Juomisen jälkeinen masennus...Onko tuttu juttu?

Osittain tuosta syystä. Nuorempana, 20 ja risat, oli enemmän vain fyysisesti paha olo, mutta tuo ahdistus on tullut myöhemmin.

Olen myös huomannut, ettei esimerkiksi yksi saunakalja tai -siideri (harvoin nautittuna) ole vaikuttanut mielialaan mitenkään negatiivisesti, mutta jos hiukankin enemmän sattuu juomaan niin kyllä vaan: samantien puskee masennusta.



Tämä on kyllä aivan sanoinkuvaamattoman järkyttävä olotila. Tälläkin hetkellä tekisi mieli huutaa ja itkeä sydämensä kyllyydestä, ja on todella epätoivoinen olo aivan kaiken suhteen.

Onneksi se ajatus vähän lohduttaa, että jos samaa kaavaa mennään, niin tämä tunne tosiaan helpottaa vielä tämän viikon aikana...

tosi alakuloinen ja masentunut olo jos on tullut oltua bilettämässä. Tosin tuon olotilan saan vältettyä jos mulla on joku kaveri kylässä ja krapuloimassa mun kanssa.

Minä, ennen niin huoleton bilehile, olen vanhemmiten (38v) kunnon morkkistelija. Juon nykyään todella harvoin, mutta aina bileillan seurauksena on päivä sängyn pohjalla synkissä ajatuksissa. En nykyään yritäkään mitään reipasta tai normaalia, haluan vain nukkua, maata, ajatella, jossain vaiheessa alan katselemaan telkkaria...enkä halua olla yksin. Onneksi se sitä seuraavana päivänä helpottaa ja alan olla taas yhteiskuntakelpoinen, viikon päästä voin jo naureskella olemattomille mokilleni. Melkein absolutismiahan tämä jo onkin, humala ei ole minulle ollenkaan tarpeellinen tai haluttu olotila, mutta joskus sillekin on näemmä aikansa ja paikkansa.

ja nämä alkoholinkäytön jälkeiset psyykkiset oireet ovat minullakin nimenomaan alkaneet nyt tässä iässä: vuoden-parin sisällä, ja tässä viime kuukausien aikana kokoajan pahentuneet vaan.

Jos tässä nyt on mitään järkeä enää lisäillä, että minäkin olen huomannut moisen... mutta lisäänpä nyt. Siis: minäkin olen huomannut itsessäni moise. Olen 41-vuotias mies, ja ainakin mieheksi muutoinkin tunneherkkä ja temperamenttinen. Ensimmäisen kerran huomasin tämän seikan ehkä viitisen vuotta sitten. Samoihin aikoihin aloin saada krapulan yhä pienemmistä annoksista.



Tilastojen ja suositusten valossa käytän alkoholia kohtuullisesti ja itse asiassa tämä juttu on jopa pieni ongelma. Lähipiirissäni monet juovat ja ovat hanakoita tyrkyttämään minullekin. Joskus olen joutunut korottamaan ääntäni sanoakseni, että en nyt juo.

Kertoo siitä, että kulutusta on liikaa. Tuo on vieroitusoire.

http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00…

Kertoo siitä, että kulutusta on liikaa. Tuo on vieroitusoire.

<a href="http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00…" alt="http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00…">http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00…;

Ei tosiaan edellytä pitkäaikaista alkoholinkäyttöä, vaan yhden illan humala aiheuttaa tuon masennuksen. Ja vaikka edellisestä kerrasta, jolloin alkoholia on käyttänyt, on useita kuukausia.

myötä kun kokonaiskulutus on vähentynyt. Eikä todellakaan kerro mistään suurkulutuksesta tämä.

Elimistöllä kestää saada aivojen mielihyvävälittäjäaineiden pitoisuus uudelleen normaalille tasolle. Siksi mm. masennuspotilaiden ei missään nimessä pitäisi juoda- Alkoholi polttaa pois kaiken sen hyvän olon, jota yritetään nostattaa esim. liikkumisella ja lääkityksellä.

Mulla alko on aina tehnyt hyvän olon ja masennuslääkkeetkään ei toimineet ilman viinaa - kokeilin, kun lääkäri väitti että alkoholi mitätöi niiden vaikutuksen. Joten kokeilun jälkeen heitin lääkkeet roskiin ja jatkoin pelkällä alkolla. Masennus meni itsestään ohi noin vuodessa.

Minusta aina myös krapula, jopa kunnon darra, on ollut hyvin luova ja nautinnollinen olotila.

On liian tuttu ilmiö. Mullakin käynyt aivan samalla tavalla kuin parilla vastaajalla täällä, eli oli pakko lopettaa alkoholinkäyttö (joskus lasi viiniä ruuan kanssa vielä ok), kun aloin masentumaan ja pahasti. jo juotuani muutaman olin aivan maissa useamman päivän. Olo oli niin epätoivoinen, etten pystynyt edes puhumaan kenenkään kanssa. Lapseni oli silloin vielä pieni, ja oli laitettava stoppi koko jutulle, koska eihän siitä olisi mitään tullut. En käyttänyt lapsen syntymän jälkeen kuin 2 kertaa alkoholia, se oli siinä. Tästä on nyt 9 vuotta.

up

Täällä kanssa

Ai kappas, taitaa olla aloittamani ketju. :) Nyt olen ollut lähemmäs vuoden selvinpäin (ja ennen raskautta enää vain mieheni seurassa saunasiideri-pari). Ensi kuussa siis laskettu aika, joten nyt luettuna nuo kirjoitukset tuntuvat hyvinkin kaukaisilta. Eipä ole ikävä alkoholia. :) - Ap

Kyllä, kolmenkympin jälkeen alkoi morkkikset, vaikka olisi ollut hauskaa, eikä mitään mokailuita. Yleensä seuraava päivä menee krapulassa, mut siitä seuraava on hullua alakuloa ja masennusta. Koko maailma on paska. Ei ihan joka kerta tule, mutta yleensä jos on ottanut hiukan enemmän. Yksi syy, miksi oo vähentänyt radikaalisti juomista. Nyt alkaa pitempi tauko, katotaan maistuukö viina enää sen jälkeen ja millaset mordarit iskee kun ekan kerran ottaa :D

up

Eipä ole ikävä alkoholia, kun muistelee noita ahdistuksia. Ei jeesustelua, mulle ei vaan sovi, vetää aivokemian ihan kuralle.

up

Nuorempana ei ollut, silloin hämmästelin kavereiden "krapula-ahdistusta ja masistelua". Sitten sairastuin 25 vuotiaana keskivaikeaan masennukseen ja nyt masennuksesta toipuessa ja kun on tullut ikää lähemmäs 30, on myös tullut tutuksi tuo krapula-masennus :( Siksi ei huvita juodakaan enää -tuntuu ettei humallu enää sillä lailla "hilpeästi", jos ollenkaan, mutta silti on parin päivän ahdistuskrapulat.

Jos vedän kunnon perseet niin huomaan kyllä vaikutuksen mielialassa ja unensaannissa seuraavan viikon ajan. Ei mitään hirveää depistä mutta sellanen ankea fiilis.