Kaikki jotka kiinnostunut mun " läpsimisestä"
Ehkä käytin väärää sanaa. Mut tarkoitin sitä et sormilla näpsäytän tytön sormille. ELI en kovaa enkä suinkaan LYÖ avokämmenellä. Oon sellaisella alalla et tiedän kyl mitä on lapsen pahoinpitely ja oon myös nähnyt todella PAHOINPIDELTYJÄ lapsia sekä ollut hoitamassa heitä. Jos nykysäännösten mukaan mennään ni myös tarpeeksi kova huutaminen on lapsen pahoinpitelyä, et silleen. Mielipiteitä saa olla ja pitääki olla mut en välitä ku tiedän etten PAHOINPITELE LASTANI.
Olen itse oppinut silleen (itse olen myös saanut selkääni, sitä en tee lapsilleni eli en toista kotona opittua) ja myös isommat lapseni ovat oppineet eivätkä he rakasta minua varmasti sen vähempää ku erillaisella kasvatuksella olisivat rakastaneet.
Kommentit (52)
Minua ihmetyttää eräs asia:
Välillä asioista keskustellaan tämän tyyppisissä ketjuissa kovin aggressiiviseen sävyyn. Ivaillaan kirjoitusvirheillä ja käytetään kovasti henkilökohtaisia loukkauksia. Auttaako se ketään?
Käsittääkseni tämä palsta ovat olemassa, jotta me äidit saisimme toisistamme vertaistukea ja keskustella mieltä askarruttavista (joskus vaikeistakin) asioista. Kuten kaikki tiedämme, äitiys on hetkittäin raskasta ja kaikki teemme virheitä.
Oma lapseni on syntymästään asti kärsinyt koliikista ja kovista vatsavaivoista ja olen syyllistynyt siihen, että olen äyskinyt lapselleni ollessani aivan lopen uupunut. Sitten huomaan lapsen vaistonneen vihaisen mielialani ja syyllisyys vyöryy yli. Tämä on esimerkki niistä hetkistä, jolloin moni varmasti toivoisi voivansa hakea tukea täältä ihmisiltä, jotka ymmärtävät tilanteen. Mutta kovien sanojen pelossa ei tukea ehkä uskalla hakea.
Monta valitettavaa tilannetta voitaisiin välttää, jos me kaikki voisimme auttaa ja tukea toisiamme syyttelyn sijaan.
Käsillä olevaan aiheeseen en kommentoi, koska se on mielestäni loputon suo tahkottavaksi. Mutta toivoisin kaikkien miettivän omaa tapaansa ilmaista asioita.
Toivotan onnellisia vauvahetkiä kaikille!
Jansku ja Emmi 11vkoa3pvää
Hellaan meillä on se liesisuoja, joka on kyllä estänyt tarttumista nappuloihin ja kuumaan lieteen/kattilaan ja uunissa on lapsilukko.
Muutenkin kotimme on lapsiturvallinen, kaikki on koitettu ottaa huomioon, on kaikenlaisia lasten turvatuotteita. Ja särkyvät laitettu ylös jne. Lääkkeet pidetään yläkaapissa, jonne lapset eivät millään yllä jne..
Meillä on todella paljon kasveja ja kukkia ja jokaisen lapsen lempipuuhaa on pienenä ollut multien tonkelu kukkaruukuista, sitä on puristeltu, heitelty ja syöty. Ei ole tullut mieleenkään alkaa nipsauttelemaan, olen vain kertonut vauvallekin, että se multa on sen kukan ruokaa ja siirtänyt vauvan/lapsen pois sen kukan luota. Ja olen selittänyt ja siirtänyt kärsivällisesti vaikka ne 50 kertaa päivän aikana hermoilematta.
Hehh... eikä meillä edes kielletä, ei kuulu meidän kasvatukseen, kumpaakaan meistä ei ole miehen kanssa kielletty ja ihan kelpo aikuisia meistä on tullut, emmekä koe tarpeelliseksi kieltää omiakaan muksuja, onneksi siihen on muitakin lapsiystävällisiä keinoja, ilman väkivaltaa.
Tottakai on asioita joita ei saisi tehdä, ruokalautasta ei saa heittää lattialle jos ruoka ei maistu (se on tapahtunut), siinä vain selitin lapselle miksi se oli väärin ja yhdessä siivosimme.
Vapaata kasvatusta meillä? Maybe, maybe not ;) vapaa kasvatus mielestäni ei ole sitä, että lapset saavat tehdä _ihan mitä vain_ ;)
Lapset 2kk, 1½v, 3½v ja 6v ja olen hoitanut satoja lapsia. Silti ei ole koskaan tullut edes mieleenkään nipsauttaa, huutaa tms... Jos lapsi on villillä ja uhmakkaalla päällä, olempa ottanut lapsen syliin, sanonut rakastavani, antanut pusun ja sanonut jotain kivaa mitä tehtäisiin tai syötäisiin ja myös toteuttanut sen välittömästi :)
K@tju:
pistetääs lusikka tähän soppaan...Haluisin vaan näin aiheen ohella kysyä teiltä, jotka vastustatte sormille näpsäyttämistä ja kaikkea vastaavaa...
Että oletteko tosiaan sitä mieltä että ikinä/minkään ikäisenä lasta ei saa sormille näpsäyttää jos hellan nappulat ei saa olla rauhassa, kukat saa alituiseen kyytiä, sormet kerkeää kaikkeen kiellettyyn?!Meinaa, itse 3 lapsen äitinä (joista 2 jo uhma ikäistä) olen huomannut, että nuo lapset ovat niin erilaisia! Toiselle saattaa riittää kieltäminen tai huomion siirtäminen muualle... mutta toinen saattaa vaan villiintyä ja ottaa tuon kukilta pois kiikuttamisen pelkkänä leikkinä. Vaikka vähän vihaisesti katsoisi ja napakasti kieltäisi saa vaan pelkät naurut vastineeksi...
Millä tavalla sitten opettaa lapselle ettei ole sallittua joitain asioita tehdä?!
Vapaa kasvatusko on sitten se oikea vaihtoehto?
Itse olen sitä mieltä, että ne rajat on rakkautta ja ne rajat tulee asettaa jo pienenä. Silloin kun lapsi alkaa liikkua ja keretä joka paikkaan... tutkii ympäristöä. Kyllä lapsen täytyy oppia ettei kaikkea saa tehdä! On myös niitä kiellettyjä asioita.
Sen verran kommentoin tuota 6 kk ikää, että toiset sen ikäiset vielä eivät liiku mihinkään, toiset kerkeävät joka paikaan. Noissa kehittymis asioissa kun on suuriakin eroja...En todellakaan kannata lapsen kurittamista tai muuta fyysistä lapseen kohdistuvaa väkivaltaa!!! Mutta siis, mielenkiinnosta haluaisin tietää, miten sitten toimia vilkkaan ja itseppäisen lapsen kanssa joka vaan nauraa kielloille ja pistää ihan ranttaliksi pelkällä EI sanalla ?!
Entä sitten uhmaiässä?! Kun lapsi todella osaa kokeilla rajojaan?!
Missä vaiheessa ne rajat sitten teidän mielestänne tulee asettaa tiukemmiksi? Voi olla aika vaikeaa alkaa laittaa niitä rajoja pari vuotiaalle jos siihen saakka kiellot ei ole tepsineet ja on sitten saanut tehdä mitä vaan koska sormille ei saa näpsäyttää...
Jos on niin voimaton pienen VAUVAN luontaisen uteliaisuuden kanssa, että " täytyy" turvautua satuttamiseen tehostaakseen kieltoa niin mitä käy sitten kun lapsi todella alkaa uhmata vanhempaa? Kovenevatko otteet? Tukkapöllyä ja korvapuusteja kun mikään muu ei tepsi??
Jotenkin hassua, miten aikuiset ihmiset alkaa vouhkata tuolla tavalla. Kirjoituksista kuuluu läpi uho ja raivo. Itse en ikinä satuttaisi lastani pienimmälläkään napsautuksella, ja hulluinta on kyllä näpäytellä viatonta vauvaa jonka kuuluukin tutkia kaikki kohteet loputtomalla innolla.
En kuitenkaan usko että siitä nyt aiheutuisi jotain traumoja vauvalle, joten turha kai siitä on vouhkata jos jonkun mielestä tuollainen on soveliasta. Niin kauan kun ei oikeasti satuteta ketään, on toisten tekemisten vouhkaaminen aika outoa, oli asiasta mitä mieltä tahansa.
mutta nyt keskustellaan tärkeästä asiasta. Jokainen saa olla mitä mieltä haluaa ja valitettavsti myös tehdä mitä haluaa. Mutta kyllä pehmeämmät keinot vauvan ja lapsen kasvattamiseen pitäisi löytyä kuin näpsiminen, tukistaminen yms. Kun kerran pikkuisen näpsäyttää, niin on varmasti helppo seuraavan kerran näpsäistä hieman kovempaa jne. kun ikää tulee. Ja se on muistettava, että lapsi oppii tosi nopeasti, että vasta kun häntä " lyödään" , on toteltava. Hän tietää sen, että sanalliset uhkaukset ovat vain sanahelinää ja rajoja koetellaan yhä enemmän. Sitten onkin oravanpyörä valmis.
Jokaisella vanhemmalla pitäisi ihan oikeasti soida hälytyskellot päässä, kun ensimmäisen kerran kurittaa lastaan fyysisesti, oli se miten kevyt näpäys hyvänsä. Lapsemme ukki uhkasi kesällä taaperoamme kolme kertaa tukkapöllyllä ja luunapilla, kun lapsi ei halunnut istua hänen sylissään. Ja hän olisi sen varmasti tehnyt, mutta kielsin aika jyrkästi. Loppujen lopuksi haukkui minut liian lepsuksi miniäksi kun en anna lasta kurittaa. Tulee kuulemma liian lepsuja lapsia. Lopputulos se, että emme anna näiden isovanhempien tulla enää meille toviin. Annetaanpa ajan kulua ja katsotaan, miten jatko.
Olen samaa mieltä että asia on tärkeä, ei olisi pitänyt minun alkaa kommentoida lainkaan koska samalla tavalla alan itsekin jo vouhkata. Tällaisissa asioissa tulee helposti väärinymmärryksiä. Olen itsekin samaa mieltä että tippaakaan ei saa koskea lapseen väkivaltatyyppisesti tai edes uhkailla moisella. En ymmärrä alkuperäisen käytöstä, mutta ihmettelen kannattaako tästä asiasta vouhottaa näin paljon koska mitäs se auttaa että netin palstalla vouhotetaan. Ihan kuin ap kertoisi tekosistaan tahallaan että muut ärsyyntyisivät -vai onkohan tämä jotain huomion kerjäämistä. Erikoisinta on se että joku voi edes suuttua vauvalle. Eri asia on uhmaikäiset, uskon että jokainen suuttuu uhmiksilleen ja taaperoilleen, ja asiat selviävät ilman pienintäkään väkivaltaa. Mutta miten vauvalle edes voi suuttua??
Meijän lasten hoitopaikassa jossa he olivat olleet silloin jo vuoden osoittautui, että hoitajan mies uhkaili pientä hoitopoikaa (ei siis minun lapsia) että piiskaa pitäis antaa. 5-vuotiaani kertoi asian minulle huolestuneena. Otin lapseni pois sieltä hoidosta piiskajutun takia. (kysyin hoitajalta suoraan onko näin sanottu ja hän myönsi). Kunnan lasten hoidosta vastaavan mielestä oli outoa että halusin lapseni sieltä pois pelkästään piiskauhkailun ja sen takia että hoitajan mies haisi välillä viinalle iltapäivällä. Eli se joka kunnassa huolehtii kaikkien hoitolasten asioista, piti ihan normaalina että hoitopaikassa saa haista viinalle ja uhkailla piiskan antamisella! Tänäkin päivänä tuolla on hoitolapsia. Pienet eivät osaa kertoa mitä kuulevat. Ilmeisesti ennen vanhaan ihmiset ovat tottuneet ihan muuhun kuin nykyään on laissakin määrätty. Uskon että on melko yleistä että annetaan luunappeja tms. eikä kaikki pidä niitä minään. Itse en ole sellaiseen joutunut koskaan turvautumaan kolmen lapseni kanssa. Ja toivottavasti jokainen maailmassa olisi samaa mieltä, mutta eihän se niin mene vaikka kuinka vouhkaisin asiasta.
kantaa lapsen hellästi pois " pahanteosta" . Lapselle tämä " pahanteko" on maailman tutkimista, pintojen kokeilua, aistimaailman tyydyttämistä. Kukaan, edes tyhmimmän vanhemman lapsi, ei ole puolivuotiaana ilkeä. Hän on vain luontaisesti utelias.
Huono kasvattaja läpsäyttää, napauttaa, näpsii, lyö, hakkaa lasta.
Puolivuotiasta on ihan turha edes kasvattaa mitenkään. Ja sairasta on läpsiä sormille.
En tiedä, pitäisikö itkeä vai nauraa kun tätä ketjua luin. Erottakaa nyt hyvä ihminen lapsen suojeleminen huomiota herättämällä (tyyliin " snap outof it" ) lapsen rankaisemisesta. Kyllä itsekin olen läsäyttänyt lastani sormille (en TIETENKÄÄN NIIN, ETTÄ SE OLISI SATTUNUT) vaan ainoastaan " snäppäyttääkseni" lapsen huomion tehokkaasti itse kiellettyyn asiaan. Näin siis todella vain silloin, kun lapsi on ollut tekemäisillään jotain todella vaarallista. Ja VAIN silloin, kun kielto, pois vieminen ym ei riitä. jos lapsi on esimerkiksi ollut miljoonasta kiellosta huolimatta laittamassa suuhunsa kukanlehteä, olen napakasti sanonut " EI" ja sitten jos ei vieläkään ole totellut, olen kämmenselälle läpsäissyt kevyesti niin, että lapsi alkaa katsoa siinä kädessään olevaa kiellettyä juttua, jota siis ei saa suuhunsa laittaa. Ei se nyt herran pieksut mitään pahoinpitelyä ole - lapsi ei todellakaan alkanut tuosta itkeä, minkä olisi varmaan aloittanut, jos olisi kipeää tehnyt! Sen sijaan " havahtui" olevansa pahanteossa ja lopetti
lainatakseni edellisen kirjoitusta :
" En tiedä, pitäisikö itkeä vai nauraa kun tätä ketjua luin. Erottakaa nyt hyvä ihminen lapsen suojeleminen huomiota herättämällä (tyyliin " snap outof it" ) lapsen rankaisemisesta. Kyllä itsekin olen läsäyttänyt lastani sormille (en TIETENKÄÄN NIIN, ETTÄ SE OLISI SATTUNUT) vaan ainoastaan " snäppäyttääkseni" lapsen huomion tehokkaasti itse kiellettyyn asiaan. Näin siis todella vain silloin, kun lapsi on ollut tekemäisillään jotain todella vaarallista. Ja VAIN silloin, kun kielto, pois vieminen ym ei riitä. jos lapsi on esimerkiksi ollut miljoonasta kiellosta huolimatta laittamassa suuhunsa kukanlehteä, olen napakasti sanonut " EI" ja sitten jos ei vieläkään ole totellut, olen kämmenselälle läpsäissyt kevyesti niin, että lapsi alkaa katsoa siinä kädessään olevaa kiellettyä juttua, jota siis ei saa suuhunsa laittaa. Ei se nyt herran pieksut mitään pahoinpitelyä ole - lapsi ei todellakaan alkanut tuosta itkeä, minkä olisi varmaan aloittanut, jos olisi kipeää tehnyt! Sen sijaan " havahtui" olevansa pahanteossa ja lopetti"
Tässä oli kaiketi samaa ajattelumallia kuin itselläni...
Siis hyvänen aika, täällä moni pitää luunappia ja kurittamista yhtenä ja samana asiana...
Kyllä mielestäni siinä vaiheessa on jollain mennyt joku vähän pieleen jos näin ajattelee.
Mutta jokainen todellakin ajattelee näistä asioista omalla tavallaan...
että heikolla ja huonolla kasvattajalla ei ole pinnaa kasvattaa lasta ilman väkivaltaa. Vauvan luontaista uteliaisuutta ei saa tukehduttaa läpsimisellä. Täyttä tyhmyyttä, jos vielä joku idiootti löytää hyviä puolia käytöksestä. Mutta meitähän on moneksi. Vauva parka osaa jo silmänsä räpäyttää uhkaavan tilanteen tullen :((( Niin sääli vauvaasi ;(
JanskuL:
Minua ihmetyttää eräs asia:Välillä asioista keskustellaan tämän tyyppisissä ketjuissa kovin aggressiiviseen sävyyn. Ivaillaan kirjoitusvirheillä ja käytetään kovasti henkilökohtaisia loukkauksia. Auttaako se ketään?
Käsittääkseni tämä palsta ovat olemassa, jotta me äidit saisimme toisistamme vertaistukea ja keskustella mieltä askarruttavista (joskus vaikeistakin) asioista. Kuten kaikki tiedämme, äitiys on hetkittäin raskasta ja kaikki teemme virheitä.
Todellakin! Ymmärrän täysin aiheen olevan tulenarka (niin kuin niin monet muutkin aiheet), mutta eikö näistä asioista todellakaan pystytä keskustelemaan asialliseen sävyyn?
Minäkin toivotan kaikille onnellisia hetkiä vauvojemme kanssa ja voimia jaksaa niiden (väistämättömien) vaikeiden hetkien yli! :)
K@tju:
Ei minkään ikäistä saa näpsäyttää. Silti lapsi ei myöskään saa tehdä mitä tahansa. Aluksi pitää vaan tehdä sitä kielletystä paikasta pois siirtämistä aina uudelleen ja uudelleen. Omien hermojen säästämiseksi voi karsia kielletyt paikat minimiin ja tietysti kaikki vaaralliset asiat pitää olla pois vauvan ulottuvilta. Isomman kanssa olen käyttänyt selittämistä ja " kiristämistä" , kun lapsi on riittävän iso. Sanon esimerkiksi että " jos et nyt lopeta sillä lelulla huitomista, otan lelun pois" . Ja tietysti lelu sitten lähtee jos lapsi ei usko. 3-vuotiaalla on olohuoneessa jäähytuoli, ts. en laita mihinkään eristyksiin, mutta viimeisenä keinona laitan jäähytuolille kolmeksi minuutiksi. Se on hyvä, siinä saa sekä äiti että uhmaaja hetken aikaa rauhoittumiselle. Joskus olen myös joutunut pitämään kiinni lapsesta jos en ole saanut muuten tilannetta hallintaan, esim. käyttäytyy väkivaltaisesti kaveria kohtaan.
En ole mikään ihanneäiti. Tunnustan tukistaneeni joskus isompaa lasta, mutta sitä en hyväksy ja olen katunut ja pyytänyt anteeksi lapselta. Itselläni on lyhyt pinna, yritän kehittyä koko ajan äitinä ja opin virheistäni. Vaikka olen tehnyt niin, olen sitä mieltä että se ei sovi ja joka näpsäyttämistä tms. käyttää ihan kasvatuskeinona, on hakoteillä.