Sanoin eilen miehelleni, että meidän seksielämä on aivan syvältä...
Ja se on. Meillä ei ole mitään intohimoa -ainakaan minun puolelta. Homma on aina saman kaavan noudattamista, sellaista outoa jyystöä, missä käy hyvin selväksi, että miehelle on vain tärkeää purkaa omat paineensa. Olemme asiasta puhuneet, mutta MITÄÄN ei tapahdu. Luulen, että hän ei vain osaa muuta... ja minä se vain haaveilen toisista miehistä ja mietin, että tulenkohan kokemaan ikinä enää aivot räjäyttävää panoa!
Huonon seksielämän vuoksi riitelemme muutenkin jatkuvasti ja homma ei enää vain toimi. En haluaisi erota, mutta onko toimimaton seksielämä ja sen tuomat paineet `oikea` syy?
Onko kenelläkään vastaavanlaisia kokemuksia? Onkohan suhteemme tuhoontuomittu?
Ja se vielä loppuun mainittakoon, että suhteessamme ei ole ollut intohimoa oikein koskaan, nytkin se vaan vähenee entisestään..
Kommentit (11)
ja minä se vain haaveilen toisista miehistä ja mietin, että tulenkohan kokemaan ikinä enää aivot räjäyttävää panoa!
Meillä ei onneksi ole tuota ongelmaa. Joskus olin haluton, mutta nyt kolmen lapsen ja viidentoista yhdessä vietetyn vuoden jälkeen, seksi on tosi hyvää.. Tunnetaan toisemme ja kumpikin voidaan olla omatitsemme.
Ap:n tilanne on aika kinkkinen, ja se on totta, että jos ei seksi luista, niin ei sitten mikään muukaan:/
Ne voivat olla vähän hukassa teidän kanssanne...pelkkä valittaminen ainakaan tuskin auttaa yhtään seksisuhdetta.
käytännössä se voi olla vähän hankalampaa, jos ei oikein halua että se oma mies koskisi juuri minnekään. Milläs sen puhut paremmaksi.
se on aina niin helppo odottaa että toinen hoitaa hommat!
en edes halua enää kertoa miehelle tismalleen mitä tehdä ja miten ja näyttää ja jankata. Jos se ei toimi ilman hirveää vaivaa ja säätöä, ja että pitää erikseen kamalalla järjestelyllä yrittää saada pientä kipinää aikaan niin kyllä menee maku!
En jaksa nähdä niin kamalasti vaivaa sen eteen, ei yhtään huvita. Ei enää edes tee mieli omaa miestä vaan haaveilen ihasnti urhoista joita ei tarvitse kädestä pitäen neuvoa, vaan jotka tietävät mitä tekevät ja haluavat sen tehdä!
Olisikohan parempi kaikille jos kävisi vieraissa :) Sitten voisi olal tyytyväisenä kotona? Noh jaa..
tapasin mieheni. Kukaan ei ollut koskaan ollut niin taitava.
Meilläkin silti kahden alle 2-v vanhempina remonttiprojektin keskellä asuessa ollut toi seksielämä pitkän aikaa pelkkää tylsää rutiinia. MUTTA mä olen siitä kyllä sitä mieltä, että kun MINÄ olen väsynyt, eikä huvita tai jostain muista syistä EN HOIDA omaa osuuttani vaan odotan täysihoitoa (vähän liioitellen), niin kyllä se olen myös minä, joka sen vauhdin, ilon ja intohimon palauttaa suhteeseemme. Ei se kokonaan voi olla yhden ihmisen hommaa.
Mutta jos tyyppi ei kertakaikkiaan muutenkaan enää kiinnosta, niin sitten en voi auttaa.
Outoa, ettei viitsitä nähdä vaivaa?
Kyllähän se muutama ensimmäinen kerta puhumisen jälkeen voi tuntua vähän sellaiselta tekemällä tehdyltä kädestä pitämiseltä. Mutta se on tie ja alku. Kun mies tajuaa jutun juonen, niin homma paranee.
Ihmissuhteet vaativat vaivannäköä. Sille ei voi mitään. Liitot päättyvät, kun ollaan niin laiskoja, ettei haluta tehdä asioiden eteen mitään.
aina uudet temput ja mahtava halu; siis vuodesta toiseen.
Ja ongelma taitaa olla ap:n haluissa eikä niinkään miehen taidoissa.
Jos panettaa kunnolla niin kehnompikin aisankantaja kelpaa
Nyt olen tyytynyt parin viikon välein pikapanoon, pelkkään miehen nautintoon parin vuoden ajan :( Puhuminen, pyytäminen, aneleminen mikään ei mene jakelun.
Lähdin vkl tuulettumaan ja jatkoille lähdin. Panin koko yön aivan ihanaa, komeaa ja loistavaa rakastajaa. Ei muuten kaduta, mies tähän minut ajoi, yritin kaikkeni en jaksanut enää olla ainoa joka yrittää tehdä asioille jotain.
Toisenkin pitää tulla puolitiehen vastaan!
Mieheni kanssa paneminen ei vain kiinnosta.