*+*+*PikkuEnskojen alkuviikko*+*+*

Huh, on ollut taas olevinaan kiirus, mutta muutaman rivin rustailen;



NINCAN koiruuden kohtalo jäi huolettamaan, mukavaa, että on osoittanut olevansa oma itsensä, niin ei ehkä enää syytä huoleen! Mutta raskasta on sulla ollut koiruuden kanssa! Ja lohduttavaa kuulla, että teilläkään ei harrasteta vaunulenkkejä. Nyt kun mies on lomalla, ollaan joka päivä käyty kokeilemassa ja lyöty vetoa, mihin kadunkulmaan päästään ennen kuin huuto alkaa - onpi vaihdellut tuo nollasta neljään;=) Sitten ollaan nilkutettu minä tyttö sylissä ja mies tyhjiä kärryjä työnnellen - aikas pian tultu takaisin kotiin siis;=)



PAJUSKALLA yöhulinointi laantumaan päin, hieno juttu! Jospa tosiaan hulinavaihe alkaa olla ohi taas...



I-L; sama täällä nyt, jotakin hulinointia ilmassa entisten vaivojen lisäksi...toivottavasti sun tyttö antaa äidin pian nukkua kokonaise yön:=) Kiva, että teilläkin reissussa mukavasti!



MAMMIS se on menossa Oonan kanssa vauvauintiin - uskoisin, että Oona reippaana tyttönä tykkää! Mekin ollaan ajateltu asiaa, muttei vielä toimittu sen eteen - mun mielestä mies saisi mennä sinne altaaseen;=) Joo, muuten ihan mukavasti taisi se perjantainen mökkireissu - laitoin tytön perillä kantoliinaan heti kun oli syönyt, niin siin viihtyi ja me saimme syöd rauhassa. Kotimatka sitten taas huudettiin, onneksi vajaa tunti!



LEENIKSEN ja Roopen kuulumisia mukava kuulla - ja siis mahtavaa, että teillä itkut vähentyneet! Toivossa on siis meilläkin hyvä elää! Ja kiva, että teidän reissu oli onnistunut, Roope se on reissumies;=) Meillä noi autohuudotkin aika kovaa luokkaa, mutta joskushan on pakko autollakin liikkua...



Mua muuten tällä hetkellä ärsyttää toi mies, kun se on " lomalla" tai tavallaan tekee nyt kotoa käsin töitä, niin on tossa " jaloissa" , mutta ei kuitenkaan vauvan kanssa avuksi ainakaan oma-alotteisesti...kyllä määkin voisin " lomailla" ...ja huomenna onkin sitten golffipäivä! että sympatiat vaan PAJUSKALLE noitten harrastusten kanssa!



Tyttö sai tänään ekan piikin ja kauhea hysteerinen huuto tuli. Laitoin kotona sitten Panadolia suuhun. Terkka (tämä oma terkka tosi kiva) sanoi, että meillä huudon määrä tuskin lisääntyy piikin myötä, sitä kun on muutenkin aika reippaasti. Mitat olivat hitusen vajaa 6kg ja 61,5 cm. Katsoin enskojen kasvusta, että aikas lailla AMYN Emmin kanssa samoissa mennään. Vilkutukset vaan AMYLLE! Ja Amylta piti kysymäni, jos meitin pinoa luet, että viihtyikö Emmi vaunuissa lain ja jos ei niin missä vaiheessa alkoi mahdollisesti viihtyä (rattaissa?)?

Kysyin terkalta kiinteistä ja kehotti kysymään meidän lekurin mielipidettä - jotkut sanovat, että masuvaivat voipi helpottaakin kiinteiden myötä. Nyt sitten vaan lekuri lomalla vielä ja saatiin aika vasta elokuun puolivälissä, joten samapa tuo, kun sitten 4kk iässä (elo-syyskuun vaihteessa) ne kiinteät tulee mukaan kumminkin.



Nyt en muista muuta, yritän taas palailla myöhemmin...vilkutuksia kaikille ja ihanaa, kun olette olemassa!



-mooli ja tyttö 3 kk



p.s. sain muuten ihkun meilin mun pomolta ja vähänkö alkoi tehdä mieli takaisin töihin...;=)

Taas meni yö hyvin noilla perinteisillä kolmella syötöllä, mutta heti aamupesujen jälkeen alkoi tuo huutohärdelli, mikä eilisestä tuli tutuksi. Hetken verran sain sentään rauhaa, kun pistin poitsun ekaa kertaa suoraan (ei siis kehtoasennossa) kantoliinaan. Poitsu nukkuikin jonkin aikaa, mutta sitten heräsi ja jouduin ottamaan hänet pois, kun alkoi kitistä. Huomasin muuten, että pojan päähän on tullut karstaa, kun se hiotessaan rintaani vasten muuttui ihan (yäk) valkoiseksi. Sitteri kelpasi sen verran, että sain itse syötyä sitteriä hetkuttamalla, mutta sitten alkoi oikea infernaalinen karjunta. Poitsu karjui jäykkänä ja naama punaisena. Annoin tissiä (poitsu osaa muuten huutaa suu täynnä tissiäkin...) ja vaihdoin vaipan (poitsu oli niin jäykkänä karjuessaan, että kun nostin jalkoja pujottaakseni vaipan pepun alle, jäi ainoastaan takaraivo kiinni hoitoalustaan...) ja yritin rauhoitella, mutta mikään ei auttanut. Luovutin sitten ja pistin pojan eteisessä seisoviin vaunuihin, jotta sain ripustettua pyykit ja ihme ja kumma, meni pari minsaa ja tuli ihan hiljaista. Jihuu! Meillä siis vaunut tuntuu toistaiseksi toimivan tosi hyvin. Tuossa vaunuissa se on koisannut jo tunnin ihan tyytyväisenä (toisin kuin Nincalla ja Auroralla, tsemppiä vain teille vaununukutuksiin).



Painokeskusteluun... Leeniksen ja Hanin kommentit olivat hyviä. Olen aina ollut hoikka, söin mitä tahansa ja liikunnasta riippumatta, joten minulla ei ole koskaan ollut mitään hinkua laihduttaa. Oletin kuitenkin että raskauden jälkeen olisin heti vanhassa painossani, kuten aikoinaan äitini, joten nämä ylimääräiset kilot olivat iso yllätys. Onneksi painoindeksi on ihan normaali (21) eikä näistä kiloista olisi mitään haittaa muuten, kuin että en mahdu vanhoihin vaatteisiini. Osa äitiyshousuistakin on liian pieniä ja kuljen niissä äitiysvaatteissa, mihin saan vielä survottua takalistoni. Plöh.



Han oli säikähtänyt pahasti. Onneksi Sampolle ei käynyt pudotessa pahasti! Täytyy tunnustaa, että minäkin olen jättänyt vauvan yksin parisänkyyn ja heittänyt vain tyynyjä putoamisesteeksi. Pitää tästä lähtien olla itsekin tarkempi, mihin tuon vauvan jättää.



Toivottavasti Nincan koira on kunnossa. Hyvältä kuitenkin vaikuttaa, jos koira on jo selvästi parempivointinen.



Pitänee itsekin ottaa pienet torkut, ennen kuin tuo vauveli tuosta heräilee...



t. pikku-Juska

Han, älä stressaa siitä Sampon putoamisesta. Tuonikäiselle vauvalle se ei enää ole niin paha juttu, kun kuitenkin jo on vähän lihasta luiden ympärillä. Ja ihan varmaan kaikki lapset putoavat alle yksivuotiaina jostain, tai ainakin kolauttavat itsensä tosi pahasti. Todennäköisesti Sampokin vain itki säikähdystään. Eihän sängyt yleensä mitään huippukorkeita ole, joten pudotus on onneksi ollut suhteellisen pieni. Mutta toki tuollainen säikäyttää, ja jatkossa sitä on varovaisempi.



Mä en tiennyt itkeäkö vai nauraa, kun yksi aamu Noelia ei näkynyt missään, mutta jostain läheltä kuului ähkinää. Poika seisoi päällään sängyn vieressä olevassa pinnasängyssä! Oli vissiin siitä mun vierestä herännyt, ja yrittänyt kivuta omaan sänkyynsä. Siellä se sätki, pienet jalat ilmassa, ja selvästi oli vähän tukala olo :) Mutta ei itkenyt yhtään, eli ei ollut kuitenkaan sattunut pahemmin. Alkusäikähdyksen jälkeen huvitti kyllä aika paljon. Kaikkialle ne ehtivätkin! Ja ei järki yhtään pientä päätä pakota, kun tuollai kädet ja pää edellä pitäisi päästä joka paikkaan...



Iida-Linnea, haluaisitko nähdä joku päivä? Me voitaisiin tulla käymään, tai toki tekin voisitte tulla tänne meille. Jos on hyvä ilma, voisi vaikka laittaa viltin pihalle ja paistatella päivää... Me ollaan tämä ja ensi viikko vielä täällä, sitten viikoksi Keski-Suomeen.



Eipä muuta tällä kertaa.



Kandi & Noel 7kk+

Toki olisi kiva nähdä! Pikkuisen oon miettinyt sitä torstain leffaa Helsingissä mutta toisaalta arastelen lähteä tytön kanssa. Jos vaikka huutaakin koko ajan... Tosin se kai sallittua noissa tapahtumissa! Olisitteko Noelin kanssa lähdössä? Jostain pinosta muistelen niin lukeneeni.



Laitetaan viestiä/soitellaan. Nyt mun pitää rueta pukemaan tytölle kyläilyvaatteita päälle. =)



t. iida-linnea

Mä olen vielä vähän kipeänä (sain Noelilta nuhakuumeen), joten en lähde tartuttamaan tätä, jos vielä torstaina on tällaista. Noel on kyllä jo ihan terveenä. Mutta jos en pääse leffaan, katsotaan josko vaikka ensi viikon alussa olisi hyvä nähdä..?

[color=#8B008B]Oona nukkuu päiväunia meidän sängyssä.. * ja tämä äiti laittoi tyynyt pitkin lattioita kun luki Sampon putoamisesta! * Luultavasti selvisitte kuitenkin säikähdyksellä, hyvä niin! Ja HAN ¿ et todellakaan ole mikään huono äiti!!! Jokaiselle meistä takuulla sattuu jotain vastaavaa.. Varmasti meidän Oonakin tulee joku kerta putoamaan jostain, on se sen verran vikkelä tapaus..



AURORA & terkka oli tehneet ¿sotasuunnitelmat¿, kuulostaa hyvälle. :) Jospa teilläkin normaaliarki koittaisi ja Oliverin juomahalut nostaisivat päätään. Millonkas te nyt sitten lähdettekään sinne Espanjaan?



IIDA-LINNEAN tyttönen oli edustanut hienosti kylässä! :) On se vaan kaikille mukavampaa jos pienokaisellakin on hyvä mieli..



MERIHEPPA ¿ meillä on se nyrkin syöminen vaihtunut nyt peukkuun & etusormeen! ;) heh! Ei kai siitä mitään haittaa ole.. Mä yleensä vähän väliä pyyhkäisen neitiä harsolla tms, on se sen verran kuolaista puuhaa.. Ja NIIN SÖPÖÄ!!! Meillä on ihana purulelu, joka on alkanut pikku hiljaa myös mennä suuhun sen nyrkin ja sormien sijaan..



NINCA ¿ ollaan ainakin miehen kanssa ihan innolla menossa vauvauintiin. Kun kävin infotilaisuudessa ja näin vähän vauvauintivideota niin se kyllä vahvisti mun positiivisia ajatuksia ennestään! :) Toivottavasti teidän koiruus paranee säikähdyksestään ¿ kovasti parantavia ajatuksia lähettelen sinne!!! Aika karmiva juttu se kirveen hamara.. :¿( yh..



PAJUSKA ¿ mahtavaa jos teillä on yöt rauhoittuneet!!! Siitä se lähtee! :) Vai sinäkin menet TO pumppiin! Samma här! ;)



MOOLI ¿ ai että hysteerinen huuto tuli sitten piikistä! ääk.. ei kiva. Hienot mitat teilläkin!!! :)))



Hyvä kun JUSKAN poitsu nukkuu vaunuissa! Siellä saa samalla vähän raitista ilmaa. ;) Oona oli niin naatti että laitoin sen masulleen tosiaan meidän sänkyyn rätti kainalossa, jos saisi kunnon unet kun mennään illemmalla vähän tädin kanssa shoppailemaan uikkaria jne, ettei sitten kiukuta.



KANDIN Noel oli sitten kerennyt kiipeämään omaan sänkyyn ¿ tosin vähän hassunkurisessa asennossa.. ;) HIH!



Nyt päivitän vielä vähän meidän nettisivuja (kuvia) ja sitten odottelenkin jo että milloin neiti herää.. Huiskutukset!



Mammis & Oona [/color]

Nyt on vieraat kestitetty ja mukavasti taas meni päivä kun oli seuraa täällä!=)



Mammis, me lähdetään 14.9 ja palataan 12.10:=)



Pajuska, kela on ensisijainen korvaaja, Eli vakuutusyhtiö korvaa loput, mutta eka haettava kelalta ja sit vasta vakuutusyhtiöltä! Toiset vakuutusyhtiöt suostuu hakemaan itse kelalta niiden osuuden jos laitat valtakirjan mukaan, mutta kaikki eivät sitä tee. Joten ota kopiot itsellesi ja lähetät ne sit vakuutusyhtiöön kelan päätöksen kera kun se tulee postissa.



Nincan hauvelille pikaista paranemista!



Tänään koitin antaa maitoa lääkeruiskulla suuhun, ja WAU mä sain 50ml menemään kun se oli Oliverin mielestä hauska leikki=)) Toivoa siis ilmassa!



Nyt O:n seuraksi lattialle...

Taitaa tulla pitkä stoori nyt kun vihdoin saan aikaiseksi kirjoittaa - anteeksi vaan jo etukäteen...



Missä ihmeen välissä Meriheppa ja Ninca ovat " jakautuneet" ?!? Hirmuisesti onnea teille, hyvin muistan molemmat o-puolelta :)



Mammis kyseli meidän rintaraivareista. No, tavallaan ovat helpottaneet - olen nimittäin luopunut kaikista pakkokeinoista ja annan päivällä pulloa jos on tarvis. Esim. tänään rinta on kelvannut ihan ok, mutta ehkä se johtuu tästä kodin rauhastakin...eilen kun oltiin kaupungilla, ei olis tullut kuuloonkaan.



Emiliinalla taitaa olla samanmoinen Lehmärätti kuin Nakilla :) Tuntuu olevan mieleinen rutistelukumppani meilläkin!



Auroralle jaksamista sinne kotioloihin! Just meinasin teitä kutsua meille, mutta ilmeisesti pitäydytte sotasuunnitelmassa ja käytte uni-/ruokakoulua kotona? Kiva terkkari muuten teillä ilmeisesti, jos noin paneutui tuon suunnitelman laatimiseen??



Voi Sereä...anteeksi vaan, ei sais nauraa, mutta... :)) Mikäs ihmeen renessanssipuberteetti sillä ihmisellä oikein on, jos ikää on kuitenkin jo 19v.?? Hmm. Mitä se sun mies siitä tykkää?



Leenis oli taas kirjoittanut niiiiin hienosti! Ihan tajuttoman hyvin jäsennelty ajatuksia ja vielä saatu ne kirjoitettua...WOW! Ja minäkin oon muuten todennut, että kirjoitatte Moolin kanssa aika saman tyylisesti ja samoista asioista! Leenis ja Mooli ne yhteen soppii... ;)



...Moolille pitikin sanoa, että siellä tuntuu olevan sama tilanne miehen kanssa kuin täällä - työt ja golf vievät ihan liian osan elämästä :(



Loppuun omia kuulumisia: Nakin mitat oli 5kk neuvolassa 7515g ja 67,6cm. Maidon lisäksi saa nyt aamu- ja iltapuurot sekä päivällä vihannes- ja hedelmäsoseen. Aika rohkeesti ollaan otettu noita uusia makuja ja suht nopeella aikataululla päädytty tuohon 4krt/vrk -tahtiin. En tiedä, onko ollut ihan viisasta...mutta mitää oireita ei ole onneksi tullut mistään. Sen sijaan ummetukseen tuo kiinteiden aloittaminen tehosi, mikä oli siis tarkoituskin (lääkärihän kehoitti aloittamaan kiinteät). Kevyempi olo äidilläkin, kun pienen suoli tyhjenee melkeinpä joka päivä!! Unet maittaa Nakille edelleen hienosti; yöt nukkuu klo 20-05 ja tankkauksen jälkeen jatkaa unia vielä useamman tunnin. Päivällä nukkuu näin kotioloissa kolmet päikkärit, suunnilleen 1h+3h+1h. Liikenteessä jos ollaan, ei oikein enää malta pitkiä pätkiä nukkua. Hyväntuulinen ja perustyytyväinen tyttö :)



Pk-seudun treffeistä ollaan mekin kiinnostuneita, joskin nyt elok alussa mies lomailee ja me muutetaan...mutta sen jälkeen sitten taas!



Terkuin

Makkara ja Nakki 5+kk

http://www.finnkino.fi/events/babybio/



Me oltais ainakin lähdössä ja Karssulikin (jos toivutte)? Kaikki kynnelle kykenevät otetaan innolla mukaan :). Jos treffataan siinä Kinopalatsin edessä 9.45? Leffa alkaa 11, ovet aukeaa 10. Me halutaan saada " hyvät paikat" (= sellaset mistä D pääsee helposti turvalliseen paikkaan tepsuttelemaan, kun kyllästyy istumiseen). Meidät tunnistaa sinisävyisistä raattaista ja tosta asteen tummemmasta mukulasta :).



Jenni



P.S. Säpo tavoittaa parhaiten jenni_117 @ hotmail.com (välit pois).



Sorry Mammis, mutta omppu on tosi pitkän (julkisilla) matkan päässä :(.

poppiksen nukutusyritys hyvä 10, neiti vaan eri mieltä asiasta. Oli tosi söpöä kun hän vaan pikkuisen tihrusti unirättiinsä.



Serelle osaanotto idiootti veljesiskosta. Kuulosta paljon mun veljen tyttökaverilta, jolla vähän samaalla mie ooonn ja mie sitä ja mie tätä... ikää sentään jo 29 v.



Leenikselle kiitoksia hienoista ajatuksisa ja iso kiitos rohkeudesta kertoa niitä muille. Ei varmaan ole ollut helppoa.



Meillä täällä valettu uuden jatkon lattia ja itse keitin mustistaviinimarjoista mehun, sain ne eilen noukittua kun Lauri nukkui.



Nyt pitää taas mennä



Tinsula ja Lauri 3 kk

[color=red]Laitan teille heti alkuun saman synnytyskertomuksen lueskeltavaksi, minkä laitoin myös tuonne odotus-puolen enska-pinoon. Täällä on paljon tuttuja enskoja niin kuumeilu- kuin odotus-puoleltakin, mutta myös uusia tuttavuuksia, joten vähän taustaa kerron tähän alkuun: elikkäs miehen ja 23.7.2007 syntyneen tytön kanssa maaseudulla asustellaan ja perheeseen kuuluu myös saksanpaimenkoira ja kaksi kissaa. Vauvelia alettiin yrittämään 04/06 ja kahden alkuraskauden km:n jälkeen sitten tärppäsi ja tulos on AIVAN IHANA! Tulette huomaamaan että tunnusvärini on punainen XD. Kirjoittaminen voi alkuunsa olla vähäistä kun meillä näkyy netti toimivan vaihtelevasti ja tietty myös neiti pitää kiireisenä. Seuraavaa romaania ei ole pakko lukea, mutta lukekoot ketä kiinnostaa.



Synnytyskertomus:



Sunnuntai-iltana 22.7 laskettuna päivänä alkoi illalla supistelemaan säännöllisesti 5 minuutin välein. Koko päivän oli ollut alavatsalla paineen tunnetta, mutta en olettanut sen merkitsevän mitään. Kellotin supistuksia illalla ja kun ne olivat tulleet jo kolmen tunnin ajan säännöllisinä niin päätimme lähteä sairaalaan. Mielessäni kyllä kävi että kannattaakohan lähteä kun supistukset eivät olleet erityisen kivuliaita, mutta jokin pani kuitenkin lähtemään. Vietiin koira anoppilaan hoitoon ja lähdettiin kymmenen jälkeen illalla ajelemaan sairaalaan. Sairaalassa oltiin yhdentoista jälkeen, jossa mukava kätilö otti meidät vastaan ja laittoi minut ensin käyrille ja tutki sitten kohdunsuun tilanteen. Supistukset tulivat yhä säännöllisinä 4-6 minuutin välein, mutta kohdunsuulla ei ollut juuri mitään edistystä, kohdunsuu oli sormelle auki ja kohdunkaulaa 1cm jäljellä. Kätilö kuitenkin sanoi että odotellaan, kyllä tässä varmasti pian alkaisi jotakin tapahtumaan ja tarjosi minulle lihakseen pistettävää kipulääkettä että saisin vähän nukuttua. Kätilö antoi minulle Petidiiniä lihakseen ja toi minulle lämpötyynyjä helpottamaan kipuja, sekä miehelle sängyn synnytyssaliin oman sänkyni viereen. Sain muutaman kerran torkahdettua supistusten välillä, mutta Petidiini teki sen sivuvaikutuksen että aloin oksentamaan. Mies sai kantaa kaarimaljoja ihan urakalla.



Sain sitten torkahdettua uudelleen ja olin puoli neljän aikaan aamuyöllä lähdössä vessaan niin sängystä noustessa sitten meni lapsivedet niin että hölähti! Vesien menon jälkeen alkoi tulla kivuliaat supistukset ja pyysin saada uudet lämpötyynyt. Neljän jälkeen halusin mennä kokeilemaan ammetta, ja lämpimästä vedestä oli kyllä apua. Kohdunsuun tilanne oli ammeeseen mennessä ennallaan. Ammeessa alkoi kuitenkin taas oksettamaan, tosin ei varmaankaan enää petidiinin vaikutuksesta vaan todella kivuliaiden supistusten takia. Lapsivettä hölähteli yhä toisinaan ja vatsa meni löysäksi, mies auttoi minua ammeesta vessaan vähän väliä ja olin vessassa välillä lämpimän suihkunkin alla, välillä oksensin. Reilun tunnin ammeessa olon jälkeen en voinut mennä enää ammeeseen vaan istuin keinutuolissa ja päätin lähteä takaisin sänkyyn lepäilemään. Oksentelin kovasti. Kohdunsuu oli nyt 2cm auki. Sängyssä sain taas lämpötyynyt avuksi ja kätilö tarjosi minulle ilokaasua, mutta en voinut pahoinvoinnin takia sitä ottaa.



Aloin olla todella kipeä ja supistukset olivat napakoita ja tulivat todella tiheään tahtiin. Päädyttiin epiduraaliin. Sain seitsemän jälkeen aamulla epiduraalin ja sen laitto vasta vaikeaa olikin kun piti olla selkä pyöreänä ja supisteli koko ajan! Anestesialääkäri jouti laittamaan pintapuudutuksen kahteen eri kohtaan kun ei ensimmäisellä yrittämällä saanut katetria laitettua selkäydinkanavaan. Lopulta se sitten kuitenkin onnistui ja HELPOTTI! En tuntenut enää supistuksia, katsoin vaan käyriltä että jaahas, nyt näyttää supistavan. Sain siis tuossa välissä levättyä ennen ponnistusvaihetta ja mieskin pääsi käymään alakerran kahviossa syömässä. Söin itsekin kun paha olo oli loppunut supistustuntemusten loppumisen myötä. Supistukset tuntuivat enää lievänä painontunteena, mutta minulla ei ollut varsinaisia kipuja. Supistusten aikana sikiön sydänkäyrässä ilmeni laskuja ja lääkäri kävi asian tarkistamassa, mutta ei ollut mitään hätää.



Kymmenen aikoihin alkoi ponnistuttaa kovasti. Kätilö katsoi kohdunsuun tilanteen ja olin vasta 7cm auki. Kävin kätilön neuvosta kontalleen sängylle ja kätilö ohjasi hengittämään läähättämällä aina kun alkaisi ponnistuttamaan.Ulkoinen sydänkäyrä ei enää piirtänyt käyrää vaan kätilön pitää laittaa sisäinen seuranta sikiön päähän. Kätilö laittoi Buscopania pehmittämään kohdunsuuta. Olo oli suoraan sanoen aika kamala kun ponnistutti koko ajan eikä saanut vielä ponnistaa. Kätilö kokeili puoli yhdentoista aikaan kohdunsuuta ja totesi että siellä on vielä pieni reuna jäljellä. Kätilö työnsi reunan sormin supistusten aikana kohdunsuulta pois ja sitten käännyin kyljelleen ja sain alkaa ponnistamaan. Kyljellään ponnistaminen ei oikein tuntunut hyvältä, olisin halunnut kokeilla kontallaan tai seisaaltaan ponnistamista, mutta olin niin kipeä etten saanut vaihdettua asentoa. Ponnistutti koko ajan, mutta päätin yrittää kääntyä puoli-istuvaan asentoon. Sain kuin sainkin käännettyä itseni ja puoli-istuvassa asennossa sain ponnistuksiin jopa jotakin tehoa. Mies juotti minulle ponnistusten välissä pillillä vettä, ja sitä hän oli saanut tehdä käytännössä koko synnytyksen ajan. Ponnistaminen sattui ihan kamalasti ja tunsin kun paikat repesivät. Huusin täyttä kurkkua ja olin varmasti kuin suoraan manaajasta, vihreä vaahto vaan suusta puuttui... Meinasin jossain vaiheessa sanoa kätilölle että leikkaisi välilihan, mutta en saanut kivuiltani sitä sanottua. Kätilö rauhoitteli minua ja kehoitti minua ponnistamaan ääneti. Muutaman kerran se onnistuikin ja hiljaa ponnistaminen tuotti selvästi enemmän tulosta kuin huutaminen, mutta se huutaminenkin tuntui jotenkin pakonomaiselta. Siinä vaiheessa kun suustani alkoi tulla voimasanoja, kätilö pyyteli minua rauhoittumaan ja kuuntelemaan ohjeita. Hän sanoi että äläs kuule nyt kiroile, täältä on sinun lapsesi tulossa. Huvittaa näin jälkeen päin, mutta jos olisin siinä tilanteessa saanut nostettua jalkani sängyltä niin kätilö olisi hyvinkin voinut saada kantapäästä ohimoonsa...



Kipu lakkasi lähes kokonaan kun vauvan pää oli syntynyt, ja sen jälkeen minun ei enää tarvinnutkaan tehdä juuri mitään, vaan kätilö auttoi vauvan maailmaan. Kivut loppuivat siihen kun sain vauvan vatsalle. Huudahdin kyyneleidn seasta että: ¿Se on tyttö!¿ ja katsoin miestäni, jolta olin ponnistusvaiheessa puristanut sormet valkeiksi, ja mieheltäkin onnen kyyneleet valuivat poskia pitkin. Mies suuteli minua heti tytön synnyttyä, eikä sitä hetkeä kyllä koskaan voi unohtaa kun oma vauva on rinnalla ja mies vierellä onnesta liikuttuneena. Tyttö syntyi maanantaina 23.7 klo:11.11. Strategiset mitat: 50cm, 3485g ja pipo 35cm. Jälkeiset syntyivät kymmenen minuutin päästä tytön synnyttyä ja mies sai leikata napanuoran. Tyttö söi heti synnytyssalissa rintaa toista tuntia ja sitten tuore isä sai pestä neidin. Minäkin lähdin tässä vaiheessa suihkuun kun pääsin kaikista piuhoista irti. Olisin ollut valmis vaikka heti lähtemään kotiin, ihmettelinkin että miten ihmeessä olo voi olla niin virkeä sellaisen rupeaman jälkeen!



Ponnistusvaihe kesti 16 minuuttia ja koko synnytys 7 tuntia 50 minuuttia, kätilö sanoi että suhteellisen nopea ensisynnytys. Alakertaan tuli toisen asteen repeämä, aika siisti, suoraan alaspäin ja muutamalla tikillä selvittiin. Ponnistaessa tuntui kyllä että ei jää setistä mitään jäljelle, mutta taitaa tuosta vielä ihan hyvä tulla... :) Kivuista huolimatta jäi todella hyvä vaikutelma synnyttämisestä niin minulle kuin miehellenikin. Henkilökunta osasi asiansa ja sain kaiken tarvittavan avun ja helpotuksen. Ja kun kivut ovat jo unohtuneet niin kelpaa mennä synnyttämään toistekin. On se palkinto niistä tuskista kuitenkin sen arvoinen! Epiduraalia suosittelen lämpimästi kaikille, ja joilla on piikkikammo niin voin sanoa että sen laitaminen ei todellakaan koske! Nipistää, mutta ei koske, ja jos avautumisvaiheen kivut on sitä luokkaa kuin minulla oli niin siinä sais työntää vaikka sata piikkiä mihin tahansa eikä ne tuntuis miltään. Miehestä oli iso henkinen tuki ja ihan käytännöllinenkin apu synnytyksen aikana. Mieskin oli sitä mieltä että ei olisi kannattanut jäädä synnytyksestä pois.



Osastolla oltiin vauvan kanssa ne tarvittavat 2 vuorokautta kun lääkäri tarkisti neidin ja sitten halusin jo pika pikaa kotiin. Minä sain osastolla vasta-ainerokotteen seuraavaa raskautta ajatellen, kun oma veriryhmäni on rh- ja vauvan rh+. Tyttö oli vierihoidossa minulla koko ajan, ainoastaan maanantain ja tiistain vastaisena yönä tyttö oli aamuyön hoitajien kansliassa tarkkailtavana, kun hän oksensi lapsivettä. Mutta topakka tyttö hän on ja imetys on lähtenyt hyvin käyntiin, maitoa RIITTÄÄ!



Olo on kliseisesti sanottuna väsynyt mutta onnellinen. Olen kotona ollut todella itkuherkkä, itken ihan hölmöillekin asioille, mutta se kuuluu kaiketi asiaan. Arki on lähtenyt ihan hyvin pyörimään ja miehestä on iso apu kotona. Minulla olisi jo hirmuinen kytö lähteä koiran kanssa vaunulenkille, mutta alakerta ei anna vielä periksi kävelyretkille. No, ehkä viikon päästä tilanne on jo toinen. Neiti sai heti alkuun kiusakseen silmätulehduksen, mutta käytiin eilen lääkärissä ja lääkäri totesi sen olevan melko yleinen vastasyntyneillä. Saatiin antibioottitipat siihen. Mutta muuten täällä siis kaikki hyvin, neuvolan terveydenhoitaja kävi tänään visiitillä ja kovasti kehui tyttöstä, että virkeä ja topakka neiti on. Niinhän se on. Äidin oma nuppunenä. Voi että sitä voikin ihminen olla onnellinen, nyt minulla on ihan oikea perhe.



T:Titi ja Vimpula 1vko 1vrk[/color]

...ja tervetuloa tänne! Moni meistä varmasti muistaa sutkin o-puolelta!



Aloin muuten itkemään, kun luin tekstiäsi. Tuli niin ne ensimmäiset hetket oman vauvan kanssa mieleen...kauniisti olit kirjoittanut!



Onnea vielä ja ihania yhdessäolon hetkiä uuden perheenjäsenen kanssa!



Makkara & Nakki

-mooli ja tyttö 3 kk