Tuntuuko teistä koskaan siltä, että olisi mukava vain lähteä

ja aloittaa alusta.

Ehkä sekin auttaisi että lähtisi edes viikonlopuksi tai viikoksi yksin johonkin missä saisi olla ihan rauhassa eikä olisi mitään muuta tekemistä kun taivaan katselu. Kokoajan on niin hulina etten saa omista ajatuksista mitään selvää.

koen, että en tiedä mitä haluan, katoaminen ja alusta aloittaminen tuntuu jotenkin houkuttelevalta. En usko että siitä mikään onni ja autuus aukenisi ja että olisin sitten heti onnellinen, naps vain. Mutta ymmärrän jotenkin tuon tehneitä... Itsellä tuntuu kaikki tähän mennessä savutettu lähinnä ahdistavan, ihan kuin en saisi olla minä, vaikkei se niinkään ole. Jokin vain elämässäni on nyt vialla, enkä tajua mikä. Mitenkähän sitä saisi selvitettyä? Miten voi siis kuunnella itseään, kuten jotkut antavat neuvoksi. Jos oma itse sanoo " en tiedä" .

Olenko ihan typerys..



ap

Ongelma on se, että kun kysyn itseltäni mitä haluan, vastaus on en tiedä!

Miten vastauksen voi selvittää.. Pitääkö mennä kallonkutistajalle vai miten se tapahtuisi..



ap

Vaikka ranskalaisilla viivoilla listoja. Mistä pitää elämässään. Mitä haluais tehdä (ajattelematta sen tarkemmin aluksi onko se mahdollista koskaan).

Mitkä asiat ahdistaa eniten. Ja sen jälkeen voi syväanalysoida voisko näille asioille tehdä jotain. Ja haaveista ottaa muutaman jotka seuraavan vuoden (tai muun ajanjakson) aikana aloittaa toteuttamaan.

kokeilen ainakin tuota!



ap

elämä on ollut melko tasaista, ei suuria katastrofeja eikä suruja. Ihmisille, joilla elämä on mennyt ns. suunnitelman mukaisesti. Älä ap ota tätä pahalla, vaan ihan vakavissani ajattelen näin.



On tavattu puoliso, menty naimisiin, saatu lapset, hankittu koti, hoidettu lapsia ja kotia, hoidettu lapsia ja kotia, hoidettu lapsia ja kotia....... Saatu kaikki se, josta moni haaveilee koko elämänsä.



Voisiko sinun kohdallasi olla kyse tästä? Ja ymmärrän varsin hyvin jos on.



Minulle ei ehtinyt tulla tuota tilannetta, koska elämältä pudotettiin pohja kesken kaiken. Oli mies ja oli avioliitto. Vaan sitten kaikki romahti 10 vuoden jälkeen.



Siinä tuli se irtiotto, tosin se oli minulle silloin maailmanloppu. Nyt jälkikäteen huomasin, että se oli se elämän järjestämä irtiotto siitä kaikesta, ja aloitus puhtaalta pöydältä suruineen päivineen.



Koska se ei ollut suunniteltu irtiotto, kesti aika kauan toipua siitä ja aloittaa alusta. Siinä osittain toipuneena ja uutta alkua kasaan raapiessa huomasin, kuinka kaipasin sitä perustylsää elämääni, ja haluan rakentaa sellaisen taas uudelleen. Puoliso, avioliitto, koti, lapset. Se kaikki.



Miltä kuulostaa, onko sinulla kaikki ja silti kaipaat kaiken aloittamista alusta? Jos tuolla jonkun ehdottamalla toivelistallasi näkyy perhe ja koti ja mies ja lapset, niin alat irtioton jälkeen pyrkiä siihen samaan.

Minulla oli itseasiassa samantyyppinen tilanne kuin sinulla, elämältä putosi pohja ja siitä olen rämpinyt ylös. Kriisi ja pettymys joka piti selvittää ja jatkaa sitten elämää. Kirjoituksesi herätti minut ajattelemaan, että ehkä minulla ei tapahtunut tarpeeksi konkreettista irtiottoa. Vieläköhän ne vanhat asiat vaivaa.. Asun esim samassa asunnossa kuin aiemminkin, olen samassa työpaikassa jne. Vain ihmissuhde on muuttunut (huomattavasti parempi ja tyytymättömyydestä siihen ei ole kysymys).

Hmm, sain tästä lisää ajateltavaa.. Kiitos.



ap

oli samanlaisia tunteita. Olin naimisissa, talo, koira. Kaikki mistä haaveilin, paitsi ei lapsia.



Tein ratkaisuni ja muutin pois. Nyt opetellaan sitten elämää uudestaan. Varmasti löydän sen elämänilon vielä, mutta vanhasta elämästäni ei ollut ilontuojaksi.



Meillä oli siis kaikenlaisia ongelmia, en muuttanut sen takia pois, että vaan " halusin pois" . Mutta se oli yksi syy. Oli pakko miettiä, mitä elämältään haluaa.



Tsemppiä!

tällä hetkellä minä kans haluaisin vain kadota, tai ainakin lähteä pois. mulla on pienet lapset, ihana mies ja elämä oikeestaan ihan ok, mutta mä olen vaan niin väsynyt tähän hetkeen. Tiedän et tää elo helpottuu ku lapset kasvaa, mutta silti. Mies tietty vois ymmärtää vähän enemmän, mut se onkin sit toinen juttu.

ei ole mitään ongelmia ja haluaisin pois. Olen ahdistunut maailman tilanteesta ja haluaisin tehdä jotain hyvää. Tämä voi kuulostaa naurettavalta, mutta haluaisin lähteä ulkomaille johonkin avustustyöhön. Avustettavia toki löytyy Suomestakin, mutta ajattelen että monella on asiat vielä huonommin kuin täällä. Se on jotenkin kestämätön ajatus, että ihmiset kärsivät ympäri maailmaa, ja täällä mä vaan makaan tylsistyneenä ja ostan kaikkea koko ajan lisää, kuten muutkin tekevät. Ehkä tämä on minun elämän kriisi sitten.

muuttaisin jonnekin kauas ja aloittaisin ihan uuden elämän.



En tietenkään voisi oikeasti niin tehdä. Rakastan lapsiani yli kaiken jne. mutta joskus ajatus tuntuu houkuttelevalta.

Mistä pidän elämässäni; peräti muutama kohta: mies, harrastukset ja matkustelu. Kaikkiin muihin kohtiin sitten tulikin vaikka mitä. Voisikohan tästä päätellä, että parisuhde kunnossa, muu elämä persiillään..

Pitää puhua miehen kanssa, ymmärtääkseni se on periaatteessa ihan tyytyväinen meidän elämään, mutta minä kyllä tarvitsen nyt muutosta. Taidanpa alkaa ihan ensimmäiseksi raivaamaan tätä kämppää, tuleva muuttokin (huom, olen jo mielessäni päättänyt etten tähän halua jäädä) on sitten helpompi.

Kiitos vastauksista, kerokaa lisää jos teille tulee vinkkejä tai kokemuksia mieleen!



ap

Siitä vaan toteuttamaan.

Vierailija:

haluaisin lähteä ulkomaille johonkin avustustyöhön. i]

mutta kriisi se on. En voi noin vain lähteä, mutta asiat on jo lähteneet rullaamaan. Sen verran jo tämä elämä ahdistaa täällä. Ehkä minä olen niitä joiden täytyy lähteä voidakseen tulla takaisin, jos joku ymmärtää..

Mutta hyvä jos olet jo ottanut askeleen haaveen toteuttamisen suuntaan. Toivottavsti saat jotain hyvää aikaiseksi!

Ja vaikkei unelma toteutuisikaan juuri tuollaisena, niin siihen suuntaan meneminenkin voi jo tuoda jotain uutta elämääsi. Good luck!!!

Vierailija:

En voi noin vain lähteäi]

T. 16

Luulenpa, että aika monikin pohtii moista. Joku ehdotti kirjoittamista, ja se onkin oikein hyvä keino.



Oletteko koskaan kokeilleet aarrekartan tekoa? Lapsellinen, mutta aivan ihana keino saada unelmistaan kiinni, ja uskokaa tai älkää, se myös toimii. Ottakaa iso pino aikakauslehtiä, iso ja värikäs pala pahvia tai kartonkia, sakset ja liimaa, varatkaa itsellenne ja vain itsellenne hetki aikaa (pari tuntia). Laittakaa soimaan hyvää musiikkia, kynttilä, ehkä lasi viiniä...



Istukaa hetki paikoillanne, vaikka silmät suljettuina ja kuvitelkaa niitä asioita, joita eniten, todella, intohimoisesti haluatte elämäänne. Nähkää ne.



Sitten otatte sakset ja aikakauslehdet ja alatte leikata sieltä sellaisia kuvia, jotka kuvaavat unelmaanne tai haaveitanne. Voitte myös leikata lauseita ja sanoja. Liimatkaa nämä isolle kartongille.



Asettakaa tämä elämän aarrekartta näkyvälle paikalle, esim. makkariin tai vaatekaapin oveen, ja katselkaa sitä joka päivä. Kannattaa laittaa vaikka taakse päivämäärä, sillä on mielenkiintoista seurata, miten asiat tulevat elämäänne ja milloin.



Olkaa tosin varovaisia, mitä toivotte, sillä te saatte sen. :) Katsokaa vaikka, mitä Katie Holmesille kävi: se sai Tompan, mutta oliko tuo sitten niin hyvä juttu kuitenkaan.



Lykkyä!

löysin sen vuosien jälkeen kaapistani siivotessani. Ja kyllä, toiveet ja asiat olivat siihen mennessä toteutuneet (n 5v sitten tehty, joo itsekin kauhistelin, että siivoan todella usein). Eivät tietenkään pilkulleen, mutta ne aiheet mitä kartassa oli, olivat toteutuneet. Mietin uuden tekemistä, en vain ole vielä saanut aikaiseksi :)

Suosittelen! Sitä tehdessäkin oli kivaa, vain taivas rajana haaveille.

Kuvittelin pitkään, että jätän tänne kaiken ja lähden Afrikkaan töihin. Sieltä sitten jonnekin muualle, aina kuitenkin pois. Kävisin katsomassa vaan kotona, että miten menee. MUTTA sitten tajusin, yhden asian avulla, että ei se siitä lähtemisestä muutu. Että ympäristö on kunnossa, mutta itse pitää ajatella itseään auttavammin. Nyt tuntuu kuin olisi ollut narkkari ja kuivilla.

Ymmärrättekö, mitä ajan takaa? Aika moni täällä varmasti kyllä, jutut sellaisia. :)