, että nimen tulee olla tietynlainen ja kaavanmukainen!

Ei tässä mistään suomenkielestä ole kyse vaan siitä, että ihmiset juuttuu kaavoihin kuvitellen että se on ainoa oikea.

Nimi muodostaa hirveän tärkeän osan identiteettiä, joten on varsin ikävää joutua koko ikänsä toistelemaan, että olen " Jenni Y:llä" tai " Mica C:llä). Tämä on tietysti hieman eri asia kuin ap:n tapauksessa, jossa nimi on kirjoitettu, kuten se toivotaan myös lausuttavan. Kyse on kuitenkin nimestä, josta on useita vakiintuneita muotoja ja kirjoitusasuja, joten tämän asian kanssa joutuu vain elämään.



Itse paljon lasten ja nuorten kanssa toimineena olen tosiaan myös oppinut aina kysymään tulkinnanvaraisista nimistä, miten ne lausutaan. Enkä silti aina muista oikein, ja se on ikävää. Kun yhdellä luokalla on Nea, joka lausutaan Neea, toisella Nea, joka lausutaan Nea ja niin edelleen. Ehdottomasti eniten minua ärsyttävät suomalaisilla lapsilla nimet tyyliin Tia, Mia, Nea, Tea ja niin edelleen. Koskaan ei tiedä, miten ne pitäisi lausua, ja toisaalta lyhyenä ääntäminen on vaikeaa - on paljon helpompi ääntää " miia" kuin " mia" . Toinen ärsytyksen aihe ovat hienostelevat kirjoitusasut, joiden kanssa saa aina olla solmussa (mico, nico, annica - siis suomalaislapsilla).



Jeps. Olen ikuisesti kiitollinen, että myös minut kastettiin Maijaksi. Eipä ole koskaan tarvinnut selitellä. Aika ikävältä on tuntunut huomata, että ihan viime vuosina myös Suomessa on ryhdytty antamaan nimeä Maya. Yhden kerran olen jo joutunut vastaamaan kysymykseen " miten se kirjoitetaan" sanoessani nimen kirjastossa. Toivottavasti se ei ihan hirveästi lisäänny vuosien kuluessa.