Tänään Jumbon parkkiksella viereisen auton kuski (mies) kuvasi
meidän auton ja oman autonsa toisella puolella olevan auton. Kysyin häneltä miksi ja hän sanoi, että niin herkästi tulee parkkihalleissa naarmuja oviin varsinkin autoista, joissa on lasten turvaistuimet, niin hän ottaa aina kuvat naapuriautoista.
Kommentit (27)
kuski lähti menemään ja tyttö vähätteli. Soitin vakuutusyhtiöön ja käyn näyttämässä sitä tarkastajalle.. tein vahinko ilmoituksen, oppiipa aukomaan ovia... meidän auto on 10 kk vanha..että harmittaa
Ompa rentoo kun aina täytyy kuvata auton ympärykset! Hirmu stressi tulee ettei nyt vaan kukaan kolhaise mun peltilehmää.
Ja kun niitä kolhuja ei täysin voi kuitenkaan välttää tai saada aina tekijää tuomiolle, niin miksi nähdä moinen vaiva? sehän on vain auto, kulkupeli ja kulutuskamaa
naarmu on tullut juuri viereisestä autosta? Siinähän on vain sana sanaa vastaan, ei se, että on kuvannut jonkun auton todista mitään
Mun mielestä pitää voida luottaa siihen, että autoa vahingossa kolhaissut jättää yhteystiedot tuulilasiin.
Jos kolhaisija on lapsi, kotivakuutus yleensä korvaa.
Kerran olen kolhinut, ja lapun jätin: Yhteydenottoa ei koskaan tullut. Ilmeisesti naarmu oli niin pieni, että omistaja oli tyytyväinen anteeksipyyntöön ja yhteystietoihin.
Ja naarmut on helppo korjata: Kittiä naarmuun, ettei ruostu ja maalikynällä peitto. Hintaa tulee ehkä 10e.
Kannattaako pitää sellaista autoa, että täytyy pelätä koko ajan naarmua? Kulkupelihän se on, eikä mitään muuta (Paitsi ehkä munanjatke toisille).
Ei edes ollut kyse pienestä kolhusta ovesta vaan ihan suuremmasta lommosta.
ei todellakaan.. se maalataan koko ovi. Todistajia oli kun tyttö paukautti oven todella lujaa meidän auton takaoveen. ei kaikille se ole " sen" jatke, vaan jotkut haluvat huolehtia omaisuudestaan. Eikä tästä selviä pelkällä anteeksi pyynnöllä.. Ja siks toiseks on takuuta jäljellä vielä autossa ni ei halua että se heti ruostuu...Vierailija:
Kerran olen kolhinut, ja lapun jätin: Yhteydenottoa ei koskaan tullut. Ilmeisesti naarmu oli niin pieni, että omistaja oli tyytyväinen anteeksipyyntöön ja yhteystietoihin.
Ja naarmut on helppo korjata: Kittiä naarmuun, ettei ruostu ja maalikynällä peitto. Hintaa tulee ehkä 10e.
Kannattaako pitää sellaista autoa, että täytyy pelätä koko ajan naarmua? Kulkupelihän se on, eikä mitään muuta (Paitsi ehkä munanjatke toisille).
Ihmiset on niin röyhkeitä ja epäluotettavia, että jos kolhaisee niin harvemmin ilmoittautuu.
Meidän autoamme päin peruutti yksi nainen. Keulassamme ei näkynyt mitään, vain joku pieni naarmu. Pyysin kuitenkin varmuuden vuoksi yhteystiedot.
Tarkemmissa tutkimuksissa selvisi, että puskuri oli suojannut hyvin, mutta auton sisällä näkymättömissä oli isoja vaurioita ajovalojen runkojen ja kiinnitysten kohdalla.
Nainen silti kiisti, että nämä olisivat olleet hänen aiheuttamiaan. Lopulta vahinkotarkastajan lausunnon myötä vakuutusyhtiö sai rahat tuolta naiselta.
Toisinaan, varsinkin jos lastenistuimia autossa, katson rekkarin kun jätän auton parkkiin. Lommo tai naarmu upouudessa autossa veetuttaa aika paljon.
Ja joo, auto on kulkuväline, mutta siinä on kiinni myös järkyttävä määrä rahaa. Ja haluan pitää omaisuudestani huolta, jotta saan siitä joskus jotakin vaihdossa.
Ja äiti olen itsekin, joten turviksia näkyy meidänkin autossa.
Ei tarvitsisi olla näin epäileväinen jos ihmiset olisivat rehellisiä. Ja jos lehmät lentäisivät.
Ja yksi päivä kävi niin, että olimme parkissa erään kaupan edessä. Mieheni oli käymässä kaupassa ja minä istuin autossa lapsen kanssa. Viereisestä autosta nousi nainen, joka suoraan paukautti lujaa autonsa oven meidän autoa päin.
Nousin ylös ja kysyin että voisiko hän mitenkään olla hieman varovaisempi? Nainen katsoi minua vihaisesti ja mutisi jotakin miehelleen.
Eli jos ei edes nokitusten hätkähdä, niin kuinka voi kuvitella että lapun jättäisi???
vaan sano että lähtee se pois.. siinä paikan päällä hihalla hinkkasin valkoista naarmua sinisen auton kyljestä, eikä lähtenyt... tyttö 17-18 v sano vielä että no seuraavan kerran kun VAHAAT sen ni lähtee..ja lähti pois. .. haloo vahan alle se jää.... Otin rekkarin ylös ja soitin vakuutusyhtiölle ja selvitin että heistä kumpikaan ei ollut kinnostunut jäljestä..
meillä lapset kulkee takaovista ja jos on paha paikka aukasen heille ovet ja katson etteivät kolhi naapuriautoa..
Ihmiset on niin epärehellisiä, kun eivät muuten ilmoittaudu elleivät jää verekseltään kiinni.
VArsinkin vielä, kun sen arvo muutenkin putoaa nopsaan, saatikka kolhitun auton.
auto jätti kylkeen jäljen, naapuri auton omistaja ei myöntänyt ensin edes olleensa paikalla, mies otti yhetyden polisiin joka otti yhteyttä mieheen, ei tunnustanut vaikka naarmun väri täsmäsi ja myöhemmin myös kellon aika koska oli ollut kyseisellä paikalla. Mieheni teki rikosilmoituksen, mutta ei auttanut asiaa.
MInä parkeeraan nykyään kauas muista autoista, ei pieni kävely mitään haittaa:)
Eikä auto tosiaan ole mikään peniksen jatke vaan omaistuutta missä on rahaa kiinni, eikä sen arvoa halua turhaan alentaa muiden huolimattomuuden vuoksi.
Miksi se auto on aina saatava parkkiin mahdollisimman lähelle. Miten helvetin laiskoja te oikein olette?
Me ostettiin keväällä vuoden vanha auto, siinä on ihan mukavasti rahaa kiinni joten en sitä halua ehdoin tahdoin kolhuttaa. Parkkeeraan auton aina mahdollisimman kauas. Automarkettien parkkiapikat on niin suuria että sieltä löytyy aina jostain sivusta sellainen paikka että ei tarvitse pelätä muiden parkkeeraavan lähelle. Siinä saa itsekin aukoa ovia ihan huoletta, ei tarvitse hiiren persreiän kokoisesta rakosesta yrittää laittaa lapsia takapenkille (turvakaukalot vielä käytössä kaksosilla).
Meidän kakkosauto on vm. 90 Polo joka on elämää nähnyt enemmänkin. Sillä voin parkkeerata surutta ihan mihin rakoon vaan, ei pajoa itketä jos joku läskiperse kolhaisee autollaan meidän Polosta, todennäköisimmin heidän autonsa siitä enemmän kärsii kuin meidän. Käyn tällä Poloskalla myös ystäväni luona jolla on maalla koirat vapaana pihassa. Koirat saattavat innoissaan nousta auton ovea vasten kun ajaa pihaan, ja kyllä sen tietää mitkä jäljet isojen koirien kynsistä jää maaliin. Ei tulisi mieleenikään käydä meidän uudella autolla heillä ja sitten vaatia korjausrahoja naarmutetuista ovista kun itse omalla toiminnallani kykenen tämän naarmuuntumisen estämään.
Vähän viitseliäisyyttä niin ei tarvitse pelätä ihmisten kolhivan omaa autoa!!!
niitä kolhivat hoikat itseään täynnä olevat maailman omistaja naiset... Itse yleensä pysäköin kauas muiden autoista juuri kolhimisen takia, mutta olimme sellaisesa paikassa missä oli ohjattu pysäköinti joten ei ollut paljon varaa mihin autonsa laittaa..
No kuitenkin.. Taas joku joka LUULEE että vaih LIHAVAT kolhivat muiden autot.. ahdas mielinen ihminen..
ole vaikea päästä autosta pois... Kyllä hoikka huljahtaa autoon pienemmästäkin raosta mutta läskin on turha edes yrittää, ja vanhat mammat on kaikken pahimpia. Ovi pläjäytetään voimalla auki ajattelematta yhtään, sitten köömitään kamalan ähinän kanssa ja pyydetään mieskin apuun kampeamaan autosta ulos, kävelisivät perkele niin kilotkin karisisivat ja notkistuisivat hieman.
minä leveäperseinen kyllä mahdun aika pienistäkin väleistä, olen tottunut kulkemaan ahtaissa väleissä autoon ja autosta pois työpaikan parkkihallissa. Enkä ole muiden autoja kolhinut...
He kun pesevät autonsakkin hammasharjalla.
Mä olen sitä mieltä, että auto on auto. Jos pelkää kolhuja niin ostakoon jonkun ruosteisen p' skan niin ei tarvitse kuluttaa elämäänsä kolhujen kyttäämiseen. Meidän pappa osti ihan uuden Nissanin ja tuuli heitti autotallin oven etukulmaan ja totta mooses siihen tuli iso lommo. Pappa siihen tuumasi että rapatessa roiskuu ja autossa on edelleen lommo.
Me puhuttiin autoista! Sä puhuit Nissanista...
Ja 6: kolhusta jää yleensä väriä eli tietää minkävärinen auto siinä on kolhinut.
Itse olen tehnyt tuon kerran. Piti päästä invapaikalle (kyydissä olleen vuoksi). Pihassa yksi invapaikka. Se oli tyhjä, mutta sen viereen poikittain oli parkkeerattu " ei-parkkiruutuun" aivan ihmeellisesti yksi auto. Totesimme, että kun me ajamme invapaikalle, niin se ei voi päästä siitä pois kolhimatta meidän autoa. Otin kuvan tilanteesta + rekkarista jne. Kun tulimme takaisin, auto oli lähtenyt eikä meidän autossa ollut kolhuja. Ihan ällistynyt olin siitä, mutta ainoa mahdollisuus oli, että ko. autoilija oli vieläkin " ihanampi" ja pujotteli autonsa pois jalkakäytävää pitkin eli ajoi autonsa eteenpäin jalkakäytävälle rotvallin yli kun huomasi olevansa " pussissa" . Ainakin vieressä nimittäin oli vielä sama auto kun tullessa, ettei olis voinut lähteä " hivuttamalla" viereiselle paikalle.