Miksi riistätte lapsiltanne päiväunet?

Kuopuksella oli alle 1-vuotiaana kummallinen kausi, hän lopetti melkeinpä kokonaan päiväunien nukkumisen. 1-2 kertaa viikossa sain hänet nukahtamaan hetkeksi päivällä. Muutaman kuukauden kuluttua vaihe meni ohi ja taas unet maistuivat.



Enkä minä ole mikään päikkäreiden vastustaja, päinvastoin! Meidän 6-vuotiaskin nukkuu päiväunet joka päivä jos se suinkin on mahdollista. Aikuiset nukkuu mieluusti myös :)

pitäisi turhaan herättää kesken unien. Eikä ainakaan sen takia, kun joku av:lla niin sanoo. Ei mekään yleensä tehdä aamupäivällä " mitään" , mitä ja miksi pitäisi? Onko joku tutkimus, että juuri aamupäivän toimilla on vaikutusta lapsen kehitykseen? ;)

T. Eräs joka olisi hyvillään jos muksu nukkuisi esim. 10 asti!

(n.1h) kuin itse päiväuniin (n.45min.) ja illalla uni tulee sitten vasta n. klo 23, niin en näe mitään syytä laittaa 3v. lastani päikkäreille, etenkin kun hän jaksaa reippaana ja iloisena iltakahdeksaan, jolloin käy yöunille, herätäkseen virkeänä n. klo 7.30. Kotihoidossa on ja mieluusti antaisin nukkua, jos vaan tarvetta olisi.

Vierailija:

meillä lapsi 3v ei usein suostu nukkumaan päikkäreitä. Yritän nukuttaa lasta jopa tunnin ja lopulta poltan päreeni. Mutta jos lapsi ei nuku niin se ei nuku!

Aika nopsaan ne päreet palaa. Lapsethan välillä koettelevat, että onko tuo aikuinen nyt ihan tosissaan. Ja voi siinä koetellessa mennä tunti tai kaksikin. Ja sitä voi kestää pari kuukautta. Mutta siinähän sitä nähdään kumpi luovuttaa ensin, lapsi vai aikuinen. Meillä aikuinen ei luovuttanut, koska sitten kun lapselle uni lopulta tuli, niin nukkui päikkyjä neljä tuntia. Eli kovasti unet olivat tarpeen, vaikka niitä pitikin vastustaa muutama viikko tunti tai parikin.

Aikuisellakin ohje on, että jos uni ei tule, niin sänkyyn ei jäädä pyörimään, vaan noustaan ylös. Eikä kyse ole lapsen kohdalla aina mistään uhmasta, vaan selvästi siitä, että hän ei tarvitse unta sitä 11-12 tuntia enempää vuorokaudessa.



Päiväunien kanssa unta tuli sen 11 tuntia: tunti päiväunia noin klo 13-14, sitten yöunia noin klo 22-08. Usein vielä vähemmän, sillä yöunille oli vaikea saada silloin klo 22 aikaankaan. Nukuttamiseen meni sekä päivä- että yöunille melkein tunti.



Kaksivuotiaana jätti päiväunet pois, mistä lähtien on nukkunut yöunia noin klo 20-08. Eli unta tulee vuorokaudessa enemmän kuin päiväunien kanssa!



Ehkä tämä selittely huvittaa jotakuta, kerron vain miten meillä oli. Minusta kaksivuotiaan ei kuulu kukkua hereillä enää klo 22 jälkeen, itsekin tahdon hetken hengähtää illalla, ja joskus jopa mennä nukkumaan yhdeksän maissa. Yhtään enempää yliaktiivinen tai väkivaltainen kuopuksemme ei ole kuin keskiverto uhmaikäinen.

Onks sekin väärin sit et lapsi nukkuuu noin hyvin. Ja tosiaan keretään tekemään vaikka mitä siltikin! Vai ootko kade ku tohon tyylin oli vastaus?

että uhmaaminen, leluista tappelu yms. ei-toivottu käytös johtuukin päiväunien puutteesta! Tuohan on suorastaan mullistava tieteellinen löytö!

Onnea sulle, että olet sattunut saamaan rauhallisen tytön, mutta vilkkaitten poikien äitinä ja muitakin temperanmenttisia lapsia tuntevana (sukupuoleen katsomatta) voin kyllä kertoa, että uhmaaminen, reimuminen yms. ikävä kyllä kuuluu tiettyyn ikävaiheeseen ja siinä ei paljon päiväunet auta! Eihän herrajumala lapsen edes kuulu olla koko ajan hyväntuulinen!!!



Tuohon uniasiaan sitten: kyllä minunkin elämääni päiväunet huomattavasti helpottaisivat, olisi ihanaa nukahtaa päivällä tunniksi pariksi kolmevuotiaani viereen. Mutta kun poitsu ei suostu niin ei suostu, 2-vuotiaana lopetti kotona nukkumisen, vaikka mitä yritin. Eikä kuulkaa ollut kovin mieltä ylentävää pitää väkisin aloillaan hysteerisesti parkuvaa lasta.



Nykyään nukahtaa toisinaan autoon, mutta ei kai minun lomilla ja viikonloppuisin sen takia vaan pidä lähteä ajamaan ympäriinsä, että lapsen täytyisi nukkua? Päiväkodissa nukkuu myös JOSKUS, ei suinkaan aina. Lasta on mahdoton väkisin nukuttaa, jos ei suostu nukahtamaan eli ei ole väsynyt. Pikemminkin sellainen lähentelee mielestäni kidutusta...

Meidän perheessä minä olisin se, joka ne päikkärit tarvitsisi, tai olen todella ärtyisä ja väsynyt koko loppupäivän. Mutta kun kohta 4v ei nuku. Kaikkea on kokeiltu: nukuttamista; yksin nukahtamista; pimeässä makuuttamista; kirjojen lukemista uneen asti; sohvalle nukuttamista leffan ääreen... Mutta ei. 2,5 v:sta alkaen ei ole pääsääntöisesti nukkunut päikkäreitä lainkaan, koska ei malta nukahtaa. Sitten häröilee ja kiukuttelee illalla. Nykyään päiväunet on nimeltään päivälevot ja tyttö pyörii ja huutelee ja sekoilee sängyssään n. puoli tuntia kun minä yritän torkkua samassa huoneessa omassa sängyssäni.



Mutta: jos jostain syystä sattuu nukahtamaan päiväunille (autoon, tai koska on superväsynyt), niin nukkuu tosi kauan, jopa kaksi ja puoli tuntia. Sitten herää todella väsyneenä ja kiukkuisena.



Ja toinen mutta: jos torkahtaa hetkeksikään, siis edes kymmeneksi minuutiksi (esim automatkan aikana), niin ilta menee ihan hulluksi eikä uni tule tytölle silmään kuin yhdentoista, kahdentoista aikaan. Aivan riippumatta siitä, kuinka kauan on nukkunut.

Mitäköhän minun pitäisi tehdä noille minun kahdelle kohta 4-vuotiaalle, jotka eivät millään SUOSTU nukkumaan päiväunia?! Nukuttaisin heidät kyllä, mutta kun eivät nuku.

ap ja muut hännystelijät on taas näitä av:n supermammoja, jotka tietää kaiken ja tekee kaiken oikein, muiden tapa toimia on väärä.



Huoh.

Normaalilla järjellä varustetun ihmisen pitäisi tietää, että lapset ovat erilaisia. Joillekin päiväunet ovat todellakin tarpeen ja toisille taas eivät. Jos lapsi jaksaa leikkiä ja puuhailla koko päivän niin mielestäni on selvää, että hän ei päiväunia tarvitse. Jos taas kiukuttaa jne. niin silloin selvästikin nille tarvetta on.



Jokaisella on oma rytminsä. Kunhan lapsi saa vuorokaudessa tarpeeksi unta ja on tyytyväinen niin kaikki on ok. Itse koen myös, että ei pientä lasta voisi edes väkipakolla pitää hereillä. Jos pientä väsyttää niin ne nukahtavat vaikka olohuoneen matolle tai ruokapöytään, ei niitä voi pakolla hereillä pitää.

Helppohan sellaisten on sanoa, joitten mukulat nukahtaa 10 minuutissa!!!! Meillä saa päikkäreille nukuttaa vähintään tunnin, koska lapsi on täysin pirteä päivällä! Sitten jos nukkuu päikkärit, illalla sitä ei saa nukahtamaan millään. Vähintään puoli yhteentoista menee päikkäripäivinä, eli siinähän sitten puolitoistatuntia säädät jos ysiltä laittaa nukkumaan. Joskus harvoin lapsesta näkee että tarvii päikkärit, jos on ollut jotain väsyttävää kuten reissuja tms. Mutta normaalielämässä ei todellakaan riehu tai ole väsyneen oloinen.



Isänsä on ihan samanlainen, eli mies pärjää vähällä unella.

Tietyssä vaiheessa lapsella tulee se vaihe ettei millään meinaisi päiväunia enää nukkua ja siinä vaiheessa yleensä sitten " oletetaan" että nyt matti ei enää halua nukkua niitä.

Lepo tekisi monelle äidille/isälle hyvää myös päiväsaikaan....

Lapsia ja unentarpeita on erilaisia. 2,5v kuopus ei nukkunut päiväunia, vaan vetili unta kuuppaan klo 20-9.30. Samaan aikaan keskimmäinen 4v otti tunnin päikkärit 13-14 ja meni yöunille klo 20 ja nukkui kellon ympäri.



Kumpikaan lapsista ei ollut väsynyt tai kiukkuinen. Tempperamenttia riittää kummallakin, mutta tahdon ja väsymyksen aiheuttaman kiukun kyllä erottaa.



Esikoinen nukkui päiväunia vain 2-vuotiaaksi, mutta aloitti niiden nukkumisen uudestaan 4-vuotiaana, kun päivärytmi jouduttiin muuttamaan erilaiseksi.



Kaksi nuorinta ovat aina olleet kotihoidossa, joten meillä on voitu toteuttaa lapsentahtista elämää, ilman että vanhemmat puuttuvat lapsen luontaiseen rytmiin.

vähän reilun vuoden ikäisenä. En vaan nähnyt mitään mieltä siinä, että nukuttamiseen ja nukahtamiseen meni jopa yli kaksi tuntia. Itse nukahdin kyllä, mutta lapsi vaan jatkoi leikkimistä :O( . Olisin kyllä halunnut, että lapsi olisi nukkunut, sillä rakastan itse päiväunien nukkumista ja olisin nukkunut samaan aikaan. Mutta ei! Meillä onkin miehen kanssa tapana nukkua päiväunet vuoropäivinä, sillä aikaa kun toinen vahtii lesikoista.



Nuorempi lapsista taas on aina ollut todella hyvä nukkumaan ja nukkuu edelleen päiväunet, vaikka on jo kolmevuotias.



Lapset on vaan niin erilaisia.

Jos on väsyneen oloinen, laitan unille. Tilanne meni siihen, että 2 tuntia teki unta ja 2 tuntia nukkui. Ei oikein kuulosta mukavalle olla 4 tuntia sängyssä keskellä päivää ja parasta leikkiaikaa.



Nukuttaminen ei onnistu, koska 1 v. pikkusisarus on silloin hereillä.



Tässä minun selitykseni =)



Tilanteen mukaan siis mennään. Onneksi poikamme on luonteeltaan todella rauhallinen, joten riehumista ei esiinny vaikka unet olisi jäänytkin väliin.



Miksi kaiken pitää olla aina mustavalkoista? Toki tiedän vanhempia, jotka haluavat jättää päikyt pois päästäkseen illalla helpommalla. Mutta miksi on niin vaikea ymmärtää, että joskus päikkäreitä ei vaan tarvita?

Mä jaksoin tapella päikkäreille menosta puolisen vuotta kolmivuotissynttäreiden molemmin puolin. Sain usein pitää hysteerisesti huutavaa lasta pakolla sängyssä tunnin, puolitoista. Sitten nukahti lopulta. Silloin kello oli säännönmukaisesti noin puoli neljä. Sitten lapsi nukkui, nukkui, jouduin herättämään kun hermo petti. Kiukuttelua ja nuutunutta oloa kesti noin puoli tuntia. Ja illalla tietysti meni puoli yhteentoista, yhteentoista että sain nukkumaan. Aamulla herää noin puoli kahdeksan. Jos ei nukuta päikkäreitä, nukahtaa tuossa ysin pintaan. Jos siis käydään läpi tämä tuntikausien päikkäritappelu, herää edelleen puoli kasilta. Koska lapsesta ei huomaa eroa nukutaan päikkärit tai ei päiväsaikaan, en kerta kaikkiaan enää JAKSA tuota rumbaa...

jo joskus 2-vuotissynttäreiden jälkeen. Ei siis enää ollut niin selvää kuin ennen että tottakai päikkärit ja nukahdus vartissa. Mutta päikkärit muuttui kunnon rasitteeksi vasta tuossa pari kuukautta ennen kolmevuotissynttäreitä. Siis niin, että lapsi oli puoli kahdeksalta herättyään pirteä kuin peipponen päikkäriaikaan ja siitä sai sen sitten enemmän tai vähemmän väsyttämällä kellistää.

Oletteko kenties muistakin asioista noin 100% varmoja ja yksisilmäisiä?



Luulisi nyt uivelommankin tapauksen tajuavan, ihan maalaisjärjellä ja ilman AV-palstan apua, että jos 3-vuotias nukkuu yöllä 12 tuntia ja on pirteä läpi päivän, niin ei se mitään päiväunia tarvitse. Lapset ovat erilaisia, vink vink....kuten me aikuisetkin vink vink.

Totta kai lapselle on tarjottu mahdollisuus nukkua unet, mutta jossain vaiheessa ne jäävät pois. Järjenkäyttö on tässäkin asiassa sallittua ja ihan suotavaakin. Ja usko pois, jossain vaiheessa huomaat, ettei se sinunkaan pilttisi enää niitä nuku. Viimeistään kouluiässä sitten.

tossa puoli 1-1 otetaan joku kirja kainaloon ja mennään vierekkäin parisänkyyn lukemaan tai kuvia katselemaan. vähän siinä höpistään hassuja ja uni tulee meille molemmille...