¤¤~HELMET~¤¤ vko31
Kokeilempas avata meille uutta pinoa kun ei sitä tälle viikkoa vielä tainnut olla?? Nimestäkään en ollu varma sovittiinko et ollaan helmiä niinkun viimevuotisetkin vai jotain muuta, mut antaa sen nyt olla noin:D
Kommentit (48)
Annaliisa: ikäviä uutisia olitte saaneet ultrassa, tsemppiä sinne. Kaikkihan voi olla hyvin, vaikka tulokset tässä vaiheessa näyttäisivät tuolta.
Mantelipulla:Onnittelut työsopparin johdosta. Pohdit noita äippävaatteita En tiedä minkä kokoinen olet, mutta miettisin, että ootko kattonut noita äityisvaatteita näistä kuvastoista tai nettikaupoista. Ihan siksi tuli mieleen kun itse tilasin jo yhdet äippäfarkut ellokselta ja yllätyin ku ne eilen tuli. Koko oli hyvä siinä suhteessa että housut oli yläpäästä vielä todella reilut ja lahkeet oli kohtalaisen hyvän mittaset. (Sain kahden mittaisella lahkeella) Menee sitten hyvin kun massu alkaa todella kasvamaan. Mä en todellakaan ole mikään pitkä ja hoikka itse, pituuta ei oo paljoo kertyny ja painoakin sitten onkin. Niin ja noi housut makso sitten alessa vain 19 ¿ http://www.ellos.fi/ListPage/Category.aspx?CategoryId=9168
N@nne: Ei kannata huolestua vielä vaikka neuvolassa ei sydänääniä saatu kuulumaan. Meillä ne tosin kuulu ensimmäisellä neuvola käynnillä, mutta eilen neuvolassa ei saatu kuulumaan, ainoastaan kone sai lukemat. kyllä se siellä kuitenkin elossa on :)
suan: Mulla on kieltämättä välillä samanlainen fiilis, että kaikki näkee jo päältä että on raskaana, mutta taitaa olla vaan oma mieli joka tekee tepposia ku on niin onnellinen tilanteesta :)
Missä vaiheessa ootte kertonut sukulaisille ja kavereille raskaudesta? Me laiteltiin viestiä muutamille kavereille ja lähisuvulle np-ultrasta seuraavana päivänä eli tällä viikolla. Kavereille ajattelin, että kerron sitten pikkuhiljaa kun niitä näkee. Pomolle mä kerroin jo, oli sopivasti tuo kehityskeskutelu.
-Sara-Maria rv 12+0-
Helmet tai Helmihaikarat nimet passaavat tänne oikein hyvin, molemmat kuulostavat kivoilta:)
Täällä on myös aika lailla pahoinvointia, syödä mussuttaa saisi koko ajan jotain, painoa oli tullut 800 g, vaikka vasta 10+1 viikkoja. Edellisissä raskauksissa paino on noussut n.15 kg ja viime vuonna pääsin pikkuhiljaa samoihin mittoihin, kuin ennen esikoista ja tässä sitä taas ollaan:) Vauvakuumeelle ei voi mitään!
Väsymyksestä en osaa oikein sanoa mitään.. Välillä olo tuntuu väsyneeltä, mutta minulla on vuorotyö ja välillä on hankala sanoa, mikä johtuu työstä ja mikä odotuksesta. Mutta väsymystä joka tapauksessa on...
Hoitojärjestelyistä... Meillä siis poika -02 ja tyttö -05, he ovat päiväkodissa ja saavat olla tammikuun loppuun saakka, mikäli kaikki hyvin sujuu. Poika aloittaa eskarin syksyllä ja saa siinä kivan pätkän vielä rauhassa kotona oloa, sitten alkaa jo koulu seuraavana syksynä. Tytölle olen miettinyt syksyllä sitten kerhoa tms. Ja onhan täällä noita avoimia kerhoja sun muuta.
Vähän jännittää oma jaksaminen, mutta nyt meillä asuu tukijoukkoja lähempänä, olemme muuttaneet takaisin lapsuuspaikkakunnalle, missä asuvat molempien vanhemmat ja sisarukset.
Tällä hetkellä asumme vuokralla, mutta oma koti pitäisi löytää ennen pikkuisen syntymää.
Eka neuvola on jo takana, np- ultra vasta kahden viikon kuluttua. Sydänääniä yritettiin kuunnella, mutta eihän sieltä mitään kuulunut, en tosin huolestunutkaan viikkoja oli vasta 9+1.
Muutama paras ystävä tietää jo, mutta vanhemmille emme ole vielä kertoneet. Viikonloppuna menen ystävän polttareihin, joten sitten varmaan pitää jo paljastaa, eipä taida mennä läpi muuten vaan absolutistina olo:) Lapsille tekisi jo kovasti mieli kertoa, mutta ehkäpä kannattaa kertoa ensin vanhemmillemme, koska lasten jälkeen vauvauutisista tietää koko kylä:)
Anna_Liisa, toivottavasti saat hyviä uutisia, ja vauvalla kaikki kunnossa.
Hei vaan!
Ja kiitos kommenteistanne hoitojärjestelyihin. Niitä saa tulla lisääkin.:) Sen verran vielä omasta tilanteestamme, että meillä isovanhemmat ja muutkin lähisukulaiset asuvat satojen kilometrien päässää, eikä hoitoapuja ole siis saatavilla käytännössä ollenkaan. Lisäksi mieheni tekee melko paljon ilta-, yö- ja viikonlopputöitä, joten pelkään joutuvani noiden lapsukaisten kanssa alkuun aika koville yksikseni.
Sitten taas tuo tytön hoitopaikka on kuitenkin vanha, tuttu, turvallinen ja kodinomainen paikka, jossa nämä neljä hoitokaverusta ovat hyvinkin läheisiä keskenään. Lapsi ei siis saisi niinä muutamana päivänäkään viikossa " laitoshoitoa" . (Huom. suhtaudun päiväkoteihin kyllä oikein myönteisesti ja olemme itsekin hakemassa tytölle sitten ennen eskarivuotta paikkaa montessoripäiväkodista.)
No, esikoisen mahdollinen osa-aikahoito on kyllä kiperä kysymys joka tapauksessa. Onneksi on vielä aikaa sitä pohtia. Puolipäivähoidosta tai muutaman tunnin kerhokeikoista olen vähän sitä mieltä, että ne helposti tekevät vain päivistä rikkonaisia ja levottomia. Tyttömme aloitti aikanaan tuolla pph:lla puolipäiväisenä, mutta kokopäivähoidon alettua rupesi viihtymään huomattavasti paremmin, kun ei aina tarvinnut olla menossa ja tulossa. Jotenkin tuntuu, että jatkuva lähteminen ja palaaminen voi vauvankin kanssa olla alkuun aika rankkaa, etenkin talvikeleillä. Sen vuoksi ajattelisinkin ensi keväälle ennemmin hoitoa esim. 3 pv viikossa (toki lyhyitä päiviä) ja sit 4 pv kotona. No, täytyy jatkaa tuumailua...
Alan olla tosi väsynyt tähän jatkuvaan pahoinvointiin. En edelleenkään ole oksentanut mitenkään erityisen paljon, mutta kaikki päivät aamusta iltaan joudun kyllä pidättelemään oksennusta, ja kuvotus iskee syömisistä huolimatta vähintään tunnin välein. Inkiväärikapselit alkaa olla lopussa ja ehdin jo ajatella, ettei uusia enää tarviis ostaa, mutta taisin olla väärässä. Ne tuntuvat helpottavan oloa edes vähän.
Anna-Liisalle voimia tilanteen selviämisen odotteluun. Onneksi niskaturvotusseulonnassa " kiinni jääminen" ei läheskään aina tarkoita, että jokin olisi vialla. Vaikea sanoa, miten itse toimisimme vastaavassa tilanteessa, koska ei noihin tilanteisiin ikinä täysin pysty eläytymään, jos ne eivät satu omalle kohdalle. Nyt kuitenkin ajattelisin, että jos syntymätön lapsemme osoittautuisi sairaaksi, niin sitten meille tulisi sairas lapsi. Varmasti se muuttaisi elämää paljon enemmän kuin terveen lapsen saaminen - mutta voihan elämä muuttua hyvin yllättäen lapsen synnyttyäkin. Ja muutoinkin koska vain. Vastoinkäymisiltä ja kipeiltä asioilta voi suojautua vain tiettyyn rajaan asti. Ajattelen myös jotenkin, että sairaan lapsen vanhemmuus - vaikka varmasti haastavaa onkin - voi tuoda elämään myös paljon arvokasta. Seulontoihin osallistumisen hyvänä puolena pidän juuri sitä, että mikäli jokin on vialla, niin on hyvä mahdollisuus, että sen saa tietää jo etukäteen, mikä varmasti auttaa valmistautumaan tulevaan. Voimia A-L:lle ja perheelleen joka tapauksessa!
Lumileopardi ja beibi rv 12+5
Kiitos teille kaikille jotka jaksatte kannustaa!
Tänään kätilö soitti perinnöllisyyspolilta ja sanoi et on meidän omassa harkinnassa et haluammeko mennä lapsivesitutkimukseen.Sanoi et pienihän tuo riski on saada down lapsi koska suhde on 1:200
ja se niskaturvotuskin oli kuulemma normaali 2.2mm.Mutta ite olen miettinyt sitä koko päivän ja tulin siihen tulokseen et haluan käydä siinä lapsivesipunktiossa,vaikka onhan siinä se 0.5% mahdollisuus saada keskenmeno.Jos en mene niin minä mietin sitä koko loppu raskaus ajan et onkohan tää terve vai ei.
On mulla nyt parempi olotila ku aamulla.
anna_liisa 13+1
Mammuliz: Itse olen vielä toistaiseksi työssä, mutta lokakuun alussa jään taas työttömäksi (määräaikainen sopimus). Sen jälkeen tuskin enää saan työpaikkaa ennen äitiyslomaa (jos niin pitkälle raskaus kestää), kun mahakin todennäköisesti näkyy jo. Itse en kovin aikaisessa vaiheessa työnantajalle kertoisi raskaudesta, koska (omasta kokemuksesta) raskauden aikana voi tapahtua mitä vaan, ja aika usein työnantaja palkkaa jonkun, joka ei ole raskaana! Vaikka raskaana olevia ei saisi " sorsia" , niin valitettavan usein sitä tapahtuu... (vaikkakin syyksi sanotaan " pätevämpi hakija sai paikan" ) Itse olisin menettänyt ainakin yhden työpaikan, jos olisin sillon aikoinani kertonut työnantajalle olevani raskaana (raskaus meni kesken).
Safiiri ja n@nne: Itse kävin ensimmäisen kerran neuvolassa oisko ollu viikolla 11, sydänääniä ei terveydenhoitaja saanut kuulumaan. Tänään oli lääkärineuvola, lääkärikään ei saanut niitä kuulumaan, koska kohtu on niin kallistunut taaksepäin. Yritti kauan ja koko mahan alueelta, välillä syke kävi jossain 160 tuntumassa, mutta selkeästi eivät äänet kuuluneet. nyt on siis viikkoja 13+2 (viimeisimmän ultran mukaan, oli maanantaina) ja uskon vielä vahvasti että eloa masussa on. Seuraava neuvola onkin vasta elokuun lopussa, ja lääkäri sanoi että voin ensiviikoksi yrittää tilata ajan terkkarille, jos äänet jo silloin kuuluisivat. Mutta luottavaisin mielin eteenpäin!
Väsymystä on edelleen, vois nukkua 23h/vrk. Tänään sain rautatabuja terveydenhoitajalta, jospa ne auttaisivat.
tässä kaik tällä erää
jonttu rv 13+2
Miten se työttömän äitiyspäiväraha maksetaan?
Jos oletuksena on, että tämän vuoden 2007 tulot ovat sen 20% paremmat kuin vuoden 2005. Jos olen nyt työssä syyskuun loppuun (yht 5kk putkeen töissä, sitä ennen lyhyempiä työsuhteitä kevättalvella), sen jälkeen jään ansiosidonnaiselle, niin lasketaanko äitiyspväraha ansiosidonnaisen mukaan, vaiko mahdollisesti viimeiseltä 6kk:n ajalta, kun on ollut työssä? Näinkin jossain kelan sivuilla lukee...
eipä asia nyt vielä ole ajankohtainen, mutta mietityttää silti....
äitiysrahahakemuksenkin saa kyllä melkein viikkojen mukaan postittaa jo silloin lokakuun alussa....
jospa tämä paha olo pikkuhiljaa hellittäisi.
Tuosta veriseulasta kysymys: Kauanko vastauksen saamiseen menee ?
Itse kävin kokeissa maanantaina ja ultra on ens viikon keskiviikkona, joko verikoetulos on silloin selvillä ? Jännityksellä tulosta odottaen....
Flunssa kataa petiin heti kun ajattelee, et raskausväsymys alkaa helpottamaan. Harmittaa, kun nyt ois monta vapaapäivää ja töitä olis vaikka muille jakaa... Mulla on ikkunat pesemättä, matot pesemättä, pyykkivuori valtava, erinäisiä järjesteltäviä kaappeja jne. Ja koko kesä on mennyt väsymyksen kanssa taistellessa. Etupiha rehottaa rikkakasveja, naapuritkin kohta hermostuu. Huoh! Ja minä onneton varasin itselleni koiranpennun, joka muuttaa taloon muutaman viikon päästä. Ettei elämä kävisi liian helpoksi:))
Älä Anna_Liisa turhia murehdi, ehdit sitten murehtia, jos jotain oikeasti on vialla. Nuo np-ultrat ovat vain seulontoja ja antaa usein väärät tulokset. Olen miettinyt tuota np-mittausta, et otamme sen ja vielä lapsivesinäytteenkin, jos tarpeen, mutta aborttia en voi tehdä. Se sotii mun ajatusmaailmaa vastaan. Mutta haluan olla tietoinen riskeistä ja mahdollisista vammoista, jotta saisin aikaa valmistautua asiaan. Kyllähän se mielessä välillä käy, et miten meille voisi syntyä kolmas terve lapsi? Näillä mietteilläni en arvostele Anna_liisa teidän mahdollsia ratkaisujanne. Kunhan vain pohdiskelen taas itsekin asiaa.
Ajattelin juuri, että pahoinvointi on vähentynyt ja samantien iski sellainen kuvotus et oksat pois... Odotan rv 12 rajapyykkiä. Aikaisemmilta pahoinvointi loppui kuin seinään silloin. Tein illalla äklön makeaa valkosuklaakeksimuruhyytelökakkua. Yksi lusikallinen riitti päivän makean kiintiöön... Ehkä se sai tämän kuvotuksen liikkeelle.
Esikoinen 3v oli aamulla nauhotellut mun puhelimella videoleikkeitä, kun nukuin. Ihanan kuuloista, kun lauloi sinne hämähämähäkkiä... Nukuin niin sikeästi, että heräsin vasta kun esikko toi puhelinta näytille. Pitääpi painua pehkuihin tai en jaksa todellakaan herätä aamulla. Unirytmi edelleen sekaisin, koska flunssan takia nukuin päikkärit.
Hauskaa elokuuta kaikille!
t.Amanda & touhu rv 10+3 (muistaakseni)