Lue keskustelun säännöt.
sektion valinneet 1. alatie synnytyksen sijaan
29.07.2007 |
Miksi olette päätyneet ko valintaan. Itselläni ensimmäinen raskaus ja toiveissa olisi sektio. Syy tähän on se, että olen 35v. kärsinyt lapsettomuudesta jo kuusi vuotta ja pelottaa että synnytys menisi pääin seiniä kun kaikki muukin lapsiprojektissa on mennyt.
Aika nihkee suhtautuminen näyttää olevan sektiota kohtaan vallalla. Onko muita?
Kommentit (55)
Minulla on takana kolme sektiota. Kaksi ensimmäistä tehtiin siksi että pelastui äiti ja lapsi hengissä. Kolmanteen syynä oli se,että Suomessa ei saa synnyttää jos on kaksi sektiota takana. Edelleen jotkut minulta kysyvät olenko pettynyt, kun en ole saanut synnyttää. Miksi olisin enhän minä ole asialle mitään mahtanut. Olen vaan surullinen niistä aivoituksista, että olen huonompi äiti kuin alakautta synnyttäneet ja paskanmarjat. Ilman sektioita joku meidän perheestä olisi kuollut. Kun on kokenut vakavia asioita niin ei voi kuin ihmetellä kuinka joku jaksaa vääntää juttua mustavalkoisesti sektioista ja synnytyksistä. Eikö ennenmin pitäisi olla huolissaa lapsen hyvinvoinnista, avioeroista jne. Ap! Mieti tarkkaan kumman tavan valitset ja älä mieti muiden puheita. Sinun ratkaisusi ei muille kuulu. Itse en koskaan kerro spontaanisti kuinka lapseni ovat maailamaan tulleet, en jaksa kuunnella sitä sektiopaskaa. Olisitten lapsen synnyttänyt alakautta tai sektiolla niin riskejä on! aina voi sattua jotain. Etukäteen sitä on turha pelätä, kun asiaa ei varmasti voi tietää. Nauti raskaudestasi ja isosta mahasta. Itse en ollut kovin kipeä sektioiden jälkeen kuin muutaman päivän. Imetys sujui loistavasti kaikilla lapsilla. Haavat parantuivat hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
muutama vuosi aikaa. Minuapas leikannut lääkäri tuli katsomaan heti heräämöön ja kertomaan tilanteen. Heräämö oli myös aikamoinen kokemus. Heti kun heräsin ensimmäisen kerran, sanottiin, että vauva on elossa ja tuikattiin kai jotain särkylääkettä ja nukahdin samalla sekunnilla. Sama toistui aika monta kertaa (hoitajat rauhoittelivat ja kertoivat vain että vauva on ihan kunnossa ja taas jotain nukautuslääkettä) ja jossain välissä sain olla vähän enemmän hereillä kun tuo leikannut lääkäri kävi sanomassa tilanteen tarkemmin....
Osastolla oli joku toinen sektioäiti. Meidät tunnisti siitä että kävelimme köyryssä. Alatieäidit käveli varovasti jalat haarallaan ja selkä suorassa :D
Päivä päivältä selkäköyry suoristui hiukan :D
Mulle on tehty kiireellinen sectio ekan lapsen kanssa ja toka tuli alateitse. Jos nyt tulis kolmas, niin VAATISIn section.
Mä olin niiiiiiin kipeä alatie synnytyksen jälkeen, sain verta ja kuukauden olin todella kipeä, en pystynyt istumaan/kävelemään, enkä juurikaan vauvaani hoitamaan. Hirmu masennus päälle avuttomuuden tunteista johtuen... ihan kamalaaaa.
Sectiossa kipeä juu mutta noin viikon päästä ihan ok. Positiivinen kokemus, haava parani upeasti ja maitoa tuli koko komppanialle!
Ei voi yleistää, ei melkein-lääkärit eikä muutkaan eukot!
Jokainen synnytys on erilainen ja vaikka section vaarat ovat kiistatta suuremmat, kuin alatie synnytyksessä, lienee tärkeää punnita kokonaisuutta kunkin synnyttäjän kohdalla!
ensin järkytän heidän maailmaa sanomalla, että VAUVA ja minä olisimme KUOLLEET ilman sektiota. Ja heti perään vähän vitsikkäämmin, että positiivista on edes se että alapää ei venähtänyt :D Eipä nuo äidit enää jaksa vouhkata omaa tuntien ponnisteluja ja alapään venehtämistä :D
vammautua. Vaikka muita riskejä sitten on enemmän. Eniten vauvoja kuolee siihen, että sektiota ei tehdä tai se tehdään liian myöhään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Minulla on takana kolme sektiota. Kaksi ensimmäistä tehtiin siksi että pelastui äiti ja lapsi hengissä. Kolmanteen syynä oli se,että Suomessa ei saa synnyttää jos on kaksi sektiota takana. Edelleen jotkut minulta kysyvät olenko pettynyt, kun en ole saanut synnyttää. Miksi olisin enhän minä ole asialle mitään mahtanut. Olen vaan surullinen niistä aivoituksista, että olen huonompi äiti kuin alakautta synnyttäneet ja paskanmarjat. Ilman sektioita joku meidän perheestä olisi kuollut. Kun on kokenut vakavia asioita niin ei voi kuin ihmetellä kuinka joku jaksaa vääntää juttua mustavalkoisesti sektioista ja synnytyksistä. Eikö ennenmin pitäisi olla huolissaa lapsen hyvinvoinnista, avioeroista jne. Ap! Mieti tarkkaan kumman tavan valitset ja älä mieti muiden puheita. Sinun ratkaisusi ei muille kuulu. Itse en koskaan kerro spontaanisti kuinka lapseni ovat maailamaan tulleet, en jaksa kuunnella sitä sektiopaskaa. Olisitten lapsen synnyttänyt alakautta tai sektiolla niin riskejä on! aina voi sattua jotain. Etukäteen sitä on turha pelätä, kun asiaa ei varmasti voi tietää. Nauti raskaudestasi ja isosta mahasta. Itse en ollut kovin kipeä sektioiden jälkeen kuin muutaman päivän. Imetys sujui loistavasti kaikilla lapsilla. Haavat parantuivat hyvin.
Mun mielestä on niin älytöntä koko " onko sektio synnytys" -keskustelu. Tokihan se on, vielä dramaattisempikin tapahtuma kuin alatiesynnytys. Ja vaarallisempi. Melkeinhän sktioäitejä pitäisi nostaa jalustalle jos joitain :) Ei kukaan tahallaan varmaan vauvaansa vaaralle alttiiksi halua, ja synnytystapa arvioidaan useimmiten nimen omaan ensisijaisesti vauvan etujen mukaan. Ja kuitenkin aina voi sattua jotain.
Minulla on takana lääketieteellisin syin suuniteltu sektio ja kaksi isojen lasten alatiesynnytystä. Kaikista olen toipunut oikein hyvin, ja kaikkia lapsia alkanut samalla lailla rakastaa alusta lähtien. Sektion jälkeen maito nousi verkkaisemmin, ja toinen sektiolapsista oli tovin keskolassa saamassa apua huonoon hapettumiseen.
Turha paskanjauhanta tuntuu olevan joidenkin tapa kerätä energiaa... Minkäs sille mahtaa.
T: se melkein lääkäri
Vierailija:
Haava saattaa tulehtua, märkiä, aueta- edessä jälleen sairaalareissu pienen vastasyntyneen kanssa.
Maito ei nouse sektioiduilla äideillä helposti, koska tapa ei ole luonnollinen-. elimistö ei tajua alkaa tuottaa lapselle ravintoa, sillä hormooneilla ei ole sektiossa mitään tekemistä, kuten alatiesynnytyksessä. Sektio on yksi suurimmista syistä imettämättömyyteen.Alatiesynnytyksestä elimistö toipuu nopeammin ja vatsa vetäytyy yleensä normaaliksi. Suurimmalle osalle sektioiduista äideistä jää mahapussi roikkumaan lopun ikää.
On jopa todettu, että kiintymys lapseen tulee vahvemmaksi niillä, jotka ovat itse saattaneet lapsensa maailmaan. Tunneside saattaa jäädä heikommaksi, jos lapsi leikataan.
harkitse vielä.
Minulla yksi lapsi, jonka synnytys päätyi sektioon, ei tosin hätäsektio, eikä edes erityisen kiirellinen.
Haava parantui erinomaisesti.
Minulla tuli niin paljon maitoa, että minua pyydettiin jopa äidinmaidon luovuttajaksi ja imetinkin sitten vuoden ja kolme kuukautta.
Eipä ole mahapussia ei. :D
Tuskinpa on tunneside lapseen jäänyt heikoksi sektiosta huolimatta. Voipi olla, että on jopa vahvempi kuin " normaalisti " , koska jos ei olis leikattu, niin voipi olla, että ei olisi nyt elävää lasta jota rakastaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paitsi itsestäni. Ystäväni, jolle tehtiin ekana hätäsektio, seuraavassa repesi helvetillisen pahasti kun synnytti alateitse, sai viimeisessä synnytyksessään ihanan alatiesynnytyskokemuksen. Vaikka pelkäsi hirveästi. Synnytyskokemuksia on juuri niin paljon kuin synnyttäjiäkin. Ja hoito perustuu yleisellä tasolla tutkimustietoon, näyttöön perustuvaan lääketieteeseen. Ja yksilötasolla aina kunkin äidin ja syntyvän vauvan henkilökohtaiseen tilanteeseen.
Ei yksikään synnyttäjä voi yleistää että " minulla menee aina näin" . Kun ei se vaan ole niin. Jos oli rankka synnytys ja repesit kovasti, niin et silti välttämättä repeä seuraavalla kerralla ollenkaan. Sitä ei voi kukaan tietää. Tuolla syyllä saatat saada sektion - sen saa aika hövelisti nykyään - mutta se on sitten todennäköisesti pelkosektio, ei lääketieteellisin syin tehty. Tai no, onhan pelkokin lääketieteellinen ongelma, en sitä kiellä. Mutta fyysisesti tuskin olisit mitenkään kyvytön/kelvoton synnyttämään seuraavaa. Ja se haavakipu voi muuten sektion jälkeen olla ihan järkkyä. Olen nähnyt, en kokenut. Itse toivuin nopeasti sektiosta, ja olen naureskellut joskus, että JOS ei olisi riskejä niin synnyttäisin miten monta vaan sektioilla. Kun se yksi oli niin helppo. Ja jo, tiedän että seuraava voisi olla katastrofi.
T: se melkein lääkäri
Vierailija:
Mulle on tehty kiireellinen sectio ekan lapsen kanssa ja toka tuli alateitse. Jos nyt tulis kolmas, niin VAATISIn section.
Mä olin niiiiiiin kipeä alatie synnytyksen jälkeen, sain verta ja kuukauden olin todella kipeä, en pystynyt istumaan/kävelemään, enkä juurikaan vauvaani hoitamaan. Hirmu masennus päälle avuttomuuden tunteista johtuen... ihan kamalaaaa.
Sectiossa kipeä juu mutta noin viikon päästä ihan ok. Positiivinen kokemus, haava parani upeasti ja maitoa tuli koko komppanialle!Ei voi yleistää, ei melkein-lääkärit eikä muutkaan eukot!
Jokainen synnytys on erilainen ja vaikka section vaarat ovat kiistatta suuremmat, kuin alatie synnytyksessä, lienee tärkeää punnita kokonaisuutta kunkin synnyttäjän kohdalla!
Itsellä pitkä lapsettomuus takana ja koko raskauden ajan oli pelko persiissä, että eihän tämä synnytys onnistu kun ei millään meinannut onnistua muukaan. Ja kappas vaan, ei onnistunutkaan. Synnytin alakautta 15h ja siitä kiireelliseen sektioon. (Toki tällä ei ole ap:n tai lapsettomuuden kanssa tekemistä). Mutta kyllä se epäonnistumisen tunne kumuloitui siinä määrin, että ensi viikolla olen menossa synnärille tätä kertaamaan lähinnä mahdollisen toisen raskauden vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
section, sillä tän tokan synnytyksen jälkeen todettiin, että mulla on niin " pyöreä" se kuppi minne pään pitäis kiinnittyä (jota ei siis tapahtunut kummassakaan synnytyksessä), että ponnistaessani pää vaan pyöri siellä luissa jne.
Musta otettiin kyllä kuvat ennen synnytystä ja lääkärit oli eri mieltä siitä kannattaako alakautta yrittää, mä tyhmä yritin =((
miten tätä epäiltiin/ tutkittiin ?
t: 59
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Epäiltiin, koska eka synnytys ei mennyt odotetusti eli päädyttiiin kiireelliseen sectioon. Lapsi ei laskeutun/kiinnittynyt ja synnytys pysähtyi kun olin auki 6cm.
Äidilläni on ollut ahdas lantio, joten itsekin väläyttelin lääkäreille jo ekalla kerralla ahtauden mahdollisuutta. Ja halusin röntgen kuvat mutta varsinaista ahtautta ei löytynyt vain tämä " pyöreys" .
Joku mitta oli hiukan pieni mutta kun lapsi oli arveltu alle nelikiloiseksi, niin ei uskottu ongelmia tulevan.
Eka lapsi syntyi imukupilla, pitkittyi ponnistusvaihe, repeämä ja iso eppari. Toipuminen kesti viikkoja. Toka lapsi SUURI, repeämä, eppari ja haava vielä tulehtui sitten kaiken kukkuraksi...Molemmissa synnytyksissä menetin runsaasti verta, hb laski ja vei voinnin tosi heikoksi. Ekassa synnytyksessä sain verta hb:n nostamiseksi, sain jonku ihme allergisenreaktion...jne...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kattoos nyt mitä sanovat, mutta jotain kuvauksia voisi kai tehdä. Omani ei koskaan laskeutunut niin että olisi voinut menestyksellä ponnistaa.
yöllä ja samana iltana jo kotiin rakkaan esikoisen luokse. Ja esikoisenkin sai heti syliin, ei tarttenut selitellä ettei lapsi pääse äidin sylkkään, kun on silläkin iso muutos kun veli syntyi.