¤ LA huhtikuussa -08 ¤
Onko täällä ketään muuta jolla olis LA huhtikuussa?
Varmaan hoitoja on tehty heinäkuussa humattavasti vähemmän, joten ei meitä ehkä montaa ole, mutta jos löytyisi edes joku jonka kanssa jakaa tämä uskomaton tunnekuohu ja toivonmukaan 9kk matka. =)
Itsellä la siellä huhtikuun puolivälin paikkeilla, 11.-14.4. riippuen lasketaanko viimeisistä menkoista vai inssin tekopäivästä. Ultra-ajan sain tänään varattua 28.8. ja siihen asti jännätään tosissaan että kaikki olisi hyvin. Yhden km kokeneena sekin hieman kummittelee mielessä, olen kuitenkin päättänyt olla murehtimatta ennenkuin jotakin murehtimisen aihetta ilmenee.
Oireita ei kovin paljoa ole, mutta jotain kuitenkin. Rinnat tuli aroiksi jo useamman päivän ennen plussa testiä ja ne on edelleen tosi arat, tuntuu että kipeytyy vaan lisää ja välillä oikeen tosissaa sattuu. Pahaaoloa ei varsinaisesti ole ollut, mutta parina aamuna ennen aamupala on kyllä ollut sellainen ällö olo ja jotkun voimakkaat hajut on saanut ällötystä aikaan (esim. tupakkatuotteet kaupan kassalla).
Nyt tästä sitten vaan pitäisi sinnitellä päivä kerrallaan ja eka etappi olisi tuo kuun lopulla oleva ultra.
Toivottavasti meitä huhtikuisiakin siis löytyisi, tuonne odottajiin kun en oikein osaa mennä ja toivoisin niin saavani seuraa tällä palstalla.
Kommentit (93)
Alona: Miustakin tuntuu välillä, et pahoinvointi katoaa hetkellisesti. Jostain kummasta se on sitten onnistunu löytämään takaisin ja illalla viimeistään oon ollut taas huonovointinen.
Tänne on ilmaantunut uusia oireita. Nimittäin tää pää! Ukko-rukka on varmaan ihan tuskissaan, kun mielialat vaihtelee ja oon suuttunu joitakin kertoja joistain tosi pienistä ja tyhmistä jutuista. Sit hetkessä on taas ihan hyvä mieli.
Eilen varasin ajan np-ultraan ja veriseerumiseulaan (tekee jälkimmäisen tuolla sairaalassa kai automaattisesti?), joka on vajaan kolmen viikon päästä. Seuraavana päivänä on lääkärintarkastus.
Onnea ultriin ja kuulumisia odotellaan! :)
LB rv 10+2 / 7+4 (minkä mukaan mennäänkään)
No niin,nyt on sit eka ultra takana ja empä muista millon viimeks olis lääkäriin meno noin hirveesti jänskättäny!! Apua!No,ekaks kokeiltiin kohtua masun päältä ja lääkäri totes et kohtu ainakin on suurentunu,että raskaana olet (jipii..!!) ja sit tehtiin ultra alakautta ja voiiih...siellä se pikkunen sydän sykki!!Fiilis oli aivan uskomaton!!Kyllä helpotti kovasti!Pikkunenhan se toinen vasta oli, 18mm. Viikkotilanteessa tultiin sit taaksepäin,eli nyt niitä olis vasta 8+2 (itse jo neuvolan laskujen mukaan elelin 10:llä viikolla...). Mutta pääasia varmaan että kaikki siellä oli hyvin! Onhan tämä niin uskomatonta vieläkin,mutta jospa tähän pikkuhiljaa alkais totuttautumaan =) LA siirtyi muuten tämän ultran perusteella paria viikkoa myöhemmäksi, eli nyt 14.4.
Kiva kuulla teidän muidenkin iloisia ultrakuulumisia,Alona sullahan oli myös ultra tänään?? Mielenkiinnolla jään odottamaan mitä näkyi!! Ja toivotaan myös muillekin ultraan meneville iloisia uutisia!!
Voinnista vielä...Kuvottavaa oloa meinaa olla melkein päivittäin ja etenkin jos masu pääsee tyhjäksi!Niimpä oon koittanu aina jotain pientä käydä syömässä.Rinnat edelleen hieman arat,mutta siinäpä ne oireet pääasiassa onkin.Mitään ihmeen suuria mielialan vaihtelujakaan en ole huomannut.
T.onnellinen ja helpottunut Catz rv 8+2 (tää kait se nyt sit on....)
Suvikselle kiitokset listan rakentamisesta, ihanaa kun joku osaa ja jaksaa... ei meilläkään mitään varsinaista työnimeä ole, mies kutsuu sikiöksi ja pelkään, että sikiöksi se jää... ei kovin suloinen työnimi ;)
Alonalla on eka neuvola jo takana... ihanaa että sait noin mukavan neuvolantädin :) Toivottavasti ultrassa oli kaikki hyvin, tulethan kertomaan... Kyllä me tavallaan muutetaan paikkakuntaa eli siis muutetaan toiseen kaupunkiin, mutta käytännössä kuitenkin on vähän kuin muuttais Espoosta Kauniaisiin... eli saman metropolin alueella pysytään.
Ihanaa, että Watrossilla on asiat kunnossa... nyt vaan jännittämään ultraa... ja ultraahan täällä tällä viikolla taitaa jännätä melkein jokainen...
Linnealle vilkutuksia... voi kunpa itsekin olis jo noin pitkällä, että np-ultra olis seuraava askel...
Ihanaa Catz, että ultrassa kaikki oli hyvin... nyt vaan nautiskelet onnellisesta odotuksesta...
Täällä on takana pitkä viikonloppu ja edessä ihana loma... perjantaina alkaa kahdenviikon loma ¿ ihanaa!!!! Kesä on tullut tänne vähän loppumetreillä, ei sen puoleen kyllä syyskuussa vielä yleensä ihan hyvät ilmat on, mutta harvemmin kuitenkaan ihan näin hienoa... Säästä ei kuitenkaan ole ihan kauheesti kerinnyt nautiskelemaan täällä muuttolaatikoiden keskellä, mutta pian on kaikki pakattu ja reissusta tultuamme päästään uuteen kotiin :)
(.) Huomenna olis edessä ultra ja kyllä jännittää ja hirvittää ja pelottaa... toivoo niin, niin, niin kovasti että ne sydänäänet löytyy ja kaikki on kunnossa... mutta pelottaa myös, että ultra on liian aikaisin kun omien laskelmien mukaan on menossa vasta 6+2 ja ultrapäivänä siis 6+3... miehen mielestä on ihan itsestäänselvää että kaikki on hyvin, mutta minähän täällä kiipeilen pitkin seiniä... miestä siis lähinnä pelottaa, että mulle iskee hillitön pahoinvointi reissussa ja loma menee oksentaessa... toistaiseksi siis ei varsinaisesti pahoinvointia.
T.Yksis rv 6+2
Nyt on aloitettava heti omista jutuista, on vaan niin helpottunut olo =) Eilen tärisin vastaanoton käytävällä vartin ennen kuin pääsin sisälle. Sitten vielä ultrauksen alkaessa lääkäri oli ekat 10 sekuntia (tai tuntui viikolta mun mielestä) ihan hiljaa ja olin AIVAN varma, että nyt on siis joku pielessä. Sitten lääkäri sanoi, että sulla on rakko niin täynnä, että näkyvyys on siksi huono, mutta kyllä täällä raskaus näkyy ja sykekin löytyi. Mutta passitti sitten vessaan minut ja katsottiin sen jälkeen vielä uudestaan. Niinhän siellä sitten jonkilainen pieni hahmo näkyi jossa sydän hakkasi ihan hurjaa tahtia =)) Kyllä tuli ihmeellinen tunne. Tuosta sitten kasvaa meille ihan oikea lapsi. Vetistelyksihän se lopuksi meni, mutta onneksi vasta autoon päästyäni etten kaupungilla sentään vollottanut.
Mies juhlisti tilannetta oikein kahvilla ja konjakilla kun tulin kotiin ja kerroin terveiset =))) Ja illalla löytyi vielä postilaatikosta kutsu niskapoimu-ultraan joka on jo 2,5 viikon päästä 24.9. Joten sitä kohti tässä sitten mennään ja yritän lopettaa oireiden kyttäämisen nyt vähäksi aikaa.
Yksikselle oikein ihanaa lomamatkaa ja toivotaan hyviä oloja. Kyllä sulla varmasti ultrassa jo näkyy 6+3 aikoihin syke. Mullakin näkyi juuri tuona päivänä, vaikka lääkäri ei sitä ihan 100% uskaltanut varmistaa kun näkymä oli vähän huono vielä. Mutta tämäkin riippuu varmaan lääkäristä ja laitteista. Toivotaan että sun lääkärillä on tehokkaat laitteet ja saat pompottavan sydämen nähtäväksi =)
Tsemppiä tämän päivän ultraan menijöille, laittakaahan viestiä sitten. Onko kukaan muu vielä käynyt neuvolassa? Kertokaapa niistäkin kuulumisista sitten täällä.
-Alona-
Kyllä se vaan on niin niin ihana tunne.
Itsellä jännitysnäytelmä jatkuu, kun taas tossa yhtenä päivänä tuli tuhrua. Mutta tälläkertaa se onneki loppui jo seuraavana päivänä. Mutta olen silti hieman kahden vaiheella miten tähän tilanteeseen suhtautua. Mies oli jo valmis viemään mut päivystykseen mutta itse ajattelin että seurataan nyt tilannetta.
Np-ultraan yritän sitten tänään varata aikaa, jos vaan pystyn kesken työpäivän sellaisen puhelun " salaa" tekemään. En kuitenkaan halua että siellä vielä kukaan tietää tilanteestani.
Nyt siis lähden tästä töihin.
Suvis 8+3 (menkoista laskien ja näin lääkärikin sen ultrattuaan laski... inssin teon mukaan olis 8+6)
...terveisiä siis ultrasta... siellähän se sydän sytkytti huimaa vauhtia ja kuulemma sydänkäyräkin näytti hyvältä. Oli kyllä aivan maailman ihanin hetki ja se saatiin tietty vielä cd:lle tallennettuna mukaan :) Seuraava ultra on kahden viikon päästä viikolla rv 8+2 ja sen jälkeen siirrytään sitten ns. normaalin raskausseurantaan...
Hienoa, että Alonallakin oli hyviä ultrakuulumisia, nyt sitten vaan kaikki yhdessä seuraavia askeleita kohti... teillä juhlistettiin kaffella ja konjamiinilla ja meillä mies korkkasi shamppanja pullon :)
Suvikselle tsemppiä, toivottavasti kaikki menee hyvin ja säästyt enemmiltä saikähdyksiltä... kurjaahan tuo tuhru on ja vaikka kuinka normaaliksi sanotaan niin kyllä hyvin ymmärrän, että tuntuu kurjalta ja saa epäilemään vaikka mitä :(
T. Onnellinen Yksis rv 6+3
Ihanaa, kun kaikilla on ollut niin positiivisia ultrakuulumisia! En malta yhtään oottaa omaa. Joka on muuten np ja samana päivänä kuin Alonalla :) (ja seuraavana päivänä on lääkärikäynti). Eli samaan aikaan saadaan jännätä! Suvikselle pidetään peukkuja, että kaikki menee hyvin!
Meillä oli tavaraa kirpparilla myytävänä ja käytiin hakemassa tänään loput pois, kun pöytävaraus loppui. Ihan kivasti saatiin voittoa ja ite juhlistin sitä avaamalla jääkaapin oven ja juoksemalla samantien ensimmäiselle oksennukselle raskauden aikana...
Ihanaa viikonloppua kaikille!
LinneaB 7+6 / 10 + 3
Sain varattua neuvola-ajan, sinne menen 25.9. ja np-ultraan on aika 9.10. Neuvolaan kun soitin niin oli ärsyttävää kun sain jankuttaa todennäköisestä lasketusta ajasta, th kun kyseli vaan moneen kertaan viimeisten kuukautisten alkamispäivää. Sain selittää juurta jaksaen missä olin käynyt ultrassa ja mitä oli todettu kunnes uskoi minua :/. Th kuullosti tosi virkaintoiselta juniorilta, toivottavasti oli sijainen -aikaisemmin kun on ollut eri ihminen meidän neuvolassa.
Pahoinvointi jatkuu ja tuntuu, että välillä vaan pahenee. Töissä kun on välillä tosi kiirettä eikä ehdi syömään säännöllisesti, niin sitten voinkin todella huonosti kun vihdoin ehdin syömään. Eikä muutenkaan kauheasti tällä hetkellä kiinnostais työhommat. Jotenkin on elämän painopiste taas muuttumassa.
Vähän huolissani olen kun on ilmaantunut uusia kiputuntemuksia, en oikein muuten osaa niitä kuvata kuin supistuksiksi. Vaikka ei näillä viikoilla kai voi vielä sellaisia olla...? Huomaan vaan selvästi, että rankan päivän päätteeksi näitä tuntemuksia on enemmän. Mies yrittää rauhoitella että ei ne mitään meinaa mutta itse sitä vaan on kokoajan huolissaan.
Tsemppiä kaikille ja vauvoille tarrasukat jalkaan!
E.
Ihanaa, että täällä on jo huhtikuisten pino pystyssä! En tiedä, oletteko siirtämässä keskustelua esittelyosioon, mutta kirjoittelen nyt tänne alkuun jos mukaan huolitte.
Itselläni on esikoisen laskettu aika 22.4. Lasta yritetty yli vuosi, ja " molemminpuolisen" PCO:n johdosta (kierron venyessä useiksi kuukausiksi) seurasi 3 kk Terolutia ja sen lopuksi nyt tämä onnellinen plussauutinen.
Kävimme alkuraskauden ultrassa jo 5.9 (7+2), koska edellinen viikko kului tiputtelua panikoidessa. Onneksi kaikki oli kunnossa, papana oikeassa paikassa ja sykekin näkyi:) Ultraan meno jännitti aivan järjettömästi... Yllätyksenä näkyi myös myooma, joka onneksi sijoittuu alkion vastakkaiselle puolelle niin, ettei lääkärin mukaan estä synnytystä. Se kuitenkin painaa kohdun kuunmuotoiseksi niin, että vie vaavin kasvulta jatkossa vähän tilaa :(
Tällä hetkellä mennään siis rv:a 8+1, ja np-ultra on vasta neljän viikon päästä 10.10. Eilen tuli taas vähän runsaammin ruskeeta vuotoa. En voi olla panikoimatta, töissä on todella vaikea keskittyä hommiin ja tänne palstalle on todella houkuttelevaa livahtaa lukemaan muiden kuulumisia! Itsekin kuulostelen koko ajan oireita, ja heti jos on parempi olo tulee paniikki siitä, että kaikki ei enää olekaan niinkuin pitää. Mulla on ollut oireina järjettömän kipeet rinnat, heikotus ja pahoinvointi jos syömisestä yli 2h, jatkuva vessahätä, alussa päänsärky ja nenän tukkoisuus joka yö. Puhumattakaan mielialoista:)! Viime yö oli ensimmäinen, kun ei tarvinnut nousta keskellä yötä vessaan, ja sitäkin heti ihmettelin. Myöskään pahoinvointi ei enää vaivaa niin kuin vielä pari viikkoa sitten. Vaikea vain nauttia tästä alusta, kun on niin kova pelko persiissä koko ajan. Hullua. Todella lohduttavaa, että täältä löytyy samalla tavalla kokevia ja ajattelevia :)
Onko teillä muilla ollut tiputtelua? Missä vaiheessa pahimmat oireet on hellittäneet?
Tässä mun tiedot, lisään ne tonne toisaallekin.
nimimerkki: Tuskamuikkunen
LA: 22.4.
oma ja puolison ikä: 27/29
monesko lapsi: ensimmäinen
millä hoidolla alkuun saatu: terolut
asuinpaikka tai alue: Etelä-Suomi
Ihania odotuspäiviä ja onnea kaikille!
T. Tuskamuikkunen (8+1)
Olipa kivoja kuulumisia ultrien suhteen. Kaikilla siis asiat kunnossa tällä erää. Ja tervetuloa tuskamuikkunen mukaan! Ja onnittelut plussasta tietysti.
Oliko se nyt watrossi vai eudokia jolla oli np-ultra mun kanssa samana päivänä? Mukava yhteensattuma kuitenkin. Aika onneksi rientää ja samalla viikot eteenpäin, joten np-ultraankin on enää 1,5 viikkoa aikaa.
Oletteko muuten ajatelleet kertoa raskaudesta missä vaiheessa noin laajemmille joukoille? Itse en ole kertonut vasta kuin ihan parille kaverille, mutta olisihan niitä kavereita, sukulaisia ym. vielä vaikka kuinka paljon. Töissä ajattelin esimiehelle kertoa np-ultran jälkeen kun sattuu tuo kehityskeskustelu just samalle päivälle ja siellä juuri keskustellaan ensi vuoden töistä yms. Joten siinä kohtaa tuntuisi vähän hurjalta " huijata" enää. Muuten olisin kyllä ollut hiljaa kauemminkin. Mutta ehkä silloin voisi kertoa parhaille työkavereillekin. En tiedä... On vaan niin epätodellinen ja toisaalta vieläkin epävarma olo, niin ei viitsisi tuuletella vielä ihmisille tästä. Mutta katsotaan sitten kuun lopussa jos rohkaistuisin kertomaan asiasta.
Olen huomannut uuden oireen ja ei niin kivan... Tiuskin lapselle välillä liiankin herkästi ja hermostun turhista asioista. Nolottaa ihan. Mutta onneksi sen voi laskea tän raskauden piikkiin. Miehelle ei ole tullut äksyiltyä, mutta huomaan välillä itsekseni kihiseväni kiukusta kun joku ihminen vaan alkaa ärsyttää. Aika pelottavaa, en nimittäin viime raskaudesta muista ollenkaan tällaista oiretta. Toivottavasti en pimahtele ensi kevääseen asti.
Alona rv 9+5
minä nyt sitten vetäydyn huhtikuisista.
Kyllästyin jatkuvaan tuhrutteluun ja menin tänään päivystykseen ultraan. Eikä tulos ollut ollenkaan toivottu, pienokaisemme kasvu on päättynyt viikolla 8+ ja sykettä ei enää ollut. Nyt siis menossa rv9+4.
Edellinen raskaus päättyi suunnilleen samoilla viikoilla. Nyt on vaan niin tyhjä olo. Huomenna kaavintaan ja sitten tämä on ohi...
Onnea teille muille jatkoon!
Murheellinen SuviTuulia ja pikkuenkeli.
Apua, ihan kamalaa. Osanotto ja halaus SuviTuulialle! :' (
Alona, miulla on samana päivänä np-ultra :)
Tänään ollut ihan kummallinen olo jotenkin. Kummallinen, kun ei oo vielä tullut kovin paha olo (yleensä tässä vaiheessa aamua jo monta kertaa voitu pahoin). Turvotuskin on tällä viikolla jo vähän laskenut. Huolestuttaa aina, jos tuntuu, että joku oire puuttuu. No, ainakin rinnat on vielä kipeet...
LB 8+6 tai neuvolan mukaan 11+4
SuviTuulialle suuri lohtuhalaus, lohduttavia sanoja on vaikea edes löytää tässä tilanteessa. Ei tässä elämässä aina ymmärrä mikä tarkoitus kaikilla vastoinkäymisillä oikein on. Toivon sinulle kaikkea hyvää jatkossa, mihin tiesi ikinä viekään.
Anteeksi huonomuistisuuteni, Linnaean kanssahan meillä oli np-ultra samana päivänä.
SuviTuulian viesti veti nyt kyllä niin sanattomaksi, että ei tule mitään järkevää mieleen... Ensi kerralla sitten enemmän tarinaa.
Alona 9+6
Vähän hiljasta...
Enää kuus päivää ultraan, en malttais yhtään odottaa. Taas kummallisia lisäoireita ilmaantunu: armoton alaselkäkipu, joka heijastuu lantioon ja reiteen oikealle puolelle! Pikaisen googlettamisen mukaan en onneks oo ainoo, joka noista kärsii raskausaikana. Vinkistä venytin selkää selälläni lattialla, mut enpä sit päässykään ylös sieltä. Ens viikolla myös lääkäri, joten ehkä sieltä saa sitten lisävinkkejä tuohon. Nyt taas päivä istumista töissä, joten illalla taas varmasti jumissa... Pahoinvointi on vähentynyt, joskin on yhä päivittäistä.
Laittakaapa kuulumisia, ois niin kiva kuulla! :)
mutta onneksi joku sentään on linjoilla. En ollut muistanut laskea päiviä ultraan, mutta eihän niitä montaa enää olekaan. Maanantaina on siis h-hetki ja nyt onneksi jo heti aamusta. Viimeksi ultra oli illalla, niin meni päivä vähän hermoillessa. Olen vähän suunnitellut, että ens viikolla vois ihmisille jo kertoa tästä raskaudesta, mutta vielä ei ainakaan ole tehnyt mieli paljastaa. Ehkä ensi viikolla kuitenkin voisi yrittää ainakin. Tuntuu vaan niin " aikaiselta" vielä...
Oireista sen verran, että pahoinvointi on vähentynyt. Välillä vielä iltaisin ei tee mieli syödä mitään, mutta iltapäivästä asti ei sentään päivittäin ole etovaa oloa enää. Se mistä jo kerroinkin aiemmin, eli ärsytyskynnyksen laskeminen, on kyllä edelleen pinnassa. Se on jopa inhottavaa, kun tietää ettei normaalisti hikeentyisi tällaisesta asiasta, niin nyt hormonien pyörteissä on aivan pinna kireänä. Eilen kyllä suklaavanukas sai hermostuneisuuden laskemaan =) Täytynee ostaa niitä reilusti jääkaappiin. Iltaisin ja ruokailujen jälkeen mulla vatsa turpoaa isoksi, mutta aamulla kaikki on kadonnut. Mutta tällaista mulla oli viimeksikin. En vaan muista enää milloin se pömpötys jäi ympärivuorokautiseksi... Maha kasvoi viimeksi tosi hitaasti ja oli loppumetreilläkin vähän pienempi verrattuna keskiverto- raskaanaoleviin. Saa nähdä miten nyt käy, kun pitäisi olla venyneemmät nuo sisuskalut jo valmiiksi.
Kuulumisia odotellen :)
-A-
Osanotto SuviTuulialle ja jaksamista suruusi!
Alan vihdoin toipumaan flunssasta ja kuumeesta, joka tainnutti viime viikolla sängyn pohjalle. Teki kyllä hyvää vain nukkua päivät, etenkin kun yöt kului aluksi valvoessa. Taistelin itseni kanssa käytänkö Nasolinia vai en, ja päädyin lopulta käyttämään sitä parina yönä yhden suihkauksen verran niin, että sai edes vähän nukuttua. Pahinta on kun on kurkku kipeä ja nenä tukossa, ja suun kautta hengittäminen ja kurkun kuivuminen käy niin tuskaiseksi että heräilee viiden minsan välein. Ajattelin, että ehkä jatkuva väsymys on yhtä huono pikkuiselle kuin pari suihkausta nasolinia.
Maanantaina sain kokea ensimmäisen todellisen aamupahoinvoinnin, kun aamiaspuuro päätyi yllättäen pönttöön. Tuli ihan mukavana yllätyksenä kun oireiden vähentyessä on välillä alkanut mietityttää :) Muuten paha olo tulee edelleen kun ei syö, ja aina iltaisin väsymyksen yhteydessä.
Mulla on ihan sama havainto kuin Alonalla, että iltaisin vatsa pömpöttää tosi isona, ja sitä on jo lähes vaikea piilotella. Viikonloppuna sain jo vanhemmilta ja siskolta hämmästeleviä kommentteja mökkisaunassa - onneksi sentään kukaan ulkopuolinen ei vielä ole kommentoinut tai kysellyt. Töissä en halua kertoa ennen kuin on pakko, kavereille ajattelimme kertoa sitten kun np-ultra on tehty (tosin pari läheisintä tietää jo). Perheillemme kerroimme jo heti plussattuamme. Siskolle halusin kertoa erityisesti siksi, että hän on th joten osaa auttaa melkein asiassa kuin asiassa. Seuraava neuvola on vasta np-ultran tienoilla, joten taidan mennä siskolle kuunteluttamaan sydänäänet ensi viikolla.
Nyt sohvalle Greyn anatomiaa venttailemaan, mukavaa loppuviikkoa ja kertokaahan kuulumisia!
Tuskis 9+2
Tuntui kamalalta lukea miten epäreilusti sinulle on käynyt!! Ei tätä voi käsittää,että miksi me,jotka olemme jo ihan liiaksi kärsineet ja itkeneet lapsettomuuden takia,joudutaan vielä kestämään tällaistakin... Niin epäreilua!!Tuntuu kyllä todella pahalta.Toivon teille voimia jaksaa tämän surun yli!!
Minulla olisi seuraava kontrollikäynti se np-uä,joka on 3.10. Tänään on ollu ihan huippuällöolo...monta kertaa on pitäny yökkäilemässä käydä,mutta toistaiseksi mitään ei ole kuitenkaan tullu...mutta huh huh kuitenkin!!Alona kyselikin,että miten ollaan kerrottu raskaudesta.Meillä tietää muutama meiän/mun kaveri,mun sisko ja sit työpaikalla oon joutunu pakostakin kertomaan.Mutta esim molempien vanhemmat ei vielä tiedä.Aateltiinkin,että kun saadaan toi np-uä käytyä ja jos siellä kaikki ok,niin sitten kerrotaan.Tekis mieli kyllä kertoa jo kaikille,mutta ollaan nyt vielä maltettu pitää suut supussa!!
Tuskamuikkusellekin miun puolesta onnittelut plussasta!!Samanlaisia oireiden kyttääjiä me kaikki muutkin täällä ollaan,että tervetuloa vaan joukkoon!Itselläni ei tuota tiputtelua ole ollut laisinkaan,mutta kuten varmaan tiedätkin,niin aika yleistähän se on.Sen olen huomannut,että veskissä pitää käydä useammin kuin ennen,parhaimmillaan jopa kahdesti yössä.
Muuten siis täällä jaksellaan hyvin ja kovasti toivotaan että alakerrassakin kaikki olisi niinkuin pitää...tuntuu edelleen niin uskomattomalta koko juttu,mutta jospa sitä pikkuhiljaa alkais tottumaan.
Syysterkuin Catz 10+3
Tänään meillä oli siis varmaan koko tähänastisen elämäni jännittävin aamu. Yöllä ei nukuttu kun varmaan pari tuntia, kun vaan jännitettiin aamun np-ultraäänitutkimusta (myöhän ei käyty varhaisultrassa). Päästiin jo sit reilusti ennen mein aikaa tutkimukseeen. Kivastihan siinä heti ensimmäisenä näkyi tyyppi, jonka sydän sykki ja se heilui. Siinä tuli sitten jo tippa linssiin. Kätilö jatkoi: " Tästä näkyy ne molemmat!" Mie menin ihan shokkiin ja ukko ihmetteli " Mitäh???" ja kätilö totes, että teille on tulossa kaksoset! Luulin, että kaksosten saanti luomuna on jotenkin perinnöllistä enkä uskonut koskaan, että miulle vois semmoset tulla, sitä kun ei oo meidän suvussa tapahtunut. Kummallakin vauvalla sydän sykkii ja viikot kutakuinkin niin, miten ite olin laskenutkin oviksen mukaan. Omassa sikiöpussissaan olivat molemmat, mutta yhteisessä istukassa. Parin viikon päästä mennään sitten uudestaan ultraan, vielä olivat hieman liian pieniä niskapoimumittausta varten.
Voi tätä elämää, miten osaa yllättää... Ensin ootellaan ikuisuus, sit tuleekin kaks yhtä aikaa :)
LB & tyypit 10+0 ja 10+6
Aivan ihana uutinen, onneksi olkoon!!! Ihan tippa tuli linssiin viestiäsi lukiessa. Vitsi mikä yllätys, tunteitasi tuolla hetkellä on vaikea edes kuvitella:) Nyt menee sitten ajatukset teilä varmaan monelta osin ihan uusiksi.
Täällä ei mitään uutta, tänään menen sydänääniä kuuntelemaan siskolle neuvolaan. Toivottavasti kuuluu! 11. viikko alkanut tänään, 10. viikolla niitä kai vasta on mahdollista ensimmäistä kertaa kuullakkaan. Mitenkähän muuten LinneaBorealis, kuuluukohan sulla sitten jatkossa kunnon sydänääni-rytmiryhmä sieltä masusta:) Mulla vatsa pömpöttää jo melkoisesti, perheessä ihmetellään että miten voi jo tässä vaiheessa. Eilen tuli mieleen, että ei kai vaan se myooma siellä kohdussa kasva niin vauhdilla raskauden myötä että aiheuttaisi tällaista...
Väsyttää ihan hirveesti koko ajan, ja viikonloppu meni jotenkin tosi laiskasti. Perjantaina oli firman juhlat, ja pahoin pelkään että esimieheni arvaa tilanteen - niin tarkaan seuraili alkoholin juomattomuuttani illan aikana.
Reipasta viikon alkua kaikille!
Tuskamuikkunen 10+0
Voih Watrossikin oli jo nähnyt ultrassa hyviä merkkejä. Mulla ultra on huomenna illalla!! Ja olen kyllä kauhusta jäykkänä jo nyt, aina kun asia tulee mieleen. Pahoinvointi on jotenkin vähentynyt ja arvaatte varmaan mitä ajatuksia siitä tulee. Muut oireet; turvotukset ja mahan pienet kivut on tallella, joten huomenna sitten homma selkenee.
Ja torstaina sitten jännätään uusia ultratuloksia muiden osalta. Kuulumisia siis odotellen. Nyt täytyy lähteä töistä kotiin =)
-Alona-