¤¤~HELMET~¤¤ vko31

Minä tykkään myös tuosta helmihaikarat nimestä enemmän kun pelkästä helmet.. Joten eiköhän me tästä edes aloteta aina uudet pinot tuolla helmihaikarat nimellä?=)



Tänne ei mitään uutta, huomenaamuna heti se ultra, onneks ei tarvii koko pvää sitä ootella. Paitsi että pitää tosi aikaseen herätä ja se ei ookkaan helppo homma:/



mami rv 10+6

Vähän lyhennetty versio jasen päälle otettiinkin pojan kanssa " pikku" unet. 2,5 tuntia!!! Olipa meillä työn ja päiväkodin aloitus rankkaa:) No pojalla oli aamu ollut aika rankka jao li protestoinut aika tavalla päiväkotia, mutta siitä se oli sitten tasaantunut. Mutta kylläpä teki hyvää nukkua kunnon päikkärit kaikessa rauhassa!



Väsymystä siis liikkeellä, pahaa oloa vähemmän. Nauratti, kun minäkin vedän joka päivä vähintään kerran teetä ja näkkäriä, että samat ovat eväät! Kahvia join eilen " vahingossa" kupillisen, kun tarjottiin ja vanhasta muistista hyväksyin tarjouksen ja sitten vasta tajusin, että enhän minä nyt juo kahvia. No meni kyllä ihan kivasti alas, mutta tavaksi ei tarvitse ainakaan vielä ottaa.



Amandatrio älä huoli ultrista, on täällä vielä aika moni, joka ei vielä ole käynyt. Minä mukaanlukien, ultra vasta ensi viikolla ja taisi muutamalla muullakin olla ensi viikolla, että kyllä sinä mukaan ehdit! Muuten tervetuloa mukaan keskusteluun!



Nyt täytyy lähteä leikkimään poitsun kanssa, kun protestoi tuossa vieressä, heipsan!



lehvä 11+

Kuten toisesta ketjusta huomaatte täällä voidaan huonosti. Joka raskaudessa sama homma, onneksi tää on viimeinen...



Mrs. Marple ja Auris. Mahdetaankohan olla yhtäaikaa synnyttämässä. on lasketut ajat lähekkäin ja mulla pakkaa aina mennä yliaikaseks. Ehkä nähdään.

Harmi, ettei sydänäänet kuuluneet (eihän ne noilla viikoilla välttämättä edes kuulukaan vielä kuten lääkärisikin oli sanonut). Teki mieli ruveta kysymään, että kuunteliko lääkäri niitä tooodella alhaalta? Minä nimittäin edellisessä raskaudessa kävin neuvolassa rv13 ja silloin oli eri th kuin yleensä ja tämä tosiaan yritti saada niitä ääniä kuuluviin läheltä napaa. Eihän ne kuuluneet. Seuraavalla viikolla mulla oli meno omalle th:lle ja hän sanoi, että sydänääniä täytyy aluksi kuunnella tosi alhaalta (sen alempaa ei enää pystyiskään ;-) ja sieltähän ne tosi alhaalta myös heti löytyikin. Kyllä mullakin mieltä painoi se, ettei äänet ensin kuuluneet, vaikka np-ultrassa olin ihan äskettäin elävän sikiön nähnyt. Mulla kun oli neljä perättäistä km:a ennen meidän kuopusta, joten sitä oli kyllä todella herkkä huolestumaan. Onneksi sulla on pian ultra, niin ei tarvitse pitkään vaivata asialla mieltä. Odottavan aika on vaan aina niin pitkä. Tsemppiä ultran odotteluun! Eiköhän siellä masussa kaikki ole kunnossa, kun kohtukin on hyvin kasvanut :-).



jazuliini & mazu rv13+2

Mauii, saa nähdä!

Onneksi saivat uuden synnytysosaston valmiiksi, ne entiset vihreät lattiat saivat suorastaan voimaan pahoin.. x)



Nimestä: Mä olen tottunut jo Helmiin, helmiähän ne lapset ovat ja ajatukset joita jaamme ovat helmiä! Helmihaikaroista tulee mieleen vain hyvin laihat linnut ja oma olo ei voisi olla kauempana..



Olo pysynyt samana, ruokahalu ei ole vielä suuren suuri, mutta ei enää ole pahoinvointia ollut. Vatsa hieman pingottaa, tai ainakin tuntuu siltä. Tilasin muutaman empire-linjaisen tunikan (onneksi ovat nyt muodissa!) töitä varten, ja jotkut siistit, ja joustavat, trikoohousut saavat kelvata ensialkuun töihin.





Mrs.Marple rv 9+6

Neuvola oli viime viikolla ja pulssi vastasi viikkoja. Mahtavaa oli kyllä saada varmuus siitä että vatsassa jotakin kasvaa ja kehittyy ja sillä on sydän joka lyö!

Ensi viikolla onkin sitten ultra ja sitä kovasti odotellaan.

Kiloja on itselle tullut jo aivan liikaa eli 3 ja housut kiristää ihan kauheasti. Kuinkas teillä muilla joko olette kertoneet kaikille ja onko maha jo näkyvissä?

Esittelylista jälleen päivitetty! :)



Vimpulalle lisätty laskettuaika ja aikaisempien lasten tiedot!



Tervetuloa uusille; Kiksis, ermeli, SL-mamma ja Nalle78!



[b]Nalle78[/b] En tiedä kuka on ollut aikasempi helmien listan ylläpitäjä, on tainnut joutua poistumaan valitettavasti listalta :( ja mä olen sitten aloittanut ns. puhtaalta pöydältä joten lista on tavallaan kerätty uudelleen kasaan.



[b]Siirikki[/b] uusi laskettu aikasi tulee sitten seuraavan päivityksen yhteydessä. Korjasin sen jo omaan listaani oikeaksi. :)



[b]jazuliini[/b] Miellä kävi oikein tuholaistorjunta firman miehet hommissa ja niillä kovemmat kamat. ;) Ja siksi siinä on on toi pidempi varoaika raskaanoleville, alle 2 vee lapsille ja allergisille sekä lemmikeille. Muuten aikuisille riittää kahden tunnin varoaika. Mutta siis kyllä kait niissä kaikissä aineissa on jonkinlaiset varoajat??!?

Tai ainakin niissä joiden purkkeja mä olen tavannut.

Yleensähän sanotaan että noi sokeritoukat viihtyy nimenomaan kosteissa oloissa. Viemäreissä jne..

Toivotaan tosiaan, että ne ötökät poistuis tosiaan tällä myrkytyksellä.



Onnea kaikille hyviä ultrakuulumisia saaneille!



mantelipulla

En ota kantaa jompaan kumpaan nimeen, sillä täällähän on kuitenkin vain yksi pino helmikuisille! Lopultahan valta on aina sillä, joka pinon aloittaa tai esittelypinoa päivittää.... Eli aloitettiin pino millä nimellä tahansa, niin samassa veneessähän eli helmikuisissa täällä ollaan. Minua ei nimieroavaisuudet haittaa: " rakkaalla lapsella on monta nimeä" . Olenkin aika suurpiirteinen ihminen ja mielestäni tärkeämpää on hyvä keskustelu!



Töissä toista päivää ja yö tuli nukuttua huomattavasti paremmin. Poika ei taaskaan pitänyt päiväkotiin jäämisestä, mutta on vain luotettava siihen, että toinen tottuu pian! Päivät on pojalla tällä viikolla lyhyet, kun täällä töissä on niin hiljaista, että lähden pois ajoissa. Lyhyet päivät hänellä on kyllä normaalistikin, kun teen vajaata työaikaa!



Ilma näyttää jo paljon paremmalta ainakin täällä pk-seudulla ja töihinkin pääsi ilman sateenvarjon apua. Millä te muuten kuljette työmatkat? Minä kuljen bussilla ja loppumatkan kävellen. Se on hyvä, kun joka työpäivä tulee pakosti hyötyliikuntaa... Maistuu tuo ruoka niin kovasti ja paino alkaa nousta hieman liian nopeasti. Esikoisen aikana olin todella tarkka syömisistä yms. nyt on ollut vähän rennompi meininki. Hyvä vaan. Sellaista itsensä vahtimista, mitä harrastin, ei pidemmän päälle jaksa sekoamatta!



Meitä 17. 18. 19. 20. päivän laskettuja aikoja näyttäisi olevan aika paljon. Saa sitten nähdä milloin todellisuudessa vauvat syntyvät. No nyt en jaarittele enempää vaan palaan lukemaan kiltisti työjuttuja.



lehvä 11+ (en laita päivää, sillä minulla on siitä hieman sekaannusta ja odotan ultran tarkan ajan)

Täällä oli muutama muukin (piti käydä esittelypinostakin kurkkaamassa) jotka pääsevät nauttimaan uudistetusta Seks:in synnytysosastosta=) Lehdissä olleissa kuvissa ainakin on näyttänyt oikein hienolta joten sinne ilolla siis suunnataan.



Kurja keli jatkuu ja työpaikalla on käytävä allekirjoittamassa yksi paperi ja kun naapurikaupunkiin joudun kerran mennä, ajattelin käydä kurkkimassa mammavaatevalikoimaa ja kaksostenratasvalikoimaa vähän samalla=) Hyöty ja huvi siis yhdessä!



Neuvolaankin varasin seuraavan ajan ja se on parin viikon päästä, sitä ennen niskapoimu ensi viikon torstaina, hui, nyt jo jännittää ja pelottaa että jos vastaan tuleekin huonoja uutisia=( Ei saisi etukäteen murehtia liikoja, olen yrittänyt koko ajan ajatella että nautitaan raskaudesta ja surraan sitten jos sellaista eteen tulee.



Mutta nyt täytyy mennä hoitamaan pari asiapuhelua je sen jälkeen lasten kanssa puuhastelemaan=)



p02p06 ja pikkuinen 11+2

Kävin aamulla ultrassa, yksi sikiö, sydän löi ja villi kun mikä=) Liikkui vimmatusti ja näytti hyvin voivalle. pää-perämitta 43,6mm eli vastaisi kai viikkoja 11+2 menkkojen mukaan 11+0, sai se toisenkin mitan joka vastaisi juuri tuota 11+0 viikkoa, mutta ei ollut täysin varma siitä vielä tässä vaiheessa. Sitten np-ultrassa tarkemmin. Katsoi alustavasti myös sen niskaturvotuksen ja oli 0,8mm, eli sekin hyvä.



Tuli niin ihana olo kun näki sen pienen ihmeen, ihan liikutuin siinä pöydällä :`)



Verikokeet otettiin myös ja ensiviikolla saan ajan siihen np-ultraan:)



Ja siitä nimestä vielä että tykkään siitä helmihaikarat nimestä, mutta kuten lehväkin totesin se on ihan yks hailee kun me kuitenkin helmikuisia ollaan, että millä nimellä sitä sitten kukin haluaa sanoa.



Mukavaa elokuun alkua kaikille, nyt on riennettävä.



mami 11+0

Tuossa nimiasiassa mä komppaan Mrs.Marplea ja (olikohan se) lehvää...

Helmet on jo tuttu ja turvallinen, mutta sama kai tuo, millä nimellä me täällä ollaan, kunhan ollaan. On niin mukava seurata muiden vointeja, jotka on samassa tilanteessa ko itekki... :)

Demokratiassahan enemmistö on aina oikeassa :P



Siitä kertomisesta vielä... Mä oon tuossa väsänny kortteja kavereille ja sukulaisille (siis semmoisille, joille kerrotaan kunhan ens viikon ultra on takana).

Ajattelin siihen jotensakin laittaa täältä (?) löytämäni runonpätkän vahvasti mukailtuna, et



" Poutapilven haikaralle,

pienen haaveen kuiskasimme.



Jos matkaamme lähti enkeleitä,

helmikuussa on neljä meitä"



Onko meissä yhtään runoseppoa, joka muotoilis tuohon keskelle pari riviä tulevasta nyytistä siis sillai alkuperäisestä otettuna jotain... Originaali menee näin:



Salaisuuden kuuluville,

vihdoin julki julistamme.

On viikkoja kohta yksitoista,

kertoa siis rohkenemme.

Kuiskasimme haikaralle,

poutapilven enkelille,

josko suuri pieni ihme tulla voisi meille.

Vielä aikaa arvuutella, odotella, ihmetellä.

Mutta jos matkallamme enkeleitä,

helmikuussa on neljä meitä!



Apuja...?



Kiits!

Luuk@

Voi pahus, kirjoittelin jo pitkän viestin, mutta onnistuin sitten kadottamaan sen.



No, tässä päällimmäiset kuulumiset: Töihin ja hoitoon on nyt palattu. Kuukauden loman aikana ehti unohtaa kivasti työasiat, mutta erityisen levännyt olo ei kyllä ole. Esikoisella on kova uhma päällä ja se ilmenee erityisesti jatkuvana tottelemattomuutena. Lisäksi likka päätti tuossa loman loppupuolella lakata kokonaan nukkumasta päiväunia - ja sehän ei väsynyttä äitiä juuri ilahduttanut.;) Siirrettiin myös tyttö vihdoin pinnasängystä lastensänkyyn ja sekin on aiheuttanut oman härdellinsä. Jospa paluu arkeen palauttaisi myös vanhat tutut rutiinit taas...



Pahoinvointini jatkuu edelleen. Syömiset on aina vaan ihan mitä sattuu. Tämänaamuisessa neuvolassa sentään verenpaine oli ihan ok, vaikka pelkäsin sen jo nousseen, kun olen joutunut pahoinvoinnin torjumiseksi syömään niin paljon suolaista. Painokin oli edelleen lähtölukemissa, vaikka tuntuu, että olen ihan turvoksissakin. Myös lääkärintarkastuksessa kaikki oli ok. Sydänäänetkin saatiin kuulumaan, vaikka lääkäri varoitteli, että heidän huonolla laitteellaan vasta rv:lla 14 kuullaan äänet varmasti.



Ratasasiaa olen tässä minäkin mietiskellyt. Tuplia emme aio hankkia, koska ikäeroa on tulossa kuitenkin esikolle ja vauvalle liki 3,5 vuotta. Mutta sekin on ihan totta, että seisomalauta voi talvikeleillä olla täysin toimimaton ratkaisu. Täytynee kuitenkin yrittää pärjäillä yhdistelmävaunujen (+ sen laudan), kantoliinan ja sitten vaikka pulkan avulla. Esikko on oppinut tänä kesänä pyöräilemään, joten ensi keväänä päästään sitten varmaan jo fillarinkin kanssa liikkeelle.



Tupakoinnista: Itse poltin ennen kuin aloin odottaa esikoista. Plussatestin jälkeen lopetin sauhuttelun itsestäänselvästi samantien. Esikoisen sitten kasvaessa aloin taas joskus poltella, lähinnä kavereiden kanssa iltaa istuessa ja joskus myös kotona iltaisin, kun tyttö oli saatu nukkumaan. Säännöllistä tupakointia en kuitenkaan enää aloittanut, ja nyt jätin taas kessuttelun kokonaan heti kun sain tietää olevani raskaana. Sen verran vähän olin polttanutkin, ettei tehnyt tiukkaa laisinkaan. Tsemppiä ja itsekuria kovasti teille, jotka vielä kamppailette lopettamisen kanssa!



Lasten hoitojärjestelyistä: Mietityttää kovasti ensi talven hoitoasiat tuon esikoisen osalta. Tyttö on nyt siis ollut samalla perhepäivähoitajalla tuossa ihan kotimme lähellä 1,5-vuotiaasta saakka. Hoitopaikka on tytölle tosi tärkeä ja rakas, ja itsekin viemme lapsen hyvillä mielin idylliseen puutalomiljööseen tuttujen hoitokavereiden ja tosi mukavan hoitotädin luokse. Nyt olenkin pohtinut, pitäisikö tiedustella hoitajalta tytön mahdollisuutta jatkaa kevättalvella hoidossa esim. kolmena päivänä viikossa (ma-ke). Jatkamisen puolesta puhuisi se, että tyttö on sitten kuitenkin jo 3,5 vuotias ja kaipaa aika paljon puuhaa päivisin. Lisäksi pelkään, että pimeimpinä talvikuukausina jumitamme aluksi vauvan kanssa paljon sisällä, jolloin esikko taatusti alkaa kiipeillä seinille. Toki mietin myös omaa jaksamistani (takana lievä masennusjakso esikoisen kotonaoloajoilta) ja ajattelen, että ehkä tuollainen muutaman kuukauden pehmeä lasku voisi olla tarpeen. Kesäkuun alusta tyttö voisi sitten jäädä kokonaan kotiin.



Kysymys on kyllä tosi vaikea, sillä pohdin koko ajan, että onko ihan älytöntä pitää esikoinen edes osan viikosta hoidossa, kun itse olen vauvan kanssa kotona. Etukäteen ei tietenkään voi yhtään tietää, mikä lopulta osoittautuu parhaaksi ratkaisuksi. Jos otan esikoisen kotiin, niin hän saattaakin kaivata kovasti hoitoon. Ja jos taas jatkamme hoitoa 3 pv/vko, niin ehkä esikoinen ei sopeudukaan siihen, vaan haluaa ehdottomasti jäädä kotiin äidin ja vauvan kanssa.



Minkälaisia ajatuksia teillä muilla on vanhempien lastenne hoitojärjestelyistä?



Nyt takaisin töiden kimppuun. Voi kun tämä vointi alkaisi jo helpottaa! Voimia muillekin pahoinvoinnin kourissa kamppaileville!



Lumileopardi rv 12+4

Kylläpä väsyttää, onneksi työpäivä on juuri lopuillaan ja voi hetken rentoutua näitä viestejä lukiessa.

Väsymys vaivaa aika paljon. Onneksi huonovointisuus on helpottanut, suuret sympatiat ja voima-ajatukset teille, jotka sen syövereissä vielä olette! Pojalla oli ensimmäinen hoitopäivä, isi oli hakenut jo vähän tavallista aikaisemmin iltapäivällä ja aika hyvin päivä oli mennyt kesätauon jälkeen. Lumileopardi mietti osa-aikahoitoa esikoiselle ja sitä kai mekin on vähän mietitty että mitä tehdään. Poika olisi kovasti sosiaalinen ja tykkää leikkiä muiden lasten kanssa - naapuristossa samaa ikäluokkaa ei löydy - voi voi, on vaikeaa, mutta täytyy alkaa miettiä. Kerhon tapaisesti pari tuntia parina päivänä? En tiedä..

Äitiyslomahomma mietityttää kanssa, tiedän pomon ensimmäisen kysymyksen kun kerron raskaudesta: Milloin tulet takaisin.. Jepsjeps. Ei huvittaisi vielä ajatellakaan asiaa. En tiedä, en tiedä..

Mutta nyt kotia kohti,

hyviä vointeja meille kaikille ;)

Tänään oli odotettu ensimmäinen neuvolakäynti. Sydänääniä neuvolatäti rupesi innolla kuuntelemaan, mutta eipä kuulunut mitään. Kauan etsi, oma syke kuului todella selvästi, mutta muuten oli aivan hiljaista :(

Onko muilla ollut näin? Onko kaikki silti ollut ok? Itselläni muiden raskauksien aikana sydänäänet on kuuluneet heti viikolta 10 lähtien, joten nyt täällä ollaan hieman kauhun sekaisin tuntein...

Täällä myös työt loppuu näillä näkymin perjantaina. Olen itse kertonut rehellisesti raskaudesta, vaikka eihän se lain mukaan pakko ole vielä tässä vaiheessa. Yksi työ menikin sitten sen vuoksi sivu suun, kun etsivät sellaista, joka voisi tehdä sen sijaisuuden loppuun pitkälle ensi vuotta.



Toiveikkaana

-n@nne-

En ennättäny koko ketjua lukee kun oli niin hervottoman pitkä... tehhäänkö tässä aina koko viikon ketju, mun mielestä joka päivälle oma, ni ois helpompi lukee ja seurata...

Mulla pahoinvointi jatkuu, mut se keskittyy aamun oksentamiseen ja päivällä jos heikottaa ja alkaa huono olo tulla, niin ei kun ruokaa suuhun. Eli syötyä tulee ainakin kahden edestä=) Oikeesti, syön niin paljon, että hirvittää...

Meillä ens viikolla ultra. Mikä se oli se niskapoimu" raja" ? Se, ett onko normaali vai ei? En mitenkään muista moista viime raskaudesta...

Työttömyydestä joku kyseli. Mä oon käytännössä ollu työtön jo esikon syntymästä lähtien (valmistuin vajaa vuos ennen esikon syntymää ja oman alan hommia oon tehny ehkä kaks viikkoo...). Nyt oon ollu ihan kotosalla, välillä oon töitä ettiny ja välillä en. Niin kitsaasti pääsee ees haastatteluihin kun ei oo paljoo työkokemusta ja on VAAN kotona. Ja kun hirveen halukas en ois paikkakuntaakaan vaihtamaan... Ja mun ala on semmonen, ett sitten suurin osa töistä alkas syksyllä ja viimekskin kaatu siihen, ett poika oli niin pieni, ettei sitä voinu viel syksyllä laittaa hoitoon... Ja nyt tää uus tulokas syntyy viel kuukautta myöhemmin kun esikko, ett en tiiä voiko sitäkään syksyllä mihinkään hoitoon viiä, jos nyt ihmeen kaupalla sattus jostain töitä saamaan...

Tässä tärkeimmät mitä mieleen tulee...



Millamalla ja rv 11+3

n@nne: Mulla ei kuulunu sydänäänet neuvolassa vielä rv 9+5, mutta tänään ultrassa oli kaikki hyvin. Ei kaikille kuulu ne äänet vielä noilla viikoilla, se niin riippuu missä on istukka, minne päin kohtu kallellaan jne.. Hyvin kaikki menee, tsemppiä=)



Joku kyseli siitä niskaturvokkeesta, tänään lekuri sanoi et raja 2,5mm.

Mulla siis tänään viikkoja 11+6...

[b]n@nne [/b] Toi äänien kuuluminenhan on kiinni monesta seikasta. Esim meidän neuvolassa ei edes oo yritettykään kuunnella sydänääniä vielä. Mulle on seuraava neuvola aika rv 15 ja silloin varmaankin ekaa kertaa kuunnellaa ääniä. Eli laitteestakin on paljon kiinni. Ja tietty sitten se kohdun asento jne. Joten tsemppiä kovasti!



ON: Mullakin on vähän sellainen olo, että onko kaikki tuolla mahassa ok.?

Tänään on iskenyt sellainen epäilevä fiilis. En tiedä pitäisikö käydä neuvolassa? Tietty sitten sekin, että kun ei tuosta mahasta vielä ees näy että siellä oikeesti jotain tapahtuiskin...



Eilen kävin etsimässä äippähousuja. Tiedän jo valmiiksi että mulla on vaikee vartalonmalli joten housujen löytäminen on aina silkkaa tuskaa. :(

Yhdet housut löysin joita olisin voinut harkita mutta olis pitänyt olla kokoo isommat. Mutta italialainen mallisto, niin eihän mamma tokikaan voi olla kokoa XXL. Herranen aika sentään.

Eli edelleen ollaan alkupisteessä. :(

Onneksi sentään ostin kesän alussa alkuturvotuksen aikaan hiukan reilumman kokoiset farkut jotka ainakin toistaiseksi mahtuvat jalkaan ja niillä nyt koitakin selvitä niin pitkälle kuin mahdollista.



Jotain hyvää sentään tässäkin päivässä. Tänään allekirjoitin työsopimuksen vuodenloppuuna asti.

Eli käytännössä äippikseen asti! :)

Tosin teen vaan 5 tuntia päivässä joten ei siitä kovin ihmeellistä äippärahaa kerry mutta parempi kuitenkin kuin se minimi.



mantelipulla

Tänään oli se niskapoimu ultra ja mulla oli riskiä downin oireyhtymän suhteen,riski todetaan kohoneeksi jos riskisuhde on suurempi kuin 1:250 ja mulla oli 1:200 turvotus oli 2.2mm,muuten vauvalla oli kaikki hyvin ja oli melko vilkas kaveri.Huomenna soitan neuvolasta sen verikokeen suhteen tuloksen ja sit haluan mennä perinnöllisyys polille et otetaan istukkanäyte tailapsivesinäyte.Koska me ei haluta saada sairasta lasta.Minkälaisia tuloksia teillä muilla oli?

Hiukan on huolestunut olo mutta kaikkihan se täytyy ottaa vastaan mitä sanotaan.

anna_liisa 13+0

harmi että sait kuulla tuollaisia uutisia. Eihän se kuitenkaan sitä välttämättä tarkoita että lapsi syntyisi sairaana. Ja noilla jatkotutkimuksillahan saa taas lisää selvyyttä asiaan. Nuo ovat aina sellaisia uutisia joita ei toivoisi kenellekään. Voimia!



Itselläni tuo samainen ultra on huomenna. Vähän jo jännittää, vaikkakin yksi ultra on jo takana ja silloin (pari viikkoa sitten) kaikki oli ihan hyvin. Huomenna sitten selviää taas enemmän ja sitten taas seuraavan viikon maanantain neuvolaa odottamaan jos siellä kuunneltaisiin sydänääniä. Viimeksi neuvolassa niitä ei vielä kuulunut, mutta siitä onkin melkein kuukausi aikaa, joten ei mikään ihme ettei kuulunut.



Musta tuntuu että mun mahani on kasvanut jo niin paljon että kohta joku siitä tajuaa raskauteni. En vielä viitsisi asiaa maailmoille kailottaa, haluaisin kyllä mutten viitsi. Tänäänkin keskustassa kävellessäni koko ajan kuvittelin että ihmiset huomaavat vaikka tuskin kukaan edes katsoi minuun päin. :) Ja muutenkaan en ole hoikimmasta päästä joten maha ei sen puolestakaan vielä näy. Maha vain tuntuu jo olevan aika turvoksissa. :D Kivahan se on että huomaa edes vähän kasvua.



Mutta nyt pitää varmaankin suunnistaa nukkumaan, että jaksaa huomenna sitten ihastella pikkuista.



ANTEEKSI, kun tuli niin paljon omaa napaa.



Suan

12+0