Te, joilla useita erilaisia koiria. Miten oppia olemaan ilman "kainaloista"?
Meillä on ollut vahteja, metsästyskoiria ym. Mutta aina on ollut myös kainaloinen, pieni koira, joka nukkuu vieressä ja on ihan eri tavalla kaverina kaikessa.
Nyt näyttää siltä, että 14-vuotiaan kainaloisen aika on loppumaisillaan. Hermoilen jo tulevaa, eli surun lisäksi sitä, miten sitä sitten osaa olla ilman pientä koiraa. Osaako?
Kommentit (5)
Vierailija kirjoitti:
En varmaan osaisikaan. Mutta mulla on ollutkin vaan pikkukoiria niin en ole ehkä oikea vastaamaan. Nyt mulla on 13,5 v havanna, joten en ehkä kauaa saa häntä enää pitää.
Ehkä olet juuri oikea vastaamaan 😊 Se pieni seurakoira, jonka saa ja mielellään tulee syliin ja viereen, on kuitenkin niin oma juttunsa. Ja etenkin kun sellaiseen on tottunut. Minulla on ollut pieni koira yhteensä 32 vuotta. Ja sitten pitäisi pärjätä ilman. Huhhuh. Ap
Minulla on ne suuretkin koirat olleet kainaloisia. Ja näissä on ollut metsästyskoiriakin.
Olin muutaman vuoden ilman koiraa ja tiukkaa se teki. Töissä oli niin hektistä, että ei aika riittänyt koiranpennun kasvattamiseen.
Mulla on 25-kiloinen kainaloinen, paimenkoira. Hellämielinen kotiporukan kanssa, mutta vahtii myös. Kai sellainen kiintymys ja "kainaloisuus" on kuitenkin tavallisempaa kuin sen puuttuminen, jos nyt ei jostain laumanvartijoista puhuta?
Mulla on ollut itälaikoja ja laumanvartijoita. Ei mitään kainalokoiria. Kun noista aika jätti ja vartioitava laumakin lähti autuaammille laitumille, ostin seurakseni pienen paimenkoiran. Aijessus että se on ärsyttävä perskärpänen. Mukana kuin peräpukama aina ja kaikkialla. Mutta niin liikuttavan suloinen ja toisaalta hulja vahtikoila kun joku tulee ovelle koputtamaan. Ikää 4v ja toivottavasti saamme vielä ainakin 10 vuotta viettää yhdessä.
En varmaan osaisikaan. Mutta mulla on ollutkin vaan pikkukoiria niin en ole ehkä oikea vastaamaan. Nyt mulla on 13,5 v havanna, joten en ehkä kauaa saa häntä enää pitää.