Miksi vaimo ei ota eroa alkoholistimiehestään?
Kommentit (13)
monet uskoo, että jos ihminen esim. pystyy käymään töissä (edes jotenkuten), hän ei ole alkoholisti.
Syitä voi olla paljon: usko, että asiat saattaa mennä paremmaksi, rakkaus, ajatus ettei saa ketään muutakaan, se, että on jollain tavalla tottunut moiseen (esim. lapsuudessaan). Kokemuksesta voin sanoa, että eroaminen voi myös viedä aikaa, jossain vaiheessa mitta tulee täyteen, mutta sitä tajuamista ei voi millään hoputtaa...
Rakastan miestäni valtavasti, vaikka hänellä onkin alkoholiongelma. Hän on hyvä ja hellä isä, hauska, rehellinen, mukava, käy töissä, huolehtii perheen hyvinvoinnista.
joo tiedän joku sanoo nyt että miten voi huolehtia perheen hyvinvoinnista jos on alkoholisti. Alkoholisteja on monenlaisia, ei kaikki tappele ja ryömi ojissa, hakkaa vaímoaan.
-N-
Mieheni on alkoholisti. Hän haukkuu minua jatkuvasti ja se tuntuu pahalta. Kun sitten en halua olla hänen lähellään, hän ihmettelee suuresti, mistä olen suuttunut. Jos yritän kertoa, että hän on niin paha suustaan, hän ei usko minua. Joko hän ei tajua tai sitten hän ei halua ajatella omaa pahuuttaan.
Ei sitä aina itsekään ymmärrä, miksi sitä edelleen on kuuntelemassa ikuista nälvimistä. Jotenkin sitä jatkaa elämää päivä kerrallaan.
Mieheni juo paljon, mielestäni liikaa. Olen sitä mieltä, että hän on alkoholisti.
Mitään muuta ongelmaa ei kuitenkaan ole. Hänen käytöksensä ei muutu on hän juonut tai ei. Hän ei ole koskaan tolkuttomassa humalassa (tai ainakin hyvin harvoin) hän hoitaa osansa kodin ja perheen töistä ja rahoituksesta, hän on ihan luotettava lapsien kanssa. Hänen kanssaan on mukava viettää aikaa. Meillä ei ole taloudellisia ongelmia.
Liiallinen alkoholinkäyttö ei aina tarkoita sitä ettei voisi olla hyvä aviomies, isä ja työmieskin. Mieheni on näitä kaikkia. Pelkään ainoastaan että epäterveelliset elämäntavat saavat hänet sairastumaan ja vievät meiltä pois ennenaikaisesti. Siksi kannustaisin häntä lopettamaan jos minun kannustuksestani mitään hyötyä olisi.
Vierailija:
Mieheni juo paljon, mielestäni liikaa. Olen sitä mieltä, että hän on alkoholisti.Mitään muuta ongelmaa ei kuitenkaan ole. Hänen käytöksensä ei muutu on hän juonut tai ei. Hän ei ole koskaan tolkuttomassa humalassa (tai ainakin hyvin harvoin) hän hoitaa osansa kodin ja perheen töistä ja rahoituksesta, hän on ihan luotettava lapsien kanssa. Hänen kanssaan on mukava viettää aikaa. Meillä ei ole taloudellisia ongelmia.
Liiallinen alkoholinkäyttö ei aina tarkoita sitä ettei voisi olla hyvä aviomies, isä ja työmieskin. Mieheni on näitä kaikkia. Pelkään ainoastaan että epäterveelliset elämäntavat saavat hänet sairastumaan ja vievät meiltä pois ennenaikaisesti. Siksi kannustaisin häntä lopettamaan jos minun kannustuksestani mitään hyötyä olisi.
ihminen , josta voi oikeasti tykätä ihmisenä. JOtkut syythän ovat olleet miksi on menty yhteenkin. Esim. isäni oli alkoholisti mutta olimme hyvät ystävät ja läheiset ystävät. Todella tutustuin isääni miehenä, sillä (varsinkin humalassa) isäni halusi paljon jutella syvällisiäkin lasten kanssa. tosi ärsyttävää toki. selvin päin lapsia rakastava ja lasten kanssa leikkivä isä. alkoholismi oli seurasta hänen omista traumoistaan ja lapsuuden hylkäämiskokemuksista. maailma voi olla karu paikka herkille sieluille. pullo on sitten siitä kiva kun se ei hylkää koskaan :(
että hänen tunne-elämän ongelmanratkaisukykynsä ei ole päässyt kehittymään kun hän on aina turvautunut juomiseen vaikeissa paikoissa. Ja mokaillut humalassa niin paljon että ne jutut kasautuu ja painaa mieltä., vaikkei niitä kaikkia muistakaan.
t. kyyninen alkoholistintytär
että aina lapset kärsisi alkoholistista... kyllä ne kärsii väkivallasta enemmän..
Kuten aiemmin sanoin että alkoholisteja on monenlaisia...
Vierailija:
Herää jo unestasi ja dumppaa se alkoholistimiehesi. Lapsesi kärsivät juomisesta OIKEASTI ja lisäksi vielä saavat " mahtavan" juomisen mallin isältään, jota mahdollisesti jatkavat itse vanhempina.
Eihän se helppoa ole, se jättäminen (kokemusta on!), mutta parempi sekin kuin ainaiset itsesyytökset lastensa elämän pilaamisesta. Ja vaikka itse kestäisikin sitä puolivillaista ns. elämää alkkisukon kanssa, ei lapsia saa altistaa sille! Koettakaa hyvä ihmiset ymmärtää... :(
Ei se silti sitä tarkoita, että alkoholistin jättäminen olisi aina ainoa oikea vaihtoehto. Riippuu niin paljon kokonaistilanteesta. Siitä, miten alkoholisimi ilmenee, kuinka paha tilanne on, onko muita ongelmia, saako tukea läheisiltä ja ehkä ammattilaisiltakin jne.
Ehkä kaikkein ratkaisevinta on kuitenkin se, myöntääkö alkoholisti itse ongelmansa ja haluaako edes parantua, yrittääkö hakea apua.
Jos noihin kysymyksiin joutuu vastaamaan kieltävästi, kannattaa kyllä vakavasti alkaa miettiä eroa.
T. Alkoholistin tytär, AA-läheisten tukihenkilö
Mä en itse asiassa ymmärrä, miten lapset kärsii siitä, jos iltaisin kun lapset on nukkumassa, juo vaikka tuon 5 olutta. Sen jälkeen voi kuitenkin lähteä normaalisti töihin aamulla, eikä tuommoisesta tule krapulaa edes. Jos niitä kaljatölkkejä ei jätä lojumaan keittiön pöydälle, ei meuhkaa, ei käytä väkivaltaa, mitään lupauksia ei petetä ts. elämä on ihan normaalia lapsen näkökulmasta, niin miten lapset siitä kärsii? Sitä en ole ikinä tajunnut... Eri asia tietty on sitten tämän juovan aikuisen kannalta, että miksi juo jne., mutta ihmettelen tuota, että monet aina nostaa sen niin voimakkaasti esille, että lapsi AINA kärsii. Miten niin?
Mistä me muiden syyt tiedetään?