Jos kummi kysyy lapselta mitä tämä toivoo lahjaksi, miksi siihen ei voi suoraan vastata!!!???
Olen niin lopen kyllästynyt tähän lahjarumbaan mitä saa synttäreiden ja joulun alla käydä kummilasten kanssa.... Tähän asti olen aina kysynyt esim synttärilahjat, että mitä tarvitsisi/haluaisi, toisin sanoen se voisi siis olla ihan melkeinpä mitä tahansa lapsen toiveen mukaan! Mutta ei perkule, ei saa vastausta koskaan!!
Aina tyypillinen hiljaisuus tai sitten kommentit "eipä nyt oikeen tarvitse mitään" tai "en osaa sanoa"... ja sitten jos jonkun vaatteen esim ostaa niin se ei välttämättä kuitenkaan ole mieluinen! Leluista puhumattakaan!!
Typerää on minusta antaa rahaa (paitsi jos kummilapsi on jo teini tai isompi), mutta typerää on sekin, että ostan jotain oman mielen mukaan kun se ei aina kelpaa kuitenkaan!
Anoppikin tässä hermostui, kun yritti lapsenlapsien (kaksi näistä meidän kummilapsia) lahjatoiveita kysellä eivätkä kuulema mitään tartte! Anoppi oli sitten tokaissut, että "mitäs te niitä synttäreitä sitten edes järjestätte!" =D
Onko kellään muulla tällaista ongelmaa??
Kommentit (31)
Minulla on vain yksi kummilapsi, johon en valitettavasti juuri muuten ole yhteydessä kuin synttäreiden / joulun alla. En siis edes tiedä, mitä ihmettä hänelle voisin antaa lahjaksi, koska en juurikaan tunne häntä. Kun kyselen lahjatoiveita, en koskaan saa vastausta. Muistaa kuitenkin pitäisi, mutta tuntuu, että hukkaan menee nekin muistamiset.
Itse taasen yritän valmistautua omien lapsien kohdalla lahjakyselyihin, mutta ongelma on toisin päin, kummit ei kysele...
samaten yritän itse miettiä jätkevät,kohtuuhintaiset lahjat meidän lasten kummeilla ja mummoille. Yksi kummilapsistamme toivaa aina jumalattoman kalliita lahjoja ja niitä ei olla pystytty toteuttamaan. Nyt uusin idea on mulla lahjoissa mieluisan lehden tilaus,ei tarvitse juosta kaupoissa--kätevää lahjan antajalle ja saajalle.
ei ne lahjat nyt niin elintärkeitä ole. Meillä ainakin lapsilla tärkeämpiä tuntuvat olevan leikit ja herkut. Tuohon anoppisi kommenttiin viitaten.
jos osaa suoraan toivoa, vaikuttaa helposti ahneelta. Useinkaan mitään ei varsinaisesti tarvita. Kolmanneksi on tosi hankala tietää, kuinka paljon kummi on lahjaan valmis käyttämään. Jos luettelee kaikki vaihtoehdot 3-30e väliltä, vaikuttaa taas ahneelta.
Tänä vuonna olen kyllä tehnyt toivelistan kaikille lapsille ja antanut sen miehellekin, jotta voi vastata jotain, kun kummit kysyvät. Siinä on vaihtoehtoja juuri tuolla 3-30e välillä, toivottavasti emme sitten vaikuta ahneilta.
Kysyttäessä ei saa vastausta tai sitten lahjatoiveet tulee vanhempien suusta ja ne on aivan älyttömiä mun budjetille.
Monesti kyllä ostetaan muiden kummien kanssa kimppaan näitä "älyttömän budjetin lahjoja", mutta yhden lapsen kohdella ei tätäkään voi toteuttaa.
Omien lasten kummeille olen kysyttäessä sanonut suoraan, mitä lapset tarvitsevat tai haluavat ja kysyneet haluavatko he osallistua johonkin kalliimpaan. Kummiporukka maksoi yhtenä vuonna lapsen harrastuksen, jokainen vuorollaan yhden kuukauden maksut. Meillä oli silloin todella tiukkaa rahasta ja olen ikuisesti kiitollinen, että lapsen ei tarvinnut pitää välivuotta kalliista, mutta rakkaasta harrastuksesta.
tiedetään nuo lahjojen hinnat--parinkympin lahjoista puhutaan. Ei mekään nyt suoraan mitään tiettyä pyydetä,mutta jos kysytään niin voi sanoa joitakin muutamia ehdotelmia. t se jolla on 6 kummilasta
Jos lapsi on sanonut ettei oikeastaan tarvitse mitään, se tarkoittaa todennäköisesti että "pidän yllätyksistä enkä niinkään haluaisi jotain mitä oikeasti tarvitsen." Tuskin sellainen lapsi on myöskään kovin naama rutussa sen sulta saamansa yllätyksen äärellä.
Ymmärrän lahjojen keksimisen vaikeuden, mutta ei se ole niin hurjan vakavaa touhua että siitä kannattaisi pultteja vetää. Itsekin tykkään nimenomaan yllätyksistä enkä ole kovin kriittinen saamieni lahjojen suhteen. En tykkää sanella muille mitä niiltä haluaisin, jo siksikään että en edes tiedä minkä verran rahaa ne olivat ajatelleet lahjaan käyttää.
voi säästää rahansa nyt ja ostaa kummilapselleen jonkun kivan pikku auton kun se täyttää 18v. Mennee hiljaiseksi...
toistaiseksi lapsen puolesta kun hän on vasta 2. Mutta kun sanon, että emme tarvitse mitään, tarkoitan sitä! Lapsen voi viedä vaikka metsäretkelle, uimaan, taidenäyttelyyn, leffaan, teatteriin, kotieläintilalle tms. iästä riippuen. Tämmöinen olisi mielestäni hieno lahja, emme ihan totta tarvitse mitään tavaraa!
Väillä olen myös suoraan toivonut jos on ollut tarve tietylle tavaralle/ vaatteelle tms. mutta tuntuu että näitä kysytään vain ihan muodon vuosi, sillä ehkä kerran on tullut sellainen lahja mitä toivottiiin...
Meillä lapset 5v ja 9v, eivät koskaan toivo mitään. Kuulemma on jo kaikki mitä haluavat. Eivätkä halua turhia asioita. 9v ei ole tällä hetkellä mitään joululahjatoiveita ja vaatteita ei tarvitse. Olen ostanut hänelle pari kirjaa ja kalsareita. Sanoi suoraan ettei halua lahjoja. Joten turha syyllistää. Meillä on aina myös pidetty synttärit mentaliteetilla että on ihana pitää juhlat ja juhlia vuosia ihanien ihmisten ympäröimänä. Ei ne lahjat ole juhlissa tärkeitä tai keskiössä. Emme ole materialisteja, eikä materia tuo onnea. Vaan yhdessä vietetyt kivat hetket.
Ensinnäkin on tosiaan vaikea tietää, minkähintaista lahjabudjettia on ajateltu. Sitä 10-20 euron tavaraa pursuu nurkista muutenkin, ihan oikeasti emme tarvitse enää yhtään pehmolelua eikä pojatkaan voi rajattomasti legoja keräillä. Silti, jos lapsilta kysyy, niin ainakin pojat sanovat ensimmäiseksi toiveekseen legot.
Toiveiden kyseleminen (varsinkin suoraan lapselta) on minusta siinäkin mielessä vähän arveluttavaa, että lapsi oppii pitämään syntymäpäiviä "shoppailureissuna", lapsi esittää toiveet ja saa sitten sen mukaiset lahjat. Eihän se ole synttärilahjojen tarkoitus, eikö lahjan pitäisi olla lahjanantajan oloinen ja kuvastaa jotenkin antajan ja päivänsankarin välistä suhdetta.