sektion valinneet 1. alatie synnytyksen sijaan

Psyykkinen syy riittää. Se voi aiheuttaa myös aikamoisia fyysisiä syitä jos synnyttämään pakotetaan. Kyllä se pelkosektio on olemassa ihan äidin ja lapsen parhaaksi. Vai miksi luulet että sellainen on olemassa?

Vierailija:

yleensä takana on synnyttämistä tuntikausia ja hormonit ovat ehtineet tehdä tehtävänsä.

Ja silloin vauva EI ole kulkenut synnytyskanavan läpi ja puristunut siinä, se se voimakkain tekijä alatiesynnytyksessä vauvaan vaikuttamassa on. Eli hölmöä tulla antamaan ymmärtää että hätäsektoitu vauva olisi lähelläkään samaa vointia kuin alateitse synnytetty. Kai kohta joku sanoo että kun äiti pelkää sektiota kuin ruttoa, niin vauva saa siitä ne tarvittavat adrenaliinit ym.

Hätäsektoiduilla vauvoilla on paljon enemmän ongelmia syntymän jälkeen kuin alateitse tai suunnitellusti sektoiduilla vauvoilla. Hätäsektio lienee se huonoin tapa syntyä, jos yleisellä tasolla vertaillaan. Ja älköön nyt kukaan tulko sanomaan että " minun vauvani olisi UOLLUT ilman hätäsektiota" . Se nyt on hätäsektion ollessa kyseessä useimmiten ilmeistä. Alkuvaiheen ongelmat vaan on niiden jälkeen verrattain yleisiä.

Eikö nyt vaan voisi ottaa sellaisen faktaan perustuvan yleisasenteen että sektio ON riskialttein tapa synnyttää - ja joillekin se paras ja ainoa tapa silti. JA lopettaa turha jauhaminen.

Pelkosektioiden kyseenalaistaminen on ihan hyvä asia - ja joissain tapauksessa pelkosektion tekeminen on oikein hyvä asia.

T: se melkein lääkäri

Uskomattomia myyttejä näyttää olevan. Yleensä jyrkimmin kantaa ottavat ovat kokemukseni perusteella juuri niitä, joiden mielipiteet ei kiinnosta minua oikeastaan missään asiassa. Yleensä nimittäin ne joilla on vahvimmat käsitykset, ovat niitä joilla ei kokemusta ole, tässä tapauksessa kiintymyssuhteen luomisesta tai muustakaan. Ainoastaan omat uskomukset joiden varassa muita ollaan neuvomassa. Ei kiitos.

Joka tapauksessa maailma on menossa siihen suuntaan mihin kukin on halukas sitä muuttamaan. Minä haluan nauttia kauan kaivatusta raskaudesta, enkä elää pelossa synnytyksestä. Minun ystäväpiirini sektiossa olleet äidit ovat hyviä äitejä, jotka ovat imettäneet lastaan niinkuin heille on hyväksi ollut.

Tuntuu, että monet " kivien heittelijät" eivät paljoa elämää ole nähneet tai ovat kieltäytyneet myötäelämään lähestensä elämänvaiheissa. Sori mutta kyllä maailmasta empatiaa näyttää puuttuvan, myös tässä ketjussa.

Katsokaan joskus peiliin. PLIIS!!

Kyllä kokeneet kätilöt tietävät asian paremmin, teille terveyskeskusharjoittelijoille nauretaan erikoissairaanhoidossa. Ihan teidän oman kaikkitietävän asenteen takia. Tiedon jonka jokainen voi onkia netistä. Esittelepä tietosi oikealle synnytyslääkärille, voit yllättyä.

toki alatiesynnytyksen kannalla, mutta kyllä maito nousee yleensä myös sektiolla synnyttäneillä (minulla mm. heti ja täysimetin puoli vuotta) ja toi vatsapussin jäämisen taisit keksiä ihan omasta päästäsi. En ole ainakaan kuullut mitään faktaa tollasesta.

vauvastasi. Siitä kun moni näistä höpelöistä ei tee. Pääasia on että lapsi tulee alakautta, sen jälkeen voi vetää viinaa ja röökiä ja vinkua miten onkaan raskasta.

yksi ja syynä perätila. Kumpikaan ei myöskään ole juurikaan imettänyt. Se jolla on kaksi lasta, oli tokan sektionsa jälkeen ihan pihalla, kertoi tuntevansa vahvaa vihaa lasta kohtaan, ja kun lapsi ei suostuut pullolle, vaikka äiti olisi halunnut lopettaa imetyksen parin viikon jälkeen, äiti sai yökkäysreaktioita lapsen ollessa rinnalla.



Nykyään heillä on kyllä kaikki ihan hyvin, ja tuskin tuo kaikki vain sektioista johtui, mutta vaikeammat vuorovaikutussuhteiden alut on kyllä ollut näillä sektioiduilla, lieko sitten niin, että luontainen hormoonitoiminta vähän kärsii siitä, kun lapsi tulee niin luonnottomasti maailmaan.

Jos tuo lapsi on teille tulossa ainoaksi, niin silloin lapselle on kaikkein turvallisinta syntyä sektiolla. Mutta jos harkitset enempää lapsia, kasvaa esim. kohtukuoleman riski turhan sektiosi jälkeen 8-kertaiseksi.



Samoin kun olet kuitenkin jo aika vanha, niin kohtusi ei välttämättä kestäisi tuon sektion jälkeen raskautta saati kaksosraskautta. Ystävälleni kävi niin, eka lapsi 36-vuotiaana, sen jälkeen n. vuoden kuluttua alkoi toinen raskaus, kaksos-sellainen. Kohtu repesi viikolla 32, äiti saatiin pelastettua, mutta vauvat menehtyivät.

Ja vihaakin olen tuntenut vauvojani kohtaan alussa. Kaikki tunteet on normaaleja siinä hormooni mylläkässä!

RisaMaya:

Mihin tämä maailma on menossa kun ihmiset alkavat valita oman synnyttämistapansa? Luulisi, että lapsettomuusvuosien aikana olisi ehtinyt miettiä tätäkin asiaa perusteellisesti....

maratonin juoksemaan. Kenelläkään ei voi koskaan mennä parhaiten onnistunutkaan sektio niin hvyin kuin hyvä alatie, koska sektiosta jää aina se haava, aina ollaan heräämössä, aina on se kanniskelukielto jne.

Kun ne kaikki on nimen omaan synnytyslääkärin suusta ja naistentautien ja synnytysten oppikirjasta.

Senkun nauretaan vaan, en minä silti tänne tulisi mitään mutuja heittelemään. Myös kätilöiden itsetietoisuudelle nauretaan, kun ovat tietävinään kaiken lääkäreitä paremmin. Ja silti tunnustetaan heidän valtava osaamisensa synnytysten hoidossa. Jos esittelet minulle faktan jolla kumoat väitteeni, niin nöyrästi myönnän olevani väärässä. Siihen asti seison vakaasti sanojeni takana.

Kerrohan, mitkä tiedoistani eivät pidä paikkaansa? Vai oletko sektioäiti jolla on fiilis ettei sektio ole synnytys? Ja huono omatunto sen takia? Sekin on niin naurettava ajatustapa kuin vaan.. Mutta maallikot tyylillään.

Ei kätilöilläkään ole kokemusta kuin kätilötyöstä, kun jokin menee pieleen tulee paikalle lääkäri. Ja yllätys yllätys, usein se ei ole erikoislääkäri vaan erikoistuva. Kokeneella kätilöllä on muuten usein rautaisen kädentaidon lisäksi ihmeellisiä, piintyneitä, vanhentuneita käsityksiä asioista.

t: se melkein lääkäri

Vierailija:

Kyllä kokeneet kätilöt tietävät asian paremmin, teille terveyskeskusharjoittelijoille nauretaan erikoissairaanhoidossa. Ihan teidän oman kaikkitietävän asenteen takia. Tiedon jonka jokainen voi onkia netistä. Esittelepä tietosi oikealle synnytyslääkärille, voit yllättyä.

OMAN VAUVAN PAINON VERRAN SAA NOSTAA HETI KUN HALUAA!

Huonot puolet: yli 3 kg painoista ei saa nostaa ensimmäiseen kuukauteen (vauva oli onneksi pienikokoinen syntyessään, hätinä 3 kg kuukauden ikäisenä). Sektiohaava oli erittäin kipeä 2 kk. Pystyi pitämään vain kangasäitiyshousuja ja sellaisia, kangashousuja, jotka on ns. persvakomallia eli sektiohaavan alapuolella (itselläni haava häpykumpuun saakka pystyssä navasta alkaen). Kovat kivut ja tämän vuoksi kova väsymys. Näin vauvan vasta 7 h ikäisenä ensimmäisen kerran. Haava tulehtui (ei onneksi sairaalabakteeria!). 10 viikkoa kestänyt jälkivuoto (melkein jouduin vielä kaavintaan kun vuoto ei loppunut).



Positiivitsta: heh, vauva hengissä. sen ajatuksen voimalla kivut ja väsymyksen jaksoi. Maito nousi erittäin hyvin (luin jo etukäteen imetyksestä paljon, onneksi se edes onnistui)!



Kannattaa kokeilla keskustella tuosta pelko-asiasta jonkun järkevän ihmisen kanssa eikä vatvoa asiaa täällä (kysy neuvolasta miten toimitaan pelkopolille päin). Voit jopa muuttaa mielesi. Ja jos et muuta mieltäsi, niin olet ainakin yrittänyt!

Sinulle tuskin parikymppiselle minun tarvitsee selitellä mutta neljä lastani olen alakautta tehnyt. Mutta sinä olet ihan väärällä alalla jos obstetrikon opintoja suunnittelet? No, kunhan kasvat aikuiseksi ja saat elämänkokemusta niin ehkä ymmärrät, että elämä ei ole mustavalkoista.

Liikkeelle sektion jälkeen täytyy lähteäkin heti.

Minua ainakin kiellettiin kantamasta muuta kuin vauvaa ja kiellettiin erikseen vielä imuroiminen ym siivoaminen kuukaudeksi. Sain ottaa vauvan syliin vasta 3. päivänä sektiosta. Olin niin kipeä ja särkylääkkeissä. Nämä päivät vauvaa hoitivat hoitajat (vauva oli toki kopassa sängyn vierellä, ja annettiin sänkyyn rinnalle aina kun painoin nappia). Vauva piti nostaa pois sängystä heti kun olin imettänyt (hoitaja nosti). Olin niin kipeä ja tokkurassa ensimmäiset päivät. Kiellettiin myös nukkumasta vauvan kanssa koska jouduin syömään särkylääkkeitä aika paljon. Toki kyseessä oli hätäsektio ja nahka revittiin auki parissa minuutissa ilman ihon puhdistusta ennen leikkausta ym.

Ja pidin vauvaa välillä vieressä sängyllä silloin kun jaksoin olla itse hereillä. HOitajat vain tuli aina nostamaan vauvan pois viereltä kun alkoi nukuttaa (painoin nappia ja hoitaja tuli). Hoitajat vaihtoivat jopa vauvan rinnalta toiselle (minulla oli täysi työ kääntää sängyssä itseni toiselle kyljelle).

Minä olin niin hyvässä kunnossa, että leikkaava lääkäri joka kävi katsomassa seuraavana päivänä, sanoi että älä nyt tänään kotiin vielä lähde.

Vierailija:

Sinulle tuskin parikymppiselle minun tarvitsee selitellä mutta neljä lastani olen alakautta tehnyt. Mutta sinä olet ihan väärällä alalla jos obstetrikon opintoja suunnittelet? No, kunhan kasvat aikuiseksi ja saat elämänkokemusta niin ehkä ymmärrät, että elämä ei ole mustavalkoista.

Toin kantani esiin huonosti, tahdoin sanoa että minusta sektiossa ei ole SYNNYTYStapana väärää, moni puolustelee sektiota fanaattisuuteen asti koska tuntee huonommuutta siitä ettei ole SYNNYTTÄNYT. muka.

Minä olen kolmekymppinen neljän lapsen äiti, että sikäli jotain kokemuksenhippua minulla on omakohtaisesti. Hassua, miten minun piti juuri edellisessä viestissäni mainita sinulle että ei elämä ole mustavalkoista, ja että ei synnytyksiä voi lokeroida.

Mutta faktat sinä nyt unohdit, kun keskityit arvioimaan minun ikääni ja elämänkokemustani. Edelleen otan kiitollisuudella vastaan, jos sinulla on faktatietoa (josta voit esittää lähteen) joka kumoaa edellä esittämiäni, faktoina pitämiäni tietoja. Jotka olen kuullut nimen omaan yliopistosairaalan synnytyslääkäriltä ja lukenut obstetriikan oppikirjoista. Ja kyllä, suunnittelen nimen omaan naistentauteihin ja synnytyksiin erikoistumista.

T: se melkein lääkäri