Ihmisten ylipainosta

toisten ulkonäön tarkkailu ja sen arvostelu! Onko sillä oikeasti jotakin merkitystä? Mahtaa olla tylsä elämä.



Ja ennen kuin joku tulee sanomaan, että "älä läski itke, mee lenkille" -tyylisen kommentin, niin ilmoitanpa että itse olen normaalipainon alarajalla. Siltikään en kuvittele olevani muita parempi ihminen niin kuin jotkut...

Minä olen sairaalloisen lihava, lapseni normaalipainoinen. En ole lihonut kotiruoalla eikä perheeseen ostella yhteisiä herkkuja kuin kerran-pari viikossa kohtuudella. Olen lihonut mässäämällä yksin iltaisin ja lomilla, mättämällä kamalia annoksia leivoksia ja karkkia, suklaata sekä limua naamaani. Lapsi ei edes tiedä näiden herkkujen olemassaolosta, syön salaa.

lasten ollessa pieniä. Ruoka oli edullista mutta myös terveellistä. Ei ollut varaa herkkuihin eikä ylimääräisiin. Lapset leikkivät paljon ulkona ja liikkuivat paljonkin, koska autoa ei ollut arjessa käytössä mulla vaan miehellä töissä.



Elintasomme on noussut vuosien myötä vähän mutta edelleenkään ei hirmuisesti ole herkkuihin varaa. Eniten on muuttunut tuo liikkuminen, teinejä ei enää saa irti ruuduista kovinkaan helpolla. Yksi lapsistani on ylipainoinen mutta ei löytynyt ravitsemusterapeutillakaan konsteja miten vielä pitäisi ruokavaliota muuttaa. Emmekä keksi enää keinoja muutenkaan miten saisi nuoren liikkumaan. Häntä hävettää olla se pyörein esim. uimarannalla kavereiden kanssa, joten ei sitten enää mene edes uimaan. Pyöräilee kyllä mennessään kavereilleen tai kirjastoon tai kaupoille yms. Mutta kaveritkaan ei kovin liikunnallisia ole, hoikempia kylläkin.



Itsekin olen todellinen läskikasa, en vaan ole saanut kiloja pois vaikka monenlaista järkevää olen kokeillut vuosien mittaan. Olen jo lannistunut painoni kanssa, syön tai olen syömättä, paino junnaa samassa. Kyllä mua harmittaa tuo yksi lapsi kovastikin. Ja toisaalta kummastuttaa, sisaruksensa ovat normaalipainoisia vaikka syövät jopa enemmän karkkia yms. Kilpirauhasarvot esim. olivat koululääkärin mukaan ihan raja-arvojen sisäpuolella eli ei sieltäkään tullut selitystä. Omat läskini kestän mutta lapsen puolesta olen surullinen. En tiedä vaikuttaako se, että lapsena hän on ollut kovinkin sairas verrattuna siskoihinsa. Olisko joku selitys siinä.



Meillä pyritään syömään terveellisesti, rasvat ja sokerit tsekataan arkiruoista, leivät on ruista tai kuitupitoista vaaleampaa eikä leipää aina mussuteta. Ruokavaliossa on kasviksia, juureksia ja hedelmiä ja marjoja.

Monessa tuttavaperheessä lapset mussuttaa paljon enemmän herkkuja ja erilaista sokerista ja rasvaista syötävää ihan arkena, jogurtteja ja vanukkaita, sipsejä, keksejä, limua ja energiajuomia ja silti ne lapset on luikumpia. Välillä tuntuu, että ihan turhaan koitetaan miettiä ruokavaliotamme, kun ei se mitään auta. Tai on muu perhe normaalipainoisina pysynyt.

Mua ei sinänsä haittaa kenenkään ylipaino, mutta väkisinkin tulee mieleen, että tuskin kukaan oikeasti lihava, varsinkaan nuori ihminen kokee oloaan viehättäväksi, terveeksi tai muuten hyväksi. Kuten jo mainitsin, lähipiirissäni on muutamia lihavia ihmisiä, ja ainakin he kokevat ylipainon tosi raskaaksi asiaksi.

Mä kyllä koen oloni hyväksi ja terveeksi vaikka olenkin ylipainoinen. Viehättävä en ole koskaan ollut laihanakaan, kun olen luonnonruma, joten sillä ei merkitystä. Ehkä mulla on sitten ylipainoa liian vähän vielä kun BMI on 27, ei tässä painossa vielä olo ole raskas eikä muita haittoja ole.

En tiedä, mikä tämän avaukseni pointti voisi olla, ehkä ainakin se, että mahdollisimman moni miettisi, millaisia elintapoja omille lapsilleen opettaa. Tiedän kyllä, että ylipainon syyt ovat moninaiset, eivätkä ollenkaan yksiselitteiset, mutta olen myös viime aikoina kiinnittänyt huomiota siihen, millaisia liikunta- ja ruokailutottumuksia lapsiperheissä on. Olen suht hiljattain muuttanut maalle, ja ainakin täällä kuljetaan helposti autolla tosi pienet matkat ja herkkuja syödään kyseenalaistamatta. En tarkoita, että herkkuja ei pitäisi ollenkaan syödä, mutta kohtuus kaikessa! Monen lapsen ihan päivittäiseen ruokavalioon kuuluu sokeriset murot ja jugurtit ja valkoinen leipä. Kuitenkaan en usko, että kukaan vanhempi haluaisi lapsestaan ylipainoista.

Meillä ainakin syödään tosi terveellistä ja kasvispainotteista ruokaa. Perheen kaikki muut jäsenet paitsi minä ovat myös hyvin hoikkia. Minäkin olin kolmikymppiseksi asti mutta sen jälkeen vaikkei syöminen muuttunut, tuli parikymmentä kiloa painoa lisää, mikä ei nyt niin oikeastaan edes haittaa että viitsisin alkaa sitä pois laihduttaa.