Omaan kumppaniin voi rakastua uudelleen! Sisältää oman tarinani (mies)

Olen mies ja seurannut tuota toista ketjua, jossa nainen viimeisillään raskaana ja mies on ilmoittanut haluavansa eron. Karmiva tilanne..



Omasta kokemuksestani haluaisin kertoa kaikille parisuhdekoukeroissa kamppaileville ja eroa harkitseville, että toivoa on, siis siitä että puolisoon voisi rakastua uudelleen. Sen olen itse kokenut.



Olen siis naimisissa, 3 aika pienen lapsen isä. Parisuhde oli todella suurissa ongelmissa pikkulapsiaikana, se oli käytännössä ihan kokonaan hautautunut jonnekin täysin näkymättömiin. Kummallakaan ei ollut energiaa tehdä asian eteen mitään, elettiin vain kavereina ja pyöritettiin perhettä. Seksiä oli aniharvoin, ehkä kerran kahdessa kuussa, harvemminkin.



Muutama vuosi sitten aloin pyöritellä eroajatusta päässäni. Ensin ajattelin, että on kai normaalia, ettei suhteen hoitoon ole aikaa, kun 3 pikkulasta pyörii jaloissa ja illalla lasten nukahdettua rojahdimme vain sänkyyn kuolemanväsyneinä. Mitään tukiverkkoja meillä ei täällä meidän asuinpaikkakunnallamme oli, suku asuu satojen kilometrien päässä. Lapsia siis emme saaneet juuri koskaan hoitoon (toki olivat päiväkodissa, kun me aikuiset oltiin töissä). Tilanne oli se, että jompi kumpi oli kotona, kun toisella oli joku meno.



Sitten tuli tilanne, että ero alkoi pyöriä päässä ihan jatkuvalla syötöllä, jopa unelmoin siitä. Vaimossa ei sinänsä ollut mitään vikaa, mutta kun ei vaan sytyttänyt enää ollenkaan. Oltiin vain kavereita. En nähnyt, että muka joskus tulevaisuudessa voisin tuntea häntä kohtaan mitään lämpimiä rakkaudentunteita. En yhtään voinut kuvitella, että tuo nainen muuttuisi mielessäni vielä romanttisessa mielessä rakkaaksi. Lopulta sain suuni auki ja sanoin asiasta vaimolle, kerroin että olen miettinyt onko tässä enää mitään muuta ideaa, kuin lapset, elämä tuntuu valuvan hukkaan parisuhteen osalta, että tottapuhuen rakkaudentunteet ovat täysin kadonneet.



Vaimo järkyttyi, mutta lopulta hänkin oli aikatavalla samaa mieltä ja samoissa tunnelmissa. Ensin aloimme miettiä sitä, miten lapsille kertoisimme, miten hoitaisimme asumisjärjestelyt jne. Kummankaan mielessä ei käynyt lainkaan sellainen vaihtoehto, että yrittäisimmekin eron sijaan korjata parisuhteemme tilanteen. Kumpaakaan ei ilmeisesti kiinnostanut, ei löytynyt enää halua sellaiseen. Tuntui liian työläältä.



En vieläkään oikein tiedä mitä tapahtui, mutta kun söimme eräänä iltana koko perhe ruokapöydän äärellä, yhtäkkiä katsoin tilannetta jotenkin ulkopuolelta. Tajusin yhtäkkiä, että eron jälkeen, nämä tilanteet on mennyttä ja rupesin ajattelemaan konkreettisten erojärjestelyjen sijaan sitä, mitä olin menettämässä. Ja se oli kuin isku vasten kasvoja. Otin illalla sängyssä asian puheeksi vaimon kanssa, että pitäisiköhän ensin kuitenkin kokeilla mitä olisi korjattavissa.



Aloimme panostaa parisuhteeseemme. Palkkasimme lapsenvahdin säännöllisesti, että pääsimme jonnekin kahdestaan. Menimme pariterapiaan ja iltaisin kaivoimme esiin vanhat valokuvat, aloimme tutustua toisiimme uudelleen. Kuulostaa jotenkin mukamas niin helpolta, mutta ei se tämän vaikeampaa ollutkaan. Sieltä se ihminen paljastui, se johon olin rakastunut ja jonka kanssa mennyt naimisiin. Ja se, että molemma sitoutuivat siihen, että nimenomaan HALUSIMME yrittää ja löytää rakkauden uudelleen. Se oli tärkeä tekijä tässä prosessissa.



Pariterapiassa kävimme ihan vain muutamia kertoja. Ei ollut tarvetta sen enemmälle, koska meillä ei ollut mitään näkyviä ongelmakohtia, kuten pettämistä, jatkuvaa riitelyä, toisen alistamista tms. Saimme sieltä asiaan perspektiiviä, vinkkejä ja neuvoja parisuhteen hoitoon ja opimme myös paljon kumpikin omasta itsestämme. Aika alkuvaiheessa lähdimme kahden viikonloppulomalle toiseen kaupunkiin. Siskoni tuli kotipaikkakunnaltamme meille lapsia hoitamaan. Tuo miniloma oli oikeastaan se kaiken vauhdilla liikkeelesysäävä tapahtuma. näin vaimoni aivan eri valossa. Ehkä se johtui siitä, ettei ollut kodi häiriötekijöitä, mikään muu ei ollut tuttua, kuin se oma kumppani. Olimme vain me kaksi. Ja yllättäen puhuttavaa löytyi vaikka kuinka. Nauroimme hirveästi, itkimme, riitelimmekin vähän jostain vanhoista mieltä kaivertamaan jääneistä jutuista, suukottelimme ja pitkästä aikaa vuosiin harrastimme rauhassa seksiä. Ja harrastimme sitä ilman väsymystä pitkän kaavan mukaan. Ja voin kertoa, että rakastui vaimooni uudelleen aivan päätä pahkaa, tuli ihan sellainen kutkuttava palo vatsaan. Kuulostaa naurettavalta.



Ja nyt kun kirjoitan tätä, minulla on kyyneleet silmissä. Olen järkyttynyt siitä, mitä meinasin menettää, minkä luota olin kävelemässä pois. En vain vaimoni vaan perheeni luota. Jos olisimme jatkaneet samaa rataa, emme olisi puhuneet erosta emmekä parisuhteemme parantamisesta, luultavasti eläisin edelleen onnettomana kaverisuhteessa omaan vaimooni. Eli itsestään mikään ei olisi muuttunut, ei takuuvarmasti.



Halusin vaan kertoa tämän teille, jotka olette jo eroa miettineet tai suhteessa menee muuten huonosti, tuntuu puulta, pikkulapsiarki on haudannut kaikki tunteet jonnekin todella syvälle jne jne. Puhukaa ja alkakaa tehdä töitä suhteenne eteen ja pelastamiseksi. Jos vaan halua löytyy, rakkaus voi syttyä uudelleen. kun se on kerran siellä ollut, se tulee kyllä esille vielä. Ero ei ole aina se oikea ratkaisu. Ja kun rakkaus saadaan takaisin, alkaa kaikki muutkin parisuhdeongelmat selviytyä tai ainakin niistä aletaan puhua avoimemmin ja niitäkin aletaan mielummin ratkoa, löytyy tavallaan erilaista motivaatiota hoitaa myös nitä muita ongelmakohtia, kuten vaikkapa seksiä. Meillä seksi parani roimasti, kun rakkaus tuli takaisin kuvioihin. Ja seksin eteen olemme tehneet sittemmin enemmänkin töitä, olemme etsineet vinkkejä, olemme kokeilleet uusia juttuja, olemme tehneet irtiottoja arjesta vaikkapa oman kaupungin hotelliin.



Oma vaimo on nyt minulle kaikkein rakkain maailmassa, lapset tietysti myös mutta rakkaus heihin on aivan erilaista. Mitä meinasinkaan menettää, jotain sellaista joka minulla jo oli ja jota pidin aivan itsestään selvyytenä. Oikeasti, menee ihan kylmät väreet kun ajattelen, mikä olisi ollut se toinen vaihtoehto tässä kuviossa..



Kertokaa tähän omia kokemuksianne vastaavista tilanteista. Jospa saisimme rohkaistua muita haluamaan rakastamaan kumppaniaan.



Mies 39 vuotta, isä ja rakastunut aviomies :)